Jos saisitte päättää, niin mitä tekisitte kutsuvieraina?

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Olet ällöttävä ja katkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Mutta silti olet henkilö, joka ei kykene sanomaan ystävilleen, että hei, tulkaa meille viettämään rento viikonloppu. Ei, sinä joudut verhoamaan pyyntösi talkooavuksi. Miksi ihmeessä? Pelkäätkö, että kaverit ei tule, jos kerrot totuuden?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä ensin selvität laveasti tuttujen hankalaa tilannetta ja sitten ajatat heidät 300 km päähän kodeistaan sen sijaan että haluaisit olla apuna siellä, missä apua oikeasti tarvitaan. Tuttavaperheesi on työtön ja teille pitkä matka - ei ihan halpaa iloa työttömille. Vai maksatko matkansa? Toisessa perheessä on muuten vain raskasta ja se raskausko katoaa, kun lähtee hornantuuttiin hierottaviksi?

Minun ystäväni ovat apuna siellä, missä tarvitaan apua eivätkä soittelisi, että hei, tule tänne Lontooseen pesemään kokolattiamattojani, sinullahan on aikaa, kun olet työtön.

Joko et ole lukenut koko ketjua tai sitten siitä huolimatta muokkaat tästä nyt jotain sellaista mitä se ei ole.  Mitä tulee tällä hetkellä työttömään pariskuntaan, niin he kyllä ihan tulevat samalla kimppakyydillä kuin muutkin kaveriporukastamme, kuten aina tulevat. Kuten aina ovat tulleet. Niinäkin vuosina, jolloin eivät ole olleet työttömiä. Kyseinen Yh-äiti on muuten työttömäksi jääneen sisko.

Kummasti tämä hornantuuttimme on heille ollut tähän saakka mieluinen paikka tulla, säännöllisesti, kuten heidänkin kotinsa ovat meille.  Antaisit nyt olla, kun asia ei ole lainkaan sellainen, mitä värität kokolattiamattoinesi ja työttömäksi jääneiden nolaamisineen. Vai yritätkö sanoa, että kun ystäväpariskunnallemme on käynyt YT-neuvotteluiden myötä kurja mäihä meidän tulisi porukkana hieroa sitä naamaan muuttamalla porukkamme hauskanpitotyyliä muuksi? Sehän se vasta reilua meininkiä olisikin :D

Kerro vielä, että niilläon pikkuinen Ford Kia, johon varsin hyvin mahtuu 5 aikuista ajelemaan 600 km.

Teidän porukan hauskanpito on sellaista, että et edes uskalla sanoa, että ei ole mitään talkoita, koska ne ei lähtisi vain paljuun ja grillaamaan.

Jankuti, jankuti, jankuti. 

Tämä. Ihme vänkääjä. Joku kakara taas löytänyt tiensä ylilaudalta tänne. Haukotus.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä jotain yhteistä harrastusta, esim. juurikin kalastamista? Myös pelailu, hieronnat yms olisivat varmasti ihania :)

Mutta pakko sanoa Ap, että olet ihana ihminen, kun ajattelet ystäviäsi noin paljon ja tahdot nähdä vaivaa heidän eteensä!

:) On meillä. Käydään erilaisissa tapahtumissa, pelataan yhtä tiettyä korttipeliä (Canastaa) samalla porukalla kai 14. vuotta jo ja joka kerta iltaa istuessa otetaan ainakin muutama erä. Ennen kun opiskeltiin ja asuttiin samalla paikkakunnalla käytiin tanssitunneilla tyttöporukalla kerran viikossa ja kerran kuussa hemmottelussa, just jotain hierontaa, jalkahoitoja jne. Nyt kun ei olla asuttu vuosiin samalla paikkakunnalla, niin nuo yhteiset säännölliset harrastukset ovat jääneet, vaikka tiiviisti muuten tavataankin aina vuorotellen kunkin luo kokoontuen. Kyllä me täällä ongitaan ja talvella miehet tykkää pilkkiäkin, mutta se on sellaista rentoa virvelin heittelyä rannalta tai soutuveneestä. Ei voi harrastukseksi sanoa. Ja koska meillä on hevosia, kaikki tykkää ratsastaa käydessään täällä, miehetkin siis. Ajattelin, että tällä kertaa olisi ollut kivaa pyytää joku kauneusalan ihminen tai pari kotikäynnille. Vanhaan tapaan tyttöjen hemmotteluhetki. Miehet ehkä haluis sillä aikaa vaikka sinne kalaan. Ne kyllä kaikki siitä tykkää tosi paljon. Yleensä ne sinne jossain vaiheessa viikonloppua painelevat juttelemaan keskenään ja tuovat sitten saaliin meille valmiiksi perattuna. Pitäisköhän kysyä jos joku vieheiden tekijä tulis meille näyttämään miehille miten vieheitä tehdään?! Siinä vois olla ideaa. naapurustossa on parikin sellaista kalamiestä, jotka vois tosi mielellään tulla esittelemään taitojaan ja jakamaan vinkkejä. Sillä aikaa me rouvat voitais olla vaikka jalkahoidossa ja intialaisessa päähieronnassa saunalla. Se ois ihanaa!

Kiitos sulle, kun heitit ajatuksen ilmaan. Luulen, että just tää vois olla se kiva juttu. Loppuilta meneekin sitten varmaan paljuillen, grillaillen ja pelaillen ellei innostuta lähtemään kuuntelemaan jotain aivan junttia almost never was -menneiden vuosien unohdettua charttilaulajaa paikalliseen parin drinkin ajaksi :D Sekin on muodostunut tavaksi, pikainen käynti kylän paikallisessa. Mitä "huonompi" esiintyjä, sen parempi ;D Tällä porukalla on hihkuttu Tauskit, Matit ja Tepot sun muun sankarit kun oikeelle tuulelle satutaan. Ne oikeat esiintyjäkeikat on sitten ihan eri lukunsa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin! :D

Olisikohan se huijauksen yksi idea pakottaa kaverit rentoutumaan, luterilainen työmoraali kun juuri on tuota tasoa että ainoa hyväksyttävä syy nähdä ystäviä on vapaa-ajalla työnteko, muuten se on turhaa. :D

Ap, jos teidän ystävät on helposti mukaan lähtevää väkeä niin kunnon hemmottelut vaan peliin!

Noin muuten itselle luksusta olisi juuri se että pääsee valmiiseen pöytään, saa nukkua pitkään ja juuri vaikka saunomaan ja paljuun, voisihan sitä lähteä illalla viinipullon kera rannallekin. Muutakin tekemistä on hyvä olla että ei pääse niin nollaantumaan että energiataso laskee liikaa stressin keskellä (näin käynyt itselle joskus höllätessä stressin keskellä ja se on karmeaa jos siitä pitää jaksaa jatkaa täyttä häkää), mutta tekeminenkin voi olla jotain kivaa ja kevyttä, vaikka jotain geokätköilyä tai frisbee golfia. :D

En puhuisi talkoista yhtään mitään. 

Kaikki odottaisivat innokkaasti viikonloppua ja ottaisivat mukaan sopivat, kesäiset vaatteet.

Sulkapalloa, frisbeetä, krokettia, kävelylenkkejä jne. Miksei tanssitkin?

Se hieroja tosiaan voisi olla aika huikea lisä, mutta jo tuo ajanviete itsessään on mahtava ajatus :) ihana porukka teillä, kuulostaa tosi hyvältä idealta :)

Olettepa ihanasti ajatelleet ystäviänne!