Kiljuva kakara rantakahvilassa

Vierailija kirjoitti:

Noh, mä en jää kotiin, vaikka sitä toivotte. Jos vauva huutaa, niin huutaa. Niin teit itsekin pienenä. Elämän ääniä, ei kyllä jaksa kiinnostas tippaakaan mitä joku ajattelee.9

se on helppo uskoa. ikävä että suomalaisista on tullut tällasia, kun oikeesti ei olla tuollasia kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yölennon jälkeen odottelin asemalla junaa ja ajattelin kahvin ja croissantin sekä rauhallisen lehdenluvun olevan just nappiin. Ei muuten onnistunut. Vieressä äippä ja muksu, äippä jutteli muksulle lässynlää-kieltä ilman taukoa.

Oi otatko pullaa ompa hieno pulla ja päärynämehua, otatko pullaa saako äiti haukata pullaa ja helvetinmoinen parkuminen äääääääää ei saa ottaa pullaa äääääääääää-ääääää voi voi tuliko paha mieli kun äiti haukkasi pullasta anteeksi ja ei ollut iso haukku niin ei ollut ei. Ja samaa lässytystä puolituntia. Otatko sitä ja otatko tätä, odotetaanko junaa ja tuleeko juna?

Eikö lapselle voi puhua normaalisti? Onko pakko puhua koko ajan? Onko jo joku mennyt äidin päässä hajalle lopullisesti kun hoitanut lasta ja keskustelut on tuota tasoa koko päivän? Voitte olla varma, että osa ihmisistä inhoaa teitä syvästi.

Voit kokeilla itse olla lapsen kanssa 24/7, luultavasti itsekin menisit tuolle kuvailulle vaihteelle. Ja minkä ikäinen lapsi oli?

Jos oli pieni lapsi (vauva/taapero) niin hänelle kuuluukin puhua paljon vaikka jonninjoutavia, ei sitä puhetta ja kieltä katsos muuten opita.

Olisiko mahdollista säästää ne enimmät juttelut sinne kotiin tai leikkipuistoon?

Kahvilassa ym. julkisissa tiloissa on muitakin ihmisiä, joita ei välttämättä kiinnosta kuunnella ihan jatkuvaa jonninjoutavaa pälätystä.

Mikä siinä on, että äidit niin usein kuvittelevat olevansa maailman napoja lapsineen? Ketään muita ei tarvitse huomioida, on vain MINÄ JA LAPSENI.