Pahinta mitä omat vanhempasi ovat sinulle sanoneet

Kyllä oman lapsen saa tappaa kun sen itse tehnytkin.

Kiitos äiti.

"Kunpa en olisi sinua koskaan synnyttänyt. Kun sinulle tuli tuo sairaus."

Tämä on siis "rakkaudentunnustus", kyynelsilmin voivottelu kun hän ei nuorena naisena ymmärtänyt olla hankkimatta lasta bipolaarin isäni kanssa. Mitä herttaisin pieni vanha mummo, oikein maailmaa ja "perhettään" (hipsuissa, koska ilmeisesti en ole perhettä) lämpimästi syleilevä, ei siis mikään hirviömutsi.

Pari vuotta sitten kun oltiin risteilyllä kolmistaan, mukana siis huomattavasti nuorempi siskoni, katsoi tämä "äiti" tarpeelliseksi julistaa että vaikka lääkärit hänelle suosittelivat ties mitä tutkimuksia sikiön terveydestä - hän oli iäkkäämpi synnyttäjä, 42v-  "minä olisin ottanut vastaan mitä tahansa, MITÄ TAHANSA." Joo, kiitos. Siskokin oli ihmeissään että mistä nyt tällainen "rakkaudentunnustus"?

Ai niin, ja onhan minulla isovelikin, samasta isästä. Ihan täyspäinen, rento, leppoisa, kiltti fiksu mies. Pitäisiköhän kysäistä seuraavassa "perheen" grilli-illassa että eikö veljenkään olisi pitänyt koskaan syntyä. Kun olisi hänelläkin ollut peräti n. 5% mahdollisuus periä kaksisuuntainen mielialahäiriö :D

Upsis

Näitähän riittää... Noin 10-12-vuotiaana: Olisi pitänyt uskoa äitiään ja tehdä abortti (kuka olisi sitten hoitanut lukuisat pikkusisarukseni), olen niin epäsiisti etten pääsisi kaatopaikallekaan töihin (mulla oli värikynätkin värijärjestyksessä, itsellään sairaalloinen bakteerikammo), pakkaa tavarat, olen soittanut lastenkotiin, tulevat kohta hakemaan (raivokohtaus kun kerroin ilahtuvani että pääsen kotoa pois).

Isäpuoli sitten teini-iässä jatkoi mm. huoraksihaukkumista ja p*llunhuulten näkymistä housujen läpi.

Enpä ole tarvinnut tuollaista "perhettä" 25 vuoteen.

Tänään viimeksi sain kuulla äidiltäni haistattelua ja "pakkaa romusi ja häivy". Mielelläni juu.

"Ei tarvi tulla kotiin niin kauan kun oot tuon kanssa."

Vanhempani eivät siis pitäneet miesvalinnastani. Ehkä se oli suurin syy, että kerroin naimisiinmenosta vasta jälkikäteen. Erosin kyllä miehestä myöhemmin, mutta tuon kommentin jälkeen en ole ottanut vanhempiani osaksi elämääni enää millään tavoin. En kertonut, että olen tavannut uuden miehen tai mennyt taas naimisiin tai tullut raskaaksi tai saanut lapsen tai ostanut omakotitalon. Kyllä ne uutiset kulkevat tässä suvussa, sen verran lörppäsuisia juorukelloja meillä.

Tämä ketju osoittaa, että vanhempien ja varsinkin se "äitien ehdoton rakkaus" on pelkkä myytti. Onneksi omat vanhemmat välittävät, mutta elämäntaipaleella on tullut huomattua, että aidosti lapsiaan rakastavat vanhemmat ovat harvassa. 

Synnyin keskosena ja minulla on sen johdosta pysyviä vammoja. Äitini sanoi minulle, että minut olisi pitänyt jättää laitokselle kuolemaan. Kiitos Äiti. Mistä syystä emme ole juurikaan tekemisissä?

se että olin ei kaivattu lapsi kiva se on kuulla isän hautajaisissa

siis äitini mielestä olin ei haluttu/kaivattu lapsi no enpä ole sen jälkeen enään ollut äitini kanssa väleissä 

Se o ny sitte moro ja näkemiin.