Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?

Tässä faktaa lentokenttien pistotarkastuksista, siis siitä, miten kohteet valitaan. Perusteita on useampi, ja voit joutua tarkempaa syyniin minkä tahansa syistä takia:

1) Tulet maasta, joka on suosittu huumeiden salakuljetusmaa (eli yritetään tuoda joko matkustajien tai vaikka postin mukana niitä huumeita siitä maasta). Tämä etenkin jos käyt usein ko maassa ja/tai vietät pidempiä aikoja. Näitä lentoja on vastassa usein koira, joka kyllä merkkaa pienetkin huumejämät. (Ja ei, sitä tullimiestä/naista ei kiinnosta vaikka olisit siellä Amsterdamissa pössytellyt, häntä kiinnostaa vain se, tuotko sitä mukanasi vai et.)

2) Random-valinnat. Kuten edellä joku kertoi, se kuka valitaan, vaihtelee. Juu, kiltit mummu ja papat, samoin kuin ekaa kertaa matkustavat teinit tai vaikka pienten lasten äidit voivat joutua valituksi. Se menee tosiaan tyyliin että tänään joka 7. mutta huomenna joka kymmenes. (Samaa sarjaa on randomit turvatarkastuksessa, ruudulle ilmestyy laukkuun täysin randomisti vaikka puukko. Tämä testaa työntekijöiden valppautta, joten älä loukkaannu, jos turvatarkastuksessa halutaan pistää laukku uudelleen röntgenin läpi tai jopa avata se. Säännöt määrää. Samoin vaikka et kantaisi mitään, voi portti hälyttää. Sama periaate, eli voi täysin randomisti testata valppautta. Sinut tutkitaan joko metallinpaljastimella tai käsin. Rutiini tämäkin.)

3) Lähtökentältä on tullut vihje, että tällä lennolla on tyyppi, jota on seurattu ja pysäyttäkää se. Saattavat tässä päässä pistää koiran tarkistamaan tai joskus pysäyttävät suoraan.

4) Ja se profilointikin, epäilyttävästi käyttäytyvä (varsinkin huomatessaan univormut tai koiran) pysäytetään varmasti, joko heti tai pienen seurailun jälkeen. Samoin jos matkustajan matkasuunnitelmassa (aka matkalippu) on epäilyttävää, ollut ehkä jo pidemmän aikaa, matkustaja pysäytetään. Huivipäinen profiloidaan Suomessa pysäytettäväksi esim jos tulee maasta, jossa on vastikään tapahtunut terrori-isku, joka on liitetty esim isikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen reilusti ylipainoinen nainen. Olin menossa isoäitini nimipäiväjuhliin ja ajattelin että olisi kohteliasta viedä leivokset kaikille, eli kolme kappaletta, isoäidille, isoisälle ja minulle. Olin kahden pienen lapseni kanssa leivosvitriinillä ja tilasin kolme omenaviineriä. Vanhempi hyvin hoikka naismyyjä katsoi minua päästä varpaisiin, sitten lapsiani ja sanoi "No sinulle voin tämän myydä mutta lapsistasi et tee tuollaisia kuin sinä olet" Oletti että ne leivokset olivat lapsilleni, ei sillä että asia olisi paskan vertaa kuulunut hänelle.

Anteeks nyt mutta... nimipäiväjuhlat? Oikeesti? :D

Olet syntynyt tällä vuosisadalla? Vanhan kansan leideille (kuten 1900-luvun alussa syntyneelle isoisoäidilleni) naisen vanheneminen on niin arka asia, että viettävät mielummin nimipäiviään kuin syntymäpäiviään.

En tiedä onko huonoin, mutta ärsyttävin. Eräässä itähelsinkiläisessä maali- ja pintamateriaaliliikkeessä oli töissä ainakin muutama vuosi sitten krapulaisen oloinen naisihminen, joka selvästi yritti vältellä joutumasta tekemisiin asiakkaiden kanssa esim. plaraamalla näkyvästi muka tärkeitä papereita jne tiskin takana. Ei tosin varsinaisesti voinut kieltäytyäkään palvelemasta kun meni suoraan tekemään tilausta, mutta esimerkiksi laatta- ja maalitarpeen laskeminen tuntui niin haparoivalta ja sekavalta, että laskin sen kotona uudestaan itse, ja väärinhän se oli mennyt. Menin tekemään korjausta tilaukseen ja taas ko. nainen oli kädet tärisevänä paikalla, etsin toisen myyjän ja nainen tuli viereen kärkkymään ja huutelemaan väliin, ettei ollut saanut oikeita tietoja lattian pinta-alasta väärää laskelmaa tehdessään. Kyseisestä myyjästä oli kaikesta päätellen enemmän haittaa kuin hyötyä. En tosin tiedä oliko hän aina krapulassa, molemmat visiittini olivat lauantaipäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi työskennellä asiakaspalvelijana edes jossain vaiheessa elämää. Myyjällä voi olla takana ero, masennus, läheisen kuolema tai sairaus, rahattomuus, keskenmeno, 12h työpäivä. Myyjä ei ole ehkä ehtinyt pitää taukoa, käydä vessassa, syödä jne. Hän voi olla vaikka kuumeessa, saanut palovamman, voi olla migreeni. Ei ole ehtinyt katsoa puhelinta koko päivänä ja kun vihdoin tulee pieni hiljainen hetki ja kurkkaa puhelinta, jossa on 6 puhelua ja 7 eri viestiketjua, niin jo on joku vaari huutamassa "Kummallista työntekoa kun kännykkä kädessä kaiken aikaa!"

Te ette tiedä millainen päivä myyjällä on ollut. Myyjät ovat vain ihmisiä. Työpäivät yritetään vetää kunnialla läpi, mutta aina ei vaan PYSTY vääntää sitä hymyä naamalle, jutella turhanpäiväisiä, kuunnella valitusta jostain yhdestä kärähtäneestä ranskalaisesta, nauraa samoille tyhmille vitseille jotka on kuultu jo sata kertaa saman päivän aikana. Aamen.

T. 15h tunnin työpäivä

Ei pahalla muttei hyvälläkään: sinun huono päiväsi ei ole asiakkaiden ongelma. Miksi sitä luuria pitää ylipäätään kurkata työpäivän aikana? Itseäni suoraan sanottuna vituttaa joidenkin kollegojen asiakkaista valittaminen, tai työstä. No vittu vaihtakaa alaa sitten. Asia erikseen ovat sitten oikeasti vajaapäiset ihmiset, joita ei kuitenkaan turhan usein kassalle siunaannu.,

T: itsekin aspa

Ostoskeskus Mylly, Raisio : Dressmann

Eilen olimme puolisoni kanssa ostoksila, kassalle tultaessa siinä touhusi 40+ vaalea naismyyjä.. Extra innokkuutta täynnä.

Kassoilla oli muutenkin kaksi miespuolista myyjää hommissa. Joku niistä miespuolisista myyjistä vahingossa HIPAISI jollain henkarilla, kassilla ..jollain tätä naismyyjän takapuolta ja hän hihitteli kovaan ääneen että eihän siinä pitkään mennytkään!? Ja samalla palveli ja pakkaili meidän vuoroa. Toinen myyjistä oli jotain jäänyt miettimään hyllyjen väliin ja hänellekkin teini hihityksellä flirttaili ja selitteli niin että mä en voinut muuta kun kääntyä ja lähteä ulos liikkeestä.

Ei siinä, mutta kun asiakas tulee kassalle, keskity siihen ellei ole nyt iiihan jotain tärkeämpää.

Hienoa että innokkuutta löytyy, mutta tuo sekstistinen vihjailu hiljensi myös tiskin molemmat puolet, ja edessämme olevat asiakaat kääntyivät ulos liikkeestä vaivantuneina, ja kiusallisena vaihdoimme kaikki katseita et "voi luoja"

En kyllä tuohon liikkeeseen astu jalallanikaan. Ikinä.

Etsimme aikoinaan omakotitaloa nykyisen vaimoni kanssa. Menimme sellaista "remppakohdetta" katsomaan jossa oli avoin näyttö, ja talossa olisi kieltämättä riittänyt tekemistä. Vaimo näistä sitten kyseli 50+ herrasmieheltä joka esiintyi kiinteistövälittäjänä. Ensin ukko ei noteerannut kysymyksiä ollenkaan, sitten kun vähän lujemmalla äänellä kysyi uudelleen niin hieman vilkaisi kohti ja töksäytti jotain sinnepäin liittyvää tylysti. Todella ylimalkaisesti ja ylimielisesti. Vaimo esitti jatkokysymyksen johon ukko vastasi minulle jotakin sinne päin. Ei tässä mitään, mutta vaimo on raksainssi ja minä aivan muulla alalla :D Ja tosiaan vaimo nämä asiat kysyi, en minä joka en niistä mitään ymmärtänyt.

Jäi talo ostamatta, sen verran alkoi se ukko käymään hermoon. Ei varmaan edes tajunnut mitä kysyttiin. Tämä on muuten melko yleistä ihan missä tahansa liikkeessä, jossa myydään jotain elektroniikkavempaimia. 

Vierailija kirjoitti:

Sain tosi omituista palvelua noin kolme vuotta sitten Pretty Ballerinas -kenkämerkin pop up -myymälässä Helsingin Pohjois-Esplanadilla. Olin ainoa asiakas, ja myyjänä oli nuori pissiksen oloinen tyttö, joka ei ottanut minuun mitään kontaktia oma-aloitteisesti. Aluksi hän vain seisoi paikoillaan ja tuijotti minua ylimielinen virne naamallaan.

Kaikki esillä olleet ballerinat olivat ihanan näköisiä, joten kysyin myyjältä, löytyisikö mitä tahansa mallia koossa 42 (tämän kokoiselle jalalle on vaikea löytää sopivia ja varsinkin kivannäköisiä kenkiä, joten minulle olisi kelvannut mikä tahansa kenkä tuossa koossa). Myyjä vastasi virnuillen, että kokoani kyllä periaatteessa löytyy mutta hänen on ihan mahdotonta löytää minulle kenkiä varastosta, jos en sano tarkemmin, minkä mallin haluan. Ihmettelin mielessäni asiaa, mutta osoitin sitten lähintä kenkäparia, josta myyjä lähti etsimään oikeaa kokoa.

Hetken päästä myyjä palasi ja kertoi, että kyseistä mallia ei ollut koossa 42. Sama episodi toistui vielä kertaalleen, minkä jälkeen totesin jo aika tiukasti, että minulle tosiaan kelpaisi AIVAN MIKÄ TAHANSA MALLI haluamassani koossa ja että eikö hän nyt vain voisi etsiä jotkin kengät, joiden koko on 42. Ei kuulemma voinut, sillä se olisi ollut hänelle kamalan hankalaa (syystä, joka ei koskaan selvinnyt). Tässä vaiheessa totesin, että aivan sama ja poistuin melko tuohtuneena. Myyjä jäi virnuilemaan yksikseen huvittuneen näköisenä.

Kenkien ostaminen on muutenkin ikävää puuhaa näin isojalkaisena, saati sitten silloin, jos palvelu on tuota tasoa. Ehkä tulkitsin väärin, mutta tuntui melkein siltä kuin myyjä olisi tahallaan halunnut osoittaa, ettei mun jättijaloille löydy riittävän isoja kenkiä.

Voi olla että tuo virnisteli ilkeyttään, en tiedä, mutta täytyy sanoa että itselläni on ns. kestohymy, eli perusilmeeni on suupielet lievästi ylöspäin. Tämän ovat jotkut ottaneet vittuiluna ja ylimielisenä virnuiluna, vaikkei kyse ole todellakaan ollut siitä. Joskus myös mielessä pyörii jokin hauska tapahtuma tms, joka ilmettä korostaa. Ehkä nämä valittajat sitten ovat tottuneet kivikasvoihin, satakunnassa kun ollaan.

Kämp-gallerian, tai mikä se nykyään onkaan, Gantin myymälä. Myyjät puhuvat keskenään ja katsovat sen näköisenä, että mitä tuokin tuohon tulee häiritsemään. Käsittämättömän surkeaa ja ylimielistä palvelua, luulevat Gantin vissiin olevan joku Chanel. Monta kertaa olen itse penkonut läjiä ja kukaan ei ole tullut kysymään, tarvitsenko apua. Yksi läskipersemyyjä muistaa aina kertoa, että mikä koko hänelle mahtuu. No, ketä kiinnostaa!! Olen kerran lähtiessäni huikannutkin, että pahoittelut kun tulin häiritsemään teidän juoruilua. En enää osta sieltä mitään, jos ei ole aivan pakko, eli jos tuotetta ei ole muualta saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Varsinaisestihan sairaanhoitajat eivät ole asiakaspalvelijoita, mutta...

Jouduttiin yks talvi kolariin moottoritiellä, mieheni, meidän 1,5 vuotias ja minä (raskaana). Oltiin ohituskaistalla kun vierestä auto lähti meidän eteen ja kuski menetti auton hallinnan. Auto lähti pyörimään, eikä me saatu tarpeeksi hidastettua vaan vedettiin sen kylkeen ja omakin auto, ylläri ylläri lunariin. 

Joka tapauksessa sieltä sitten mentiin Lastenklinikalle tarkastamaan tietysti heti meidän 1,5 vuotias, jolla onneksi kaikki oli kunnossa. Siitä sitten siirryttiin viereiseen sairaalaan tarkastamaan minua ja sikiötä. Multa otettiin verikokeet ja kaikki siinä samassa odotustilassa missä kaikki nistit ja muut istuili ja mieheni ja lapsi oli kokoajan siinä mukana, kun kukaan ei ollut kertonut, että mua pidetään tarkkailussa ja että niiden kannattaisi mennä jo kotiin. Mulle sanottiin vaan kokoajan, että pian lääkäri vielä tarkastaa jotain ja pääsen kotiin. Kun sitten kellon lähestyessä yhdeksää kävin kysymässä hoitajalta kannattaako mieheni lähteä lapsen kanssa kotiin vai pääsenkö jo pian sinne lääkärille niin tämän hoitajan kommentti oli "No MINÄ EN OLISI LASTANI TÄNNE EDES TUONUT ja sinähän olet tarkkailussa!" Oli kyllä onneksi nolon näköinen kun huomautin, että me oltiin tultu paikalle lapseni kanssa suoraan kolarista jossa myös mieheni, joka myöskin lääkärissä tarkistettiin oli ollut. 

Mielestäni sen verran pitäisi tuollaisessa ammatissakin osata hillitä itseään, ettei lähtisi arvostelemaan toisen valintaa tuoda lapsensa päivystykseen, kun ei tilateesta ole yhtään selvillä.

Itse hoitajana myönnän, että jotkut kollegat voisivat opetella ihmissuhdetaitoja oikein ajan kanssa. Jostain syystä itselläni ei ole ollut koskaan ongelmia tavallisten potilaiden, nistien, juoppojen tai edes keski-ikäisten naisten kanssa, koska, tadaa, käytöstavat ja kohteliaisuus sopivaan pisteeseen. Tein aikoinaan töitä yhden kollegan kanssa jolla tuntui olevan draamaa joka päivä. Aina vika oli potilaissa, vaikka rehellisyyden nimissä en ole ennen enkä jälkeen tavannut niin epäkohteliasta ja ilkeää ihmistä kuin mitä itse oli.

Itselle tulee mieleen kaksi tapausta:

Olin Oulun Stockmannilla etsimässä juhlakäsineitä vanhojentansseja varten, eli olin 17-vuotias. En järjestelmällisestä etsinnästä huolimatta löytänyt niitä, joten kysäisin myyjältä. Tämä huiskautti ylimalkaisesti "tuollahan niitä on" ja kun kysyin tarkennusta lähti pois paikalta. Minulla alkoi olla jo kiire bussiin, joten käsineet jäi sillä reissulla ostamatta. Myöhemmin menin paikalle äitini kanssa ostamaan niitä käsineitä, tällä kertaa myyjä (eri kuin edellisellä kerralla) kieli ruskeana mielisteli äitiäni ja esitteli erilaisia vaihtoehtoja meille. 

Toisesta en mene vannomaan onko varsinaisesti asiakaspalvelua, mutta melkoista kyykyttämistä kumminkin. Olin pari vuotta sitten asioimassa TE-toimistossa, Oulussa. Siellä oli ainakin tuolloin sellainen käytäntö, että näiden asiantuntijoiden huoneet sijaitsevat pytingin toisessa kerroksessa, vastaanottotiski alakerrassa. Ummikkona sitten menin sinne joskus klo 8 jälkeen aamulla, sain tietää että asiantuntijoiden juttusille pääsee aikaisintaan klo 9. Yläkertaan johti portaikko, johon pääsi lasioven kautta, tuo ovi tuolloin lukittu tietenkin. Siinä odottelin sitten muiden asiakkaiden kanssa oven takana portaikkoon pääsyä ja tätä kautta asiantuntijan juttusille pääsyä. Kun kello oli oikeasti minuuttia vaille 9, tulee portaikosta joku toimisto-Tero, avaa oven omalla avaimellaan ja livahtaa ovesta käytävään. Kun otan ovesta kiinni mennäkseni portaikkoon, tämä sankari kääntyy minuun päin ja sanoo: "Älä hei mee sinne, teitä ei sais vielä päästää sinne. Laitatko sen oven kiinni". Katsoin ukkoa silmiin, painoin oven kiinni ja avasin sen uudestaan samantien, painuin portaikkoon ja kuulin kuinka muutkin naureskelivat tälle virkaintoiselle tyypille. Ymmärtäisin kyllä jos kello olisi ollut vaikka varttia vaille 9, muttakun se juuri siihen aikaan sattui olemaan oikea aika niin ihmettelen miksi piti tuolla tavalla kyykyttää? 

Kampaajalla käydessäni "hiusstylistini" tiuski koko ajan työntekijöilleen, kommentoi ikävästi hiuksiani, naurahteli vastuksesksi kysymyksiini, kun yritin jutustella jne. Tuli todella ikävä olo. Niin ikävä, että jäädyin täydellisesti siinä tilanteessa. Lähetin jälkeenpäin s-postia, jossa kerroin, että asiakkaana on todella ikävä olla kampaamossa, jossa tiuskitaan, huudetaan negatiivista palautetta sekä käyttäydytään koppavasti asiakasta kohtaan.  Postiin kirjoitin varsin asiallisesti ja muodossa koin tilanteen kiusallisena. Lisäsin vielä, että kiitollinen olen siitä, että hiukseni ovat hyvin leikatut. Kampaamoaika on usein aika, jonka toivoisi olevan pieni hemmotteluhetki. Ei todellakaan tämä ollut sitä. Vastaukseksi s-postiin sain vain. "Hyvä, että hiukset ovat hyvin leikatut. " Ei pahoitteluja, ei mitään "kiitos palauttesta" -tyyppistä. Ainoastaan "Hyvä, että hiukset ovat hyvin leikatut". Suututti ja sitten nauratti. Järkyttävän huonoa palvelua ja herkkähipiäinen omistaja. :D

varattunainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä siis rakensin niistä katiskoita ;)

Sinkkumies

Tuossa viestisarakkeen alapuolella on kohta, jossa lukee Nimimerkki (ei pakollinen). Voit kirjoittaa siihen nimimerkkisi. Toki ymmärrän kyllä, että foorumin käyttö voi olla sinulle haasteellista.

Olipa huono.

mikähän siinä on että juuri joku Gamp gallerian tyyppiset myymälät jossa juuri myydään mukamas parempia brändejä kohdellaan asiakkaita jotka eivät ole pukeutuneet ns paremmin kohdellaan huonommin?

Minulla mieheni on kuljetusalan yrittäjä, paistii duunia ja kovalla työllä hän on omaisuuden rakentanut. Voin vannoa että me molemmat teemme isompaa tiliä kuin nuo nirppanokkamyyjät..

ja eipä tässä montaa viikkoa ole kuin tuli kiire lähteä reissuun ja mieheni PITI ostaa Gantin paita, perus siisti paita illaksi.. noh eipä sitä sitten ostettu kun palvelu oli jotain niin ala-arvoista. Vaikka ulki äkö olisi välillä kiireessä jäänytkin niin ei se nyt ulkonäön takia pidä ihmistä arvioida. Tiedän hemmetin paljon niitä ketkä näyttävät ulospäin että MASSII ON JA SE NÄKYY.. Vaikka todellisuudessa ne ovatkin usein jotka luotolla elää..

Suomessa ei kyllä osata asiakaspalvelua sitten yhtään. Oikeasti. missään.

2) Random-valinnat. Kuten edellä joku kertoi, se kuka valitaan, vaihtelee. Juu, kiltit mummu ja papat, samoin kuin ekaa kertaa matkustavat teinit tai vaikka pienten lasten äidit voivat joutua valituksi. Se menee tosiaan tyyliin että tänään joka 7. mutta huomenna joka kymmenes. (Samaa sarjaa on randomit turvatarkastuksessa, ruudulle ilmestyy laukkuun täysin randomisti vaikka puukko. Tämä testaa työntekijöiden valppautta, joten älä loukkaannu, jos turvatarkastuksessa halutaan pistää laukku uudelleen röntgenin läpi tai jopa avata se. Säännöt määrää. Samoin vaikka et kantaisi mitään, voi portti hälyttää. Sama periaate, eli voi täysin randomisti testata valppautta. Sinut tutkitaan joko metallinpaljastimella tai käsin. Rutiini tämäkin

Vierailija kirjoitti:

2) Random-valinnat. Kuten edellä joku kertoi, se kuka valitaan, vaihtelee. Juu, kiltit mummu ja papat, samoin kuin ekaa kertaa matkustavat teinit tai vaikka pienten lasten äidit voivat joutua valituksi. Se menee tosiaan tyyliin että tänään joka 7. mutta huomenna joka kymmenes. (Samaa sarjaa on randomit turvatarkastuksessa, ruudulle ilmestyy laukkuun täysin randomisti vaikka puukko. Tämä testaa työntekijöiden valppautta, joten älä loukkaannu, jos turvatarkastuksessa halutaan pistää laukku uudelleen röntgenin läpi tai jopa avata se. Säännöt määrää. Samoin vaikka et kantaisi mitään, voi portti hälyttää. Sama periaate, eli voi täysin randomisti testata valppautta. Sinut tutkitaan joko metallinpaljastimella tai käsin. Rutiini tämäkin

Kiitos tasta. Mun lapsen reppu tarkastettiin kerran perin pohjin. Siis tyhjennettiin ja kaikki kirjat/vihkot plärättiin, pussukat avattiin ja repun saumat tunnusteltiin. Mitaan eu tietenkaan loytynyt. virkailija tsekkauksen paatteeksi vaan sanoi etta naytti kuin siella olisi ollut terava esine.

Pitkaan mietittiin etta mika olisi voinut sellaisen varjon aiheuttaa, mutta ehkapa tassa oli selitys.

Elämäni kauhein asiakaspalvelukokemus liittyy Ullastiina ompelimoon, Itäkeskuksessa. Vein heille häämekkoni lyhennettäväksi. 

Noutaessani parin viikon päästä mekkoa takaisin työntekijä sanoo, että joudun maksamaan myös silityksen sillä mekkoni oli kuulemma niin ryppyinen(?). Maksoin kiltisti myös silityksen hinnan, vaikka en ollut silitystä edes pyytänyt, saatikka edes halunnut sillä mekkoni oli tyllikangasta ja halusin että tylli ei laskeudu viivasuorasti alas vaan on pehmeästi rytyssä.

Olisi jo tässä vaiheessa pitänyt alkaa suureen ääneen kyllä tivaamaan miksi ihmeessä he ovat silittäneet mekkoni ilman suostumustani ja etten todellakaan maksa sellaisesta mitä en edes tilannut. Tyhmä minä maksava asiakas, nooh ei tässä suinkaan kaikki.

Kotiin tullessani otin mekon pois suojapussista (pussi oli niin likainen että minun täytyi pestä se). Järkytyin kuin näin mitä jälkeä he olivat tehneet. Häämekon tylli oli leikattu täysin epätasaisesti ja niin ruman näköisesti, että en usko että edes lapset voivat askartelusaksilla saada noin hirveän näköistä jälkeä. Jossain kohtaa tylli oli leikattu 10 cm ylemmäs ja jostain kohtaa mekkoa taas 10 cm alemmas ja tämä teurastettu ruma reuna oli koko mekon ympäri. Eikä tätä rumaa, irvistävää ja epäsymmetristä reunaa he edes osanneet leikata kauniisti, tylliä repsotti kaistaleina sieltä sun täältä. Pohdinpa vain mikä tämän heidän mainostamansa "ammattitaito" on. 

Elämäni tärkeimmän asusteen tämä ompelimo onnistui pilaamaan ja rikkomaan.

Minun täytyi itse järkyttyneiden kavereideni kanssa paikailla häämekkoani ja yrittää saada helmaa edes jotenkin suht tasaiseksi. Olin niin järkyttnyt ja pettynyt ja suuttunut, mutta tässä vaiheessa oli tietenkin jo liian myöhästä saada tekoa tekemättömäksi ja viedä häämekko toiseen ompelimoon.

Otin kuvat mekostani ja kirjoitin reklamaation heille ja sain hyvitystä silityksen verran.  Kiitos paljon. Olisin maksanut jotta olisin saanut mekkoni alkuperäisessä kunnossa takaisin, mutta tätä ei enää voinut tietenkään saada.

Älkää siis hyvät ihmiset IKINÄ ja missään tilanteessa käyttäkö Ullastiina ompelimon palveluita! Säästytte surulta ja harmilta. 

Helsingin Annankadun Why join the navy when you can be a pirate. Olin ainoa asiakas tiskillä eikä mestassa muutenkaan paljoa porukkaa, lounasaika oli ollut ja mennyt. Tilasin viiniä ja salaatin johon kuului leipä, sanoin olevani keliaakikko ja jättäväni tavallisen leivän väliin mutta jos gluteenitonta on niin voisin ottaa. Neiti tiskin takana totesi tähän että niitä on pakkasessa muttei viitsi alkaa lämmittämään mulle. Totesin et skipataan tilaus ja lähdin koskaan palaamatta. Why to serve customers when you can be a prick?

Kolme kesää sitten olin mieheni kanssa Turun alueella lomailemassa.Saaristossa seikkailimme

mp;llä, Saaristolauttoihin myytiin kyllä lippuja, myyjillä ei ainuttakaan suomenkielen sanaa.

En tosin ymmärtänyt minäkään niiden murteellista jotain ruotsinkielen tapaista möngerrrystä-

Nuoria miehiä kaikki, jotenki pakoilivat ja punastelivat.

Tulin ihan vihaiseksi, jokapaikassa sama juttu.

Olisivat antaneet edes esitteen aikatauluista,

jäi kyllä p....n maku koko saaristosta. yök.

Olin hakemassa asuntolainaa Danske Bankista. Kävin lainaneuvotteluissa takaajan kanssa, ja sovimme että pankista ilmoitetaan samalla viikolla onnistuuko laina. Eivät soittaneet sillä viikolla, joten soitin seuraavalla viikolla. Ei vastausta ja uusia soittopyyntöjä asiaa hoitaneelle, ei vastausta. En kuullut sieltä enää mitään. Otin lainan toisesta pankista ja lopetin tilit danskessa. Olisin halunnut siirtää opintolainanikin uuteen pankkiin, tein valtakirjan siirrosta, puoli vuotta uusi pankkini koitti hoitaa asiaa mutta danske ei hoitanut siirtoa. Jätti käsittelemättä kokonaan. Kerrassaan kummallista toimintaa. Uuden pankkini kanssa sitten päätettiin jättää laina siirtämättä. Ymmärrän kyllä jos en sopinut dansken profiiliin laina-asiakkaana, mutta olin kuitenkin ollut pankin asiakas 18v lähtien. Olisivat edes kirjeen tai viestin laittaneet jos ei soittoa :D

Asiattomin oli passintarkastuksessa, kun mieheni laitettiin laskemaan kymmeneen suomeksi - ja on joutunut "satunnaisotantaan" monta kertaa, kun on ollut ainoa tumma lennolla