Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ja raha-asiat
03.06.2016 |
Mies on jatkuvasti töissä ja palkkakin ihan kohtalainen, mutta silti raha ei muka riitä mihinkään. Itse olen vielä pari kk äitiyslomalla, sitten palaan pienipalkkaiseen työhöni osa-aikaiseksi, että saan pitää pienet lapsemme kotona. Mies ostelee kyllä itselleen kaikkea ja rahaa kuluu harrastukseen, mutta jos mä haluan ostaa edes joskus itselleni jotain tai kotiin tai lapsille, niin aina kauhea naputus miten raha ei kasva puussa ja että mä tarvitsisin rikkaan miehen koska vaadin vaadin ja vaadin. Vaikka en vaadi, ainakaan jatkuvasti. Tuntuu vaan väärältä että me muut kituutamme kun mies elelee mukavaa elämää. Jos puhun asiasta hänelle, hän räjähtää täysin ja murjottaa monta päivää. Tuntuu että tilanne menee vaan pahemmaksi. Olen alkanut miettimään jopa eroa, mutta en halua viedä lapsiltani isää enkä edes tiedä olisiko taloudellinen tilanteemme sitten parempi, lapsetkin joutuisivat kokopäivähoitoon. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Kai mä kaipaisin jotain tsemppejä teiltä, oli pakko saada nämä ajatukset kirjoitettua.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin mukamas rahattomia koko ajan.
Uutta sohvaa pohdittiin, mutta ei, nyt ei ole kahta tonnia laittaa sohvaan.
Kaksi kuukautta myöhemmin miehellä olikin varaa laittaa neljä tonnia silmäleikkaukseensa. Ihan vaan että pääsee eroon silmälaseista.
Että mä myötäelän. Mutta ei sitä toista ihmistä pysty muuttamaan.
Mä oon käynyt silmien laserleikkauksessa ja sori vaan, on ollut elämäni paras sijoitus ja vaihtaisin sen vaikka kymmeneen sohvaan. Sulla ei varmaan ole ikinä ollut laseja? On ärsyttävää olla puolisokea , lasit hiertää ja hajoaa, ovat aina tiellä. Laserleikkaus on koko loppuelämän kestävä sijoitus ja parantaa elämänlaatua niin merkittävästi, että typerää jos rupeat siitä miestä syyllistämään.
Kiitos kysymästä, mulla on lasit. Olleet 12v asti.
Ainoa, mikä siinä sohvan ostamisessa hiersi, oli se että se olisi tullut koko perheen käyttöön. Ei siinä mitään, minä ja lapset istuttiin lattialla kun isäntä valtasi sen pikkusohvan. Mahtuuhan sitä niinkin telkkaria katsomaan.
Ps. Olisi ollut oikeus yhteiselämän purkuun ja osuuteen miehen rahoista erotessa mutta omani otin. Ja niistäkin se jaksoi kysellä, kuka korvaa. Kuten mistä hän nyt syö kun vein leipälautaset (ylioppilaslahjaksi saadut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin mukamas rahattomia koko ajan.
Uutta sohvaa pohdittiin, mutta ei, nyt ei ole kahta tonnia laittaa sohvaan.
Kaksi kuukautta myöhemmin miehellä olikin varaa laittaa neljä tonnia silmäleikkaukseensa. Ihan vaan että pääsee eroon silmälaseista.
Että mä myötäelän. Mutta ei sitä toista ihmistä pysty muuttamaan.
Mä oon käynyt silmien laserleikkauksessa ja sori vaan, on ollut elämäni paras sijoitus ja vaihtaisin sen vaikka kymmeneen sohvaan. Sulla ei varmaan ole ikinä ollut laseja? On ärsyttävää olla puolisokea , lasit hiertää ja hajoaa, ovat aina tiellä. Laserleikkaus on koko loppuelämän kestävä sijoitus ja parantaa elämänlaatua niin merkittävästi, että typerää jos rupeat siitä miestä syyllistämään.
Joo mutta jos ihmisellä on 4 lasta ja kk-palkka vaivaiset 3 donaa niin silloin ei kyllä ole budjetissa tilaa tonnien ulkonäköasioille!
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt suomennan tämän teille, te kun päässänne käänsitte mut ahneeksi lompakkoloisijaksi. Mä olen monet kerrat sanonut miehelle, että esim ruokaa voisi ostaa vähemmän ja halvempaa, mutta ei, hän ei suostu, vien kuulemma viimeisetkin ilot hänen elämästään. Kun mies on työmatkoilla, mä ja lapset eletään todella säästeliäästi, ei ruokakauppaan mene paljon rahaa kun vaan suunnittelee ostokset. Mulla on täällä monesti tehtynä ruokaa, esim kasvissosekeittoa tai makaronilaatikkoa, mutta läheskään aina mies ei suostu näitä syömään, vaan tilaa pizzan tai hakee ruokaa vaikka kiinalaisesta. Joka työpäivä käy ravintolassa lounaalla. Ruokaa meillä menee jatkuvasti roskiin, koska mies ostaa itselleen kaikenlaisia erikoismakkaroita yms joita me muut emme välitä syödä, ja sitten ne vanhenevat jääkaapissa kun mies unohtaa niiden olemassaolon. Näillä rahoilla saataisiin jo ostettua se uusi sohva ja koulupöytä.
Se tässä oli ongelmana. Mä en oikeasti vaadi mitään kohtuuttomia ja mies ihan itse halusi vielä tehdä lisää lapsia ja haluaa että hoidan heidät kotona. Samalla kun mä hoidan lapset, miehellä on mahdollisuus edetä omalla urallaan ja uhrata itsensä työlle, joka on muuten myös hänen intohimonsa. Mutta mun ja lasten ei kuuluisi saada teidän mielestä mitään? Olla vaan kiitollisuudenvelassa miehelle koko ajan?ap
Niin se valitettavasti menee. Jos lapsia tekee niin niistä on elatusvelvollisuus, joka tulee ottaa huomioon ennenkuin sen lapsen tekee. Jos en pysty elättämään, et hanki. Puolet kuluista tulisi kuitenkin pystyä maksamaan ja tietysti varautua myös siihen pahimpaan.
Ei ole olemassa vain kahta vaitoehtoa: olla kotota tai rakentaa uraa. Kyllä se on molemmat mahdollista ja tunnen lukemattomia ihmisiä omassakin työpaikassani, joilla on ura ja työpaikka. Sun on nyt vaan pakko mennä töihin.
Ja jos mies ostaa ruokaa kotiin niin sen kanssa on turha nirsoilla, ettei "välitä syödä" kun on pakko saada vaan sitä makaronilaatikkoa vaan heität ruuan mieluummin pois? Järjetöntä touhua heittää arvokasta hyvää ruokaa roskiin! Opettele laittamaan erilaisia ruokia niin ei mene "erikoismakkarat" vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli vuoden aikana , kun olet kotona tienaamatta yhtään mitään, sinun pitäisi saada uusia koko sisustus ja vaatekaappisi miehen rahoilla?
Taas yksi syy olla MGTOW. Miljoonien muiden lisäksi.
Oletko sitä mieltä että lapset ovat naisen oma projekti, ja miehellä ei ole mitään osaa eikä arpaa niihin, vielä vähemmän vastuuta?
Taas yksi syy olla lesbo...
Voi jeesus näitä lompakkoloishuutelijoita. Heidän mielestään ilmeisesti miehen ainoa tehtävä on siittää lapset. Sen jälkeen nainen hoitaa lapset ja kodin, ja maksaa kaiken elämisen, myös miehen ruuan, asumisen, veden, sähköt ja vakuutukset. Miehen ei ilmeisesti kuulu maksaa mitään omasta elämisestään enää sen jälkeen kun nainen tulee taloon. Kukahan se oikea lompakkoloinen mahtaa olla.
Meillä ei ole lapsia, mutta mies on todella pihi minun menojeni suhteen. Itse osteli monen tuhannen arvoisia harrastusvälineitä, mutta mun harrastus oli liian kallis kun maksoi muutaman kympin kuukaudessa. Vieläkin alkaa otsasuoni tykyttää kun niitä aikoja mietin. Perusteluna oli aina se kuinka paljon suurempi palkka miehellä oli, vaikka todellisuudessa tuolloin rahaa tuli miehen puolelta nettona pari sataa enemmän kuussa.
Nykyään meillä on neljä tiliä. Säästötili, käyttötili ja molempien omat tilit. Kuukausittainen säästö ja käyttörahat lasketaan yhteen ja molemmat maksavat niistä prosentuaalisesti oman osuutensa. Loput ovat omia omaan käyttöön. Yhteisiä kuluja ovat asumiseen ja elämiseen sekä työssäkäyntiin (autot) liittyvät kulut, samoin kuin esim. ehkäisy ja yhteisten lemmikkien kulut. Minähän tuon ehkäisyn hoidan, mutta yhtä tärkeää se miehellekin on, kun ei lapsia halua. Omista rahoista ostetaan vaatteet, harrastuksiin liittyvät sun muut ei-pakolliset.
Ei tämä vieläkään tasan kaikessa mene. 75% ruokakuluista ovat mieheni kuluja. 60% sähkökuluista on mieheni kuluja (jos saisin päättää, meillä ei olisi useita tietokoneita, läppäreitä, kotiteattereita sun muuta sähköä syövää teknologiaa jotka ovat lähes 24/7 päällä, enkä käytä edes hetivalmista saunaamme, sekin syö sähköä vain mieheni halusta). Mieheni harrastuksen liittyvät vakuutukset menevät samassa köntissä yhteisten vakuutusten kanssa.. Todellisessa elämässä minä maksan enemmän tämän perheen kuluista, joten lompakkoloishuutelijoilla ei pitäisi olla valitettavaa. Taitavat siltikin valittaa kun vaadin mieheltä osallistumista yhteisiin kuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa olla äiti ja vaimo nykyään. Pitää miellyttää miestä, koti olla siivo ja ulkonäön on oltava hyvä. Kaikista vaikeinta on kuitenkin, että samaan aikaan lapsia pitää hoitaa kotona ainakin pari vuotta, mutta tänä aikana on kuitenkin pienistä tuista maksettava kaikki puoleksi työssäkäyvän miehen kanssa. En ymmärrä ollenkaan tällaisia ihmisiä. Ei se ole ahneutta tai loismaisuutta jos nainen hoitaa pieniä lapsia kotona ja odottaa miehen siitä hyvästä tulevan rahallisesti vastaan. Ne lapset ei oo mikään naisen oma juttu vaan niillä on isäkin. Olisi kamalaa olla naimisissa miehen kanssa, joka ei ymmärrä tätä. Itse asiassa en olisi koskaan sellaista miestä nainut. Tuntuisi oudolta alkaa avioliitossa erittelemään sun ja mun rahoja. Ja varsinkin jos lapset jää ilman jotain vain koska nyt olisi sen tuilla olevan kotiäidin vuoro maksaa ja rahat ei riitä.
Ota kuukauden kuitit talteen ja tee menoarvio. Laita kaikki yhteiset eli asumiseen ja lapsiin liittyvät kulut eriteltyinä exceliin. Sitten lasket paljonko menee kuukaudessa yhteiseen talouteen ja kumpikin siirtää rahaa suhteessa omiin tuloihin yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksetaan. Musta on oikeasti ainoa reilu tapa hoitaa yhteistä taloutta. Mutta 4 lasta on oikeasti iso taloudellinen investointi, eikä siihen ole kaikilla varaa. Miten mietitte taloudellisia kuluja kun päätittäe hankkiä noin paljon lapsia? Meillä jää käteen yhteensä 4000e ja meillä on yksi lapsi ja mietitään onko varaa toiseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette päätyneet NELJÄÄN lapseen? Mitä olette sopineet kk-menoiksi? Miten seuraatte budjettia? Miten suunnittelette hankinnat? Kaikki paperille tai tietokoneelle ylös ja neuvottelu, jossa suunnitellaan euron tarkkuudella mitä tehdään ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen rahajako ei kuulosta perheeltä.
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies kyllä ostaa aina ruokaa ja kalleinta laatua ja roskiin menee hirveät määrät kun ei ehditä syömään, mutta esim vaatteet ja uudet huonekalut ovat hänestä turhinta rahanmenoa mitä voi olla. Ap
Hanki pakastin, ei sitten mene niin paljon ruokaa hukkaan kuin voit säilyttää paremmin.
Onko sinulla mitään käsitystä siitä, minkä verran miehesi todellisuudessa käyttää rahaa "elämiseen" - eli mihin, jos sinä maksat melkein kaiken muun paitsi ruuan? Vaatteet ja ... siis mitä muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kantakoon oman vastuunsa lapsistaan ja vaimostaan tai ei ole mies lainkaan. Elämä on valintoja ja hän on valinnut perhe-elämän. Ei silloin olla enää vastuussa vain itsestään.
Näinhän se järki sanoisi, mutta ei luonnehäiriöinen sitä ymmärrä. Yleensä tämmöisen taustalla on luonnehäiriö ja se pahenee iän myötä. Kaikille naisille karvas muistutus siitä, että MIEHEN TULOJEN VARAAN EI SAA JÄÄDÄ EIKÄ VUOSIKSI KOTIIN!!!
On kyllä tasa-arvo ymmärretty aivan väärin, jos kaikki menot pitää olla puoliksi tuloista riippumatta,.
Ja väärin on sekin, että lapsen isä ei osallistu lapsensa elatukseen ennen eroa, kun velvoitetaan maksamaan elatusmaksut. Sitten vielä mammat höynäytetään yhteishuoltajuuteen, ettei tarvitse maksaa niitäkään! No, halvemmaksi se mammalle tulee, kun elää yksinään lastensa kanssa kun ei ole vielä miestä elätettävänä ja huollettavana.
Ap:lle sanoisin, että opettele laittamaan ruokaa niistäkin miehen ostamista erikoismakkaroista ja muistakin kalliista aineksista sen sijaan, että heität ne roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttäviä vastauksia olet saanut ap! Sympatiani ovat puolellasi, muutoin en osaa auttaa. Tsemppiä ja toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin järkevästi!
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa olla äiti ja vaimo nykyään. Pitää miellyttää miestä, koti olla siivo ja ulkonäön on oltava hyvä. Kaikista vaikeinta on kuitenkin, että samaan aikaan lapsia pitää hoitaa kotona ainakin pari vuotta, mutta tänä aikana on kuitenkin pienistä tuista maksettava kaikki puoleksi työssäkäyvän miehen kanssa. En ymmärrä ollenkaan tällaisia ihmisiä. Ei se ole ahneutta tai loismaisuutta jos nainen hoitaa pieniä lapsia kotona ja odottaa miehen siitä hyvästä tulevan rahallisesti vastaan. Ne lapset ei oo mikään naisen oma juttu vaan niillä on isäkin. Olisi kamalaa olla naimisissa miehen kanssa, joka ei ymmärrä tätä. Itse asiassa en olisi koskaan sellaista miestä nainut. Tuntuisi oudolta alkaa avioliitossa erittelemään sun ja mun rahoja. Ja varsinkin jos lapset jää ilman jotain vain koska nyt olisi sen tuilla olevan kotiäidin vuoro maksaa ja rahat ei riitä.
Ei se nyt ihan noin mene, että vain äiti sitten on siellä kotona vaan onhan se lapsen hoitaminen yhteinen velvollisuus - kuten elättäminenkin. Isät myös kotiin hoitovapaalle ja äiti töihin eikä aina niin, että se nainen on kotona. Sitä tässä tasa-arvolla nimenomaan tarkoitetaan. Jos jo nuorena ymmärtää ja on arvomaailmassa, ettei sitten lasten tullessa ole automaattista, että voi jäädä kotiin, on motivaatiota opiskella ja kehittää sitä omaakin uraa. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla mitään uraihmisiä, mutta ei kuitenkaan noin kuin Ap, että ei edes hankita ammattia tai mitään työpaikkaa! Siinä on Ap tehnyt äärimmäisen pahan mokan, eikä voi kyllä syyttää kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä vastauksia olet saanut ap! Sympatiani ovat puolellasi, muutoin en osaa auttaa. Tsemppiä ja toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin järkevästi!
Miten topikin aloittajan ahneuteen ja miehen esineellistämiseen sitten pitäisi suhtautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekalut, mm.lapselle koulupöytä ja rikkinäisen sohvan tilalle uusi ja lapset kasvavat ja tarvitsevat ja haluavatkin uusia vaatteita. Mutta näemmä täällä taas tehtiin musta se paha ihminen. Ei mitään, mies jatkakoon samalla linjalla, hän saa hankkia itselleen kaikkea kivaa mutta me muut ei saada koskaan mitään. Samanlaista porukkaa näemmä tämä palsta täynnä. Ap
Missä on lapsilisät, omat tukesi, säästösi? Ja lisää lapsia piti vääntää? Huonekaluja saa halvalla vaikka Torista.
Missä lasten isän vastuu lasten elatuksesta?
Alue: Aihe vapaa
Ap kuvasi mun lapsuudenkotini tilanteen. Isällä oli ihan eri elintaso kuin meillä muilla. Äiti ei kuitenkaan eronnut, tekosyynä käytti sitä, että joutuisimme päiväkotiin. Todellisuudessa hän itse halusi olla kotona. Meistä lapsista tuli ihan sosiaalisesti kyvyttömiä ja traumatisoituneita ahdistuneen äidin kanssa neljän seinän sisällä. Harrastuksiahan ei ollut eikä päässyt mihinkään, kun ei ollut rahaa.
Vanhemmat erosivat lopulta kun olimme jo muuttaneet kotoa. Molemmat porskuttavat nyt onnessaan, me lapset olemme työkyvyttömiä, erakoituneita nutcaseja.