Mies ja raha-asiat
Mies on jatkuvasti töissä ja palkkakin ihan kohtalainen, mutta silti raha ei muka riitä mihinkään. Itse olen vielä pari kk äitiyslomalla, sitten palaan pienipalkkaiseen työhöni osa-aikaiseksi, että saan pitää pienet lapsemme kotona. Mies ostelee kyllä itselleen kaikkea ja rahaa kuluu harrastukseen, mutta jos mä haluan ostaa edes joskus itselleni jotain tai kotiin tai lapsille, niin aina kauhea naputus miten raha ei kasva puussa ja että mä tarvitsisin rikkaan miehen koska vaadin vaadin ja vaadin. Vaikka en vaadi, ainakaan jatkuvasti. Tuntuu vaan väärältä että me muut kituutamme kun mies elelee mukavaa elämää. Jos puhun asiasta hänelle, hän räjähtää täysin ja murjottaa monta päivää. Tuntuu että tilanne menee vaan pahemmaksi. Olen alkanut miettimään jopa eroa, mutta en halua viedä lapsiltani isää enkä edes tiedä olisiko taloudellinen tilanteemme sitten parempi, lapsetkin joutuisivat kokopäivähoitoon. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Kai mä kaipaisin jotain tsemppejä teiltä, oli pakko saada nämä ajatukset kirjoitettua.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Endota että mies jää kotiin lasten kanssa ja sä meet töihin? Sitten ostat vaan itelles kaikkea ja sanot sori, jonkunhan niitä lapsia pitää vahtia :)
Pahat miehethän ne naisia väkisin panee raskaaksi, naisen ollessa tahdoton asiassa.
Taitaa olla vanhemmat lapset siis muille kuin tälle miehelle, kun ap vaikeni.
Mä nyt suomennan tämän teille, te kun päässänne käänsitte mut ahneeksi lompakkoloisijaksi. Mä olen monet kerrat sanonut miehelle, että esim ruokaa voisi ostaa vähemmän ja halvempaa, mutta ei, hän ei suostu, vien kuulemma viimeisetkin ilot hänen elämästään. Kun mies on työmatkoilla, mä ja lapset eletään todella säästeliäästi, ei ruokakauppaan mene paljon rahaa kun vaan suunnittelee ostokset. Mulla on täällä monesti tehtynä ruokaa, esim kasvissosekeittoa tai makaronilaatikkoa, mutta läheskään aina mies ei suostu näitä syömään, vaan tilaa pizzan tai hakee ruokaa vaikka kiinalaisesta. Joka työpäivä käy ravintolassa lounaalla. Ruokaa meillä menee jatkuvasti roskiin, koska mies ostaa itselleen kaikenlaisia erikoismakkaroita yms joita me muut emme välitä syödä, ja sitten ne vanhenevat jääkaapissa kun mies unohtaa niiden olemassaolon. Näillä rahoilla saataisiin jo ostettua se uusi sohva ja koulupöytä.
Se tässä oli ongelmana. Mä en oikeasti vaadi mitään kohtuuttomia ja mies ihan itse halusi vielä tehdä lisää lapsia ja haluaa että hoidan heidät kotona. Samalla kun mä hoidan lapset, miehellä on mahdollisuus edetä omalla urallaan ja uhrata itsensä työlle, joka on muuten myös hänen intohimonsa. Mutta mun ja lasten ei kuuluisi saada teidän mielestä mitään? Olla vaan kiitollisuudenvelassa miehelle koko ajan?ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo epäilemättä naisen pahin painajainen. Miehellä on rahaa niin perkeleesti, mutta se perkele ei annakaan niitä naisen käytettäväksi. Voiko mies tuosta paskemmaksi mennä?
Minkä helkkarin takia tuossa ei ole mies voinut sanoa EI parisuhteelle ja lapsille?
Olisihan se pitänyt etukäteen tietää, ei voinut tulla yllätyksenä. Kyllä pitää pystyä kuvittelemaan, miten se elämä muuttuu kun muija tulee taloon. Joten ihan turha kitistä, nyt pitää vaan sopeutua.
Tai ainakin tällä ohjeistetaan tuoreita äitejä, jotka ihmettelevät että äitiys on muuttanut elämää.
Ehkä mies ajatteli, että jospa tämä nainen on poikkeus sääntöön ja on kiinnostunut muista asioista kuin miehen varallisuudesta ja tulojen tasaisuudesta. Mutta ei näköjään ollutkaan, vaan ihan tavallinen rahan perässä juokseva akka sieltä paljastuikin.
Ja meillä on 4 lasta ja kaikki samalle miehelle, 2 isompaa vuoden ikäerolla, sitten pidettiin viiden vuoden tauko ja nyt kaksi pienempää vuoden ikäerolla. Säästöt ovat multa jo aikaa sitten kuluneet, ja kuulkaas, kaikki ovat menneet perheen yhteisiin matkoihin. Ap
Oisit ottanut köyhemmän miehen, niin ei tarviis kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt suomennan tämän teille, te kun päässänne käänsitte mut ahneeksi lompakkoloisijaksi. Mä olen monet kerrat sanonut miehelle, että esim ruokaa voisi ostaa vähemmän ja halvempaa, mutta ei, hän ei suostu, vien kuulemma viimeisetkin ilot hänen elämästään. Kun mies on työmatkoilla, mä ja lapset eletään todella säästeliäästi, ei ruokakauppaan mene paljon rahaa kun vaan suunnittelee ostokset. Mulla on täällä monesti tehtynä ruokaa, esim kasvissosekeittoa tai makaronilaatikkoa, mutta läheskään aina mies ei suostu näitä syömään, vaan tilaa pizzan tai hakee ruokaa vaikka kiinalaisesta. Joka työpäivä käy ravintolassa lounaalla. Ruokaa meillä menee jatkuvasti roskiin, koska mies ostaa itselleen kaikenlaisia erikoismakkaroita yms joita me muut emme välitä syödä, ja sitten ne vanhenevat jääkaapissa kun mies unohtaa niiden olemassaolon. Näillä rahoilla saataisiin jo ostettua se uusi sohva ja koulupöytä.
Se tässä oli ongelmana. Mä en oikeasti vaadi mitään kohtuuttomia ja mies ihan itse halusi vielä tehdä lisää lapsia ja haluaa että hoidan heidät kotona. Samalla kun mä hoidan lapset, miehellä on mahdollisuus edetä omalla urallaan ja uhrata itsensä työlle, joka on muuten myös hänen intohimonsa. Mutta mun ja lasten ei kuuluisi saada teidän mielestä mitään? Olla vaan kiitollisuudenvelassa miehelle koko ajan?ap
Vittuakos siinä sitten valitat. Laitat vaan hintalapun otsaasi ja lähdet baariin metsästämään uutta miestä, jolla on varaa ja halua leventää sun persettä. Tuplavoitto kun nykyinen mies joutuu vielä maksamaan elareita.
Oletko koettanut sitä että pidät silmällä näiden miehen erikoisruokien päiväyksiä ja lykätä aina eteen vaan niitä että nämä pitäis nyt sun syödä ettei mene vanhaksi.
Kumpi heittää ne kalliit pilalle menneet ruuat roskiin? Jos sinä niin lopeta. Nostat vaan miehen eteen ruokapöydälle. Jospa mies heräisi kun joutuu itse laittaa ne roskiin. Silloin se konkretisoituu tuo rahan heittäminen roskiin.
Sopikaa miehen kanssa että keräätte vaikka seuraavalta 4 viikolta kaikki kuitit talteen että näette mihin raha kuluu? Sen jälkeen katsotte. Teille voisi konkretisoitua mihin rahat oikeasti menee.
Tai miten olisi taloustilanteeseen jonne laitatte tulojen suhteessa jonkun summan. Maksatte sieltä pakolliset kulut. Osallistuisikaan mies näin remmin?
Huh täällä on ilkeetä porukkaa. Ei kyllä yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä on 4 lasta ja kaikki samalle miehelle, 2 isompaa vuoden ikäerolla, sitten pidettiin viiden vuoden tauko ja nyt kaksi pienempää vuoden ikäerolla. Säästöt ovat multa jo aikaa sitten kuluneet, ja kuulkaas, kaikki ovat menneet perheen yhteisiin matkoihin. Ap
Ihan oma on ollut valintasi siis. Turha itkeä.
Naiset vastaa 85% tavaran ostamisesta vaikka tienaa vähemmän kuin miehet. Tää on se piste missä nalkutus saattaa alkaa loppumaan. Tuot 60+% rahoista taloon ja kulutat 15%.
Ei voi muuta sanoa kuin että käsittämätöntä porukkaa täällä kommentoimassa. Ihan niinkuin lapset eivät olisi miehen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko ap ne teidän tulot on?
Mies saa bruttona n.3000e/kk, mä saan äprahaa nettona n.700 + 4 lapsen lapsilisät ja hoitoraha toisesta alle 3-vuotiaasta, joka on nettona vähän alle 30/kk.
Aloittajalle ei siis kelpaa kierrätystavara, esimerkiksi sen kirjoituspöydän osalta?
On se perkele kun leikitään neljän kakaran kanssa marttyyria ja uhria, mutta matkustella pitää, ja kaikki vaatteet ja sisustus pitääkin sitten yhtäkkiä äitiyslomalla uusia. Keksi joku nyyhkytarina ja soita Hesarille, pyydä lahjoituksia ja rahaa.
Olet itsekkäästi lisääntynyt, kanna jumalauta vastuusi.
Ap, onko sun miehellä luonnehäiriö vai vaan huono ymmärrys? Oletko sanonut suoraan, ettet voi harkitakaan lasta, koska SULLA EI OLE varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko ap ne teidän tulot on?
Mies saa bruttona n.3000e/kk, mä saan äprahaa nettona n.700 + 4 lapsen lapsilisät ja hoitoraha toisesta alle 3-vuotiaasta, joka on nettona vähän alle 30/kk.
Eli paljonko saat yhteensä? Mieskö ei maksa omaa osaansa vuokrasta?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ei siis kelpaa kierrätystavara, esimerkiksi sen kirjoituspöydän osalta?
On se perkele kun leikitään neljän kakaran kanssa marttyyria ja uhria, mutta matkustella pitää, ja kaikki vaatteet ja sisustus pitääkin sitten yhtäkkiä äitiyslomalla uusia. Keksi joku nyyhkytarina ja soita Hesarille, pyydä lahjoituksia ja rahaa.
Olet itsekkäästi lisääntynyt, kanna jumalauta vastuusi.
Missä on miehen vastuu? Yhdessä tehdyt lapset ja pienituloisempi maksaa leijonanosan kuluista
AP, ehdota että vaihdatte osia ja sinä hoidat ja maksat ostokset ja mies nuo vuokrat ja laskut. Siten saat enemmän kontrollia asiaan. Jos mies haluaa ravintolaruokaa ja kalliita harrastuksia niin kustantakoon ne omista rahoistaan sitten kun pakolliset kulut on maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Ostat kuule juuri niin paljon niitä huonekaluja ja muuta tavaraa sitten kun olet taas töissä. Eli miehesi maksaa ruokannekin?
Olisin sinuna hyvin hiljaa ja kiitollinen
YHTEISET lapset, joita nainen JOUTUU hoitamaan.
Sinuna en puuttuisi asioihin, joista et käsitä yhtään mitään.
Ap, pyydä, että mies siirtää sinulle jatkossa joka kuukausi tietyn summan rahaa siitä, että JOUDUT olemaan kotona ja hoitamaan lapsia. Teillä on yhteiset lapset, joiden vaatteista myös mies maksaa.
Minkä helkkarin takia tuossa ei ole mies voinut sanoa EI parisuhteelle ja lapsille?
Olisihan se pitänyt etukäteen tietää, ei voinut tulla yllätyksenä. Kyllä pitää pystyä kuvittelemaan, miten se elämä muuttuu kun muija tulee taloon. Joten ihan turha kitistä, nyt pitää vaan sopeutua.
Tai ainakin tällä ohjeistetaan tuoreita äitejä, jotka ihmettelevät että äitiys on muuttanut elämää.