Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö puolisosi kanssa naimisiin, jos saisit päättää nyt?
29.05.2016 |
Minä menisin, kun tiedän millainen elämästämme tuli ja millainen ihminen mieheni on nyt. Joskus kuitenkin toivon, että minulla olisi ollut aikanaan rohkeutta olla itsekkäämpi ja katsella enemmän ympärilleni ennen kuin ryntäsin sitoutumaan.
Kommentit (25)
En menisi ja tuskin hänkään minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mies ei nuole ja seksiä on ollut kerran yli kuukauden sisällä.
Menisin. Eka lapsi on tulossa, ja maistraatissa olisi tarkoitus käydä jossain välissä.
En.Väkivalta ja alistaminen alkoi papin aamenen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin, kun tiedän millainen elämästämme tuli ja millainen ihminen mieheni on nyt. Joskus kuitenkin toivon, että minulla olisi ollut aikanaan rohkeutta olla itsekkäämpi ja katsella enemmän ympärilleni ennen kuin ryntäsin sitoutumaan.
Miksi olisit halunnut viivästyttää sitoutumista? Minkä ikäinen olet?
Olen itse ollut saman miehen kanssa 19-vuotiaasta asti (nyt 25 v) ja kaverit huokailevat ja voivottelevat miten mulla on nyt valunut parhaat vuodet hukkaan ja olen menettänyt mahdollisuuden hankkia kokemuksia. Olen kuitenkin itse ihan eri mieltä - olen kokenut paljon asioita, sekä miehen kanssa että ilman miestä, ja jos olisin elänyt sinkkuna nämä vuodet niin olisin menettänyt puolestaan ne kokemukset joita olen saanut parisuhteessa.
Kaverit vakuuttelevat että katumus kyllä tulee. Siksi kiinnostaisi kuulla kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä menisin. Avioliittomme toki muodostuisi erilaiseksi, koska hän ja minä olemme molemmat kasvaneet henkisesti kokemuksen myötä, ja osaisimme selvitä ongelmista ja riidoista kypsemmällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin.
Sain hyvän miehen ja yhdessä oltu jo kauan v.-84
Vierailija kirjoitti:
En.Väkivalta ja alistaminen alkoi papin aamenen jälkeen.
Olenko mä jo kirjoittanut tänne, mutten vaan muista sitä?
Tästä syystä mäkään en menisi. Seurusteluaika oli kuitenkin ihanaa, sen haluaisin jatkuneen. Olen nyt miettinyt, että palaisiko se hyvä aika, jos muuttaisimme erilleen vaikka ei jättäisikään avioerohakemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vaiheessa elämää en kokisi että avioliiton solmimiseen olisi tarvetta.
En missään nimessä.
Seksi loppui aika lailla papin aameneen ja miehestä kuoritui ameeba, joka viihtyy parhaiten (ja eniten) sängyn pohjalla leffoja katsoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että menisin, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten asiat olisivat, jos ne olisivat toisin. Millainen historia minulla olisi ja millainen minä olisin - tai millainen mieheni olisi.
Jos nyt jöisin leskeksi tai tulisi ero, en kuitenaan varmaan enää ryhtyisi kiinteään parisuhteeseen. Voisi olla joku, jonka kassa viettäisi aikaa ja jolta saisi välillä läheisyyttä, mutta en välttämättä esim muuttaisi avoliittoon. En jaksaisi sopeutua yhteen kenenkään kanssa enää, oma tila ja omst tavat ovst niin tärkeitä. Toisaalta kun sitä ei tiedä, miten asiat olisivst, jos ne olisivat toisin.
Te väkivaltaisiiin suhteisiin joutuneet - kai ne miehet on jo eksiä, onhan?
Menisin! Mutta haluan että mies kosii joten sitä odotellessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin ja pitäisin komeammat häät kuin ensimmäisellä kerralla - fanfaarit, ilotulitukset ym., kun tiedän millaisen aarteen sain miehekseni. Maailman paras mies!
Vierailija kirjoitti:
Te väkivaltaisiiin suhteisiin joutuneet - kai ne miehet on jo eksiä, onhan?
Ei ole, ei olla oltu naimisissakaan vielä vuottakaan. Tässä vaiheessa osa tutuistakin vielä onnittelee naimisiinmenon johdosta ja kyselee, ollaanko nyt ihanan onnellinen nuoripari.
Kaikkia häälahjojakaan ei olla vielä lunastettu lahjakorteilla. Kaikki häähaaveet on vielä mielessä ja katselen hartaasti valitsemaani sormusta sormessa, että siitäkin pitäisi luopua. Jotenkin naimisiinmenoon liittyi niin paljon toiveita ja unelmia, etten osaa vielä luopua niistä.
Avioero tuntuisi todella nololta ja mietin mitä ihmiset ajattelisivat. Siksi mietin asumuseroa, voisi yhä olla virallisesti naimisissa kuitenkin ja seurustella, jos menisi sitten taas hyvin kuten ennen häitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin, kun tiedän millainen elämästämme tuli ja millainen ihminen mieheni on nyt. Joskus kuitenkin toivon, että minulla olisi ollut aikanaan rohkeutta olla itsekkäämpi ja katsella enemmän ympärilleni ennen kuin ryntäsin sitoutumaan.
Miksi olisit halunnut viivästyttää sitoutumista? Minkä ikäinen olet?
Olen itse ollut saman miehen kanssa 19-vuotiaasta asti (nyt 25 v) ja kaverit huokailevat ja voivottelevat miten mulla on nyt valunut parhaat vuodet hukkaan ja olen menettänyt mahdollisuuden hankkia kokemuksia. Olen kuitenkin itse ihan eri mieltä - olen kokenut paljon asioita, sekä miehen kanssa että ilman miestä, ja jos olisin elänyt sinkkuna nämä vuodet niin olisin menettänyt puolestaan ne kokemukset joita olen saanut parisuhteessa.
Kaverit vakuuttelevat että katumus kyllä tulee. Siksi kiinnostaisi kuulla kokemuksia.
Minäkin olen ollut saman miehen kanssa 19-vuotiaasta, enkä hirveästi edes ollut seurustellut aiemmin (tarpeeksi kuitenkin). Heti kyllä jo tajusin että jos tähän ryhtyy se on menoa, kävin lyhyen onko liian aikaista -keskustelun itseni kanssa ja ei ole kaduttanut. Ei niitä hyviä miehiä niin tukuittain tuolla liiku, ainakin jos on vähän outo persoona itsekin.
Jos nyt olisin sinkku niin ahdistaisi, kaiken maailman tinderit ym on tehnyt ihmisistä ihan ihmeellisiä treffailijoita, tuntuu että nyt kolmikymppisenä on jäljellä enimmäkseen niitä jotka aina haluaa vaan kattella, tai toiskierroksisia jotka ainakin tilastollisesti jatkavat todennäköisimmin kolmannellekin. Ja on tosiaan aika ihanaa, että tärkeimmät muutoksen vuodet on ollut yhteisiä, me jaetaan opiskelijabileet, valmistumiset, työpaikat yms kaikki.
Kyllä. Yli 15 vuotta yhdessä ja menisin ehdottomasti uudestaan myös. naimisiin. Lapsien tekemisestä en ole enää, niin varma. Ne saattaisin jättää tekemättä.
Elämäni onnellisimmat hetket olen viettänyt mieheni kanssa ja nykyisin en oikein muiden seuraa edes jaksaisi. Vietetään paljon aikaa yhdessä. Kumpikaan ei oikeasti juo alkoholia melkein yhtään ja meillä on nin samanlaiset intressit, että puheenaiheita riittää loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin, kun tiedän millainen elämästämme tuli ja millainen ihminen mieheni on nyt. Joskus kuitenkin toivon, että minulla olisi ollut aikanaan rohkeutta olla itsekkäämpi ja katsella enemmän ympärilleni ennen kuin ryntäsin sitoutumaan.
Miksi olisit halunnut viivästyttää sitoutumista? Minkä ikäinen olet?
Olen itse ollut saman miehen kanssa 19-vuotiaasta asti (nyt 25 v) ja kaverit huokailevat ja voivottelevat miten mulla on nyt valunut parhaat vuodet hukkaan ja olen menettänyt mahdollisuuden hankkia kokemuksia. Olen kuitenkin itse ihan eri mieltä - olen kokenut paljon asioita, sekä miehen kanssa että ilman miestä, ja jos olisin elänyt sinkkuna nämä vuodet niin olisin menettänyt puolestaan ne kokemukset joita olen saanut parisuhteessa.
Olen nelikymppinen. Olin nuori ja kokematon kun aloimme seurustelemaan mutta kuitenkin huolissani siitä että jään yksin ilman kumppania. Mietin joskus mitä kokemuksia olen jäänyt paitsi, kun en uskaltanut seikkailla kun olin nuori.
Ap
Kaverit vakuuttelevat että katumus kyllä tulee. Siksi kiinnostaisi kuulla kokemuksia.
En taatusti :(