Lapsettoman elämän ihanuuksia: kotona puoli neljältä
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on ja voi tätä ihanuutta. Hiljaista näin aamuisin, netissä roikun ja söin aamupalan rauhassa. Lapset 12 ja 14v.
Niin ap ne lapset kasvaa ja ei roiku äidin helmoissa koko aikaa.Silti niistä on vastuussa ainakin siihen 18 ikävuoteen asti. Ja moraalinen velvollisuus/vastuuntunto auttaa ja huolehtia painaa kuolemaan saakka. Plus se huoli. Jotkut tuntee vielä lapsenlapsiaankin kohtaan samoin ja joutuu hoitamaan niitäkin.
Tottakai on vastuussa mutta se nyt ei ole yhtään rankkaa. Vai tarkoitatko että vastuuton elämä on mielestäsi hohdokkaampaa?
En. Minusta elämä, jossa olen vastuussa vain itsestäni, on hohdokkaampaa.
Ja sitten otetaan joku koira täyttämään sitä vastuuttomuustyhjiötä.
Ei oteta. Ei sovi lapsi eikä lemmikki tähän elämänrytmiin. Teen paljon töitä, reissaan, tapaan ystäviä, harrastan, vietän laatuaikaa miehen kanssa. Eikä ole hoivaviettiä. Pidän kyllä eläimistä todella paljon, ja lapsena meillä oli aina joku lemmikki, eli kokemustakin on. Omaa en silti ota, ja lapsia en tee.
Voisikohan sitä saada iloita omasta elämäntyylistä ilman, että joku tulee väittämään omaansa paremmaksi?
Itselläni on ollut vastuuta tarpeeksi vammaisessa sisaruksessa ja vanhoissa vanhemmissa. On ihanaa ja suorastaan euforista tuntea olevansa vapaa.
Eikä vastuu ole vakio, jolla elämä "täyttyy". Sisäistä tyhjyyttä ei voi ulkoisella täyttää. Jos on sinut itsensä kanssa, on elämä hyvää.
Mistä joka velalle riittää kymmeniä lapsettomia ystäviä reissuihin ja biletykseen koko ajan? Minulla on aina seuraa omista teineistä reissuihin ja shoppailuun ja taidetapahtumiin ja keskusteluakaan ei tarvitse hakea muualta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä joka velalle riittää kymmeniä lapsettomia ystäviä reissuihin ja biletykseen koko ajan? Minulla on aina seuraa omista teineistä reissuihin ja shoppailuun ja taidetapahtumiin ja keskusteluakaan ei tarvitse hakea muualta.
Matkustan puolison kanssa tai yksin (ihan paras vapauden tunne), en bileta. Shoppailusta en todellakaan välitä.
Miksi kuvittelet että (kaikki) velat bilettäisivät tai reissut pitäisi tehdä kymmenien ystävien kanssa? Eihän apkään sanonut olleensa bilettämässä...
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan sitä saada iloita omasta elämäntyylistä ilman, että joku tulee väittämään omaansa paremmaksi?
Itselläni on ollut vastuuta tarpeeksi vammaisessa sisaruksessa ja vanhoissa vanhemmissa. On ihanaa ja suorastaan euforista tuntea olevansa vapaa.
Eikä vastuu ole vakio, jolla elämä "täyttyy". Sisäistä tyhjyyttä ei voi ulkoisella täyttää. Jos on sinut itsensä kanssa, on elämä hyvää.
Sama täällä. Vastuuta oli lapsena ja nuorena ihan liian kanssa, enkä todellakaan suostu nyt aikuisena ottamaan sitä yhtään pakollista enempää.
Miten te saitte tästäkin riidan aikaiseksi? :D
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lapseton pariskunta ja mentiin nukkumaan n. klo 23. Ei huvita juosta baareissa aamuyöhön asti vaikkei lapsia olekaan.
Myö nukahettiin kympiltä kun oltiin patikoitu pitkä matka päivällä.
vaude kirjoitti:
Timewarp to 70 v. Kotona koko päivän, ei yhtään sukulaista.
Näinhän se lapsellisillakin usein menee
Niinpä. Onhan niistä iloakin, siis lapsista ja lemmikeistä, muttei tarpeeksi, jotta se olisi sen arvoista. Stressi, huolet ja murheet painavat vaakakupissa liikaa. Lisäksi tykkään esim. matkustaa yksin tai aikuisten kesken. Aina pitäisi löytää joku hoitopaikka tai ottaa lapset mukaan reissuun. Ei sovi minulle.