Anopilla muistisairaus - ei saisi hylätä mutta en meinaa jaksaa häntä
Meillä on 20-vuotinen tuttavuus. Aiemmin oltiin hyvinkin läheisiä, ja anoppi auttoi minua pienten lasten äitinä: tuli hoitoavuksi kun pesin ikkunoita tai teki ruokaa ja siivosi kun yhtenä kesänä maalattiin ja remontoitiin taloa. Muistelen tätä kiitollisuudella, mutta nyt anoppi on 74 v., Alzheimerin tauti todettiin pari vuotta sitten. Toisaalta koen velvollisuudekseni auttaa häntä, mutta vierailut ovat rasittavia. Olen viikot töissä ja viikonloppuisin ajan usein mieheni kanssa anopin luo. Jos autan siivoamalla, anoppini kertoo kaikille, että olen etsinyt rahaa hänen kaapeistaan tai hävittänyt siivotessani jotain arvokasta. Viimeksi huomasin mennessäni, että 2 viikkoa aiemmin viemäri pullat oli yhä mikron päällä. Anoppi sanoi, että ne on myrkytetty, näkeehän sen väristä. Näkee kyllä, homeen väristä nimittäin, että myrkyllisiä ovat. Miehen veli hoitaa onneksi raha-asiat, mutta silti on sotkua päivittäin. Kun käytin anopin permanentissa ja hiustenleikkauksessa, loppulasku oli alle satasen. Muistamattomana hän oli puhunut kaikille sukulaisille ja ystäville, että minä olen ottanut permanenttia varten melkein 600 euroa häneltä! Hän on varmaankin muistellut "mummonmarkkoja", koska vaille 100€ olisi sen verran. Eräs anopin ystävätär oli soittanut miehelleni, että palauttakaa loppurahat takaisin. Hermostuin tästä niin, että uhkasin jättää viemättä enää ikinä mihinkään paikkaan tai palveluun, jossa voi käyttää rahaa. Palvelutalopaikkaa on haettu, mutta tuskin toteutuu ihan heti, koska hoitajat käyvät kotona päivittäin, eikä anoppi vielä karkaile. Käy lenkillä kodin lähellä ja sitten narisee, että oli liian kylmä, liian kuuma tai liian sateinen sää. Mitenköhän saisin itseni kestämään anoppia paremmin? Vanhin lapseni 15 v. ei enää suostu tapaamaan mummia ollenkaan, sanoo vain että se on ilkeä ja ihan eri ihminen kuin ennen. Olen samaa mieltä.
Kommentit (87)
Meillä on jo vuosia mummo vähän väliä syytellyt ketä milloinkin varastamisesta. Ihan mitättömiä tavaroita muka viety. Laskee lusikoitaan ja laittanut niitä kirjekuoriin. Kaapista löytyi lappu, missä luki, että hyllyllä on 8 kahvikuppia. Vaihdattanut lukotkin kerran, kun luuli että postinkantaja varastaa ja on saanut avaimet jostain. Ihan vainoharhaista. Nyt ei enää osaa soittaa minnekään mutta onneksi kotihoito käy. Ei voi lähiomaisten taakaksi hoitovastuuta jättää, mekin asutaan eri kaupungissa. Käydään toki pari kertaa kuukaudessa, mutta ei ole mahdollisuutta joka päivä käydä. Huoli on, mutta minkäs teet.
Kuka ei vielä tiedä, että donepetsiili on malathionin vastavaikuttaja?
Ap, opettele suhtautumaan anoppiisi ymmärryksellä. Sinun ei tarvitse pahoittaa siitä mieltäSI, että anoppisi sairauden vuoksi kokee maailmansa tuollaisena. Noissa tilanteissa voit myös muistuttaa itsellesi, että tuollainen kuuluu sairauden kuvaan. Jos anopin muut lapset alkavat lähteä hänen harhoihinsa mukaan, sinä voit heille sanoa yksiselitteisesti "tuo ei pidä paikkaansa" tai sitten tyyliin "saat kyllä asian selville, kun katsot anopin tilitiedot. voit myös muistuttaa heitä, että aina voivat toki tarkistaa kuitit ennenkuina lkavat syyttömiä syytellä. mielestäni sinun tulee hyväksyä anoppisi sanat, koska sinä tiedät, että hän on sairas, mutta sinun ei tarvitse hyväksyä hänen muiden läheistensä syyttelyä.
tästä saankin aasinsillan: kun teillä on nyt muistisairas läheinen perheessä, niin kaikkien teidän, jotka käsittelevät hänen rahojaan, tulee huolehtia siitä, että jokaisesta rahankäyttötilanteesta otetaan kuitti talteen ja kuitit pidetään tallessa. Sillä voi jokainen varmistaa, että kukaan ei vedä rahoja välistä ja anopillekin voi näyttää kuitit, jos hän alkaa epäillä, että rahaa on varastettu. Eräs ystäväni (hänen äidillään oli alzheimer) alkoi ottaa kuvia kaikista tilateista äitinsä kanssa. kun äiti alkoi epäillä ruoan olevan myrkytettyä, katsottiin kännykän valokuvista miten oli juuri kaksi tuntia sitten yhdessä leivottu pullia ja että samoja ovat, kun kuvassa on samat vaastteetkin päällä ja pullatkin samalla lailla muotoiltuja. Kun äiti epäili, että lompakossa ollut 50 euron seteli oli varastettu, katsottiin kännykästä miten oli eilen käyty kampaajalla ja muistettiin siitä yhdessä, että sinnehän se seteli olikin mennyt. samalla nuo kuvat jäivät tietenkin läheisille sitten mukaviksi muistoiksi kuolemansa jälkeiseen aikaan. Läheiset olivat sitten keskenään sopineet, että kirjaavat ylös vihkoon aina mitä on tehty, että lähesiet voivat sitten olla mukana autamassa muistisairasta potilasta muistamaan. sitten kun tulee tilanne, että sairaus etenee, voit olla varma, että anoppisi unohtaa sinut kokonaan ja alkaa kysellä, että kukas sinä olet.Silloin hän ei enää pohdi sinua myrkyttämässä ruokiaan, vaan pohtii sitä kuka olet ja miten olet päässyt sisälle.
mitä tulee ruoan pilaantumisepäilyihin, niin sehän on pelkästään hyvä ettei laita suuhunsa mitään mikä epäilyttää. Luultavasti anoppisi muistaa lapsuudestaan miten herkästi huoneenlämpöön jätetyt tavarat pilaantuvat ja on pelkästään hyvä, että hän ei sellaisia syö. mitä väliä, jos epäilee, että on myrkytetty. jos tänään on sellainen päivä, laita tuomasi tavarat pakkaseen ja kokeile seuraavalla kerralla, jos maistuu.
lääkityksen muuttaminen voi auttaa arjessa selviytymistä.
Luin otsikon, että "Apinoilla muistisairaus..."
Luulin, että liitty jotenkin koronaan.
En tapaa vapaa-ajallani ihmisiä, joiden seurasta en pidä. Tässä suhteessa siis 15-vuotiaan lapsesi kanssa samaa mieltä.
Muista, ettet sinä ole anopistasi vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan pakko auttaa, näin olen itse todennut. Kotipalvelu hoitaa niin vähän asioita ja käy mun äidilläkin 2 kertaa päivässä hoitaja ja kohta ehkä kolme.
On meilläkin pitkä matka äidin luokse.
Meillä äiti on heikko ja ei siis pääse sängystä ylös ilman apua.Ei hoitajat siivoa, tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei katso puhtaita vaatteita. Ne auttaa vessaan, antaa lääkkeet ja katsoo että muistisairas syö jotain ja sitten se on moro. Meidän äiti pestään kerran viikossa ja sekään ei kuuluisi hoitajille.
Äidillä käy siivooja kerran kuukaudessa. Mä autan vaikka toinen mun lapsista on kehitysvammainen koska tajunnut ettei vaihtoehtoja ole.
Usko ap että kohta se ei teitä syyttele, kun ei kohta tajua mitä on edes raha.Jossain vaiheessa tulee sitten ripustautumisvaihe eli omaisiin takerrutaan, kun avuntarve on niin suuri.
Mun ja sun ero on vaan se että sulla on kyseessä anoppi ja mulla on oma äiti sairas ja äiti meille hyvin läheinen niin autetaan vaikka mikä tulisi.Nostin äidille rahaa ja äiti aina kysyi että onko sulla ne hänen rahat. Sanoin aina että ne on sun lompakossa.
Raskainta meille on se että äidin liikkuminen on niin huonoa.Alzheimer tuhoaa aivot ja lopulta jäljellä pelkkä kuori. Haluan auttaa siinä että äidin loppuelämä olisi mahdollisemman arvokasta ja sitä se ei ole tarpeeksi koska mulla matkaa on äidille.
Itken päivittäin äidin kohtaloa.
Missä ihmeessä ei muka kuulu pyykinpesu ja kylvetyspalvelu? Ihan perusjuttuja. Otapa yhteys palvelupäällikköön, aluevastaavaan tms. Tietenkin jos ette anna palvelusuunnitelmaan lisätä aikaa, jotta maksut ei nouse..mutta joka tapauksessa hygienian hoito kuuluu peruspalveluihin mikä pitää saada järjestymään. Kotihoidolle ei kuulu ikkunoiden pesu, sitä varten pitää tilata ja maksaa siivouspalvelu jos ei omaiset pysty tai halua auttaa. Mutta pyykkikone menee päälle viikkosuihkun yhteydessä ja jos asiakas tai omainen ei pysty laittamaan kuivumaan niin esim. iltahoitaja auttaa..
Hohhoijaa: miten voisi saada sen levetirasetaamilääkityksen pois listalta? Epileprilääkettä märätään donepetsiilin sivuvaikutuksesta syntyvään vaivaan, eikä neurologia kiinnosta sellainen:-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Hah hah. Tämä kommentti on ihmiseltä jolla ei ole mitään kokemusta muistisairaiden ihmisten hoitamisesta. Pesutilanteet voi olla joillekin muistisairaille todella vaikeita. Vaikka käyttäisi validaatiota ja/tai mitä tahansa suostuttelukonsteja, mummo voi silti olla sitä mieltä että minähän en mihinkään pesulle lähde, kun vasta kuukausi sitten kävin. (Tai hän voi oikeasti ajatella että on vasta käynyt, mutta totuus on, että pesusta on viikko.) Se että omaiset on keksineet käyttää lapsenlasta apuna hankalassa tilanteessa osoittaa mielestäni vain luovaa ongelmanratkaisukykyä.
Meillä sama tilanne, anoppi 81v ja 25v takana.
Appikset on aina olleet riippuvaisia meistä (taloudellisesti) mutta appiukon kuoltua 10v sitten anoppi ripustautuu täysin meihin. Asumme lähinnä sukulaisista joten kaikki kaatuu meidän huolehdittavaksi. Edes silloin kun vielä oli reipas ja liikkuva anoppi ei halunnut tehdä mitään itse. Naapurit oli tyhmiä, palvelutalossa kävi vain tyhmiä (kotitalon naapurissa) jne joten jäi 4 seinän sisälle ellemme me vieneet kauppaan tms.
Viimeiseen 2v ei ole lähtenyt edes kauppaan vaan odottaa että käymme 2 pvän välein hänelle kaupassa. Myös korona-aikaan vaikka olemme sanoneet ettei onnistu. Jos ei muuta niin viiniä pitää saada (hänhän ei juo ollenkaan, tyhjät pullot on viimevuodelta😂).
Argh. Olen niin korviani myöten häntä mutta hän ei suostu vanhainkotiin kun mehän olemme apuna! Ei vasn mene perille ettemme halua tätä.
Minulla on muistisairas äiti ja minä en voi kuin nauraa hänen jutuilleen. En tiedä miksi suhtaudun vain että se on hauskaa vitsailua, kun haukkuu kaikki maan rakoon ja rahoja vaan kytätään. Ehkä se naurattaa siksi kun mikään ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Mummistani kuoriutui hyvin samankaltainen Alzheimerin edetessä. Hän oli kiukkuinen, suorastaan vittuileva ja töykeä, mutta ajoittain myös oli välähdyksiä hänen aiemmasta, aidosta luonteestaan - arvokkaan oloinen, hymyilevä ja välittävä.
En itse ollut hoitovastuussa vaan äitini (mummini tytär), mutta äidillä oli rankkaa. Hän silti sinnitteli ja hoiti äitiään, vielä silloinkin kun mummi oli jo hoitokodissa. En voi kuin hattua nostaa ja toivoa, että löydän itsestäni sen saman voiman, jos oman äitini kanssa siihen pisteeseen ajaudutaan.
Mutta ei sinunkaan tarvitse kaikkea kestää. Voithan sinä harventaa tapaamisia ja käyntejä, jos tuntuu että taakka käy liian raskaaksi. Ajan myötä mummini menetti sekä puhe- että liikuntakykynsä, siihen loppui vittuilut mutta samalla kyllä katosi se elämänhalu silmistä :( Jos sitä oli enää aikoihin ollutkaan...
Olipa rönsyilevä kommentti, mutta voimia ap! Ei ole helppoa muistisairaan kanssa. Vaikutat silti ihanan välittävältä ihmiseltä.
Donepetsiilivalmisteilla on sellainen haittavaikutus:-(
https://fi.wikipedia.org/wiki/Parasympatomimeetit
https://laakehaku.apteekkariliitto.fi/ValmisteenTiedot.aspx?id=415770
"Keuhkosairaudet:
Kolinomimeettisten vaikutustensa vuoksi koliiniesteraasin estäjiä on määrättävä harkiten potilaille,
joiden anamneesissa on astma tai obstruktiivinen k e u h k o s a i r a u s.
Donepetsiilin antoa samanaikaisesti muiden asetyylikoliiniesteraasin estäjien ja kolinergisen
järjestelmän agonistien tai antagonistien kanssa on v ä l t e t t ä v ä ."
Eikö koronan aikana täytyisi estää kokonaan tuollaisten valmisteiden saanti, varsinkin riskiryhmäläisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Kerro sinä esimerkki helpommasta ratkaisusta. Suihku on väärä vastaus, sillä suihkuunmeno oli vielä vastenmielisempää vieraan kotipalveluihmisen kanssa. Kaikilta se ei onnistunut ollenkaan,mutta onneksi meillä oli usempi hyvä kotiavustaja, jotka saivat anopin pesulle.
Meillä oli helpoin ratkaisu se, että lapsi hankki mummonsa saunaan. Kai hän itse äitinä ajatteli, että eihän lasta voi yksin saunaan laittaa, pitää lähteä kaveriksi.
Meilläkin äiti ei suostunut suihkuun pesulle, mutta jos hänet sai houkuteltua saunaan, peseytyminen tuli siinä ihan luonnostaan sitten.
Mitä miehesi tekee?
Kysyn tätä siksi, että muistisairas usein palaa menneisyyteen, jolloin on tavallaan luonnollista, että hän luottaa omiin lapsiinsa enemmän ja "unohtaa" heidän puolisonsa ja muut. Tai ainakin heitä on helpompi epäillä kaikenlaisesta.
Tiedän lähipiirin kokemuksista, että nuo muiden uskomat jutut ja syyttelyt ovat todella loukkaavia. Pahoittelen kokemaasi.
Itse yrittäisin saada miehen toimimaan sijastani enemmän ja mummon hoitoon. Kyllä miehesi suvun pitäisi ymmärtää, jos sinä haluat nyt siirtyä takavasemmalle. Tämä on enemmän heidän hommiaan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi tekee?
Kysyn tätä siksi, että muistisairas usein palaa menneisyyteen, jolloin on tavallaan luonnollista, että hän luottaa omiin lapsiinsa enemmän ja "unohtaa" heidän puolisonsa ja muut. Tai ainakin heitä on helpompi epäillä kaikenlaisesta.
Tiedän lähipiirin kokemuksista, että nuo muiden uskomat jutut ja syyttelyt ovat todella loukkaavia. Pahoittelen kokemaasi.
Itse yrittäisin saada miehen toimimaan sijastani enemmän ja mummon hoitoon. Kyllä miehesi suvun pitäisi ymmärtää, jos sinä haluat nyt siirtyä takavasemmalle. Tämä on enemmän heidän hommiaan nyt.
Aloitus on vuodelta 2016. Tuskin on ap vastailemassa. Anopin tilannekin on varmasti jo aivan eri.
Kuulostaa niin tutulta. Isoäitini oli samanlainen. Minulle aina valitti, miten joku sukulainen oli ottanut ruokien tuomisesta 500€ ja miten joku toinen oli varastanut rahaa (löytyivät sitten yleensä jostain jemmasta). Naapureita syytteli myös. Eli varmasti puhui minusta samoin muille. Mutta ymmärrän senkin, että jotkut näitä juttuja uskovat. Tiedän miehen, joka oli painostanut äitinsä lainaamaan kymppitonnin. Ja naisen, joka tyhjensi isänsä tilin.
Sain oman äitini välttymään memantiinilta sillä, kun selvitin tarkallee, ettei hän mun tekemistä sapuskoista voi saada mitään glutamaattia. Olen siis 11 kuukauden ajan tehnyt niitä hänelle paksteeseen ja kerran viikossa täyttänyt jääkaapin. Muisti palautui parissa kuukaudessa ja mun tarkoitus oli kuitenkin vain se, että ehtii itse wessaan, kun kerran tietää vielä, milloin sinne täytyy mennnä:-)