Lue keskustelun säännöt.
Anopilla muistisairaus - ei saisi hylätä mutta en meinaa jaksaa häntä
28.05.2016 |
Meillä on 20-vuotinen tuttavuus. Aiemmin oltiin hyvinkin läheisiä, ja anoppi auttoi minua pienten lasten äitinä: tuli hoitoavuksi kun pesin ikkunoita tai teki ruokaa ja siivosi kun yhtenä kesänä maalattiin ja remontoitiin taloa. Muistelen tätä kiitollisuudella, mutta nyt anoppi on 74 v., Alzheimerin tauti todettiin pari vuotta sitten. Toisaalta koen velvollisuudekseni auttaa häntä, mutta vierailut ovat rasittavia. Olen viikot töissä ja viikonloppuisin ajan usein mieheni kanssa anopin luo. Jos autan siivoamalla, anoppini kertoo kaikille, että olen etsinyt rahaa hänen kaapeistaan tai hävittänyt siivotessani jotain arvokasta. Viimeksi huomasin mennessäni, että 2 viikkoa aiemmin viemäri pullat oli yhä mikron päällä. Anoppi sanoi, että ne on myrkytetty, näkeehän sen väristä. Näkee kyllä, homeen väristä nimittäin, että myrkyllisiä ovat. Miehen veli hoitaa onneksi raha-asiat, mutta silti on sotkua päivittäin. Kun käytin anopin permanentissa ja hiustenleikkauksessa, loppulasku oli alle satasen. Muistamattomana hän oli puhunut kaikille sukulaisille ja ystäville, että minä olen ottanut permanenttia varten melkein 600 euroa häneltä! Hän on varmaankin muistellut "mummonmarkkoja", koska vaille 100€ olisi sen verran. Eräs anopin ystävätär oli soittanut miehelleni, että palauttakaa loppurahat takaisin. Hermostuin tästä niin, että uhkasin jättää viemättä enää ikinä mihinkään paikkaan tai palveluun, jossa voi käyttää rahaa. Palvelutalopaikkaa on haettu, mutta tuskin toteutuu ihan heti, koska hoitajat käyvät kotona päivittäin, eikä anoppi vielä karkaile. Käy lenkillä kodin lähellä ja sitten narisee, että oli liian kylmä, liian kuuma tai liian sateinen sää. Mitenköhän saisin itseni kestämään anoppia paremmin? Vanhin lapseni 15 v. ei enää suostu tapaamaan mummia ollenkaan, sanoo vain että se on ilkeä ja ihan eri ihminen kuin ennen. Olen samaa mieltä.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Taudin luonteesta johtuen nuo syytöksetkin unohtuvat nopeasti.
Ikävä kyllä harhat esim. rahan tai tavaroiden varastamisesta ei aina unohdu yhtä nopeasti kuin monet muut asiat kuten esim. se että omainen on juuri 10 minuuttia sitten käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Kerro sinä esimerkki helpommasta ratkaisusta. Suihku on väärä vastaus, sillä suihkuunmeno oli vielä vastenmielisempää vieraan kotipalveluihmisen kanssa. Kaikilta se ei onnistunut ollenkaan,mutta onneksi meillä oli usempi hyvä kotiavustaja, jotka saivat anopin pesulle.
Meillä oli helpoin ratkaisu se, että lapsi hankki mummonsa saunaan. Kai hän itse äitinä ajatteli, että eihän lasta voi yksin saunaan laittaa, pitää lähteä kaveriksi.
Meillä myös anopilla Alzheimer ja hoitopaikan saikin aika helpolla. Alkoi sekoilla yhä enemmän kodissaan ja kaupunki ei edes ehdottanut kotihoidon lisäämistä (kävi vain kerran päivässä lääkkeiden takia) vaan tarjosi suoraan hoitopaikkaa. Hyvä juttu. Siihen asti mies siskonsa ja veljensä kanssa kävi siellä päivittäin "lukujärjestyksen" mukaan. Minä en lähtenyt aina mukaan, kun anoppi oli aika ärtsy usein ja huomasin, että ärtyi helposti esim. miehen siskon miehestä ja toisesta miniästä. Useinhan se ärtymys kohdistuu "vieraisiin" helpommin kuin omiin. Ehkä ap miehesi voisi käydä yksin?
Toinen juttu on, että Alzheimerin kanssa pitää välttää riitelyä. Miehen sisko ja veli helposti siippoineen riitaantui ja lähtivät ovet paukkuen menemään, kun anoppi selitteli hassuja, harasi vastaan kaikkea jne. Mun mies taas valitsi "jees, jees" -linjan. Esimerkiksi toi pullajuttu: Siihen myrkytysväitteeseen voisi vaan nyökkäillä ja sanoi, että ainakin hometta tähän on tullut ja se kyllä on pahasta elimistölle, niin me viedään nää nyt pois tästä. Jos anoppi sanoo, että ei halua kotisairaanhoitoa käymään enää, niin sanotte siihen, että "kun sulla on toi xx, niin ne käy nyt muutaman päivän, mutta sitten lopettaa" tai "aah, ei se 600 Euroa mihinkään ole kadonnut vaan "se toinen lapsi" tuo sen huomenna". Nämä tietysti toimii vaan täysin muistinsa menettäneen kanssa. Kaikkiin vaatimuksiin voi suostua, kaikki tapahtuu huomenna tai ensi viikolla jne. Aina tämmöisen jälkeen alzheimer nyökyttelee hyväntuulisena ja potentiaalinen riita on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Nuo varkausepäilyt meni ainakin mun äidiltä ohi, kesti ehkä noin puoli vuotta. Se kun ei löydä tavaroitaan ja sitten epäilee.
Muistisairas ei hallitse raha-asioita eikä noita ruoan säilytysjuttuja.Pitäkää mahdollisemman yksinkertaisena jääkaapin sisältö ja vähän mutta maittavia ruokia.
Meillä äiti kieltäytyy syömästä ja juomasta. Syömismäärä on todella vähäistä.
Jos sä lasket jonkun pullapussin johonkin niin ei muistisairas muista mihin sen laitoit.Myöhemmässä vaiheessa muistakaa pyykkihuolto ja katsoa että tulee puhdasta päälle. Sekä peseytyminen.
Sille 15v. voi opettaa että mistä kyse. Tästä kritisoisin sinua sillä mulla kaksi teiniä ja mun 12v. kyllä asian ymmärtää.
Itse haen edunvalvojaa äidilleni joka ei ole läheinen.
Anoppini luona käy kotihoito joka päivä. En oletakaan, että anoppi muistaisi, kuinka vanhaa pullaa siellä mikron päällä on. Loukkaavaa on ainoastaan se, että epäilee pullia myrkytetyiksi. Eikä sekään ole isoin juttu. Anoppi asuu sen verran kaukana, että käymme vain viikonloppuisin. Itse olen sitä mieltä, että 15-vuotiasta ei pidä enää väkisin viedä mummin luo, jos ei kestä nähdä häntä "ilkeänä". Nuoremmat lapseni käyvät edelleen kylässä meidän mukana. He eivät enää tarkasti muista, millainen mummi oli ennen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Kerro sinä esimerkki helpommasta ratkaisusta. Suihku on väärä vastaus, sillä suihkuunmeno oli vielä vastenmielisempää vieraan kotipalveluihmisen kanssa. Kaikilta se ei onnistunut ollenkaan,mutta onneksi meillä oli usempi hyvä kotiavustaja, jotka saivat anopin pesulle.
Meillä oli helpoin ratkaisu se, että lapsi hankki mummonsa saunaan. Kai hän itse äitinä ajatteli, että eihän lasta voi yksin saunaan laittaa, pitää lähteä kaveriksi.
Minä kysyisin niiltä kotihoitajilta miten he sen tekevät. Ei varmasti ole edes olemassa yhtä yleispätevää ohjetta jolla esim. pesuista tehdään jollekin miellyttävämpi tilanne tai mitkä keinot on niitä jotka suosttuttelussa tai ylipäätään pesujen suorittamisessa toimivat. Miksi pesulle vieminen pitäisi onnistua kaikilta jos se onnistuu kuitenkin joltakin toiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi ei ole enää sama ihminen kuin oli ennen sairautta. Muistisairaudet muuttavat usein persoonaa todella paljon. Ei siis kannata enää pitää kiinni siitä anopista, joka hän ennen oli. On aika luopua. Sekin auttaa jaksamaan kun ei odota anopilta enää mitään tiettyä käytöstä vaan hyväksyy harhaluulot, nimittelyt, siivoamattomuuden ja muut asiat osaksi sairautta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Fiksut ihmiset tajuavat, että anoppi puhuu omiaan eikä muiden mielipiteillä nyt niin ole väliä.
En voisi kokonaan alkaa lakata huolehtimasta anopista. Minusta elämässä on tiettyjä velvollisuuksia ja yksi niistä on lähiomaisten auttaminen ja tukeminen hädän ja sairauksien hetkellä. Tukea voi monella tapaa. Voitte yrittää saada hänet kotipalvelun piiriin, hankkia siivousapua, jutella puhelimessa ja käydä silloin tällöin katsomassa. En varmastikaan itse jaksaisi joka viikko, ehkä joka toinen voisi olla paikallaan ja sen lisäksi soittelisin.
Raskasta varmasti on. Varsinkin epäluuloisuus ja syyttelevä asenne on tosi hankalia, kun et oikein voi mitenkään puolustaa itseäsi ja toinen ei usko. Ja kun sitä samaa jatkuu aina vain, vaikka miten yrittää parhaansa, niin kyllähän se ketuttaa ja vie voimat. Siksi ota nyt asenne, että se on sairaus, joka ei tuosta enää parane eikä hän sano niitä asioita ihmisenä vaan se on sairaus, joka puhuu. Tsemppiä!
Itse olen samassa tilanteessa ajatellut, että kyseessä on juuri se sama ihminen, johon sairaus vaikuttaa muokkaamalla persoonallisuutta kovalla kädellä. Oireiden mukaisen sekoilun alta näkee hetkittäin välähdyksiä menneestä persoonallisuudesta ja nuo välähdykset tuntuvat sitä arvokkaammilta mitä harvemmin niitä tulee. Koskaan kun ei tiedä oliko kyseessä se viimeinen. Välillä saan voimia muistelemalla omia ja lasteni teiniaikoja, jotka olivat enemmän tai vähemmän jatkuvaa käytöshäiriötä ja persoonallisuuden muutosta ties miksi.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi ei ole enää sama ihminen kuin oli ennen sairautta. Muistisairaudet muuttavat usein persoonaa todella paljon. Ei siis kannata enää pitää kiinni siitä anopista, joka hän ennen oli. On aika luopua. Sekin auttaa jaksamaan kun ei odota anopilta enää mitään tiettyä käytöstä vaan hyväksyy harhaluulot, nimittelyt, siivoamattomuuden ja muut asiat osaksi sairautta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Fiksut ihmiset tajuavat, että anoppi puhuu omiaan eikä muiden mielipiteillä nyt niin ole väliä.
En voisi kokonaan alkaa lakata huolehtimasta anopista. Minusta elämässä on tiettyjä velvollisuuksia ja yksi niistä on lähiomaisten auttaminen ja tukeminen hädän ja sairauksien hetkellä. Tukea voi monella tapaa. Voitte yrittää saada hänet kotipalvelun piiriin, hankkia siivousapua, jutella puhelimessa ja käydä silloin tällöin katsomassa. En varmastikaan itse jaksaisi joka viikko, ehkä joka toinen voisi olla paikallaan ja sen lisäksi soittelisin.
Raskasta varmasti on. Varsinkin epäluuloisuus ja syyttelevä asenne on tosi hankalia, kun et oikein voi mitenkään puolustaa itseäsi ja toinen ei usko. Ja kun sitä samaa jatkuu aina vain, vaikka miten yrittää parhaansa, niin kyllähän se ketuttaa ja vie voimat. Siksi ota nyt asenne, että se on sairaus, joka ei tuosta enää parane eikä hän sano niitä asioita ihmisenä vaan se on sairaus, joka puhuu. Tsemppiä!
Itse olen samassa tilanteessa ajatellut, että kyseessä on juuri se sama ihminen, johon sairaus vaikuttaa muokkaamalla persoonallisuutta kovalla kädellä. Oireiden mukaisen sekoilun alta näkee hetkittäin välähdyksiä menneestä persoonallisuudesta ja nuo välähdykset tuntuvat sitä arvokkaammilta mitä harvemmin niitä tulee. Koskaan kun ei tiedä oliko kyseessä se viimeinen. Välillä saan voimia muistelemalla omia ja lasteni teiniaikoja, jotka olivat enemmän tai vähemmän jatkuvaa käytöshäiriötä ja persoonallisuuden muutosta ties miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo varkausepäilyt meni ainakin mun äidiltä ohi, kesti ehkä noin puoli vuotta. Se kun ei löydä tavaroitaan ja sitten epäilee.
Muistisairas ei hallitse raha-asioita eikä noita ruoan säilytysjuttuja.Pitäkää mahdollisemman yksinkertaisena jääkaapin sisältö ja vähän mutta maittavia ruokia.
Meillä äiti kieltäytyy syömästä ja juomasta. Syömismäärä on todella vähäistä.
Jos sä lasket jonkun pullapussin johonkin niin ei muistisairas muista mihin sen laitoit.Myöhemmässä vaiheessa muistakaa pyykkihuolto ja katsoa että tulee puhdasta päälle. Sekä peseytyminen.
Sille 15v. voi opettaa että mistä kyse. Tästä kritisoisin sinua sillä mulla kaksi teiniä ja mun 12v. kyllä asian ymmärtää.
Itse haen edunvalvojaa äidilleni joka ei ole läheinen.
Hienoo, että sulla on täydelliset lapset, jotka ymmärtää. Mut me lapsetkin ollaan kaikki persoonia!!! Mä en esimerkiks kestä yhtään virtsan ja syövän hajua, heti alkaa oksettaa. Kun käyn mummolassa, jään mieluummin ulos, koska siellä haisee niin että multa lentää oksennus. Leikkaan mielelläni nurmikon pieneltä rivarin takapihalta ja oon joka kevät ja syksy pessy ikkunat. Enempään en kykene.
Oma anoppi on vasta muutama kuukausi sitten saanut diagnoosin ja jo nyt tuntuu raskaalta. Juttelu on vähän vaikeaa kun kelataan vaan samoja asioita ja huoli on kova, mitenköhän apen kanssa pärjäävät arjessa. Syöminen ja juominen taitaa unohtua ja saattaa anoppi jo eksyäkin; appi vaan selittelee asian parhain päin :( Anopin mielestä hän ei ole hullu ja kenellekään ei saa dignoosista kertoa, salailu on rankkaa ja hankalaa mm. sukujuhlissa. Hyvinä päivinä lähes ennallaan, huonoina jo tosi huono. Noita harhoja ja varkaussyytöksiä odotellessa... Kaamea tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Kerro sinä esimerkki helpommasta ratkaisusta. Suihku on väärä vastaus, sillä suihkuunmeno oli vielä vastenmielisempää vieraan kotipalveluihmisen kanssa. Kaikilta se ei onnistunut ollenkaan,mutta onneksi meillä oli usempi hyvä kotiavustaja, jotka saivat anopin pesulle.
Meillä oli helpoin ratkaisu se, että lapsi hankki mummonsa saunaan. Kai hän itse äitinä ajatteli, että eihän lasta voi yksin saunaan laittaa, pitää lähteä kaveriksi.
Minä kysyisin niiltä kotihoitajilta miten he sen tekevät. Ei varmasti ole edes olemassa yhtä yleispätevää ohjetta jolla esim. pesuista tehdään jollekin miellyttävämpi tilanne tai mitkä keinot on niitä jotka suosttuttelussa tai ylipäätään pesujen suorittamisessa toimivat. Miksi pesulle vieminen pitäisi onnistua kaikilta jos se onnistuu kuitenkin joltakin toiselta?
Voi kun siihen voisikin vastata. Voit saada asiakkaan 5 kertaa perääkäin pesula ilman mitään ongelmaa, mutta sitten yks kaks ei onnistu vaikka päälläsi seisoisit ja laulaisit porilainen marssia. Kun ei niin ei.
Ja sama kaiken muunkin kanssa, syöminen, lääkkeiden otto jne
T. Kotihoidon hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Kerro sinä esimerkki helpommasta ratkaisusta. Suihku on väärä vastaus, sillä suihkuunmeno oli vielä vastenmielisempää vieraan kotipalveluihmisen kanssa. Kaikilta se ei onnistunut ollenkaan,mutta onneksi meillä oli usempi hyvä kotiavustaja, jotka saivat anopin pesulle.
Meillä oli helpoin ratkaisu se, että lapsi hankki mummonsa saunaan. Kai hän itse äitinä ajatteli, että eihän lasta voi yksin saunaan laittaa, pitää lähteä kaveriksi.
Minä kysyisin niiltä kotihoitajilta miten he sen tekevät. Ei varmasti ole edes olemassa yhtä yleispätevää ohjetta jolla esim. pesuista tehdään jollekin miellyttävämpi tilanne tai mitkä keinot on niitä jotka suosttuttelussa tai ylipäätään pesujen suorittamisessa toimivat. Miksi pesulle vieminen pitäisi onnistua kaikilta jos se onnistuu kuitenkin joltakin toiselta?
Voi kun siihen voisikin vastata. Voit saada asiakkaan 5 kertaa perääkäin pesula ilman mitään ongelmaa, mutta sitten yks kaks ei onnistu vaikka päälläsi seisoisit ja laulaisit porilainen marssia. Kun ei niin ei.
Ja sama kaiken muunkin kanssa, syöminen, lääkkeiden otto jneT. Kotihoidon hoitaja
Sori, ennakoiva tekstinsyöttö vähän korjasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en alkaisi uhraamaan omaa elämääni tuolle. Sinulla on nyt perhe ja lapset joista huolehdit, ei ole tehtäväsi huolehtia vielä miehesi äidistä. Omalta äidiltä tuon ehkä vielä jaksaisi, muttei toisen ihmisen.
Kyllä se on vaan pakko auttaa, näin olen itse todennut. Kotipalvelu hoitaa niin vähän asioita ja käy mun äidilläkin 2 kertaa päivässä hoitaja ja kohta ehkä kolme.
On meilläkin pitkä matka äidin luokse.
Meillä äiti on heikko ja ei siis pääse sängystä ylös ilman apua.
Ei hoitajat siivoa, tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei katso puhtaita vaatteita. Ne auttaa vessaan, antaa lääkkeet ja katsoo että muistisairas syö jotain ja sitten se on moro. Meidän äiti pestään kerran viikossa ja sekään ei kuuluisi hoitajille.
Äidillä käy siivooja kerran kuukaudessa. Mä autan vaikka toinen mun lapsista on kehitysvammainen koska tajunnut ettei vaihtoehtoja ole.
Usko ap että kohta se ei teitä syyttele, kun ei kohta tajua mitä on edes raha.
Jossain vaiheessa tulee sitten ripustautumisvaihe eli omaisiin takerrutaan, kun avuntarve on niin suuri.
Mun ja sun ero on vaan se että sulla on kyseessä anoppi ja mulla on oma äiti sairas ja äiti meille hyvin läheinen niin autetaan vaikka mikä tulisi.
Nostin äidille rahaa ja äiti aina kysyi että onko sulla ne hänen rahat. Sanoin aina että ne on sun lompakossa.
Raskainta meille on se että äidin liikkuminen on niin huonoa.
Alzheimer tuhoaa aivot ja lopulta jäljellä pelkkä kuori. Haluan auttaa siinä että äidin loppuelämä olisi mahdollisemman arvokasta ja sitä se ei ole tarpeeksi koska mulla matkaa on äidille.
Itken päivittäin äidin kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pizzaeater666 kirjoitti:
Minä en alkaisi uhraamaan omaa elämääni tuolle. Sinulla on nyt perhe ja lapset joista huolehdit, ei ole tehtäväsi huolehtia vielä miehesi äidistä. Omalta äidiltä tuon ehkä vielä jaksaisi, muttei toisen ihmisen.
Jotain unohtui. Anoppi hoitanut lapsia ja auttanut paljon perhettä. Miten se av-mammojen sanonta menikään että autetaan jos mummo hoitaa lapsia.
Niin mun äiti ei koskaan hoitanut mun lapsia ja silti me autetaan häntä.
No ei ap:n tarvitse auttaa mutta hänen miehensä sitten auttaa yksin koska kyseessä hänen äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 20-vuotinen tuttavuus. Aiemmin oltiin hyvinkin läheisiä, ja anoppi auttoi minua pienten lasten äitinä: tuli hoitoavuksi kun pesin ikkunoita tai teki ruokaa ja siivosi kun yhtenä kesänä maalattiin ja remontoitiin taloa. Muistelen tätä kiitollisuudella, mutta nyt anoppi on 74 v., Alzheimerin tauti todettiin pari vuotta sitten. Toisaalta koen velvollisuudekseni auttaa häntä, mutta vierailut ovat rasittavia.
Nytten on vastapalveluksen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen, joka hoitaa hänen raha-asiansa pitäisi olla tietoinen, jos rahaa häviää 600 euroa. Muistisairaalle ei pidä antaa käteistä enempää kuin muutama kymppi. Seuraavalla kampaamokäynnillä pyydät veljeä siirtämään järkevän summan sinulle. Tai maksat itse ja pyydät rahat kuittia vastaan. Näin ei epäselvyyksiä tule. Sama juttu kaikissa hankinnoissa.
Ei mieheni veli ole antanut minulle eikä anopilleni 600 euroa, joten mitään selvitettävää ei ole koskaan ollutkaan. Nämä ovat vain anopin juttuja, joita hän on kertoillut sukulaisille ja ystäville. Vaikka maksaisin itse, anoppi voisi unohtaa sen seuraavana päivänä ja väittää esim. ystävättärelleen maksaneensa kampaamokäynnistä 600€. Tämä kuuluu muistisairauteen. Minun oma kärsivällisyyteni ei riitä siihen, että jotkut tuntuvat uskovan hänen tarinoitaan.
-ap
Kai ne ystävät ja tuttavat tajuavat myös hänen tilanteensa, että juttuihin ei voi luottaa yhtään. Tuskin ne sinusta pahaa ajattelevat. Luulisi että jokainen tämän päivän vanhus yli 70v tietää mitä Alzheimer tarkoittaa ja mitä oireita siihen liittyy. Jos eivät tiedä niin anoppisi voisi jakaa jotain esitteitä sitten tutuilleen. Autat parhaasi mukaan ja toivottavasti pystyt ajattelemaan niin että sairaus on ilkeä, vittumainen, ei se vanha anoppi jonka itse tunsit.
No tuo syyttely varastelusta on kyllä niin yleinen Alzheimerin oire, että sen voi jättää sen kummemin noteeraamatta. Meilläkin oli sitä aiemmin erään iäkkään sukulaisen kanssa mutta se on sittemmin loppunut kokonaan. En tiedä vaikuttiko lääkkeiden vaihto sitten. Ainakin Donepezilin kanssa hän oli hyvinkin vihainen ja Risperdal aloitettiin juuri näihin syyttelyihin sekä harhoihin. Se on nyt lopetettu eikä syyttely varastelusta ole palannut.
Pitää nyt kuitenkin muistaa, että on kyse sairaasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunaanmeno oli kauhean vastenmielistä. Meillä joku lapsista kunnostautui mummonsa saunaan hakemisessa. Kerrankin lapselle luvattiin iso raha, jos saa mummon saunaan, kun oli jo monta tuntia siitä riidelty. Lapsi sitten ihmetteli, miten hän näin helposta työstä sai näin paljon rahaa, kun ei ollut mitään ongelmaa
Miksi saunaan olisi pakko viedä jos se on kovin vastenmielistä? Viemisestä voi tehdä vaikeaa tai sitten voi etsiä ratkaisuja joilla se on helpompaa.
Mikä olisi sinun ratkaisusi ollut? Antaa muorin olla likaisena vaikka loppuikänsä, joka muuten siinä tapauksessa oli melkein 20 vuotta?
Ei se vaan käynyt, vaan pesulle oli saatava keinolla millä hyvänsä. Johan minä sinulle kerroin tuolla aiemmin, mitkä keinot onnistuivat: Lapsen kanssa pesulle ( saunominen ei ollut tärkeää vaan pesu) ja ne hyvät kotiavustajat, jotka onnistuivat saamaan hänet pesulle ja kynnetkin leikatuksi tarvittaessa. Tämä homma ei sitten laitoksessa onnistunut enää yhdeltäkään hoitajalta, vaan kynnet leikkasi hänen 75-vuotias siskonsa.
Näitä ihmisiä jo poisnukkuneita, tulee mieleen näistä kertomuksista, loppujen lopuksi se sairastamisen aika on lyhyt kaikkine vaiheineen ja on pääasia näin jälkeenpäin ajatellen, että on silti itse kyennyt ihmisiksi toisen sairauden kanssa elämään.
Ikävää, että sitä aina toivoi sitö paranemista ja hoitokeinoja tuohon kamalaan sairauteen, jossa menettää läheisen ennenkuin hän on lähtenytkään.
Kestää vuosia poismenon jälkeen, että muistaa sen rakkaan ihmisen sellaisena kuin hän oikeasti oli.
Voimia aloittaja ja te muutkin.
Joko nyt tunnustetaan, että kyllä vie järjenkin? Vielä 10 vuotta sitten kaunisteltiin, että ei se järkeen ja ymmärrykseen vaikuta. Myönsin, että ehkä ei, mutta kun järkeily ja päätökset peristuvat vääriin havaintoihin ja muistoihin. Esimerkiksi permanenttiraha - tottahan se on, mutta valuutta oli siihen aikaan markkoja ja vuosi 1980 ...
Muistisairaus on kaunistelua ja kainostelua, kun kyse on dementiasta. Siinä on muistin heikkeneminen vain yksi oire, ja sen lisäksi on vähintään toinen. Käytöshäiriöt ovat tavallinen lisäoire, ja usein se paljon muistihäiriöitä pahempi.