Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anopilla muistisairaus - ei saisi hylätä mutta en meinaa jaksaa häntä
28.05.2016 |
Meillä on 20-vuotinen tuttavuus. Aiemmin oltiin hyvinkin läheisiä, ja anoppi auttoi minua pienten lasten äitinä: tuli hoitoavuksi kun pesin ikkunoita tai teki ruokaa ja siivosi kun yhtenä kesänä maalattiin ja remontoitiin taloa. Muistelen tätä kiitollisuudella, mutta nyt anoppi on 74 v., Alzheimerin tauti todettiin pari vuotta sitten. Toisaalta koen velvollisuudekseni auttaa häntä, mutta vierailut ovat rasittavia. Olen viikot töissä ja viikonloppuisin ajan usein mieheni kanssa anopin luo. Jos autan siivoamalla, anoppini kertoo kaikille, että olen etsinyt rahaa hänen kaapeistaan tai hävittänyt siivotessani jotain arvokasta. Viimeksi huomasin mennessäni, että 2 viikkoa aiemmin viemäri pullat oli yhä mikron päällä. Anoppi sanoi, että ne on myrkytetty, näkeehän sen väristä. Näkee kyllä, homeen väristä nimittäin, että myrkyllisiä ovat. Miehen veli hoitaa onneksi raha-asiat, mutta silti on sotkua päivittäin. Kun käytin anopin permanentissa ja hiustenleikkauksessa, loppulasku oli alle satasen. Muistamattomana hän oli puhunut kaikille sukulaisille ja ystäville, että minä olen ottanut permanenttia varten melkein 600 euroa häneltä! Hän on varmaankin muistellut "mummonmarkkoja", koska vaille 100€ olisi sen verran. Eräs anopin ystävätär oli soittanut miehelleni, että palauttakaa loppurahat takaisin. Hermostuin tästä niin, että uhkasin jättää viemättä enää ikinä mihinkään paikkaan tai palveluun, jossa voi käyttää rahaa. Palvelutalopaikkaa on haettu, mutta tuskin toteutuu ihan heti, koska hoitajat käyvät kotona päivittäin, eikä anoppi vielä karkaile. Käy lenkillä kodin lähellä ja sitten narisee, että oli liian kylmä, liian kuuma tai liian sateinen sää. Mitenköhän saisin itseni kestämään anoppia paremmin? Vanhin lapseni 15 v. ei enää suostu tapaamaan mummia ollenkaan, sanoo vain että se on ilkeä ja ihan eri ihminen kuin ennen. Olen samaa mieltä.
Kommentit (87)
Olen pahoillani.
Aiheettomat syytökset tuntuvat erityisen loukkaavilta ja niitä tulee varmasti jatkossakin. Pahinta on, että tietämättömät ihmiset uskovat muistisairaan puheita. (Osa voi tietenkin pitää paikkansakin.)
Muistisairas väittää siivoavansa ja käyvänsä kaupassa - ja jopa geriatri uskoo. Ei käy. Ei siivoa.
Autoin äitiä hänen sairastuttuaan ja isäpuoltani ja monet saamani kommentit olivat surullisia.
Ruokaostokset pilaantuivat kylmiössä, kun niitä ei muistettu käyttää. Heitin pois homeisia ruokia, koska kotihoito ei saanut heittää pois tuotteita. Äidin mielestä ne olivat "ihan hyviä". Margariini oli vihreää...
Heiltä varastettiin koko ajan tavaroita (ei, esineet olivat hukassa ja löytyivät) ja vein isäpuoleltani 480 euroa. En vienyt. En tiedä, mistä kyseinen syytös tuli.
Muistihäiriö on vaikea sairaus etenkin potilaan perheelle. Ikävää, kun sairaan persoonallisuus usein muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kuule, sillä on Alzheimer! Nuo ovat Alzheimerin käytösoireita. Otapa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, voisiko lääkitystä tehostaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei kuule, sillä on Alzheimer! Nuo ovat Alzheimerin käytösoireita. Otapa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, voisiko lääkitystä tehostaa.
Hei kuule, kun se Alzheimer ei ole mikään masennus, joka lääkitään pois. Vaan kuolemaan johtava rappeuttava sairaus.
Mummistani kuoriutui hyvin samankaltainen Alzheimerin edetessä. Hän oli kiukkuinen, suorastaan vittuileva ja töykeä, mutta ajoittain myös oli välähdyksiä hänen aiemmasta, aidosta luonteestaan - arvokkaan oloinen, hymyilevä ja välittävä.
En itse ollut hoitovastuussa vaan äitini (mummini tytär), mutta äidillä oli rankkaa. Hän silti sinnitteli ja hoiti äitiään, vielä silloinkin kun mummi oli jo hoitokodissa. En voi kuin hattua nostaa ja toivoa, että löydän itsestäni sen saman voiman, jos oman äitini kanssa siihen pisteeseen ajaudutaan.
Mutta ei sinunkaan tarvitse kaikkea kestää. Voithan sinä harventaa tapaamisia ja käyntejä, jos tuntuu että taakka käy liian raskaaksi. Ajan myötä mummini menetti sekä puhe- että liikuntakykynsä, siihen loppui vittuilut mutta samalla kyllä katosi se elämänhalu silmistä :( Jos sitä oli enää aikoihin ollutkaan...
Olipa rönsyilevä kommentti, mutta voimia ap! Ei ole helppoa muistisairaan kanssa. Vaikutat silti ihanan välittävältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, läheisen ystäväni äidillä oli sama tilanne ja se oikeasti helpottui kun lääkitystä muutettiin. Nyt hän on sydämellinen ja hyväntuulinen, vaikka perussairaus ei tietenkään mihinkään poistumaan. Kannattaa ottaa puheeksi hoitavan tahon kanssa. Tsemppiä!
Tsemppiä.
Muistan, kuinka pikkuserkkujeni isomummo oli pelottava alzheimereineen. Saattoi läpsiä lastenlastenlapsiaan :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kuule, sillä on Alzheimer! Nuo ovat Alzheimerin käytösoireita. Otapa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, voisiko lääkitystä tehostaa.
Hei kuule, kun se Alzheimer ei ole mikään masennus, joka lääkitään pois. Vaan kuolemaan johtava rappeuttava sairaus.
Kuule olen itse hoitanut dementiapotilaita, ja on olemassa lääkityksiä, jotka lievittävät Alzheimerin oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kuule, sillä on Alzheimer! Nuo ovat Alzheimerin käytösoireita. Otapa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, voisiko lääkitystä tehostaa.
Hei kuule, kun se Alzheimer ei ole mikään masennus, joka lääkitään pois. Vaan kuolemaan johtava rappeuttava sairaus.
Kovasti tällä kommentilla on yläpeukuttajia. Verisuoniperäiseen dementiaan ei ole lääkkeitä, mutta Alzheimeriin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimeriin voi liittyä vanhuuden paranoia eli kuvitelma, että tavaroita ja rahoja varastetaan. Tähän auttaa lääke, jonka kaupallinen nimi on Rispedal. Minun äidilläni auttoi, lievensi oireita huomattavasti ja paransi hänen elämänlaatuaan. Kannattaisi käydä psykiatrin vastaanotolla hänen kanssaan, lääkäri voi määrätä ko. lääkkeen. Alzheimeriin liittyvää tukea saa myös Muistiliitosta, heillä on palvelupuhelin, johon voi ottaa yhteyttä.
Tuo on yksi hyvin yleinen vaihe Alzheimerin taudissa. Mummollani se meni ajan myötä ohi. En oikein osaa antaa neuvoja, mutta koeta jaksaa hylkäämättä anoppia. Myöhemmin sekin kaduttaisi. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alzheimeriin voi liittyä vanhuuden paranoia eli kuvitelma, että tavaroita ja rahoja varastetaan. Tähän auttaa lääke, jonka kaupallinen nimi on Rispedal. Minun äidilläni auttoi, lievensi oireita huomattavasti ja paransi hänen elämänlaatuaan. Kannattaisi käydä psykiatrin vastaanotolla hänen kanssaan, lääkäri voi määrätä ko. lääkkeen. Alzheimeriin liittyvää tukea saa myös Muistiliitosta, heillä on palvelupuhelin, johon voi ottaa yhteyttä.
Geriatri on parempi kuin psykiatri muistisairaan lääkityksen kanssa.
Ensinnäkin, älä anna kenenkään jeesustelijan lähteä syyllistämään tai halventamaan sinua koska suutut/väsyt/ärsyynnyt.
En voi muuta kuin tsempata. Olet ihminen, ja siksi kun kohdellaan väärin ja epäreilusti leimahtaa sisällä. Ihan normaalia. Typeriä tässä ovat ne jotka lähtevät sairaan puheisiin mukaan. Heille voit sanoa topakasti takaisin, kyllä se valkenee heilleki lopulta.
Muistisairas voi olla täysin erillainen, hirveä, jopa väkivaltainen. Yritä kuitenkin muistaa, että kun mummo on hirviö kyseessä on aivokemiallinen sairaus, ei hänen ilkeytensä tai vikansa. Hän on ihan yhtä uhri kuin säkin.
Muistisairaus on yksi karmeimmista taudeista mitä on. En voi kuin pahoitella ja tsempata sua lämpimästi. Yritä jaksaa, ihana ihminen ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen, joka hoitaa hänen raha-asiansa pitäisi olla tietoinen, jos rahaa häviää 600 euroa. Muistisairaalle ei pidä antaa käteistä enempää kuin muutama kymppi. Seuraavalla kampaamokäynnillä pyydät veljeä siirtämään järkevän summan sinulle. Tai maksat itse ja pyydät rahat kuittia vastaan. Näin ei epäselvyyksiä tule. Sama juttu kaikissa hankinnoissa.
Olen dementiaa sairastavien parissa työskentelevä hoitaja, Risperdal on hyvä lääke oireisiin. Mutta mikään lääkehän ei lopeta oireiden etenemistä kokonaan.Sairaus etenee väistämättä ja valitettavasti ne negatiiviset luonteenpiirteet tulevat esille tietyssä sairauden vaiheessa. Valitettavasti nykyään avun saaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi, hoivapaikkoihin on pitkät jonot, laitoshoito ajetaan alas, kotihoidossa hoidetaan liian sairaita ihmisiä. Kotihoidosta säästetään liikaa, hoitajia on liian vähän ja he eivät ehdi muutakuin suurinpiirtein huikata ovelta päivää ja juosta seuraavan asukkaan luokse. Vanhustenhoito on täysin heitteillä. Pelolla ajattelen tulevaisuutta. Uudet hoitajat eivät ole kiinnostuneita vanhustyöstä , mitä en ihmettele yhtään. Tästä maasta loppuvat kohta vanhustenhoitajat, kun me keski-ikäiset jäämme eläkkeelle ennenaikaisesti, työn kuormittavuuden tähden.
Hoidan työssäni muun muassa muistisairaita ihmisiä. Kauheaa, miten etenevä sairaus jättää jäljelle enää varjon sairastuneen entisestä itsestään. Muistisairaus todella vie ihmiseltä järjen, aivan täysin. Parantaahan sitä ei voi, mutta edes lääkityksellä ainakin hidastaa ja hillitä oireita. Omaisille tietysti hyvin raskasta. Paljon jaksamista, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimeriin voi liittyä vanhuuden paranoia eli kuvitelma, että tavaroita ja rahoja varastetaan. Tähän auttaa lääke, jonka kaupallinen nimi on Rispedal. Minun äidilläni auttoi, lievensi oireita huomattavasti ja paransi hänen elämänlaatuaan. Kannattaisi käydä psykiatrin vastaanotolla hänen kanssaan, lääkäri voi määrätä ko. lääkkeen. Alzheimeriin liittyvää tukea saa myös Muistiliitosta, heillä on palvelupuhelin, johon voi ottaa yhteyttä.
Geriatri on parempi kuin psykiatri muistisairaan lääkityksen kanssa.
Kaikista paras geropsykiatri.
Anopilla on lääkkeet toimintakykyä tukemaan. Muistelen, että donepetsiili ja memantiini tai jotain sinne päin on ne vaikuttavat aineet. Ensin mainittu aloitettiin heti diagnosoinnin jälkeen. Anoppini on suostunut noita syömään, mutta periaatteessa tuskin suostuu enää lisäämään lääkitystä (mielialalääkkeet). Lääkäri seuraa tilannetta puolen vuoden välein. Olen tietoinen, että epäluulot ja kuvitelmat kuuluvat sairauteen, mutta tunnetasolla on vaikeaa suhtautua neutraalisti.
-ap
Mehän vanhennetaan kaikki jossain vaiheessa,ehkäpä muistamme missä mennään. Minä täytän 70 v tänä vuonna, ja olen vielä tolkuissani, mutta en huomisesta tiedä?
Alue: Aihe vapaa
Hankkisin jonkun hoitajan. Ihan siksi, ettei omat taidot enää riittäisi auttamaan tuossa kohtaa, eikä minua saisi sairaskaan kohdella noin, ei edes vammainen. Olen arvokkaampi ihminen. Viis mä heistä, siksi meillä on ammattihoitajia. Jos vain raha riittäisi.