Opettajat!! kokeista 10,10 ja 10-, numero todistuksessa 8!

Ap on jo varmaan käynyt lukemassa lapsensa koulun kotisivuilta matematiikan opetussuunnitelman ja arviointiperusteet. Tässä malliksi Helsingin Norssin matematiikan arviointiperusteiden monipuolisuudesta:

"Oppimisen edistymistä seurataan eri tavoin: havainnoimalla oppilaan työskentelyä, usein pidettävillä pi- enillä testeillä, päässälaskutuokioilla ym. Tärkeää on, että oppilas oppii myös itse arvioimaan, millaiset asiat hän hallitsee ja millaisissa asioissa hän kaipaa lisäharjoitusta. Oppilaiden vihkotyöskentely, tuntiaktiivisuus, heidän valmistamansa tutkielmat ja portfoliot ja seinätaulut, geometriset rakennelmat ja muut tuotokset otetaan arvioinnissa huomioon yhdessä sovitulla tavalla. Kunkin jakson aikana on yleensä 1-2 koetta, joissa arvioidaan, kuinka oppilas hallitsee laajempia kokonaisuuksia." (Lainaus Norssin opsista.)

Kuten näkyy, kokeet ovat vain pieni osa työskentelyn arviointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. arvioinnissa voi olla perusteita joita vanhemmat ei tiedä jne.. 

Ei SAA olla. Arvioinnin kriteerit on tehtävä selväksi niin vanhemmille kuin oppilaillekkin.

Ja oppilaan ja huoltajan tehtävä on kuunnella/lukea ne... Itse yläkoulun vanhempainillassa käyn periaatteet opon ominaisuudessa läpi yleisellä tasolla, opet käy arvionnin periaatteet omassa aineessaan läpi oppitunneilla ja minä opossa pitkin vuotta. OPS löytyy koulun kotisivuilta ja muistutan asiasta wilmaviestillä tuon vanhempainillan lisäksi. Ja silti tämä tulee yllätykseksenä aina osalle oppilaista ja huoltajista. Kuunnelkaa hyvät ihmiset!

Hienosti hoidettu, mutta usein perehdytys typistyy siihen että ops julkaistaan koulun sivuilla. No ei riitä.

Onko kyseessä joku kieli?! Jos tyttö ei esim enkuntunnilla koskaan avaa suutaan tai osallistu keskusteluun, voi kasi olla oikeutettu arvosana.

Mulla oli tuollainen ope 3-6 lk. Hänen selityksensä oli, että 10 kuuluu vain Jumalalle.

Minun kouluaikanani opettajat tekivät selväksi, että enemmän arvosanaan vaikuttaa tuntiaktiivisuus kuin yksittäiset koenumerot. Jos oli passiivinen tunneilla, mutta sai kiitettäviä kokeista, oli numero silti tuo 8. Kokeissa kysellään vain rajattu alue, esim. oppikirjan sivut 150-180, helppoakos nuo on lukea miltei ulkoa. Ei se silti mittaa kokonaisosaamista.

En ole opettaja, mutta ysi tai kymppi olisin mielestäni tässä tapauksessa se oikea numero. Ja niin, kaikki eivät uskalla viitata ja joku voi olla niin hidas, että on saanut kunnollisen vastauksen valmiiksi vasta, kun toinen on jo sanomassa sitä. Itselläni on ollut samasta kokemusta. Tai toinen lapsi kyllä viittaa koko luokan edestä, mutta on saanut kokeista 8 tai 8+. Hän sai todistukseen 10. Toinen taas sai kokeista 10, mutta ei viitannut paljoakaan. Hän sai 8 todistukseen. Olisin halunnut jutella tästä opettajan kanssa, mutta lapsi oli sitä mieltä, että se olisi hänen oikea arvosanansa, joten emme me sitten sinne menneet.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä joku kieli?! Jos tyttö ei esim enkuntunnilla koskaan avaa suutaan tai osallistu keskusteluun, voi kasi olla oikeutettu arvosana.

No arvaa jos et osaa lukea ketjun kahta ekaa sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. arvioinnissa voi olla perusteita joita vanhemmat ei tiedä jne.. 

Ei SAA olla. Arvioinnin kriteerit on tehtävä selväksi niin vanhemmille kuin oppilaillekkin.

Ja oppilaan ja huoltajan tehtävä on kuunnella/lukea ne... Itse yläkoulun vanhempainillassa käyn periaatteet opon ominaisuudessa läpi yleisellä tasolla, opet käy arvionnin periaatteet omassa aineessaan läpi oppitunneilla ja minä opossa pitkin vuotta. OPS löytyy koulun kotisivuilta ja muistutan asiasta wilmaviestillä tuon vanhempainillan lisäksi. Ja silti tämä tulee yllätykseksenä aina osalle oppilaista ja huoltajista. Kuunnelkaa hyvät ihmiset!

Hienosti hoidettu, mutta usein perehdytys typistyy siihen että ops julkaistaan koulun sivuilla. No ei riitä.

Etkö osaa lukea, vai miksi se ei riitä?

Miten arviointiperusteet pitäisi mielestänne käydä läpi? Onneksi suurin osa huoltajista kuitenkin luottaa opettajien ammattitaitoon eikä jää jankkaamaan kuten tämä palstan porukka... Ei opettajat voi mitään sille, että arviontiperuste ei enää ole kokeiden keskiarvo +-1 numero aktiivisuudesta.

Onneksi arvionti ei perustu kokeiden numeroihin (niissä annettuun näyttöön osaamisesta osittain kylläkin). Opettajahan tekee kokeen itse, pisteyttää sen itse ja päättää mikä arvosana milläkin pisteillä tulee. Miten se mittaa "absoluuttista" osaamista, kuten osa näyttää kuvittelevan?

Tuo kokeisiin perustuva arvionti on monessa maassa arkipäivää. Koko maassa on yhtenäiset kokeet keväisin, joihin perustuu suurelta osin lukuvuoden arvionti. Olisiko se sitten hyvä systeemi?

Vierailija kirjoitti:

Miten arviointiperusteet pitäisi mielestänne käydä läpi? Onneksi suurin osa huoltajista kuitenkin luottaa opettajien ammattitaitoon eikä jää jankkaamaan kuten tämä palstan porukka... Ei opettajat voi mitään sille, että arviontiperuste ei enää ole kokeiden keskiarvo +-1 numero aktiivisuudesta.

Onneksi arvionti ei perustu kokeiden numeroihin (niissä annettuun näyttöön osaamisesta osittain kylläkin). Opettajahan tekee kokeen itse, pisteyttää sen itse ja päättää mikä arvosana milläkin pisteillä tulee. Miten se mittaa "absoluuttista" osaamista, kuten osa näyttää kuvittelevan?

Tuo kokeisiin perustuva arvionti on monessa maassa arkipäivää. Koko maassa on yhtenäiset kokeet keväisin, joihin perustuu suurelta osin lukuvuoden arvionti. Olisiko se sitten hyvä systeemi?

Tässä ote opsista, arviointiin liittyen.

Päättöarvioinnin lähestyessä opettajien tehtävänä on lukuvuoden vielä ollessa käynnissä antaa oppilaille paitsi tietoa suoriutumisen nykytilasta ja -tasosta myös oppimista eteenpäin ohjaavaa arviointipalautetta. Samoin tulee huolehtia siitä, että oppilaat ja huoltajat ovat tietoisia tavoitteista, arviointiperusteista ja päättöarvioinnin kriteereistä. Palautteen ja ohjauksen tulee olla riittävän yk- sityiskohtaista ja yksilöllistä.

Välillä mietin, että mikähän järki siinäkin oli, että nuorena ja lapsena niin ahkerasti ja tunnollisesti aina pyrki saamaan hyvät numerot todistuksiin...  Kuitenkin melko pian  opiskeluiden jälkeen jäin työkyvyttömyyseläkkeelle ja sillä tiellä olen ollut jo useamman vuoden, työttömänä kotona . Nyt ne ovat vain numeroita papereilla. Ei ole enää motivaatiota tai jaksamista yrittää mihinkään vaativaan työelämään pingottamaan ja stressaamaan, kun on niin pitkältä ajalta lapsuudesta asti ollut hoitamattomia mielen ongelmia... Ei yhtään kiinnosta mitkään yliopisto tai korkeakouluopinnot. Näen usein painajaisia, että olen vielä koulun penkillä ja on joku kurssi suorittamatta tai esitelmä tekemättä ja ties mitä. Sitten hoksaan unessa että ei h*lvetti se kaikki raataminenhan on ollut ohi  jo monta vuotta ja lähden unessa lätkimään koulusta. Kannattaisi ehkä opettajienkin kiinnittää huomiota esim. miten nuoret ja lapset kohtelevat toisiaan koulussa ja jätetäänkö joku aina porukan ulkopuolelle. Turha kuvitella että lapsi uskaltaa viitata jos muutenkin muut syrjii tai kiusaaja edes aikuiset eivät välitä.

14 v poika sai kokeesta 9, todistuksessa 8. Soitin opettajalle ja hän sanoi, että on poika on liikaa äänessä, siksi 8. Sitten poika tsemppasi ja oli hiljempaa. Taas 8 todistuksessa. Soitin opettajalle kysyäkseni, miksi taas 8. Vastaus oli, että on ollut liian passiivinen. Tämän jälkeen poika on lyönyt ns. hanskat tiskiin, koska kasin saa myös esim. saamalla kokeesta seiskan. Että näin. Tasapäistämistä.

Hyvä tavaton sentään! T'ässä keskustelussa pitäisi olla keskiössä se, että kiusaamiselle stop! Voi tyttö kulta - säälin saa ilmaatteksi mutta kateus täytyy ansaita. Siitähän kiusaamisessa lahjakkaiden kohdalla on kyse. Koska olet hyvä, sinua kadehditaan, ja monesti hyvistä ystävistä tulee niitä kiusaajia ja selkään puukottajia.  Ei vaan mene näemmä jakeluun, että myönteisesti joukosta poikkeavat, lue= lahjakkaat oppilaat tulevat helposti kiusatuiksi.

Ja usein se tapahtuu opettajien nenän edessä tyyliin"voi -tuliko miiiiikka kymppiin! voi voi!" ja suuri osa nykyopettajista on täysin voimattomia eivätkä enää edes ymmärrä, mitä kiusaamisen muotoja koulu on täynnä. Kiusaaminen jättää elinikäiset vammat! Kiusaajien vanhemmat selittelevät että kiusattujen pitäisi tuoda asia esiin ja että kiusatulla on huonot sosiaaliset taidot. Ei vaan yleensä pidä paikkaansa. Barrikadeille kaikki vanhemmat kiusaamisen lopettamiseksi! Koulu ottaa helposti nokkiinsa, kun kiusaamisen tuo esiin:"..kun on tuo Kiva-koulu meillä käytössä---". Kivat sulle-joo! siitäkin menetelmästä. Hyvä että yritetään mutta sitten ollaan ihan sokeita, että silmien alla kiusataan minkä keritään. Vanhemmat - älkää suostuko siihen että lastanne kiusataan!

Itse pidän kokeita todella harvoin. Teemme tunneilla paljon erilaisia ja erityyppisiä tehtäviä ja niihin osallistuminen ja niiden tekeminen ja oppilaiden seuraaminen tunneilla on suuri osa osa arviointia. Kokeisiin en koskaan laita numeroa, ainoastaan pisteet. Minusta kokeet ei todellakaan saa olla ainoa arvosanaan vaikuttava tekijä. Minusta on väärin, ettei vanhemmat luota opettajien arviointikykyyn tässä asiassa. Kokeet on todellakin vain osasuoritus.

Minusta ujoudesta rankaiseminen koulussa on ongelmallista. Tuntiaktiivisuuden pitäisi nostaa numeroa mutta ei laskea sitä, jos ei uskalla viitata. Koska tuo rankaiseminen antaa sellaista viestiä, että lapsi on vääränlainen ja hänen ujoutensa on väärin, ja että jos hän haluaisi saada sen numeron mikä hänelle osaamisen puolesta kuuluisi, niin hänen pitäisi muuttua ihan toisenlaiseksi ihmiseksi. Jos ujouden takia numero tippuu niin arvostelu kohdistuu liian voimakkaasti lapsen persoonaan. Niinku, että osaat kyllä hyvin mutta ihmisenä olet huono ja vääränlainen, ja se mitätöi osaamisesi.

Ja tosiaan ujoudesta ei pääse sillä että rangaistaan ja moititaan. Se vain lyttää lasta lisää. Todennäköisesti hän kärsii ujoudestaan jo muutenkin ihan tarpeeksi. 382

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tulla lukemaan tällaista keskustelua, kun on koko päivän tehnyt arviointeja. Pähkinyt ja pohtinut. Käynyt läpi muistiinpanoja (koenumeroita, tuntimuistiinpanoja, oppilaiden palautettuja töitä ja verrannut niitä siihen laajempaan käsitykseen oppilaan osaamisesta, joka on itselle kertynyt vuoden aikana. Ja ei, se ei ole pärstäkerroin, kuten täällä yleisesti luullaan.

Nytkin annoin ysin oppilaalle, josta oikeasti en tykkää yhtään (kaksinaamainen tyyppi, joka pyrkii mielistelemään joka käänteessä opettajaa ja toisaalla käyttäytyy tosi ikävästi muita kohtaan). Hän vaan sattuu opettamassani aineessa olemaan tosi hyvä ja suoritukset on loistavat. Toisaalta jouduin omaksikin surukseni antamaan kutosen tosi ihanalle ja sympaattiselle pojalle, jolle tämä aine vaan on tosi vaikeaa. Tuesta ja avusta huolimatta. Onneksi häntä voi kehua ja kannustaa muuten.

Mutta pärstäkertoimella siis mennään av-mammojen mukaan. Tämähän on ammatti, jossa ei voi ikinä onnistua. Paitsi antamalla hyvän numeron. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, jos saa kokeista kutosia ja todistukseen tulee kasi. Silloin laaja näyttö on paikallaan...

Siis koko päivän srviointeja?? Lauantaina??

Nyt valot päälle ope. Tuo kertoo vain erittäin huonosta oman työn organisointikyvystä, ei mistään muusta.

Sairasta.

Niin samaa mieltä. Vuosia alalla olleena ja tuhansia arvosanoja antaneena eniten aikaa menee, kun lasken kaikkien suoritusten, kokeet, esseet, vihkotyöt, keskiarvon. Yleensä 2-3 oppilaan arvosanaa joutuu miettimään pidempään. Muiden arvioinnin pystyy tekemään helposti. Ammattitaitokysymys.

Vaatisin ysiä, sen verran hyvää menestystä kokeissa. Kymppiä ei kuitenkaan ole pakko antaa - se tuntiaktiivisuus ihan oikeasti on osa sitä numeroa ja ryhmätöitä tehdessä pitää vaan yksinkertaisesti kommunikoida toisten kanssa. Minä oles tästä täysin vastakkainen esimerkki, bilsa seiska ja kasiluokalla 8, ysillä 10, ope sanoi että en mä nyt kyllä voi tästä sulle 10 antaa päättötokariin mutta niin vaan meikäläinen itselleen sen kympin sinne puhumalla sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tulla lukemaan tällaista keskustelua, kun on koko päivän tehnyt arviointeja. Pähkinyt ja pohtinut. Käynyt läpi muistiinpanoja (koenumeroita, tuntimuistiinpanoja, oppilaiden palautettuja töitä ja verrannut niitä siihen laajempaan käsitykseen oppilaan osaamisesta, joka on itselle kertynyt vuoden aikana. Ja ei, se ei ole pärstäkerroin, kuten täällä yleisesti luullaan.

Nytkin annoin ysin oppilaalle, josta oikeasti en tykkää yhtään (kaksinaamainen tyyppi, joka pyrkii mielistelemään joka käänteessä opettajaa ja toisaalla käyttäytyy tosi ikävästi muita kohtaan). Hän vaan sattuu opettamassani aineessa olemaan tosi hyvä ja suoritukset on loistavat. Toisaalta jouduin omaksikin surukseni antamaan kutosen tosi ihanalle ja sympaattiselle pojalle, jolle tämä aine vaan on tosi vaikeaa. Tuesta ja avusta huolimatta. Onneksi häntä voi kehua ja kannustaa muuten.

Mutta pärstäkertoimella siis mennään av-mammojen mukaan. Tämähän on ammatti, jossa ei voi ikinä onnistua. Paitsi antamalla hyvän numeron. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, jos saa kokeista kutosia ja todistukseen tulee kasi. Silloin laaja näyttö on paikallaan...

Siis koko päivän srviointeja?? Lauantaina??

Nyt valot päälle ope. Tuo kertoo vain erittäin huonosta oman työn organisointikyvystä, ei mistään muusta.

Sairasta.

Niin samaa mieltä. Vuosia alalla olleena ja tuhansia arvosanoja antaneena eniten aikaa menee, kun lasken kaikkien suoritusten, kokeet, esseet, vihkotyöt, keskiarvon. Yleensä 2-3 oppilaan arvosanaa joutuu miettimään pidempään. Muiden arvioinnin pystyy tekemään helposti. Ammattitaitokysymys.

Ammattitaito- vai pärstäkerroinkysymys??

Vierailija kirjoitti:

Soittaisin rehtorille

Kysy nyt eka siltä opelta.

Ja kerro, että lapsesi on hirveän ujo.

Ope on ihminen. Ei välttämättä tiedä lapsesi luonnetta.