Opettajat!! kokeista 10,10 ja 10-, numero todistuksessa 8!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikan opena puutun sen verran, että kokeessa on voitu mitata vain perustaitoja. Arvosanan kahdeksan saa kun hallitsee opetetut asiat hyvin. Kiitettävä osaaminen matematiikassa on sitä, että opiskeltujen tietojen pohjalta oppilas osaa soveltaa oppimiaan asioita uudenlaisissa tehtävissä ja yhdistellä niitä jo aiemmin opittuihin taitoihin. Tuo osaaminen on saatettu mitata esim. tuntitehtävissä (onko lapsesi tehnyt vaativampia tuntitehtäviä vai vaan perustehtäviä?)

Tämä voi tuntua väärältä, mutta soveltamisen taito on osoitus kiitettävästä osaamisesta. Pelkästään "ulkolukemisella" eli opettelemalla tietyt valmiita tehtävämallit ei pääse ysiin/kymppiin. Jos koe mittaa esim. yksinkertaista mekaanista yhtälönratkaisua saattaa kokeesta tulla puhdas kymppi, mutta tuntityössä ope kyllä helposti huomaa, että oppilas ei pysty osaamisensa pohjalta ratkomaan (itsenäisesti) esim.sanallisia tehtäviä, niin kiitettävää ei voi antaa. Kyse ei tietysti ole yksittäisestä tehtävästä vaan pitkän ajan näytöistä.

Itse varon pitämästä liian helppoja kokeita juuri tämän keskustelun tyyppisestä syystä. Tai sitten en anna niistä helposta testeistä numeroa vaan pelkät pisteet...

Ei kai niitä tehtäviä pidä heti osata vaan harjoitellaan ja sitten näytetään kokeessa, mitä on oppinut?

Kyllä matemaattisesti lahjakas osaa laskea haastavimpia tehtäviä jo perustehtävien jälkeen tai kirjan esimerkkien avulla kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittaisin rehtorille

Kysy nyt eka siltä opelta.

Ja kerro, että lapsesi on hirveän ujo.

Ope on ihminen. Ei välttämättä tiedä lapsesi luonnetta.

Eikä kenties tiedä kiusaamishistoriasta.

Kerro opeille noi asiat. Voit kirjoittaa Wilmaan tai soittaa. Ja erityisopelle kannattaa myös kertoa nuo asiasta. Lapsi saa tukea.

tuntiaktiivisuus on sinänsä tyhmä kriteeri, koska voi olla aktiivinen osaamatta mitään! Ja toki niin voi päästä vaikka pääministeriksi, mutta se ei takaa että olisi hyvä pääministeri, päinvastoin, voi viedä kokonaisen kansakunnan alas mukanaan "aktiiviseen tyhjyyteen". Toivon, että uusi ops näkee lyhyen päivänvalon, jonka jälkeen palattaisiin arvostamaan osaamista ja sivistystä tyhjän puhumisen sijaan. 

Ei se aktiivisuus aina olekaan numeroa nostavaa! Jos jatkuvasti, tunnista toiseen osoittaa aktiivisesti täyden osaamattomuuden, se antaa opelle näyttöä siitä heikosta arvosanasta. Jos oppilas aktiivisesti esim. Kotitehtävistä tai tuntikeskusteluissa ja/tai kokeessa näyttää hallitsevansa opiskeltavan aiheen, se on näyttöä hyvästä osaamisesta.

Uskokaa nyt, että kaikki open saama MONIPUOLINEN näyttö oppilaan tiedoista ja taidoista on se asia, mitä verrataan hyvän osaamisen kuvaukseen. Ihan sama miten se tulee open tietoon, mutta kokeessa ei koskaan kysytä kaikkia hallittavia tietoja/taitoja ja siksi se harvoin yksinään riittää kattamaan näytön koko opiskelluista aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tulla lukemaan tällaista keskustelua, kun on koko päivän tehnyt arviointeja. Pähkinyt ja pohtinut. Käynyt läpi muistiinpanoja (koenumeroita, tuntimuistiinpanoja, oppilaiden palautettuja töitä ja verrannut niitä siihen laajempaan käsitykseen oppilaan osaamisesta, joka on itselle kertynyt vuoden aikana. Ja ei, se ei ole pärstäkerroin, kuten täällä yleisesti luullaan.

Nytkin annoin ysin oppilaalle, josta oikeasti en tykkää yhtään (kaksinaamainen tyyppi, joka pyrkii mielistelemään joka käänteessä opettajaa ja toisaalla käyttäytyy tosi ikävästi muita kohtaan). Hän vaan sattuu opettamassani aineessa olemaan tosi hyvä ja suoritukset on loistavat. Toisaalta jouduin omaksikin surukseni antamaan kutosen tosi ihanalle ja sympaattiselle pojalle, jolle tämä aine vaan on tosi vaikeaa. Tuesta ja avusta huolimatta. Onneksi häntä voi kehua ja kannustaa muuten.

Mutta pärstäkertoimella siis mennään av-mammojen mukaan. Tämähän on ammatti, jossa ei voi ikinä onnistua. Paitsi antamalla hyvän numeron. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, jos saa kokeista kutosia ja todistukseen tulee kasi. Silloin laaja näyttö on paikallaan...

Siis koko päivän srviointeja?? Lauantaina??

Nyt valot päälle ope. Tuo kertoo vain erittäin huonosta oman työn organisointikyvystä, ei mistään muusta.

Sairasta.

Niin samaa mieltä. Vuosia alalla olleena ja tuhansia arvosanoja antaneena eniten aikaa menee, kun lasken kaikkien suoritusten, kokeet, esseet, vihkotyöt, keskiarvon. Yleensä 2-3 oppilaan arvosanaa joutuu miettimään pidempään. Muiden arvioinnin pystyy tekemään helposti. Ammattitaitokysymys.

Ammattitaito- vai pärstäkerroinkysymys??

Kyllä mulla menee enemmän aikaa, vaikka kokenut ope olenkin. Pohdin noita kriteerejä aika paljon. Joo, oma ongelmani, mutta pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin.

Psst... Eikä se arvosana muuten saa perustua millään kaavalla mihinkään keskiarvoihin. (OPH:n tiukka kanta aiheeseen!)

Sama se mitä todistuksessa ala-asteella jos kokeista on tullut keskiarvoksi 9,98 ja todistukseen laitetaan 8 niin aivan sama. Kympin eteen pitää tehdäkin muuta kun kokeiden ka. 

Olen lastentarhanopettaja ja teen tällä hetkellä maisteriopintoja yliopistolla eli tähtään luokanopettajaksi, ehkä tulevaisuudessa aineenopettajaksikin.

Tiedän, että osa opettajista painottaa tuntiaktiivisuutta, tuntityöskentelyä, esitelmiä, vihkotyöskentelyä (vihkon siisteyttä) ja ties mitä kokeiden lisäksi. Itse olen sitä mieltä, että kokeet ovat jo melko vanhanaikainen tapa mitata osaamista. Sen sijaan voisi esim. teettää kirjallisia töitä, joissa vaaditaan tiedon hankintataitoja ja soveltamista.

Koe on kuitenkin sinällään ihan ok tapa mitata osaamista, jos kokeesta tekee monipuolisen. Oppilaille pitäisi myös aina jonkin tietyn kurssin / oppikokonaisuuden alkaessa kertoa, miten kurssi arvostellaan ja mistä osista numero muodostuu. Arvostelun pitäisi olla läpinäkyvää. Tämä on siis nykyaikaista ja hyvän tavan mukaista. Esim. itse muistan yläasteella uskonnon etiikan kurssin, jossa tehtiin yksi kirjallinen työ ja lopussa oli kirjallinen koe, molempien painoarvo 50%. On osa opettajan ammattitaitoa kertoa kurssin alussa, mitä kurssi sisältää, mitä hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan, miten kurssi suoritetaan, mitä eri suoritteet ovat ja miten ne vaikuttavat arviointiin.

Ap, jos tyttäresi osaamista tässä tietyssä aineessa on mitattu vain kolmella kokeella, joista numerot 10, 10 ja 10-, minusta hän on silloin osoittanut hallitsevansa aiheen kympin arvoisesti. Tietyt nimetyt suoritteet ovat ne, joiden perusteella numeron tulisi ensisijaisesti määräytyä. Yleinen sanonta on myös, että tuntiaktiivisuudella voi nostaa, mutta ei laskea numeroa. Jos ruvetaan arvioimaan oppilaan viittaamisaktiivisuutta, tuntiosallistumista tai vihkotyötä, arviointi ei kohdistu mielestäni enää kyseisen aineen osaamiseen vaan ennemminkin oppilaan persoonaan tai huolellisuuteen.

En jaksa lukea koko ketjua. Mutta oman pojan matikasta kirjoitan tilanteen. Poika on myös jonkinlainen introvertti kai. Vetäytyy yksin ja luokassa ei ole kavereita (yläasteella erotettiin parhaasta kaverista, koska kuulemma eivät tee hyvää toisilleen, kun jäivät kiinni muutaman kerran tunnilla juttelusta). No siis tämä pojan matikkapää. On ollut aina erikoinen. Epäilin jo jossain vaiheessa jotain aspergeriä, kun laskee päässä laskut niin nopeaa. Ei jaksanut sitten niitä laskea paperille, kun laski niin nopeaa vastauksen päässään. Sai sitten aina kokeista kutosia, kun ei ollut laskutoimituksia merkitty.

Toki tämä on oikein, koska pitäisi ne laskutoimitukset sinne merkitä, eikä vain laskea päässä nopeaa. Mutta se johti tilanteeseen, että matikka ei kiinnosta enää pätkääkään. Sinänsä harmi, kun yläasteella ei enää voi kaikkea laskea päässä ja pitäisi jo hiukan lukeakin sitä matematiikkaa.

No pojan oma moka, koska aina ei voi mennä niin, että taputellaan päähän, jos on jossain hyvä, mutta ei viitsi tehdä töitä. Mutta olisin toivonut joskus pientä kehua pojalle, niin olisi säilynyt kiinnostus aineeseen.

Minusta ei tuntiaktiivisuuden pitäisi laskea numeroa koskaan. Jos on ujo introbertti, ei vaan kykene viittaamaan. Saattaa olla kiusattukin vielä.

Kyllä kaikkien pitää olla exxxtrrovertteja!

Vierailija kirjoitti:

Vaatisin ysiä, sen verran hyvää menestystä kokeissa. Kymppiä ei kuitenkaan ole pakko antaa - se tuntiaktiivisuus ihan oikeasti on osa sitä numeroa ja ryhmätöitä tehdessä pitää vaan yksinkertaisesti kommunikoida toisten kanssa. Minä oles tästä täysin vastakkainen esimerkki, bilsa seiska ja kasiluokalla 8, ysillä 10, ope sanoi että en mä nyt kyllä voi tästä sulle 10 antaa päättötokariin mutta niin vaan meikäläinen itselleen sen kympin sinne puhumalla sai.

Mitä ryhmätöitä te olette yleensä matematiikassa tehneet? Tässähän on siis kyse matematiikasta, selviää ketjun sivulla kaksi muistaakseni.

Matematiikassa tuntiaktiivisuus on varmasti just kiusatulle ja ujolle kamalaa. Muistan, kun niitä kotitehtäviä piti mennä tekemään taululle muiden eteen...Hirveä pelko, että menee väärin ja kaikki nauravat. Ja meillä oli vielä ihan ok henki enkä ollut kiusattu vaan suosittu. Ujolle varmaan aivan kauhea tilanne.

Matematiikassa kuitenkin kokeissa osaaminen kertoo aikalailla paljon.

Mutta siis joo, kaikki alle 9:n on kohtuutonta. En ole ikinä törmännyt kolmen lapsemme kanssa tilanteeseen, jossa numero olisi alempi kuin kokeiden keskiarvo. Se on saattanut olla ylempi tuntiaktiivisuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Mutta oman pojan matikasta kirjoitan tilanteen. Poika on myös jonkinlainen introvertti kai. Vetäytyy yksin ja luokassa ei ole kavereita (yläasteella erotettiin parhaasta kaverista, koska kuulemma eivät tee hyvää toisilleen, kun jäivät kiinni muutaman kerran tunnilla juttelusta). No siis tämä pojan matikkapää. On ollut aina erikoinen. Epäilin jo jossain vaiheessa jotain aspergeriä, kun laskee päässä laskut niin nopeaa. Ei jaksanut sitten niitä laskea paperille, kun laski niin nopeaa vastauksen päässään. Sai sitten aina kokeista kutosia, kun ei ollut laskutoimituksia merkitty.

Toki tämä on oikein, koska pitäisi ne laskutoimitukset sinne merkitä, eikä vain laskea päässä nopeaa. Mutta se johti tilanteeseen, että matikka ei kiinnosta enää pätkääkään. Sinänsä harmi, kun yläasteella ei enää voi kaikkea laskea päässä ja pitäisi jo hiukan lukeakin sitä matematiikkaa.

No pojan oma moka, koska aina ei voi mennä niin, että taputellaan päähän, jos on jossain hyvä, mutta ei viitsi tehdä töitä. Mutta olisin toivonut joskus pientä kehua pojalle, niin olisi säilynyt kiinnostus aineeseen.

 kehuitko sinä poikaa??? itse kehuin ja kannustin ja tuli wilmaankin välillä positiivista viestiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Mutta oman pojan matikasta kirjoitan tilanteen. Poika on myös jonkinlainen introvertti kai. Vetäytyy yksin ja luokassa ei ole kavereita (yläasteella erotettiin parhaasta kaverista, koska kuulemma eivät tee hyvää toisilleen, kun jäivät kiinni muutaman kerran tunnilla juttelusta). No siis tämä pojan matikkapää. On ollut aina erikoinen. Epäilin jo jossain vaiheessa jotain aspergeriä, kun laskee päässä laskut niin nopeaa. Ei jaksanut sitten niitä laskea paperille, kun laski niin nopeaa vastauksen päässään. Sai sitten aina kokeista kutosia, kun ei ollut laskutoimituksia merkitty.

Toki tämä on oikein, koska pitäisi ne laskutoimitukset sinne merkitä, eikä vain laskea päässä nopeaa. Mutta se johti tilanteeseen, että matikka ei kiinnosta enää pätkääkään. Sinänsä harmi, kun yläasteella ei enää voi kaikkea laskea päässä ja pitäisi jo hiukan lukeakin sitä matematiikkaa.

No pojan oma moka, koska aina ei voi mennä niin, että taputellaan päähän, jos on jossain hyvä, mutta ei viitsi tehdä töitä. Mutta olisin toivonut joskus pientä kehua pojalle, niin olisi säilynyt kiinnostus aineeseen.

 kehuitko sinä poikaa??? itse kehuin ja kannustin ja tuli wilmaankin välillä positiivista viestiä. 

No totta kai olen kehunut. Koulussamme ei näytä olevan tapana laittaa positiivisia viestejä wilmaan. Minulla on ollut kyseisessä koulussa useampikin lapsi ja ei sieltä tule mitään tuntimerkintöjä. Tutuilta olen kuullut, että vain ne pannaan, kun tulee rangaistus. Yksi positiivinen merkintä oli englannin opettajalta, joka kehui, että huippuhyvä englanninkielentaito.

Murrosiässä, kun vähän kaikki menee mullin mallin, motivaatio lukea matematiikkaa meni juuri tuon takia, että matikka oli aina kutonen kokeiden perusteella, vaikka kyky käsitellä numeroita on hyvä. Poika tietää itse, että ei voi olettaa menevänsä sieltä, mistä aita on matalin, eli kokeessa laittaa vain vastauksen, tai pari merkintää, mitä tarvitsee muistiin, kun laskee laskun, koska opettaja vaatii koko laskutoimituksen jokaisine kohtineen.

No lähtee yläasteelta nähtävästi kutosen tai seiskan matikalla. Toivottavasti lukiossa tulee ns. aikuisuus ja alistuu siihen, että jotkut jutut on tehtävä, niin kuin opettaja haluaa, eikä pidetä omaa päätä ja lasketa laskuja päässä.

Tämä nykyinen käytäntö on ihan älytön. Viittaamisen/viittamattomuuden ei saisi mitenkään vaikuttaa numeroon. Siinä jää arat oppilaat jalkoihin. Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa. Ja viittaavat osaaamattomat sitten taas saisi paremmat numerot viittaamisen perusteella. Aktiivisuus ei ole oppmisen merkki.

Ei ole ollenkaan reilua, että 10 kokeista saanut ujo saa ysin ja kaseja kokeista saanut viittaaja saa ysin. Koska kymppejä vedellyt tietää ja osaa enemmän kuin kaseja saanut.

Taideaineita ja liikuntaa ei pitäisi arvioida ollenkaan  numeroilla. Sellaisille jotka hakeutuvat aloille joissa ko aineista olis numerot hyötyä, voisi opettaja kirjoittaa kirjallisen arvostelun.

Ottkaa vanhemmat aina opettajaan yhteys, jos arvostelu on selkeästi pielessä. Jos se ei riitä, sitten rehtoriin jne.

Itse muutama vuosi sitten otin yhteyttä lukiolaiseni (eka vuosi) liikunnan opettajaan. Monessa lajissa kilpaurheillut, liikunnallisesti lahjakas lapseni sai todistukseen 8 liiksasta. Vaikka osallistunut aktiivisesti kaikkeen. Vanhempi lapseni (ja moni muu oppilas) kertoi opettajan suosivan toisia oppilaita ja sorsivan toisia. Vanhempi lapseni ei ollut tullut toimeen tämän open kanssa. Hän kuitenkin hyvin ekstoverttina pärjäsi ja sai hänelle kuuluvan numeron. Nuorempi taas ujompana ja hiljaisempana sai kärsiä veljensä kujeiluista opettajan taholta. Keskustelu opettajan ja rehtorin kanssa muutti nuoremman numeron oikeaksi, eli kympiksi joka hänellä aina on ollut. Liikuntanumerot hälle tärkeitä, koska aikoo hakea liikuntatieteelliseen.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa.

Koskeeko tämä myös niitä puheliaita, tai levottomia lapsia, joiden on mahdotonta pysyä tunnin aikana hiljaa paikallaan? Moni ujo/ujon vanhempi tuntuu unohtavan tämän toisen ääripään, joilta vaaditaan yhtälailla sopeutumista yleiseen normiin, vaikka se sotisi heidän persoonaansa vastaan. Ei kukaan silti nouse barrikadeille ja soittele rehtoreille ja AVIin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykyinen käytäntö on ihan älytön. Viittaamisen/viittamattomuuden ei saisi mitenkään vaikuttaa numeroon. Siinä jää arat oppilaat jalkoihin. Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa. Ja viittaavat osaaamattomat sitten taas saisi paremmat numerot viittaamisen perusteella. Aktiivisuus ei ole oppmisen merkki.

Ei ole ollenkaan reilua, että 10 kokeista saanut ujo saa ysin ja kaseja kokeista saanut viittaaja saa ysin. Koska kymppejä vedellyt tietää ja osaa enemmän kuin kaseja saanut.

Taideaineita ja liikuntaa ei pitäisi arvioida ollenkaan  numeroilla. Sellaisille jotka hakeutuvat aloille joissa ko aineista olis numerot hyötyä, voisi opettaja kirjoittaa kirjallisen arvostelun.

Ottkaa vanhemmat aina opettajaan yhteys, jos arvostelu on selkeästi pielessä. Jos se ei riitä, sitten rehtoriin jne.

Itse muutama vuosi sitten otin yhteyttä lukiolaiseni (eka vuosi) liikunnan opettajaan. Monessa lajissa kilpaurheillut, liikunnallisesti lahjakas lapseni sai todistukseen 8 liiksasta. Vaikka osallistunut aktiivisesti kaikkeen. Vanhempi lapseni (ja moni muu oppilas) kertoi opettajan suosivan toisia oppilaita ja sorsivan toisia. Vanhempi lapseni ei ollut tullut toimeen tämän open kanssa. Hän kuitenkin hyvin ekstoverttina pärjäsi ja sai hänelle kuuluvan numeron. Nuorempi taas ujompana ja hiljaisempana sai kärsiä veljensä kujeiluista opettajan taholta. Keskustelu opettajan ja rehtorin kanssa muutti nuoremman numeron oikeaksi, eli kympiksi joka hänellä aina on ollut. Liikuntanumerot hälle tärkeitä, koska aikoo hakea liikuntatieteelliseen.

Onkohan nekin vanhemmat, joiden lapsen vahvuudet on tuolla taito- ja taideaineissa myös sitä mieltä, että niistä ei pitäisi antaa numeroa? Ne kun on monelle lapsella ne ainoat kiitettävät numerot todistuksessa. Eikö tuo uudistus ainakin suosisi teoriaopiskelussa hyvin suoriutuivia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa.

Koskeeko tämä myös niitä puheliaita, tai levottomia lapsia, joiden on mahdotonta pysyä tunnin aikana hiljaa paikallaan? Moni ujo/ujon vanhempi tuntuu unohtavan tämän toisen ääripään, joilta vaaditaan yhtälailla sopeutumista yleiseen normiin, vaikka se sotisi heidän persoonaansa vastaan. Ei kukaan silti nouse barrikadeille ja soittele rehtoreille ja AVIin.

Ja edelleen... Yksikään oppilas ei ujouden takia jää antamatta näyttöjä. Ei aktiivisuus ole valttämättä viittaamista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa.

Koskeeko tämä myös niitä puheliaita, tai levottomia lapsia, joiden on mahdotonta pysyä tunnin aikana hiljaa paikallaan? Moni ujo/ujon vanhempi tuntuu unohtavan tämän toisen ääripään, joilta vaaditaan yhtälailla sopeutumista yleiseen normiin, vaikka se sotisi heidän persoonaansa vastaan. Ei kukaan silti nouse barrikadeille ja soittele rehtoreille ja AVIin.

No näille janijessikoille, jotka häiritsevät vielä yläasteellakin jatkuvasti opetusta ja työrauhaa on omat tukimuotonsa. Lähete neuropuolelle ja nappi huuleen. Hiljaiset ei häiritse muita mutta nämä pellet häiritsevät aivan kaikkia.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa oman persoonallisuutensa vastaiseen toimintaa ja siitä ei saisi rangaistusta antaa.

Koskeeko tämä myös niitä puheliaita, tai levottomia lapsia, joiden on mahdotonta pysyä tunnin aikana hiljaa paikallaan? Moni ujo/ujon vanhempi tuntuu unohtavan tämän toisen ääripään, joilta vaaditaan yhtälailla sopeutumista yleiseen normiin, vaikka se sotisi heidän persoonaansa vastaan. Ei kukaan silti nouse barrikadeille ja soittele rehtoreille ja AVIin.

Ja edelleen... Yksikään oppilas ei ujouden takia jää antamatta näyttöjä. Ei aktiivisuus ole valttämättä viittaamista!

Niin, tälle vanhalle matikanmaikalle aktiivisuus ilmeisesti ON välttämättä viittaamista.

Tuntiaktiivisuuden vaatiminen on syvältä.

Itse kun opin että hyvän numeron saadakseen on esitettävä kysymyksiä tunnilla niin aloin esittämään kysymyksiä.

Opetuksen seuraaminen kärsi huomattavasti kun keskityin miettimään mitä voisin kysyä. Se vei kovasti energiaa kaltaiseltani ujolta introvertilta, mutta sain numerot nousemaan.

Kotona piti vaan tehdä enemmän töitä kun enää ei voinut tunneilla keskittyä oppimiseen.