Lue keskustelun säännöt.
lässyttävä ja "lapsentahtisesti" kasvattava tuttavani on pulassa jälkikasvunsa kanssa
26.05.2016 |
oli kauhuissaan mm. siitä, kun joskus korotin ääntä. söpötti silmät teevateina, että eihän lapsi muuta opi kuin pelkäämään äitiään!
no, nyt tällä naisella on sitten 9v prinsessa, joka nirsoilee rajusti ruuan kanssa sekä 6v prinssi, joka ei suostu nukkumaan!
ja tuttava ihmettelee silmät kosteina, että mikä on mennyt pieleen?
olisikohan kannattanut nostaa sitä ääntä joskus? ilmoittaa, että äiti ei hae nyt kaupasta nakkeja vaan tänään syödään pastaa! todeta, että jos riehuminen ei lopu niin lähdetään leikkipuistosta pois!
kasvattaa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja äänen korottaminen eivät liity toisiinsa.
kyllä liittyvät, jokaiselle vanhemmille tulee tilanteita, jolloin pitää korottaa vähän ääntä. lapsi ei siitä rikki mene
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako vuotta tarkalleen olet hellinyt tätä katkeruutta siitä, että sinun äitiyttäsi mentiin arvostelemaan? Tuntuu varmaan nyt hyvältä antaa takaisin menneisyyden vääryydet arvostelemalla kaveriasi. Kuvitella että hänen mielestään et ollut äitinä täydellinen vaikka selvästi olet vain hyväntahtoinen ja anteeksiantava, ymmärtäväinen ihminen. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja äänen korottaminen eivät liity toisiinsa.
kyllä liittyvät, jokaiselle vanhemmille tulee tilanteita, jolloin pitää korottaa vähän ääntä. lapsi ei siitä rikki mene
Ap
Äänen korottaminen merkitsee sitä, että aikuinen ei hallitse itseään. Kasvattamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että aikuinen muuttuu arvaamattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja äänen korottaminen eivät liity toisiinsa.
kyllä liittyvät, jokaiselle vanhemmille tulee tilanteita, jolloin pitää korottaa vähän ääntä. lapsi ei siitä rikki mene
Ap
Äänen korottaminen merkitsee sitä, että aikuinen ei hallitse itseään. Kasvattamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että aikuinen muuttuu arvaamattomaksi.
Joo, näin se vaan on. Huutaminen on kasvatuskeinona todella lyhytikäinen teholtaan. Parempi olisi ollut kun kaverisi olisi vaan todennut että nyt ei tule nakkeja. Ei se huutamalla olisi mennyt sen paremmin perille.
Mahtaa tuntua hyvälle, kun monen vuoden odottamisen jälkeen voit julistautua tuttavaasi paremmaksi äidiksi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa tuntua hyvälle, kun monen vuoden odottamisen jälkeen voit julistautua tuttavaasi paremmaksi äidiksi!!
en julista mitään, mutta olen monta vuotta ajatellut että "tuosta tulee vielä ongelmia".
Ap
Minä en harrasta äänen korottamista yhtään kenellekään. Enkä halua opettaa lapsianikaan siihen että se kuka huutaa isoimmalla äänellä saa tahtonsa läpi. Se ei tarkoita pumpulissa kasvatusta. Jos lapsi mankuu jotain mitä ei tule saamaan, kerron sen hänelle normaalilla äänellä. Ja toistan tarvittaessa, aika montakin kertaa. Tässä taloudessa kukaan ei jyrää ketään karjumalla. Ei aikuiset eikä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänen korottaminen on nyt ihan eri asia kuin jonkun asian kieltäminen. Minun äitini saattoi huutaa ja mesota, mutta isä ei ikinä, IKINÄ, korottanut minulle ääntään. Tiedätkö kumpaa kunnioitin ja tottelin enemmän. No isää. Äidin auktoriteetti ja uskottavuus hävisi aina äänen korotuksen myötä, mutta isän sanomisia en ikinä kyseenalaistanut.
Äänen korottaminen ja huutaminen ovat pikkuisen eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kertoa esimerkin oman pojan synttäreiltä:
en ollut ostanut suolatikkuja vaan sipsejä ja tämän tuttavan tyttö, joka oli tuolloin 5v sai kamalan kohtauksen suoltatikkujen-himossaan. tuttava sitten kipaisi hakemaan niitä lähikaupasta! myöskään kakku ei kelvannut, oli väärää makua ja kun sanoin tiukasti että " meillä on nyt tälläinen kakku, ei ole pakko syödä" niin alkoi itku ja poru . muut vieraat tuijottivat hölmöinä ja itseni teki mieli poistaa sekä äiti että tytär kodistani...
Ap
Tuohon pyrin, vaan en onnistu. Miten sen "karjumisen" estää, kun kilahtaa jonkun tekemään järjettömyyteen tai hätääntyy jonkun puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voin kertoa esimerkin oman pojan synttäreiltä:
en ollut ostanut suolatikkuja vaan sipsejä ja tämän tuttavan tyttö, joka oli tuolloin 5v sai kamalan kohtauksen suoltatikkujen-himossaan. tuttava sitten kipaisi hakemaan niitä lähikaupasta! myöskään kakku ei kelvannut, oli väärää makua ja kun sanoin tiukasti että " meillä on nyt tälläinen kakku, ei ole pakko syödä" niin alkoi itku ja poru . muut vieraat tuijottivat hölmöinä ja itseni teki mieli poistaa sekä äiti että tytär kodistani...
Ap
Kyllä minä hyväksyn sen, että lapsen mielestä tekemäni kakku maistuu oudolta. Ei se tarkoita, että lapselle pitää sanoa tiukasti tai ikävästi asiasta. Tervepäinen vanhempi tajuaa sanoa, että sepä harmillista, mutta toivottavasti keksit maistuvat.
Koulussa huomaa, kenen vanhemmat puhuvat ja kenen huutavat. esimerkin voima on huima ja moni huutaja uskoo oikeasti, että kova ääni oikeuttaa tekemään sen, mitä tahtoo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voin kertoa esimerkin oman pojan synttäreiltä:
en ollut ostanut suolatikkuja vaan sipsejä ja tämän tuttavan tyttö, joka oli tuolloin 5v sai kamalan kohtauksen suoltatikkujen-himossaan. tuttava sitten kipaisi hakemaan niitä lähikaupasta! myöskään kakku ei kelvannut, oli väärää makua ja kun sanoin tiukasti että " meillä on nyt tälläinen kakku, ei ole pakko syödä" niin alkoi itku ja poru . muut vieraat tuijottivat hölmöinä ja itseni teki mieli poistaa sekä äiti että tytär kodistani...
Ap
En ymmärrä, miksi pienten lasten pöllöilyihin pitää aikuisten suhtautua noin vakavasti. Että muistetaan joku synttäriepisodi monen vuoden takaa, haloo. Enkä ymmärrä sitäkään, että miksi sitä pettymystä purkavaan pieneen ihmiseen pitää suhtautua nimenomaan tiukasti, alkaa kasvattamaan sitä lasta juuri siinä tilanteessa. Sen sijaan että näytettäisiin että pikku juttu, annetaan olla. Ei niin että tässä tää 30-vuotias nyt hermostuu kun viisivuotias ei tykkää kakusta. Että ei tartte syödä, -tana.
Pikkusen suhteellisuudentajua nyt lasten kanssa elämiseen itse keneltäkin.
Ei kai tässä nyt ole niin paljon kyse huutamisesta, vaan siitä, että noita lapsia on liikaa varjeltu turhautumiselta ja pettymyksiltä. Olen minäkin lässy ja lempeä äiti, mutta en todellakaan ole tehnyt mitään tuollaista kuin ap kuvaa tuttavansa tehneen.
Lapseni ovat pilallehemmoteltuja ja kaverini halusi aina kasvattaa heitä kaikissa mahdollisissa julkisissa tilanteissa. Kerran olimme taas jollain synttäreillä tms., joissa lapseni (silloin 10v ja 8v) olivat etukäteen päättäneet, että tällä kertaa heille ei huudeta eikä huomautella siitä, että syövät liikaa tai liian vähän, juovat väärällä tavalla tai eivät tajua, että kakkua saa vain silloin, jos ensin syö porkkanatikkuja.
Kumpikaan lapsista ei ottanut mitään syötävää tai juotavaa. Kumpikin kiitti kauniisti ja sanoi, että nyt ei vain oikein maistu. Kaverini sanoi, että kai nyt jotain kelpaa. Meidän isompi totesi, että kyllä kiitos kelpaa, mutta ei nyt oikein maistu. Tätä oli parin puheenvuoron ajan ja sitten kaverini huusi naama punaisena, että on pakko ottaa, vain epäkohtelias ei ota mitään.
Jaha, tuumasi meidän nuorempi. Huudat silloinkin, kun ei oteta mitään.
Huutamista kasvatuskeinona en minäkään hyväksy. Tässä nyt taitaa vastakkain olla karjujaäiti ja lässyttäjä-äiti. Molemmat aika ärsyttävä ihmistyyppi. Mutta joo, ap nyt taitaa tarkoittaa ennen kaikkea sitä sössöttämistä "ei saa tehdä, älä kulta, ihan tosi nyt minä kohta haen sinut pois sieltä (sama toisettuna x20), nyt kun heität hiekkaa kaverin päälle niin äiti antaa sinun lapion naapurin Pirjolle, ihan varmaan kohta antaa, et kyllä pääse nyt kaverin Frozen synttäreille 3 kuukauden päästä, pukki ei tuo lahjoja puolen vuoden päästä". Ja prinsessa 6 vee vaan jatkaa hiekan lapiointia kavereiden naamalle, sen sijaan, että äiti yksinkertaisesti hakisi kakaran pois tilanteesta.
Pelätään lapsen suuttumista, kun ei sitä saa rauhoittumaan, pelätään lapsen itkettämistä julkisesti. Ei lapselle tarvitse huutaa ellei se sillä sekunnilla ole juoksemassa auton alle tms. Sangen hyvin on meillä (ja onneksi osalla tutuista, riittää pari sössöä jo kiristämään kaveripiirin välit) tehonnut rauhallinen ilmoitus, että jos tuota jatkat niin sinut otetaan leikistä pois, lelu lähtee pois, olet syömättä keksiä jos se on väärän värinen jne. Tehoaa kunhan uhkaus vain toteutetaan eikä jankuteta. Ei tarvitse karjua, nöyryyttää lasta ym. Loogiset perustelut ja seuraamukset niin lapsi itsekin ymmärtää asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaminen ja äänen korottaminen eivät liity toisiinsa.
kyllä liittyvät, jokaiselle vanhemmille tulee tilanteita, jolloin pitää korottaa vähän ääntä. lapsi ei siitä rikki mene
Ap
Mä ainakin menin rikki.
N17
Ärsyttää tuo ainainen äänen korottamiseen liittyvän moralisointi. Tuskin monikaan vanhempi tarkoituksellisesti päättää, että nyt alankin huutamaan. Kaikilla ei ihan oikeasti vain ole kilometrin mittainen pinna. Ei ne lapset siitä traumatisoidu silti, kunhan pysytään inhimillisissä rajoissa. Seuraavaksi tähän tuleekin kommentoijat kertomaan, kuinka vanhemman, joka "ei pysty hillitsemään itseään" olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta. HUOH.
Kasvattaminen ja äänen korottaminen eivät liity toisiinsa.