Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Tuohon tätijuttuun; kyllähän meillä voi mitä tahansa perätöntäkin oikeudessa vaatia. Eli se, että vaatimus ei ole perusteltu, ei tarkoita, etteikö siitä voitaisi riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutun naapurin mukaan tutun tontin joku entisistä omistajista on 1950 luvulla tehnyt ojan naapurin puolelle rajaa. Nyt tutun kuuluu täyttää se ja tehdä oja omalle puolelleen. Naapurin mukaan oja kuitenkin tarvitaan. Ja tutun tulee tietysti maksaa kaikki kustannukset. Juupa juu.
Miksi sen ojan pítäisi olla tutun tontin puolella, jos naapuri tarvitsee ojaa?
Onhan näitä. Serkkuni ilmestyi isoisäni perunkirjoitukseen ja esitti vaatimuksenaan että kotitilamme pitää realisoida ja rahat jakaa. Hän suuttui verisesti kun selvisi että isoisäni oli myynyt tilan 50-luvulla. Joka tapauksessa tila ei kuulunut jaettavaan pesään.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.
Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain k
Onpa todella inhottavasti tehty sinua kohtaan!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat maksaneet taloyhtiön autopaikasta jo vuosikymmenen ajan melkoisen korkeaa kuukausimaksua, kun yllättäen auto hajosi ja uutta sopivaa odotettiin valittavaksi.
Me aikuistuneet pojat kävimme toiselta paikkakunnalta vanhempien luona käyttäen edelleen kyseistä autopaikkaa kaupungissa lähinnä viikonloppuisin.
Kerran sitten, naapuri ihmetteli että ovatko vanhempani jo löytäneet sopivan automallin kun ko autopaikalla on viikolla aina joku toinen auto. Tästä keskusteltiin vanhempien kanssa, mutta he eivät tienneet autosta enempää. Olivat yrittäneet laittaa kieltolappusia auton tuulilasiin, tuloksetta.
Päätimme tulla seuraavalla viikolla kesken viikkoa paikalle
kuse tankkiin ja päästä ilmat renkaista, siinähän pysäköintipemmille vähän mietittävää! Nimim. "kokemusta on"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen perheessä juhlitaan syntymäpäiviä aina isosti. Lapsille järjestetään juhlat, ja aikuisten kohdalla mennään ravintolaan syömään tai tilataan ruokaa jonkun kotiin. Lisäksi kuuluu ostaa lahja. Sen oletetaan olevan vähintään 30 euron arvoinen, sillä vähempi kertoo arvostuksen puutteesta (olen ollut tilanteessa, jossa jotakuta arvosteltiin selän takana reilun kympin hintaisen viinipullon tuomisesta). Lisäksi syntymäpäiväsankarin illallinen maksetaan.
Kyseessä on ihan keskiluokkainen perhe, eli eivät ole mitään ökyjä.
Omassa perheessäni aikuiset juhlivat yleensä vain pyöreitä. "Välisynttäreitä" saatetaan juhlistaa leivoskahveilla, mikäli ollaan samalla paikkakunnalla.
Mieheni ajattelee, että meidän on annettava hänen äidilleen, veljelleen, ja veljenlapsilleen omat erilliset lahjat, sillä hän katsoo, että poikana/veljenä/setänä hänen tulee antaa jotain erityistä, ja että se, että minä annan oman lahjan, on osoitus arvostuksesta.
Kesäkuusta lokakuulle on todellinen värisuora, kun joka kuukausi on jollakulla synttärit. Palkkani ei ole kovin suuri, joten tällainen monen kympin rahanmeno joka kuukausi ärsyttää suunnattomasti. Tästä on väännetty ja riidelty miehen kanssa paljon. Miehen ja hänen perheenjäsentensä mielestä olisi suorastaan pöyristyttävää, jos illallisia ei järkättäisi ja lahjaa ei ostettaisi. Minusta on kuitenkin melkoisen härskiä, että aikuisten syntymäpäivien juhlimista suorastaan edellytetään.
Mies on sitä mieltä, että minun perheeni on kylmä ja etäinen, kun esim. äitini 68. syntymäpäivää ei juhlittu kuin puketilla Pirkka-ruusuja ja pullakahveilla. :D
Vierailija kirjoitti:
Miehen perheessä juhlitaan syntymäpäiviä aina isosti. Lapsille järjestetään juhlat, ja aikuisten kohdalla mennään ravintolaan syömään tai tilataan ruokaa jonkun kotiin. Lisäksi kuuluu ostaa lahja. Sen oletetaan olevan vähintään 30 euron arvoinen, sillä vähempi kertoo arvostuksen puutteesta (olen ollut tilanteessa, jossa jotakuta arvosteltiin selän takana reilun kympin hintaisen viinipullon tuomisesta). Lisäksi syntymäpäiväsankarin illallinen maksetaan.
Kyseessä on ihan keskiluokkainen perhe, eli eivät ole mitään ökyjä.
Omassa perheessäni aikuiset juhlivat yleensä vain pyöreitä. "Välisynttäreitä" saatetaan juhlistaa leivoskahveilla, mikäli ollaan samalla paikkakunnalla.
Mieheni ajattelee, että meidän on annettava hänen äidilleen, veljelleen, ja veljenlapsilleen omat erilliset lahjat, sillä hän katsoo, että poikana/veljenä/setänä hänen tulee antaa jotain erityistä, ja että se, että minä annan
Onpa kummallinen kulttuuri, että lahjan osto on oletus ja pakko. Ja miksei riitä että miehesi ja sinä annatte yhteisen lahjan vaan sinun pitää ostaa oma, ihan pöllöä.
Jotenkin kuvittelisi että tuollainen asenne mikä niiden perhepiirissä kytee (mm. arvostellaan huonosta, siis liian halvasta lahjasta) heijastuisi yleisesti kanssakäymiseen ja arvomaailmaan.
Omassa suvussa on kyllä tapana jouluna antaa paljon lahjoja, synttäreinä ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut opettaja kerran pakotti lainaamaan luokkakaverilleni kirjan. En erityisesti luottanut tähän luokkakaveriin, ja sain useasti kysellä lainatun kirjan perään. Halusin siis itse palauttaa kirjan, ettei tule epäselvyyttä palautuksesta.
Edellinen siis yhteen epäilyyn, ettei opettaja laittaisi oppilasta lainaamaan kortillaan toiselle kirjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis yhteen epäilyyn, ettei opettaja laittaisi oppilasta lainaamaan kortillaan toiselle kirjoja
Törkeää toimintaa opettajalta.
Kirjastokortti on henkilökohtainen ja tarkoitettu vain omistajansa käyttöön. Ymmärrän oikein hyvin huolesi, koska muutamankin kerran on kirjaston tiskillä selvitelty niitä kaverille lainaamisia. Kortin haltija maksaa niin myöhästymismaksut kuin tyystin palauttamatta jääneen kirjankin. Tai huoltaja maksaa lastensa palauttamattomat lainat.
Nykyisin ei (ainakaan meidän kirjastossa) opettajat tee moista. Ellei opettajalla ole työkorttia, jolla hän voi lainata oppilaille koulussa luettavia kirjoja, korttinsa unohtanut hakee kortin kotoa ja lainaa sitten.
T. Kirjastotäti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis yhteen epäilyyn, ettei opettaja laittaisi oppilasta lainaamaan kortillaan toiselle kirjoja
Törkeää toimintaa opettajalta.
Kortin haltija maksaa niin myöhästymismaksut kuin tyystin palauttamatta jääneen kirjankin. Tai huoltaja maksaa lastensa palauttamattomat lainat.
Lapsilta ei mene myöhästymismaksuja Helmetin alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis yhteen epäilyyn, ettei opettaja laittaisi oppilasta lainaamaan kortillaan toiselle kirjoja
Törkeää toimintaa opettajalta.
Kortin haltija maksaa niin myöhästymismaksut kuin tyystin palauttamatta jääneen kirjankin. Tai huoltaja maksaa lastensa palauttamattomat lainat.
Lapsilta ei mene myöhästymismaksuja Helmetin alueella.
No, sanotaan mahdolliset maksut.
Mieheni oli viemässä lastamme kummille hoitoon,minä kuuntelin musiikkia kuistilla ja meikkasin edessäni kylmä kalja.
Tuttu ajoi pihaan ja oli jo nostamassa poikiaan autosta, kun sanoin että hei mä olen kännissä ja me lähdetään kohta keskustaan terdelle.
Tuttu hermostui, että mihin hän nyt pojat saa! Sanoin ettei ole minun ongelmani.
Tuttu lähti pihasta niin vihaisesti että melkein kolaroi puolisoni kanssa.
Oli kerran aiemmin ilmestynyt vaan ja työntänyt lapsensa meille.
Edes rahaa ei tarjonnut tai kahvipakettia tuonut.
Eikä ollut mitään herkkua vahtia kahta vilkasta poikaa, kun oma tytär opetteli kävelemään ja talon takana virtaa joki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
520 sivua kommentteja, pelkkää pahaa oloa. Kiva päästä juoruamaan ja haukkumaan muita. Eipä siinä, suomalainen tapa ja mammoilla on varmasti aikaa tällasia pohtia.
Minulla on ilmeisesti onnekas tilanne, koska ei tulisi mieleenikään että kukaan sukulainen tai "kaveri" olisi tällaisia temppuja tehnyt kuin kommenteissa näkyy. Valitkaa paremmat piirit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis yhteen epäilyyn, ettei opettaja laittaisi oppilasta lainaamaan kortillaan toiselle kirjoja
Törkeää toimintaa opettajalta.
Kirjastokortti on henkilökohtainen ja tarkoitettu vain omistajansa käyttöön. Ymmärrän oikein hyvin huolesi, koska muutamankin kerran on kirjaston tiskillä selvitelty niitä kaverille lainaamisia. Kortin haltija maksaa niin myöhästymismaksut kuin tyystin palauttamatta jääneen kirjankin. Tai huoltaja maksaa lastensa palauttamattomat lainat.
T. Kirjastotäti
Tästä muistuu mieleen tapaus ollessani n. 10-11-vuotias. Haja-asutusalueen koulullamme kävi kerran viikossa kirjastoauto, josta saimme käydä lainaamassa kirjoja lukutunnilla.
Luokalleni tuli lukuvuoden alusta toiselta paikkakunnalta uusi tyttö. Kutsutaan häntä vaikka Miraksi. Lukuvuotta ehti kulua jo useampi kuukausi, eikä Miralla vieläkään ollut meidän kunnan kirjastokorttia. En tiedä miksi, sillä muistaakseni siihen tarvittiin vain yhden lapun täyttäminen ja vanhemman nimmari. Yhdellä lukutunnilla hän pyysi minua lainaamaan hänelle kirjan. En olisi halunnut, mutta Mira sai maaniteltua, ja lupasi palauttaa kirjat ajallaan. Viikon tai parin päästä hän pyysi uudelleen yhtä kirjaa lainaan. Hän osasi taaskin puhua minut ympäri.
Minulle tuli palautuskehotus Miralle lainaamastani kirjasta. Mira vannoi vievänsä kirjan kirjastoon niin pian kuin mahdollista. Tuohon aikaan kunnassamme oli muistaakseni sellainen käytäntö, ettei alle 15-vuotiailta mennyt sakkoa. Kului taas jonkin aikaa, ja tuli uusi muistutuskirje, tällä kertaa toisesta hänen lainaamastaan kirjasta. Kysyin Miralta, että eikö hän ole palauttanutkaan kirjoja. Mira sanoi unohtaneensa, ja lupasi palauttaa ne heti.
Lopulta postilaatikkoon kolahti kirje, jossa aineisto pyydettiin palauttamaan välittömästi, tai meille tulisi lasku. Lisäksi kirjeessä oli jotakin siitä, että kirjastokortti voitaisiin kuolettaa määräajaksi. Menin paniikkiin - olin tunnollinen ja kuuliainen tyttö. Äitini soitti Miran äidille, joka lupasi alkaa selvittää asiaa. Sitten äitini sai puhelun erään vuotta nuoremman tytön äidiltä. Paljastui, että tuo nuorempi tyttö oli niin ikään lainannut omalla kortillaan Miralle kirjan, ja hän oli jättänyt sen palauttamatta. Jotain kautta hänen äitinsä oli saanut kuulla, että meille oli käynyt samoin. Sitten selvisi, että oli kolmaskin "uhri"; eräs vanhempi tyttö. Tämäkin tyttö oli Miran maanittelujen ja lupausten seurauksena lainannut kirjan.
Seurasi hirveä sotku, jonka aikana kirjojen olinpaikkaa selviteltiin. Äitini ol ihmeissään, millaisella tyyneydellä Miran äiti suhtautui tyttärensä touhuihin. Nuorempi tyttö oli laillani järkyttynyt karhukirjeestä, sekä tiukasta puhuttelusta, jonka hänen äitinsä oli pitänyt kirjastokortin lainaamisesta muille.
Kaksi kirjaa jäi kadoksiin. Äitini oli saanut asian soviteltua siten, ettei sakkoa perittäisi, koska lainaaja oli lapsi. Sovittiin, että asian voisi kuitata sillä, että kadonneiden kirjojen tilalle tuotaisiin kaksi kirjaa. Äitini oli kuitenkin tiukkana siitä, että Miran piti hoitaa tämä asia. Miran omasta hyllystä otettiin kaksi kirjaa, jotka vietiin kirjastoon.
Miralle jäi maine tyyppinä, joka on melkoinen huithapeli, ja johon ei pidä luottaa. Hänellä oli tapana hukata omia ja toisten tavaroita. Hän oli lisäksi jo noin 11 vuoden iässä melkoinen hustler, joka käytti aika härskejäkin keinoja saadakseen tahtonsa läpi.
Ala-asteella. Siskolla oli synttärit. Hän oli kutsunut kaverinsa kylään.
Koulun opettaja oli ilmoittanut että kaikki ovat tervetulleita. Sitten tuli synttäripäivä, oli vielä lauantai. Taloon tuli kuuden vieraan sijasta kakskymmentä. Puolet mun tuttuja. Pari vanhempien veljien kavereita kaljoineen.
Sisko kantaa vieläkin kaunaa. V***ttu kun en niitä kutsunut. olin sekä kutsun että juhlan aikana keuhkokuumeessa.
V***ttu kun ihmiset on tyhmiä
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella. Siskolla oli synttärit. Hän oli kutsunut kaverinsa kylään.
Koulun opettaja oli ilmoittanut että kaikki ovat tervetulleita. Sitten tuli synttäripäivä, oli vielä lauantai. Taloon tuli kuuden vieraan sijasta kakskymmentä. Puolet mun tuttuja. Pari vanhempien veljien kavereita kaljoineen.
Sisko kantaa vieläkin kaunaa. V***ttu kun en niitä kutsunut. olin sekä kutsun että juhlan aikana keuhkokuumeessa.
V***ttu kun ihmiset on tyhmiä
Ja mun sisko oli myös tyhmä. Kuolkoot paskaansa
Vierailija kirjoitti:
520 sivua kommentteja, pelkkää pahaa oloa. Kiva päästä juoruamaan ja haukkumaan muita. Eipä siinä, suomalainen tapa ja mammoilla on varmasti aikaa tällasia pohtia.
Minulla on ilmeisesti onnekas tilanne, koska ei tulisi mieleenikään että kukaan sukulainen tai "kaveri" olisi tällaisia temppuja tehnyt kuin kommenteissa näkyy. Valitkaa paremmat piirit!
Sukulaisia on hankala valita ja kaveritkin ovat monesti härskeilyjen jälkeen entisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Kaveri (=entinen) pyysi lainaamaan pankkikorttia kun en ehtinyt itse juuri sillä hetkellä nostamaan hänelle rahaa aikoinaan. Olin töissä ja muutama tunti olis pitänyt odottaa, että pääsen pois. (Äitinsä oli laittanut tilisiirron minulle kun hänen tilinsä oli mennyt yli)
Hän olisi käynyt itse nostamassa rahan minun kortillani. Pöyristyi kovasti kun en suostunut antamaan hänelle pankkikorttia ja tunnusta.
Kävin töistä päästyäni nostamassa rahan, joka ei vielä edes näkynyt tililläni ja toimitin kaverille, joka kiukutellen otti sen vastaan.
Silloin tuli sitä kaveruutta mitta täyteen ja se loppui siihen.
Syyllistyit rahanpesuun. Se kun on juuri tätä mitä kuvailit.
pitäähän rahat välillä pestä, ne likaantuvat käytössä kuten vaatteetkin
lopetuspiikin paikka