Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Edesmennyt enoni pyysi minulta (olin n. 15v) 100 markkaa. En antanut, olisi mennyt kaljaan.

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan perityn autiotilan. Metsää ja pusikkoa on sen verran, että olen helposti tehnyt vapaa-ajan harrastuksena polttopuut omaan käyttöön. Jo keväällä arvasin, että polttopuulle saattaa olla tarvetta ensi talvena. Ehdotin keväällä ja kesällä useammalle sukulaiselle, työkaverille jne. halkotalkoita. Pari tehokasta viikonloppua, ja saisivat viedä kaikki puut mitä tekevät. Minä olisin saanut pihapiiriä siistimmäksi, ja kaverit polttopuuta. Kukaan ei ehtinyt, ei ollut tarvetta, lomat kuulema käytetään lepäämiseen jne.

Arvatkaapa paljonko on puhelin soinut nyt syksyllä? Lähes kaikki ketä pyysin talkoisiin on soitellut ja kysellyt ilmaista polttopuuta. Olen kuulema luvannut sellaista :D. Yksi olisi tullut lokakuun alussa mielellään talkoisiin, tekemään ensi talveksi puuta. Suuttui kun naureskelin, että nyt on kyllä liian myöhäistä, mutta kevättalvella sitten seuraavan talven puita tekemään...

Meillä mies ehdotti kavereilleen, että tulevatko meidän mökille auttamaan puuhommissa (n. 4 tuntia), niin vietetään samalla poikien viikonloppu mökillä saunoen, paljussa rentoutuen ja kalastaen veneellämme. Ei kuulemma kiinnostanut puita tehdä, mutta sauna, palju ja kalastus olisivat sopineet. Mies totesi että antaa olla, teimme miehen kanssa puut itse ja käytimme ne itse saunaan ja paljuun

Sille joka alapeukutti tätä, tiedoksi että valitettavasti sauna ja palju (ja mökki) tarvitsevat puuta lämmetäkseen, joten puuta on tehtävä, jos niistä haluaa nauttia. Mielellään olisivat tulleet vain oleskelemaan ja pitämään hauskaa, mutta kun se ei mökillä vaan toimi niin.

No voittehan te mökin omistajat tehdä ne puut yms. ihan itse. Eihän ne vieraille kuulu ja kun eivät halua sellaista tehdä niin se on niin eikä siitä voi heitä moittia.

Mitä itse tuumaisit jos saisit kutsun toisen ihmisen juhliin ja siellä pitäisi ensin siivota juhlapaikka ja kattaa ja laittaa paikat kuntoon kun ei se niin mene että tullaan vain rentoutumaan?!

Tuossahan oli ihan reilusti kyse talkoista , jossa 4 tunnin työ olisi palkittu mökki viikonlopun saunomisilla , paljulla ja kalastelulla. Ja vaikka ei mainittukaan , niin varmaan olisi tarjottu ruuat myös jne.

Oletko koskaan kuullut tällaisista talkoista?

Ne ovat juuri tällaisia, joissa autetaan kaveria .

Kyllä esim hyvin vanhan ihmisen synttärit järjestetään usein talkoilla, kun tämä ei enää itse pysty.

Tietysti asia pitää tehdä etukäteen selväksi, eikä nakittaa hommiin, kun vieras on luullut tulevansa viettämään viikonloppua mökille tai juhliin.

Kutsu poikien viikonloppuun ei kyllä ole talkoot.

En minäkään menisi toisten mökille mihinkään ilmaistyöhön, ja palkinnoksi pääsee oikein saunaan. Juu ei kiitos!

Kyllä meillä ainakin on poikien mökkiviikonlopulla joskus ryypiskelty ja saunottu, joskus ryypiskelty, saunottu ja asennettu puomi ja joskus ryypiskelty, saunottu ja maalattu mökki. Joskus kaveria autetaan tuollakin tavalla. Isommat remontit ja muut ovat sitten erikseen, yleensä ammattilaisen hommia. Ei kaikki ole vain pelkkää saamista. Voi olla, että itse joskus tarvitset talkooapua. Talkoothan ovat vapaaehtoisia.

Ammattimiehen saa rahalla töihin.

Niin saakin, mutta jotkut hommat voi tehdä talkoilla, sellaiset, missä ei tarvita erityistä ammattiosaamista ellei talkooväestä sellaista löydy. Olennaista on vastavuoroisuus.

"Lapselliset" ex-kaverit piti lapsettomia bile automaatteina. Ja siitä suututtiin jos elämässä on muuta kun baarissa juokseminen. Ei saanut perjantaisin edes töiden jälkeen lenkillä olla rauhassa, kun hirveä kitinä. Nykyään luuri kiinni pe-la.

Meillä on kaveripariskunta, jotka kutsuvat itsensä kylään säännöllisin väliajoin. Siis ihan soittavat ja ehdottavat että mitäs jos me tultais kylään ensi viikon se ja se päivä. Eikä siinä mitään, kivoja tyyppejä, mutta kun jostain syystä tulevat aina syömään. Siis puhuvat jo tullessaan että ei olla syöty kuin aamupala ja mitäs hyvää te nyt olette tehneet ruoaksi.

Kaikki lähti siitä, kun pari vuotta sitten kutsuttiin heidät syömään, ja sitten he vastavuoroisesti tekivät samoin. Sen jälkeen he ovat aina odottaneet että ruoka on pöydässä. Ja tulevat sellaiseen aikaan, että me muutenkin syödään. Tai jo soittaessaan ehdottavat jotain ruokaa mitä olis kiva syödä.

He ovat jo aika monta ateriaa ns. velkaa, joten sanoinkin miehelleni, että aletaan tehdä samoin! Kutsutaan itsemme kylään ja heitetään toive mitä halutaan syödä! Jostain syystä kun he on aina tulossa meille, enkä edes muista koska me oltais vierailtu heidän kotonaan.

No niinpä.

Mikäköhän syndrooma näillä valittajilla on että antavat hullujen kävellä ylitseen mennen tullen. Sairaitahan nämäkin on jotka suostuu mihin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Sen verran kommentoin tähän että joillakin ns.uskovaisilla on todella jyrkkä kanta avoliitossa oleviin. Tv 7 saarnaaja Paavo Järvinen huusi telkkarissa puhujatilaisuudessaan että seurustelu ilman avioliittoa on huoruutta! Siinä se lähimmäisen rakkaus taas nähtiin uskovaisella..

Vierailija kirjoitti:

No niinpä.

Mikäköhän syndrooma näillä valittajilla on että antavat hullujen kävellä ylitseen mennen tullen. Sairaitahan nämäkin on jotka suostuu mihin vaan.

Sisarussuhteissa tuo asetelma varmaan periytyy jo kotoa, että yksi on se martta ja toinen maria. Näin ainakin minun tietämissäni tapauksissa, mutta siitä sitten seuraa herkästi täysi välirikko. Jossain vaiheessa martta saa tarpeekseen hyväksikäytöstä ja mariakin voi loukkaantua, kun hän ei enää olekaan se passattava prinsessa. Iän myötä ei kukaan jaksa passata sen prinsessan perhettä ja jälkikasvua, vaan pahimmassa tapauksessa martta saa haukut lopulta palkakseen. Mutta aikuistuu lopulta ja oppii sanomaan ei. 

Onneksi olen itse ainoa lapsi. Sisarusten välillä tuppaa aina olemaan pientä kränää, kun ei olla kasvettu ihan täysipainoisesti aikuisiksi, vaan lapsuuden roolit jyllää siellä taustalla, toisilla kevyemmin ja toisilla raskaammin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaveripariskunta, jotka kutsuvat itsensä kylään säännöllisin väliajoin. Siis ihan soittavat ja ehdottavat että mitäs jos me tultais kylään ensi viikon se ja se päivä. Eikä siinä mitään, kivoja tyyppejä, mutta kun jostain syystä tulevat aina syömään. Siis puhuvat jo tullessaan että ei olla syöty kuin aamupala ja mitäs hyvää te nyt olette tehneet ruoaksi.

Kaikki lähti siitä, kun pari vuotta sitten kutsuttiin heidät syömään, ja sitten he vastavuoroisesti tekivät samoin. Sen jälkeen he ovat aina odottaneet että ruoka on pöydässä. Ja tulevat sellaiseen aikaan, että me muutenkin syödään. Tai jo soittaessaan ehdottavat jotain ruokaa mitä olis kiva syödä.

He ovat jo aika monta ateriaa ns. velkaa, joten sanoinkin miehelleni, että aletaan tehdä samoin! Kutsutaan itsemme kylään ja heitetään toive mitä halutaan syödä! Jostain syystä kun he on aina tulossa meille, enkä edes muista koska me oltais vierailtu heidän kotonaan.

En tiedä maksaako vaivaa opettaa tällaisia ihmisiä. Eivät he todennäköisesti teille mitään tarjoa. Toiset ovat jo lapsuudenkodissaan oppineet, että vastavuoroisuus ja hyvät käytöstavat ei kuulu heille. Jotkut taas ihan tietoisesti säästävät rahaa lokkeilemalla tuttavillaan, kun ovat vähävaraisia tai eivät osaa käyttää rahaa.

Meillä oli vastaava perhe, joka tuli meille usein koko viikonlopuiksi kylään täysihoitoon (useampi lapsi) ja lomalla sitten pitemmäksi aikaa. Olimme alkuun hyviä ystäviä, mutta vastavuoroisuuden puute alkoi pikkuhiljaa nyppiä. Vierailun jälkeen olin aina ihan poikki töihin menossa, kun siivosin lasten leikit, pyykkäsin ja tiskasin. Ja kävihän se tietysti kukkaronkin päälle kestitä isoa perhettä mikä ehkä olikin tarkoitus (eli heidän oli halvempaa viettää viikonloppu tai lomapäivä meillä). Viimeisen kerran he yrittivät tulla meille vain muutaman tunnin varoitusajalla kylään, kun meillä oli remontti. Heitä ei kuulemma remontti yhtään haittaa. He siis eivät kerta kaikkiaan osanneet tarkastella tilannetta muuta kuin omien tarpeidensa kannalta tai voihan tuon röyhkeydeksikin tulkita. Sanoin että menkää hotelliin ja se jäi viimeiseksi vierailuksi meillä, kun en enää heitä vieraaksi ottanut.

Tuosta meni muutama vuosi, niin naapuriin muutti varsinainen kiusankappaleperhe, joka alkoi odottaa, että he voivat joka viikko olla meidän kanssamme tekemisissä ja meille tunkemassa, mutta olin jo oppinut tunnistamaan kyseisen ihmistyypin ja tein siitä pikaisesti lopun. Sitkeitä tällaiset voivat olla. Useamman kerran tämä naapuri oli meitä pihassa perjantaina oikein odottamassa ja ihmettelemässä, että kenen kanssa oikein aiomme viikonloppua viettää, kun heidän kanssaan ei käy! :D  Siis aivan käsittämättömiä ihmisiä sitä onkin olemassa. Onneksi eivät enää asu naapurissa.

Naapurin nainen pyysi kyytiä lähikaupunkiin usein ja suuttui verisesti, kun en kerran suostunut odottamaan häntä kahta tuntia, että pääsisi kyydilläni kotiin. Se oli kyllä meni jo huumorin puolelle, en tosiaankaan jää työpäivän jälkeen sinne naapuria odottamaan. 

Vähän outo tapaus oli tuo kyllä muutenkin, että hyvä että suuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin nuorena sukulaisperheen lastenhuoneen, huone oli niin sotkuinen että lattiaa ei näkynyt ja aikaa kului koko päivä. Palkanmaksun hetkellä sukulainen ojensi minulle ruttuisen 5€ ja sanoi että valitettavasti hänellä ei nyt ole kolikoita, käy kaupassa ostamassa mitä haluat ja tuo 2,5€ takaisin.. Olin sillon 16 vuotias omillani asuva opiskelija. En tarjoutunut siivoamaan toisten.

Kitupiikit on kyllä "hauskaa" porukkaa. Tuossa kohtaa olisi kyllä ollut ihan paikallaan todeta, että mitäpä jos pidätte ne pennosenne, kiitos ja näkemiin. 😂

Tuttu pyysi lapselleen tukiopetusta ja lupasi maksaa oikean palkan. Lapsella oli mukanaan 4 € palkaksi.

Voi luoja miten kiittämätöntä. Toinen tuhlaa pienen elämän kaatopaikan siivoamiseen ja toinen auttaa opiskelussa. Ja mikä on kiitos? Kusiset armopalat.

Voinen olettaa, että noilla täytyy olla aika köyhä sosiaalinen elämä, jos eivät kerran suostu maksamaan oikeaa palkkaa. No sen oikean palkan ei tietenkään tarvitse olla kirjaimellisesti oikea palkka (koska verot) mutta jos, on lupautunut auttamaan lapsen opiskelussa parin tunnin verran tai sitten siivoamaan, kohtuullinen palkka olisi 20-200€ riippuen siitä miten kauan kestää ja kuinka suuri on vaiva. Jos autoit lasta kahden tunninverran, 20-50€ (10-25€h) olisi ollut sopiva, kun taas siivoaja teinille suoraan 200€, koska siivottava alue oli kaatopaikka johon tärväytyi kokopäivä.

N24

Rivitalonaapuri sanoi meille, että ei teidän tarvitse noita puutarhakalusteitanne viedä varastoon siksi aikaa kun olette pois, me voimme kyllä niitä käyttää. Eivät saaneet kuitenkaan avainta varastokoppiimme.

Muutimme pois rivitalosta. Myöhemmin sattumalta tapaamamme naapuri kritisoi, että emme osallistuneett rakentamaan yhteistä hiekkalaatikkoa. Ahaa siis 5kk lapsemme leikki kovasti hiekkalaatikolla.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin nainen pyysi kyytiä lähikaupunkiin usein ja suuttui verisesti, kun en kerran suostunut odottamaan häntä kahta tuntia, että pääsisi kyydilläni kotiin. Se oli kyllä meni jo huumorin puolelle, en tosiaankaan jää työpäivän jälkeen sinne naapuria odottamaan. 

Vähän outo tapaus oli tuo kyllä muutenkin, että hyvä että suuttui.

Vuosia sitten olin jollain kurssilla naapuripikkukaupungissa. Itse asuin samallaisessa pikkukaupungissa. Kuljin autolla. Otin kerran kurssikaverin kyytiin bussipysäkiltä. No seuraavana aamuna se oli hollilla odottaen minua että pääsee kyytiin (mitään ei oltu sovittu). No pääsihän se. Seuraavana samoin. Sitten tuli kuun vaihde ja viikonloppu. Muutin kurssipaikkakunnalle. Maanantaina kyytiläinen tuli myöhässä ja voi jestas sitä p-myrskyä. Sanoin vain ettei me oltu sovittu mitään ja asun nyt kurssipaikan lähellä. Valitti kaikenlisäksi että "ei minulla ole varaa muuttaa tänne!" Mitä v...

Vierailija kirjoitti:

Muutimme pois rivitalosta. Myöhemmin sattumalta tapaamamme naapuri kritisoi, että emme osallistuneett rakentamaan yhteistä hiekkalaatikkoa. Ahaa siis 5kk lapsemme leikki kovasti hiekkalaatikolla.

Pienissä taloyhtiöissä tehdään asoita talkoilla, tulee halvemmaksi kuin palkata ammattilainen tekemään. Itsekin olen ollut tekemässä hiekkalaatikkoa, vaikka lapsemme olivat jo ohittaneet hiekkalaatikkoiän. Talkoot ovat kuitenkin vapaaehtoisia.

Talkoiden suosio laskee koko ajan. Meillä oli aikanaan jokakeväiset pihatalkoineen haravointeineen ja pikku kunnostustöineen. Palkaksi tuli olutta, limpparia ja grillimakkaraa, joita taloyhtiössä asunut kauppias myikin yllättäen ylihintaan taloyhtiölle. Ennen talkoiden hiipumista jotkut osakkaat saattoivat lähteä lenkille, kun aloittelimme talkoita ja tulivat sitten kaljalle ja makkaralle. Ei varmaan kiellettyä, mutta jostain syystä ei talkoita ole järjestetty vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaveripariskunta, jotka kutsuvat itsensä kylään säännöllisin väliajoin. Siis ihan soittavat ja ehdottavat että mitäs jos me tultais kylään ensi viikon se ja se päivä. Eikä siinä mitään, kivoja tyyppejä, mutta kun jostain syystä tulevat aina syömään. Siis puhuvat jo tullessaan että ei olla syöty kuin aamupala ja mitäs hyvää te nyt olette tehneet ruoaksi.

Kaikki lähti siitä, kun pari vuotta sitten kutsuttiin heidät syömään, ja sitten he vastavuoroisesti tekivät samoin. Sen jälkeen he ovat aina odottaneet että ruoka on pöydässä. Ja tulevat sellaiseen aikaan, että me muutenkin syödään. Tai jo soittaessaan ehdottavat jotain ruokaa mitä olis kiva syödä.

He ovat jo aika monta ateriaa ns. velkaa, joten sanoinkin miehelleni, että aletaan tehdä samoin! Kutsutaan itsemme kylään ja heitetään toive mitä halutaan syödä! Jostain syystä kun he on aina tulossa meille, enkä edes muista koska me oltais vierailtu heidän kotonaan.

En tiedä maksaako vaivaa opettaa tällaisia ihmisiä. Eivät he todennäköisesti teille mitään tarjoa. Toiset ovat jo lapsuudenkodissaan oppineet, että vastavuoroisuus ja hyvät käytöstavat ei kuulu heille. Jotkut taas ihan tietoisesti säästävät rahaa lokkeilemalla tuttavillaan, kun ovat vähävaraisia tai eivät osaa käyttää rahaa.

Meillä oli vastaava perhe, joka tuli meille usein koko viikonlopuiksi kylään täysihoitoon (useampi lapsi) ja lomalla sitten pitemmäksi aikaa. Olimme alkuun hyviä ystäviä, mutta vastavuoroisuuden puute alkoi pikkuhiljaa nyppiä. Vierailun jälkeen olin aina ihan poikki töihin menossa, kun siivosin lasten leikit, pyykkäsin ja tiskasin. Ja kävihän se tietysti kukkaronkin päälle kestitä isoa perhettä mikä ehkä olikin tarkoitus (eli heidän oli halvempaa viettää viikonloppu tai lomapäivä meillä). Viimeisen kerran he yrittivät tulla meille vain muutaman tunnin varoitusajalla kylään, kun meillä oli remontti. Heitä ei kuulemma remontti yhtään haittaa. He siis eivät kerta kaikkiaan osanneet tarkastella tilannetta muuta kuin omien tarpeidensa kannalta tai voihan tuon röyhkeydeksikin tulkita. Sanoin että menkää hotelliin ja se jäi viimeiseksi vierailuksi meillä, kun en enää heitä vieraaksi ottanut.

Tuosta meni muutama vuosi, niin naapuriin muutti varsinainen kiusankappaleperhe, joka alkoi odottaa, että he voivat joka viikko olla meidän kanssamme tekemisissä ja meille tunkemassa, mutta olin jo oppinut tunnistamaan kyseisen ihmistyypin ja tein siitä pikaisesti lopun. Sitkeitä tällaiset voivat olla. Useamman kerran tämä naapuri oli meitä pihassa perjantaina oikein odottamassa ja ihmettelemässä, että kenen kanssa oikein aiomme viikonloppua viettää, kun heidän kanssaan ei käy! :D  Siis aivan käsittämättömiä ihmisiä sitä onkin olemassa. Onneksi eivät enää asu naapurissa.

Minä aikoinaan aloin tapailla miestä, jolla oli kaksi kouluikäistä lasta. Ihmettelin jo alkuun sitä, että mies otti heti lapset mukaan kun tuli käymään ekan kerran luonani, koska mielestäni on järkevää aikuisten ensin tapailla ja katsoa tuleeko suhteesta mitään, ennen kuin siihen sekoitetaan lapset mukaan.

Lapset oli miehellä joka toinen viikko, ja oletin että saamme kahdenkeskistä aikaa kun lapset ovat äidillään. Kummasti mies ei ehtinyt tavata vapaaviikollaan, mutta kun oli lapsiviikko, niin olivat oven takana melkein joka ilta.

Sitten hoksasin! Olin totta kai tarjonnut lapsille ruokaa ja iltapalan, kun kerran olivat luonani ja usein meni myöhään. Mies siis toi lapset mun luo syömään, eikä ollut oikeasti kiinnostunut minusta mahdollisena seurustelukumppanina. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli velkainen, työtön ja ihan auki, joten säästihän siinä kun syötti lapset mun luona! Eipä onneksi edes kahta kuukautta kestänyt tuo tapailu.

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

Ihmiset älkää tuhlatko yksinyrittäjien aikaa, vaikka luulette että koska he työskentelevät kotona, voivat he käyttää päivänsä parhaat hetket teidän tarpeidenne täyttämiseen.

Pienyrittäjän ammatinharjoittaminen maksaa, työtilat, välineet, yrittäjäeläke Joka päivä olisi saatava aikaan paljon laskutettavaa, jotta siitä jäisi kulujen jälkeen myös vähän palkkaa itselle!

Kun pyydätte jotain, muistakaa että pienituloinen 2000 e kuukausituloihin yltäväkin yrittäjä menettää satasia jos työpäivä menee pilalle. Parhaaseen keskittymisaikaan vaikka iltapäivälle osuva muutaman tunnin menokin voi viedä keskittymisen koko päivältä.

Toivon että ymmärrettäisiin pienyrittäjä ajan maksavan. Vapaa päivä joko menee omasta pussista tai jos voi, ja jaksaa, se menee vapaa-ajasta eli viikonlopusta!

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ja miehensä ovat hyvätuloisia ja hyvin toimeentulevia, silti siskoni kysyi röyhkeästi annanko autoni hänen pojalleen, kun poika ajaa pian kortin. Kieltäydyin antamasta autoani. Myöhemmin poika tuli siskonsa rippijuhlissa kinuamaan minulta autoani. En suostunut antamaan autoani ja lähdin nopeasti pois rippijuhlista.

- Tämäpä sattui hyvin, antakaa vaan minulle teidän perheen isompi auto ja sitten minun vanha autoni joutaa hyvin nuorelle miehelle!

Kaveri otti hankalassa elämäntilanteessa minusta irti kaiken hyödyn, mutta heti kun päivä alkoi paistaa, lopetti yhteydenpidon. Jep.