Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11853)
Vierailija kirjoitti:
Vuorailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isältä pyyntö, voiko maksaa nyt vähemmän elatusmaksua kun naisystävä jätti.
Tämä nyt on ihan täysjärkinen pyyntö. Jos pitää yht'äkkiä löytää uuteen kotiin takuuvuokraa tjsp. niin voi talous olla todella tiukilla. Toki paljon riippuu siitä miten asian esittää, ehdottaako että korvaa jotenkin myöhemmin vai ei yms.
Se että omat menot kasvaa ei tarkoita, että lapsen toisen vanhemman pitäisi sitä rahoittaa. Meillä puolison lapsen toinen vanhempi päätti muuttaa toiseen maakuntaan ja jätti meiltä mielipidettä kyselemättä teini-ikäisen lapsen kokonaan meille asumaan. Hirveä huuto ja meteli alkoi siitä, kun todettiin, että aiemmin hänen suuntaansa kulkeneet elari-ja lapsilisäeurot tyssäsivät muuton myötä. Olisi pitänyt edelleen hänen työttömän elämäänsä maksella.
Särähti korvaan yksi sana: "edelleen". Ette te ole maksaneet hänen työttömän elämäänsä sillä, että lapsen elatusmaksut olette maksaneet. Kyllä se teini on ne rahat kuluttanut viimeistä senttiä myöden. Muuten tietysti exältä järjetön ajatus, että lapsilisät ja elarit saisi edelleen, vaikka teini asuu teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahasti allerginen mm. kissoille ja koirille, allergiani ei ole tyyppiä "nappi naamaan ja pärjään" vaan kyse on siitä pystynkö hengittämään vai en.
No se härski homma: Serkkuni kissa oli taas saanut pentuja ja niille piti löytää kodit. Koska näitä "yllätys pentuja" tulee säännöllisesti, niin kotien löytäminen alkaa olla aika hankalaa. Hän sai sitten älynväläyksen ja toi meille 2 pentua kun olimme kaupassa, hän jätti kuljetuskopin terassille, niin että se näkyi keittiön ikkunasta. Kopassa oli lappu jossa luki pentujen nimet ja "Olkaapa Hyvät".
Päätimme viedä poikaset paikalliseen löytöeläintaloon ja ne otettiin sinne ongelmitta kun selitin tilanteen ja poikasille löytyi koti parissa päivässä. Viikko tämän jälkeen serkkuni kyseli maireasti miten pennut meillä jaksavat ja kun kuuli niiden päätyneen löytöeläinkotiin hän sai raivarin ja alkoi vaatia niistä maksua ja teki meistä eläinsuojeluilmoituksen...
ihan ekanakin, nykyään on lähes mahdotonta saada HALVALLA kissanpentua. Hinnat on kirjaimellisesti pilvissä. Et siis tiennyt että saitte rahanarvoisen lahjoituksen, serkulta joka ajatteli hyvää hyvyyttään antavansa teille kalliit lahjat. Sinun olisi vähintäänkin pitänyt laittaa tekstari missä muistutat serkkuasi ettette voi ottaa allergian takia kissoja, että hän hakisi välittömästi ne pois, tai viette ne löytökotiin. Et tahallasikaan tehnyt näin koska olet narsisti. Serkkusi teki ihan oikein, sinä et. Olit ylimielinen itsekeskeinen eläinten heitteillejättäjä, vaikka tiesit että serkku olisi ottanut ne takaisin eikä ymmärtänyt allergiasi vakavuutta.
Kissanpennuille kodin löytäminen EI todellakaan ole hankalaa kuten väität. Kaikki menisi heti jos antaisi esim. ilmaiseksi.
Millä perusteella on oikein tuoda pyytämättä toiselle lemmikkieläimiä? Ei sellaista todellisuutta olekaan, missä se olisi oikein.
Mieheni omistaa kahden veljensä kanssa rakennusfirman ja§ensimme omalle perheellemme omakotitalon.
Siskoni alkoi vaatia että mieheni rakentaa myös hänen perheelleen talon ja edullisesti kun ollaan sukua! Suuttui kun tajusi että rakentamisesta joutuu maksamaan, luvatkaan eivät ole ilmaisia, eikä mieheni yksinään riitä työmieheksi. Palkkaa joutuu maksamaan ja tarvitaan suunnitelmia, vakuutuksia yms. rakennustarvikkeista puhumattakaan. Luuli saavansa talon lähes ilmaiseksi lupailemalla sauna- ja grilli-iltoja.
Mökötti muutaman kuukauden kunnes joku sai taottua hänelle järkeä päähän. Eikä muuten ole ainoa sukulainen tai tuttu joka on vaatinut huom. ei pyytänyt, vaan vaatinut rakennus apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahasti allerginen mm. kissoille ja koirille, allergiani ei ole tyyppiä "nappi naamaan ja pärjään" vaan kyse on siitä pystynkö hengittämään vai en.
No se härski homma: Serkkuni kissa oli taas saanut pentuja ja niille piti löytää kodit. Koska näitä "yllätys pentuja" tulee säännöllisesti, niin kotien löytäminen alkaa olla aika hankalaa. Hän sai sitten älynväläyksen ja toi meille 2 pentua kun olimme kaupassa, hän jätti kuljetuskopin terassille, niin että se näkyi keittiön ikkunasta. Kopassa oli lappu jossa luki pentujen nimet ja "Olkaapa Hyvät".
Päätimme viedä poikaset paikalliseen löytöeläintaloon ja ne otettiin sinne ongelmitta kun selitin tilanteen ja poikasille löytyi koti parissa päivässä. Viikko tämän jälkeen serkkuni kyseli maireasti miten pennut meillä jaksavat ja kun kuuli niiden päätyneen löytöeläinkotiin hän sai raivarin ja alkoi vaatia niistä maksua ja teki meistä eläinsuojeluilmoituksen...
ihan ekanakin, nykyään on lähes mahdotonta saada HALVALLA kissanpentua. Hinnat on kirjaimellisesti pilvissä. Et siis tiennyt että saitte rahanarvoisen lahjoituksen, serkulta joka ajatteli hyvää hyvyyttään antavansa teille kalliit lahjat. Sinun olisi vähintäänkin pitänyt laittaa tekstari missä muistutat serkkuasi ettette voi ottaa allergian takia kissoja, että hän hakisi välittömästi ne pois, tai viette ne löytökotiin. Et tahallasikaan tehnyt näin koska olet narsisti. Serkkusi teki ihan oikein, sinä et. Olit ylimielinen itsekeskeinen eläinten heitteillejättäjä, vaikka tiesit että serkku olisi ottanut ne takaisin eikä ymmärtänyt allergiasi vakavuutta.
Kissanpennuille kodin löytäminen EI todellakaan ole hankalaa kuten väität. Kaikki menisi heti jos antaisi esim. ilmaiseksi.
Nykyään, joo. Ehkäpä tuo tapahtui tyyliin 10 vuotta sitten? Ja jos serkun lahja oli niin kallisarvoinen ja pennut menisi heti, niin miksi ihmeessä sitten steriloi sen kultamunia munivan hanhensa eli narttukissansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahasti allerginen mm. kissoille ja koirille, allergiani ei ole tyyppiä "nappi naamaan ja pärjään" vaan kyse on siitä pystynkö hengittämään vai en.
No se härski homma: Serkkuni kissa oli taas saanut pentuja ja niille piti löytää kodit. Koska näitä "yllätys pentuja" tulee säännöllisesti, niin kotien löytäminen alkaa olla aika hankalaa. Hän sai sitten älynväläyksen ja toi meille 2 pentua kun olimme kaupassa, hän jätti kuljetuskopin terassille, niin että se näkyi keittiön ikkunasta. Kopassa oli lappu jossa luki pentujen nimet ja "Olkaapa Hyvät".
Päätimme viedä poikaset paikalliseen löytöeläintaloon ja ne otettiin sinne ongelmitta kun selitin tilanteen ja poikasille löytyi koti parissa päivässä. Viikko tämän jälkeen serkkuni kyseli maireasti miten pennut meillä jaksavat ja kun kuuli niiden päätyneen löytöeläinkotiin hän sai raivarin ja alkoi vaatia niistä maksua ja teki meistä eläinsuojeluilmoituksen...
ihan ekanakin, nykyään on lähes mahdotonta saada HALVALLA kissanpentua. Hinnat on kirjaimellisesti pilvissä. Et siis tiennyt että saitte rahanarvoisen lahjoituksen, serkulta joka ajatteli hyvää hyvyyttään antavansa teille kalliit lahjat. Sinun olisi vähintäänkin pitänyt laittaa tekstari missä muistutat serkkuasi ettette voi ottaa allergian takia kissoja, että hän hakisi välittömästi ne pois, tai viette ne löytökotiin. Et tahallasikaan tehnyt näin koska olet narsisti. Serkkusi teki ihan oikein, sinä et. Olit ylimielinen itsekeskeinen eläinten heitteillejättäjä, vaikka tiesit että serkku olisi ottanut ne takaisin eikä ymmärtänyt allergiasi vakavuutta.
Kissanpennuille kodin löytäminen EI todellakaan ole hankalaa kuten väität. Kaikki menisi heti jos antaisi esim. ilmaiseksi.
Kuinka pahasti allerginen ihminen voisi muka pitää kissanpentuja senkään aikaa että löytäisi niille kodit? Ei kissoja voi jättää kuljetuskoppaan odottelemaan pariksi päiväksi kun ensin laitetaan ilmoitus jonnekin että olisi kissoja tarjolla ja sitten pitää tarkistaa halukkaiden taustat ja sopivuus kissanomistajaksi ja vielä sopia koska kissat haetaan. Ei niitä kissoja voi päästää allergisen ihmisen kotiin odottamaan että kaikki järjestyy vaikka se kävisikin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä meneekö samaan kastiin, mutta kerrotaan kuitenkin.
Miehen äiti sairasti koronan ja pyysi meitä hakemaan hänelle ruokakassin, halusi säästää kotiinkuljetuksen toimitusmaksuissa. Ihan sama olimmeko myöhään töissä vai emme, kauppaan piti sinä päivänä mennä ja toimittaa. Ei kelvannut, että kävisimme seuraavana päivänä vaikka ruokaa hänellä oli kaapissa, ettei vuorokauden aikana olisi nälkää nähnyt. Tästä siis syntyi ylimääräistä ajoa, eli töistä-kauppaan-anoppilaan-takaisin kotiin.
Äitinsä parantui, kiitteli ja maksoi kauppareissun.
Nyt kun me sairastimme koronan alkuvuodesta, ei homma toiminut toiseen suuntaan. Kun miehen äiti kuuli että olemme sairastuneet, hän ilmoitti että käy vuorostaan nyt meille kaupassa, jotta nuoripari säästää sen kuljetusmaksun.
No, sitten kun tuli tarve täydentää ruokavarastoa, ei kaupassa käynti enää onnistunutkaan. Tuli kiemurtelua ja kaartelua, että hän on töissä siihen ja siihen asti. Voi voi, ei käy ehkä huomennakaan tai ylihuomenna, koska on sitä ja tätä menoa.
Selvä! Saimme kuulla asiasta, jos ilmaisimme hänen sairastaessa, että olemme myöhään töissä, käymme huomenna itsekin kaupassa jolloin voimme samalla käydä hänelle. Toki oma vika kun tuohon suostuimme, mutta odotettiin vastavuoroisuutta - etenkin kun mainosti, että nyt on hänen vuoro auttaa. Matkaa hänellä ei olisi kertynyt sen vertaa enempää kuin meillä.
Tilasimme sitten kotiinkuljetuksella ruoat. Olisimme tietenkin miehen äidille maksanut vaivanpalkkaa.
Muutaman hengen kaveriporukan tavat välillä ihmetyttävät. Kaupassa osa kavereista kerää ison määrän syötävää ja kuitti otetaan talteen. Loppusumma jaetaan illanviettoon osallistuneiden kesken, eli myös niiden, joilla keliakia tai jotka eivät muista syistä syöneet suurinta osaa ostetuista herkuista. Riittää, kun maistaa yhden karkin, niin lasku seuraa perässä. Kerran söin yhden riisipiirakan ja maksoin illasta 12 e.
Kerran kaveriporukasta eräs kaveri kutsui meidät kaikki tupareihinsa. Vein hänelle tietysti lahjan etiketin mukaisesti ja onnittelin uudesta kodista. Paikan päällä selvisi, että tupariherkkujen hankkimiseksi käydäänkin yhdessä kaupassa. Selvisi, että jokaiselle myös lankeaa taas juhlissakin maksu syötävistä, huolimatta syödystä/syömättömästä määrästä.
Onnistun aina yllättymään tästä kaveriporukan maksupolitiikasta, vaikka tässä vaiheessa minun pitäisi jo tuntea kavereideni toimintatavat. Itse tarjoan omassa kodissani aina suolaista ja makeaa ilman, että perin kavereiltani maksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutaman hengen kaveriporukan tavat välillä ihmetyttävät. Kaupassa osa kavereista kerää ison määrän syötävää ja kuitti otetaan talteen. Loppusumma jaetaan illanviettoon osallistuneiden kesken, eli myös niiden, joilla keliakia tai jotka eivät muista syistä syöneet suurinta osaa ostetuista herkuista. Riittää, kun maistaa yhden karkin, niin lasku seuraa perässä. Kerran söin yhden riisipiirakan ja maksoin illasta 12 e.
Kerran kaveriporukasta eräs kaveri kutsui meidät kaikki tupareihinsa. Vein hänelle tietysti lahjan etiketin mukaisesti ja onnittelin uudesta kodista. Paikan päällä selvisi, että tupariherkkujen hankkimiseksi käydäänkin yhdessä kaupassa. Selvisi, että jokaiselle myös lankeaa taas juhlissakin maksu syötävistä, huolimatta syödystä/syömättömästä määrästä.
Onnistun aina yllättymään tästä kaveriporukan maksupolitiikasta, vaikka tässä vaiheessa minun pitäisi jo tuntea kavereideni toimintatavat. Itse tarjoan omassa kodissani aina suolaista ja makeaa ilman, että perin kavereiltani maksuja.
Meillä sama ja sitten vielä syömättömät ja juomattomat jäävät bileiden järjestäjälle. Niitä EI jaeta, lasku kyllä, vaikka oisit juonut vain yhden tölkin..Ärsyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deitti kutsui kahville kotiinsa. Tapasin hänet silloin eka ja vika kerran.
Kahvitellessamme hän sanoi minulle, sinä voit siivota täällä. Nuo kuivumassa olevat pyykitkin saa jo viikata kaappiin.
Silmäni pyörähti pari kertaa ympäri. Sitten totesin, että pitääkin tästä jo lähteä.
Tyhmä. Olisit saanut pillua.
En harrasta lesboilua.
Miksi sitten olit naisen kanssa treffeillä?
En ollut, vaan miehen luokse kutsuttiin kahville.
Miksi juot kahvia`?
Aikuiset juo kahvia.
Addiktit juo kahvia
Kahvi on hyvää ja terveellistä. :-)
Kahvin kofeiini aiheuttaa riippuvuutta ja sen takia kahviin addiktoituu.
Kahvin on todettu estävän aikuisiän diabetestä. Melkoinen etu.
Kahdin on todettu aiheuttavan ties mitä suolisto-ongelmia. No joo, jos mikään ei liiallisen kahvin juonnin takia imeydy, niin ei siinä varmaan saa liikaa energiakaan.
Tämän keksit kyllä ihan omasta päästäsi. :)
Kahvi hoitaa elimistöä, myös suolistoa.
Joku vaikutus kahvilla suolistoon täytyy olla, kun joutuu ryntäämään heti vessaan, jos erehtyy juomaan. Maha menee ns ruikulle.
Sinulla on huono maha ja huonot suolet. Ei se ole kahvin vika. Ei muille käy noin.
Uusimpien tutkimusten mukaan kahvi toimii juurikin noin. Jos se ei toimi sulla, sussa on jotain vikaa.
Ja höpö höpö :D
Työskentelen alalla, jossa kahvia kuluu työpäivien mittaan melkoiset määrät. Kyllä se kiinnittäisi huomiota, jos porukka ravaisi koko ajan vessassa, varsinkin kun toimistolla on vain pari vessaa.
Kahvi tutkitusti (huom. vertaisarvioidut lääketieteelliset artikkelit) auttaa ruuansulatusta hidastamalla sitä. Sen vuoksi verensokeripiikit jäävät pienemmiksi ja se, yhdessä kofeiinin piristävän vaikutuksen kanssa, parantaa työtehoa merkittävästi.
Kun vasta-argumentti alkaa sanoilla "höpö höpö" tmvs., tietää, että nyt tulee ihan parasta settiä, jotain mutu- lätinää tai sen tyylistä itsekeksittyä "mun kummin kaverin enon serkku on tän alan asiantuntija ja just kertoi että..." -ininää. Viihdyttävää toki. Kahvi auttaa ruansulatusta, se sinulla on ihan oikein se edistää ruoansulatusta, ei siis hidasta. Kahvin sisältämät useat hapot saavat ruoan sulamaan nopeammin ja siirtymään eteenpäin, minkä lisäksi kahvin nauttiminen lisää ihmisessä hormooneja, jotka auttavat ihmistä sulattamaan ruokaa. Vaikutus ei ole täysin sama kaikilla kahvinjuojilla koska olemme yksilöitä joten kahvin vaikutuskin on yksilöllistä.Joillakin menee vatsa sekaisin kuten aiemmissa kommenteissa kerrottukin.
Vierailija kirjoitti:
Vuorailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isältä pyyntö, voiko maksaa nyt vähemmän elatusmaksua kun naisystävä jätti.
Tämä nyt on ihan täysjärkinen pyyntö. Jos pitää yht'äkkiä löytää uuteen kotiin takuuvuokraa tjsp. niin voi talous olla todella tiukilla. Toki paljon riippuu siitä miten asian esittää, ehdottaako että korvaa jotenkin myöhemmin vai ei yms.
Se että omat menot kasvaa ei tarkoita, että lapsen toisen vanhemman pitäisi sitä rahoittaa. - -
Jos on aikaisemmin maksanut elareita enemmän kuin laki vaatisi (sen takia että on halunnut maksaa silloin kun on pystynyt), niin silloin ainakin on ihan ok. pudottaa elarit ns. normaalitasolle, kun omat kulut kasvaa. Ei voi mennä niin, että elareilla pitäisi kustantaa lapselle leveämpää elämää kuin mitä itsekään elää. Emme tiedä, mikä on lähtötilanne elareissa ollut. Lain mukaan vanhempien kuitenkin pitää huolehtia lapsen elatuksesta KYKYNSÄ mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi.
Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt.
Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D
Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.
Eräs ulkomaille muuttava sukulainen jakoi huonekalujaan ympäriinsä sukulaisille lahjana. 10v myöhemmin muutti sitten takaisin Suomeen ja alkoi periä näitä takaisin. Enpä suostunut antamaan nojatuolia, jonka oli minulle lahjoittanut tuolloin. Olisi vuokrannut varaston, jos kyseessä vain säilytys. Missään vaiheessa ei tosiaan sanonut, että kyse olisi lainaamisesta, vaan nimenomaan lahjoitti näitä eteenpäin.
Eräs toinen sukulainen antoi vierashuoneeseeni vanhan ja jo todella huonokuntoisen sängyn. Parin vuoden jälkeen ostin sitten uuden ja heivasin tämän vanhan romun kaatopaikalle. Kun tämä selvisi sukulaiselle, veti kunnolla herneet nenään, miten olen kehdannut heittää tämän upean sängyn pois. Ei tosin olisi sitä itselleenkään huolinut, kun asui pienessä kämpässä ja oli ostanut itselleenkin jo uuden. Huoh. Mikähän romuvarasto taloni mukamas on.
Anoppi tarjosi äitinsä evakkomatkalla mukana kulkenutta puusohvaa meille ja se olisi sopinutkin takatilaan. Sitten riiteli lapsensa kanssa ja perui lupauksensa. Sen jälkeen tavatessamme puhui aina, että antaa sen poikansa vaimolle ja milloin kenellekin, paitsi ei meille. Päätimme sitten, ettemme huoli sitä enää. Sitten, kun sohva ei kenellekään kelvannut, sanoi jalomielisesti, että voimme sittenkin saada sen. Loukkaantui, kun ilmoitimme, ettemme huoli sohvaa enää. Suree, kun se jää kylmilleen jääneeseen taloon ja menee pilalle. Odotti, että meillähän sen voi aina kyörätä, jos ei muualle kelpaa. Omapa on ongelmansa.
Puusohva? No ottakaa vastaan vaan, kyllä se sinne takkahuoneen takkaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli täyttämässä pyöreitä ja pyysi meilillä, että laulaisin hänen syntymäpäivillään. Vastasin myöntävästi. Melko lailla heti perään tuli seuraava meili, että voisinko olla hänen juhlissaan myös MC. Ei tuntunut ihan omalta tuo, mutta suostuin kuitenkin. Sitten tuli meili, että hän ei kehtaa olla omien juhliensa kutsuja, joten voisinko minä kutsua vieraat hänen vapaa-ajan talolleen. No hyvä on, minä muotoilen sen kutsun ja teen postitukset. Sitten tuli meili, jossa oli hänen sukulaistensa meiliosoitteita ja pyyntö, että kysyisin näiltä hänen sukulaisiltaan meilillä heidän postiosoitteensa, jotta voin postittaa ne kutsut. No voi hitto jo! Sitten tuli meili, että koska minä olenkin se kutsuja, minun pitäisi tehdä myös ne juhlajärjestelyt: hankkia pitopalvelu, vuokrata kalusteet (teltat, pöydät ja tuolit), löytää ammattimuusikko soittamaan taustamusiikkia, tehdä ennakkotilaus Alkoon jne. Hän sentään lupasi, että haemme yhdessä hänen autollaan sen Alkon tilauksen juuri ennen juhlia (minulla ole autoa). – Tässä vaiheessa vedättämisketjua puhalsin jo lopultakin pelin poikki ja me emme ole enää koskaan tavanneet toisiamme. Myöhemmin kuulin, että hänen serkkunsa oli ottanut paikkani palvelijana.
Kieltämättä jo vähän huvitti miten jäätävä eskaloituminen lähtikään pyynnöstä, voisitko laulaa juhlissani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pim…pom……pim…pom……Pim…Pom…PIM…POM…PIMPOM!…PIMPOMPIMPOM!!!…
- Noh!?
- Paatko musiikkia vähän hil..
SLÄM!
Tähän on helppo ratkaisu, jota olen itsekin käyttänyt.
Jokainen metelöintikerta ylös kellonaikoineen ja tapahtumineen, naapureilta allekirjoitus ja lappu isännöitsijälle.
Terveisin eräs, jonka naapuri saa kohta kolmannen varoituksen ja häädön. Vihdoinkin yörauhaa tähänkin taloyhtiöön.
Ei ne metelöinnit välttämättä kuulu muille, ei sillon saa mistään todistajia.
Riippuu metelistä ja talosta hyvin paljon.
Toki rumputreenit kuuluu koko taloon takuulla, mutta moni muu melu ei .
Vierailija kirjoitti:
Muutaman hengen kaveriporukan tavat välillä ihmetyttävät. Kaupassa osa kavereista kerää ison määrän syötävää ja kuitti otetaan talteen. Loppusumma jaetaan illanviettoon osallistuneiden kesken, eli myös niiden, joilla keliakia tai jotka eivät muista syistä syöneet suurinta osaa ostetuista herkuista. Riittää, kun maistaa yhden karkin, niin lasku seuraa perässä. Kerran söin yhden riisipiirakan ja maksoin illasta 12 e.
Kerran kaveriporukasta eräs kaveri kutsui meidät kaikki tupareihinsa. Vein hänelle tietysti lahjan etiketin mukaisesti ja onnittelin uudesta kodista. Paikan päällä selvisi, että tupariherkkujen hankkimiseksi käydäänkin yhdessä kaupassa. Selvisi, että jokaiselle myös lankeaa taas juhlissakin maksu syötävistä, huolimatta syödystä/syömättömästä määrästä.
Onnistun aina yllättymään tästä kaveriporukan maksupolitiikasta, vaikka tässä vaiheessa minun pitäisi jo tuntea kavereideni toimintatavat. Itse tarjoan omassa kodissani aina suolaista ja makeaa ilman, että perin kavereiltani maksuja.
Kylläpä olet kaverit löytänyt. Ei ole tullut mieleen vaihtaa seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Tää on ehkä pahin. Entinen paras ystäväni petti minua puolisoni kanssa. Kun jäivät kiinni, toivoi ettei se vaikuttaisi väleihimme!
Ai, tämmöstä on sattunut muillekin.. lisänä vielä että ero tuli ja minusta 3 alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. No nämä menivät naimisiin mutta erosivat parin vuoden kuluttua kun nainen petti.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti löysi muutama vuosi sitten uuden miehen johon rakastui heti tulisesti ja mies muutti nopeasti anoppilaan. Tämä uusi mies päätti minuun ja mieheeni tutustuessaan etten ole miehelleni tarpeeksi hyvä ja yritti saada hänet jättämään minut. Mieheni suhtautui tähän kampanjaan lähinnä huumorilla ja anoppi oli hölmistynyt (anopillani ja minulla on ollut aina erinomaiset välit).
Sitten meille syntyi vauva joka on miehen äidin ensimmäinen lapsenlapsi ja sellaisena tietenkin hyvin tärkeä. Kun vauva oli kolmen kuukauden ikäinen ja luonnollisesti täysimetyksellä miehen äidin mies esitti vaatimuksen. Vauva oli annettava siitä lähtien säännöllisesti heidän luokseen hoitoon sillä tuoreella mummulla oli oikeus lapsenlapseensa ja hän oli jopa laittanut heidän vierashuoneensa vauvaa varten valmiiksi. Jopa pinnasänky ja mummulavaunut oli hankittu näitä vierailuja varten. Vauvan ruokinta olisi hoidettu mummulassa aluksi korvikkeella sillä minä en vastenmielisenä naikkosena tietenkään olisi tervetullut näille yökyläilyille sadan kilometrin päähän lapseni kanssa. Mies olisi saanut tulla mukaan mutta minun olisi pitänyt jäädä maitoineni kotiin.
En suostunut. Eniten loukkaa mieheni suhtautuminen asiaan sillä hänen olisi kuulunut viimeistään tuossa tilanteessa alkaa puolustamaan minua ja myös vauvaa. Miehen äiti on valitettavasti uuden miehensä johdateltavissa vaikka minusta edelleen pitääkin.
Tää vaatimus, että vauva pitäisi antaa jonnekin, että vauva "kuuluisi" mummilleen, on absoluuttisen mielisairas,
Hahhaa serkku löysi linjoille! Noloo....