Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän näyttäisikin sitten tosi kivalta se rakas pikku Murre, kun täräyttäisi metsästysaseella. Eläinlääkärin voi tilata usein kotiinkin antamaan sen piikin, jos on noin vaikeaa. 

Isoissa kaupungeissa näin, mutta ymmärrät varmaan ettei tämä onnistu kaikkialla.

Pointti tässä oli nyt se, että et sä voi lopettaa lemmikkikoiraa metsästysaseella ampumalla kuin korkeintaan hätätapauksessa, kun eläin pitää päästää tuskistaan.

Sitten kieltäydyt pyynnöstä, hyvin yksinkertaista.

JoillakinOnPokkaa kirjoitti:

Mietin jo että eihän minulla ole tällaisia tarinoita, mutta sitten tuli yksi mieleen.

Erottiin miehen kanssa. Yritin aluksi pitää yhteyttä, mutta sitten hän päätti katkaista välit kokonaan. En kuullut hänestä pariin vuoteen ja sen yhden kerran kun yritin hänelle soittaa, oli numeroni blokattu.

Parin vuoden päästä mies löysi uuden heilan ja oli menossa naimisiin. Otti minuun yhteyttä ja kysyi kuulumisia, samalla kertoen omistaan. Sitten sieltä tippui aivan käsittämätön pyyntö:

"Voisitko antaa meille häälahjan?"

Kysyin tietysti mitä tarkoitti. Noh, hän olisi halunnut 1000€ koska häät maksavat paljon ja hän muistaa minua edelleen hyvällä. Juu niin varmaan!

Kutsua häihin ei ylläripylläri tullut eikä exälle rahalahjaa. Paras oli kun hän sanoi puhelun loppupuolella "vaimo ei tiedä että soitin sulle".

Vaimo? Siis soitteliko mies vielä häiden jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme (me=minä ja mieheni, perheeseemme kuuluu myös kaksi liki aikuista lasta) mökin Turun saaristosta. Eka mökkikesä nyt menossa, kun mökki ostettiin viime syksynä. Tämä on ollut meidän pitkäaikainen haave jota varten on säästetty aika monta vuotta ja toteutettiin, kun varakas lapseton kummitätini kuoli vuosi sitten ja sain häneltä perintöä jonka realisoin mökkiä varten.  Mökki ei ole iso, kaksi makuuhuonetta ja saunalla mahdollisuus kahden majoittamiseen. Mukavuudet löytyy mutta palvelut on aika kaukana ja venematkan takana. 

Veljen avovaimo innostui. Ihanaa, kun heidän perheensä pääsee mökille nyt joka kesä. Nyt aloitetaan perinne, että vietetään juhannus yhdessä. Mahtavaa, kun on lapsenvahteja tarjolla, pääsee miehen kanssa kahdestaan saunaan. (Heillä on pienet lapset)

Ollaan sanottu alusta alkaen joka kerta, että toki kutsumme JOSKUS teidät vieraisille mökille, mutta paino sanalla kutsumme. Kutsuimme heidät helatorstain viikonloppuna, ja se oli aika karseaa. Kenelläkään ei ollut kivaa, kun piti vahtia lapsia kallioisella rantatontilla ja joka välissä olis mieheni pitänyt lähteä kaupoille ostamaan unohtuneita vaippoja ja jätskiä ja ties vaikka mitä. No vaipat haettiin, mutta ei tosiaan jokaista muuta mielitekoa. Juhannuksesta puhuttin, mutta kerroimme viettävämme sen omalla porukalla. 

No nyt juhannusviikolla on puhelin soinut ja whatsappi laulanut, että ovat tulossa meidän mökille. Emme ole kutsuneet ja olen tämän toistuvasti sanonut. Mutta kun kaupungissa on kuumaa ja kurjaa ja tylsää ja mökkijuhannus on se, mikä lasten pitää saada kokea. Ja kaikki vuokramökit on varattu ja juhannus menee pilalle ja se on mun syy...

Sanoinkin miehelle että sanon vielä kerran että me olemme juhannuksen omalla porukalla ja heitä ei ole kutsuttu. Kun päästään saareen, korkataan drinksut ja voi voi, ei voi lähteä veneilemään vaikka ilmestyisivätkin rantaan kyytiä kerjäämään. 

Veljen avovaimon mielestä on (kuulemma, kuulin tämän äidiltäni) väärin, että meillä on mökki kun heillä ei ole siihen varaa ja siksi meidän pitää jakaa mökkimme. Ei kuulemma ole heidän syynsä, että minun kummitätini on varakas ja siksi heidän ei tulisi kärsiä eriarvoisuudesta.  Olisi halunnut että äiti testamenttaisi omaisuutensa kokonaisuudessaan heille, kun minä olen jo saanut reilun perinnön. 

Eihän sun äitisi perintö kuulu mitenkään miniälle.

No ei kuulu ei. Edes avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei ole, koska eivät ole naimisissa.  Mutta tokihan avopuolisonkin saama perintö nostaa ehkä elintasoa. Ja äitini on alle 70v ja hyvässä kunnossa, joten en näe perinnönjakoa ihan lähitulevaisuudessa ajankohtaisena ja koen muutenkin härskiksi sen, että lapsen puoliso ottaa avoimesti perimysasiat puheeksi tähän sävyyn. 

Mut siksi tää kokonaisuus kuuluukin tähän ketjuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän näyttäisikin sitten tosi kivalta se rakas pikku Murre, kun täräyttäisi metsästysaseella. Eläinlääkärin voi tilata usein kotiinkin antamaan sen piikin, jos on noin vaikeaa. 

Isoissa kaupungeissa näin, mutta ymmärrät varmaan ettei tämä onnistu kaikkialla.

No kyllä onnistuu. Maaseudullakin onnistuu kotikäynnit, oli potilas sitten lehmä tai koira. Toki kotiinkutsuttuna käyntimaksu on sitten kalliimpi.

Vierailija kirjoitti:

JoillakinOnPokkaa kirjoitti:

Mietin jo että eihän minulla ole tällaisia tarinoita, mutta sitten tuli yksi mieleen.

Erottiin miehen kanssa. Yritin aluksi pitää yhteyttä, mutta sitten hän päätti katkaista välit kokonaan. En kuullut hänestä pariin vuoteen ja sen yhden kerran kun yritin hänelle soittaa, oli numeroni blokattu.

Parin vuoden päästä mies löysi uuden heilan ja oli menossa naimisiin. Otti minuun yhteyttä ja kysyi kuulumisia, samalla kertoen omistaan. Sitten sieltä tippui aivan käsittämätön pyyntö:

"Voisitko antaa meille häälahjan?"

Kysyin tietysti mitä tarkoitti. Noh, hän olisi halunnut 1000€ koska häät maksavat paljon ja hän muistaa minua edelleen hyvällä. Juu niin varmaan!

Kutsua häihin ei ylläripylläri tullut eikä exälle rahalahjaa. Paras oli kun hän sanoi puhelun loppupuolella "vaimo ei tiedä että soitin sulle".

Vaimo? Siis soitteliko mies vielä häiden jälkeenkin?

Avovaimo/vaimoke mikä nyt on ollukaan ennen naimisiinmenoa. Häiden jälkeen ei enää ikinä soittanut uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän näyttäisikin sitten tosi kivalta se rakas pikku Murre, kun täräyttäisi metsästysaseella. Eläinlääkärin voi tilata usein kotiinkin antamaan sen piikin, jos on noin vaikeaa. 

Isoissa kaupungeissa näin, mutta ymmärrät varmaan ettei tämä onnistu kaikkialla.

Pointti tässä oli nyt se, että et sä voi lopettaa lemmikkikoiraa metsästysaseella ampumalla kuin korkeintaan hätätapauksessa, kun eläin pitää päästää tuskistaan.

Sitten kieltäydyt pyynnöstä, hyvin yksinkertaista.

Tässä alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Totta h***ssa kieltäydyin, en ammu omianikaan, ellei hätätilanne. Millainen lemmikin omistaja tapattaa pienen koiran ampumalla sen sijaan, että on vierellä loppuun asti ja hyvästelee? Sellainen, jolla itsellä ei ole tunteita tai sidettä lemmikkiä kohtaan..

Minun tuttuni, silloin nelissäkymmenissä ja lapseton, sai sukulaisnaiselta pyynnön. Olisi pitänyt alkaa sijaissynnyttäjäksi, kun heille ei alkanut lasta kuulua. Olivat itsekin jo suht iäkkäitä lapsentekoon. Mies olisi kuulemma hoitanut hedelmöityspuolen. Tavasta en tiedä. Tuttuni, liian kiltti ihminen vielä silloin, oli oikeasti miettinyt asiaa ja pahoitellen sitten kertonut, ettei voi alkaa tällaiseen ja että kurjaa, jos teillä ei onnistu. Nainen oli suuttunut. En tiedä kuinka läheisissä väleissä ovat nyt, mutta oma pää sanoo silti, että huh huh.

Edesmennyt appeni heitti kahvipöydässä vuosia sitten, että meidän pitäisi ruveta jo hankkimaan lapsia.

"MINÄ haluan ukiksi."

Olimme toistuvasti maininneet, että lapsiperhe-elämä ei meitä kiinnosta, kun sitä meiltä usein tivattiin.

Olisiko tärkeintä,että oma poika saisi elää omannäköistään elämää ja on onnellinen niin?

Eräällä nuoruuden ystävättärelläni oli pakkomielle yrittää pokata mun eksiä ja hoitoja. Simpseä nätti tyttö oli, että olisi ollut tarjolla miehiä muutoinkin. Olin sesonkitöissä ulkomailla niin tämä ystävätär laittaa viestin, etten kai pahoita mieltäni että alkaa seurustella eksäni kanssa. Mitäpä minä siihen, itse kun olin miehen pettämisten takia lempannut. Tuo suhde sitten melko nopeasti kaatui samaan. Ystävätär petti mennen tullen itsekin. Meidän ystävyytemme vain kuihtui pois erään mökkiviikonlopun jälkeen kun yritti pokata miestäni (minä ja hänen miehensä oltiin jo nukkumassa).

Lemmikin saa itse lopettaa jos on taidot kunnossa, eli kyllä metsämies osaa varmasti lopettaa eläimet.

Mutta järeä pyssy tekee rumaa jälkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sitä iänikuista mökkirutinaa, mutta anoppi. Meillä yhteinen mökki anopin kanssa ja hän kutsuu jatkuvasti vieraita kummista kaimaan kun olemme yhdessä mökillä ja syöttää vieraille meidän ostamat lihat ja juottaa ostamamme viinit. Anoppi ostaa vain jotain pientä kuten leipää ja juustoa ja taivastelee kuinka paljon me niitä syömme - oikeastihan meillä on omat mukana. 

Ensin ostamme pullaa kun anoppi haluaa kutsua vieraita. Sitten kesken vierailun anoppi heittäytyy höveliksi ja sanookin vieraille että nyt grillataan ja jäätte yöksi. Paha siinä on sitten sanoa että oltiin kyllä ihan itselle ne monen kympin lihat ostettu. 

On sanottu anopille tästä sata kertaa mutta ei vain mene jakeluun. 

En ymmärrä miksi noin rasittavan ihmisen kanssa pitää yhdessä mökkeillä. Ei teidän varmaan auta kuin nolata anoppi kunnolla vieraiden edessä. Kylmästi sanoa, että grillaaminen teidä lihoilla ja viinin lipitys ei vain onnistu.

Tässähän on kyseessä anopin tietoinen teko ja kiusaaminen. Nauraa takana teille.

Emme me mökkeile yhdessä, emme edes kerro anopille milloin olemme menossa. Miehen veli kertoo ja anoppi ilmestyy salamana sinne leipäpussinsa ja margariinirasiansa kanssa. Veikkaan että on oikeasti varaton, mutta haluaa leikkiä vierailleen maailmanomistajaa ja hyvää emäntää. 

Mistä se miehen veli teidän mökillä olot tietää? Jättäkää kertomatta jos kerran anoppi tuppaa joka kerta perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän näyttäisikin sitten tosi kivalta se rakas pikku Murre, kun täräyttäisi metsästysaseella. Eläinlääkärin voi tilata usein kotiinkin antamaan sen piikin, jos on noin vaikeaa. 

Isoissa kaupungeissa näin, mutta ymmärrät varmaan ettei tämä onnistu kaikkialla.

Pointti tässä oli nyt se, että et sä voi lopettaa lemmikkikoiraa metsästysaseella ampumalla kuin korkeintaan hätätapauksessa, kun eläin pitää päästää tuskistaan.

Ai ei voi? :D Siinä ei sinun kiekumiset auta jos me lopetetaan taajaman ulkopuolella omilla mailla lemmikkieläin ampumalla. Ei ole laitonta. Jos väität vastaan niin näytä toki lakipykälä, joka tämän kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt appeni heitti kahvipöydässä vuosia sitten, että meidän pitäisi ruveta jo hankkimaan lapsia.

"MINÄ haluan ukiksi."

Olimme toistuvasti maininneet, että lapsiperhe-elämä ei meitä kiinnosta, kun sitä meiltä usein tivattiin.

Olisiko tärkeintä,että oma poika saisi elää omannäköistään elämää ja on onnellinen niin?

Tuolle ikäluokalle on ihan normaalia se, että kaikkien pitäisi elää samalla kaavalla ja tavalla kuin hekin.

Äitini on uhrautunut ja unohtanut omat halut ja toiveet kun lapsia sai. Hoitanut meidät hyvin ja huolella. Olen itse hoitanut lapseni hyvin, mutta ottanut aikaa myös itselleni välillä ja mies on hoitanut lapsiamme. En usein, mutta muutaman kerran vuodessa. Tämäkin on liikaa kun äitini ei sellaista ole tehnyt.

Kun en ole samanlainen himosiivoaja kuin hän, niin mua toki pitää neuvoa edelleen miten pitäisi siivota, eikä ymmärrä ettei meillä ole likaista. Siivotaan kyllä mutta ei pakkomielteisesti koko ajan. Ei ymmärrä että asioita ei ole pakko hoitaa sillä tavalla miten hän on ne aina tehnyt. Mikä järkytys kun en tee juhannussiivousta kun ei olla kotona.

Kuulemma mukavampi tulla kotiin kun on siistiä. Eli jos en siivoa, johtopäätös on että, meillä on oltava sotkuista, ei ole.

Olen huomannut, että tässä ei auta mikään mitä sanot, ainoa oikea tapa on toimia kuten nämä sanoo, muussa tavassa on aina jotain huonoa. Parempi kun ei vaan välitä.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme (me=minä ja mieheni, perheeseemme kuuluu myös kaksi liki aikuista lasta) mökin Turun saaristosta. Eka mökkikesä nyt menossa, kun mökki ostettiin viime syksynä. Tämä on ollut meidän pitkäaikainen haave jota varten on säästetty aika monta vuotta ja toteutettiin, kun varakas lapseton kummitätini kuoli vuosi sitten ja sain häneltä perintöä jonka realisoin mökkiä varten.  Mökki ei ole iso, kaksi makuuhuonetta ja saunalla mahdollisuus kahden majoittamiseen. Mukavuudet löytyy mutta palvelut on aika kaukana ja venematkan takana. 

Veljen avovaimo innostui. Ihanaa, kun heidän perheensä pääsee mökille nyt joka kesä. Nyt aloitetaan perinne, että vietetään juhannus yhdessä. Mahtavaa, kun on lapsenvahteja tarjolla, pääsee miehen kanssa kahdestaan saunaan. (Heillä on pienet lapset)

Ollaan sanottu alusta alkaen joka kerta, että toki kutsumme JOSKUS teidät vieraisille mökille, mutta paino sanalla kutsumme. Kutsuimme heidät helatorstain viikonloppuna, ja se oli aika karseaa. Kenelläkään ei ollut kivaa, kun piti vahtia lapsia kallioisella rantatontilla ja joka välissä olis mieheni pitänyt lähteä kaupoille ostamaan unohtuneita vaippoja ja jätskiä ja ties vaikka mitä. No vaipat haettiin, mutta ei tosiaan jokaista muuta mielitekoa. Juhannuksesta puhuttin, mutta kerroimme viettävämme sen omalla porukalla. 

No nyt juhannusviikolla on puhelin soinut ja whatsappi laulanut, että ovat tulossa meidän mökille. Emme ole kutsuneet ja olen tämän toistuvasti sanonut. Mutta kun kaupungissa on kuumaa ja kurjaa ja tylsää ja mökkijuhannus on se, mikä lasten pitää saada kokea. Ja kaikki vuokramökit on varattu ja juhannus menee pilalle ja se on mun syy...

Sanoinkin miehelle että sanon vielä kerran että me olemme juhannuksen omalla porukalla ja heitä ei ole kutsuttu. Kun päästään saareen, korkataan drinksut ja voi voi, ei voi lähteä veneilemään vaikka ilmestyisivätkin rantaan kyytiä kerjäämään. 

Veljen avovaimon mielestä on (kuulemma, kuulin tämän äidiltäni) väärin, että meillä on mökki kun heillä ei ole siihen varaa ja siksi meidän pitää jakaa mökkimme. Ei kuulemma ole heidän syynsä, että minun kummitätini on varakas ja siksi heidän ei tulisi kärsiä eriarvoisuudesta.  Olisi halunnut että äiti testamenttaisi omaisuutensa kokonaisuudessaan heille, kun minä olen jo saanut reilun perinnön. 

Eihän tuohon ole, kuin yksi ratkaisu. Lopettaa lokkeilu, ennen kuin se pääsee alkamaankaan. Säästytte monelta murheelta. Avovaimolle voi sanoa ihan sumeilematta, että mahdolliset perinnöt eivät kuulu hänelle mitenkään, ja ne on yleensä ollut tapana jakaa vasta perinnönjättäjän kuoltua. Se riski siinä on, että välit viilenevät, mutta niinhän kävisi joka tapauksessa, jos annatte tuon jatkua.

Kommentistasi huomaa että et ole lääkäri. Muuten kiva stoori

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttuni, silloin nelissäkymmenissä ja lapseton, sai sukulaisnaiselta pyynnön. Olisi pitänyt alkaa sijaissynnyttäjäksi, kun heille ei alkanut lasta kuulua. Olivat itsekin jo suht iäkkäitä lapsentekoon. Mies olisi kuulemma hoitanut hedelmöityspuolen. Tavasta en tiedä. Tuttuni, liian kiltti ihminen vielä silloin, oli oikeasti miettinyt asiaa ja pahoitellen sitten kertonut, ettei voi alkaa tällaiseen ja että kurjaa, jos teillä ei onnistu. Nainen oli suuttunut. En tiedä kuinka läheisissä väleissä ovat nyt, mutta oma pää sanoo silti, että huh huh.

Suomessa sijaissynnytys ei ole laillista

Nämä ammattiin liittyvät odotukset taitavat olla aika perinteisiä.. Kun sain ELL-paperit, mulle alkoi kummasti sadella viestejä puolitutuilta vuosien takaa. "Mustilla on sitä ja tätä vaivaa, voitko tsekata", "Lunan rokotukset pitäisi uusia, voit varmaan hoitaa kun se on ihan parin minuutin homma?", "Hei sähän oot vasta valmistunut, voit varmaan harjoituksena tutkia tollasen monisairaan kissan?" Taka-ajatuksena tietysti, että hoitaisin kaikki ilmaiseksi. Nimittäin heti kun tuon hinnaston esille, kysyjä lopettaa viestittelyn kuin seinään. Tuli myös monelle yllätyksenä, että en kaivannut valmistumisen jälkeen heidän lemmikeitään "koekaniineiksi", sillä opinnot koostuivat valtavasta määrästä käytännön työtä, klinikkaa ja työharjotteluita.

Autan mielelläni läheisiä ja heidän karvakavereitaan ihan omasta tahdostani. Sen sijaan en katso hyvällä yhteydenottoja, joista tulee heti ilmi, että kysyjä koittaa käyttää häikäilemättä hyväkseen. Jos ei ole elämässäni millään tavalla osallisena, turha odottaa saavansa isoja alennuksia saatika ilmaisia toimenpiteitä. 

Olimme miesystävän veljellä istumassa iltaa. Paikalla sattui olemaan myös eräs tuttu mies, josta en ole koskaan oikein pitänyt. On sellainen mieslapsi joka yrittää edelleen silloin tällöin iskeä mua, vaikka olen seurustellut jo vuoden. Heittää mautonta läppää ja muutenkin käytöstavat hukassa.

Olimme siinä sitten miesystävän kanssa tekemässä lähtöä ja meillä oli mukana vielä yhdet juomat illaksi kotiin. Tämä mies tuli ja pyysi saada yhden. Sanoin, että ei käy koska ovat meidän viimeiset. Siihen hän totesi, että "ei mua se kiinnosta, otan jos haluan enkä sulta lupaa kysy!" Mies tosissaan kehtasi ottaa juoman laukustani ja LAITTOI SEN HOUSUIHINSA. Tuossa kohtaa olin jo niin vihainen ja pyöristynyt etten osannut edes sanoa mitään. Eräs kaverini huomasi tilanteen ja puuttui siihen ja sain lopulta takaisin sen, mitä minulta vietiin.

Ongelma tässä ei ollut niinkään se, että kyseessä oli viimeinen juoma, vaan se periaate, miten röyhkeästi joku kehtaa vaan ottaa jotakin sellaista, mistä minä olen maksanut. Välttelen kyseistä ihmistä niin paljon kuin mahdollista, mutta valitettavasti häneen törmää silloin tällöin väkisin, koska asuu lähistöllä ja jotkut tuttavani jostain kumman syystä kestävät hänen seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ex-appivanhemmat. Talkoota riitti siellä ja täällä. "Kaikkien pitää osallistua, kun kerta kuulut perheeseen." Muistettiin kyllä haukkua myös ja muistuttaa, että en kuulu perheeseen. Aina miten tilanteeseen sopi. Alkaen noista puunkaadoista ja rakennus/raivaustöistä. Nuorena sitä yritti vielä miellyttää. Nykyisin ottaisin haukut niskaan ja sanoisin ei kiitos.

Kuulostaa tutulta.

Ex-Appiukkoni oli piheistä pihin. Kaikki tehtiin itse ja talkoilla.

Talkoopalkkana usein oli -50% punalaputettua ruokaa ja kaikkein halvinta juomaa. Samaan aikaan appiukko ajoi mersulla ja tilillä oli kymmeniä tuhansia.

Ei siinä mitä. Ostivat sitten 10-v sitten kesämökin ja viidakoituneen tontin käteisellä.

Erityisesti yhdet talkoot mökiltä muistan. Ajelin ensin 100 km paikalle ja 100 km sitten takaisin.

Päivän agenda oli kaataa puita. Yksi iso mänty oli kiinni mökissä ja paikalla oli pimeästi maksettu ammattimetsuri. Ammattimies kaatoi ensin pari pikku puuta varsinaisen kohteen edestä ja lopuksi sen ison männyn, jonka halkaisija oli reilu puoli metriä ja pituutta varmaan 30 metriä.

Kun iso puu oli nurin, niin appiukko keskeytti työn siihen ja sanoi, että tästä jatketaan sitten itse. Sanoin, että eikö nyt kannata antaa ammattimiehen antaa pätkiä ja karsia iso puu, kun hänellä on iso saha ja kyseessä paksu puu.

Ex-appi toisti, että tästä jatketaan itse ja kysyi metsurilta, että riittääkö 20e ja heilutteli seteliä. Metsuri katsoi monttu auki ja ehdotti, josko hän kuitenkin laittaisi ison puun paloiksi. Ei käynyt. Metsuri otti sitten sen 20e setelin ja pakkasi tavaransa sellaisin elkein, ettei ole varmasti tarvinnut toista kertaa kysellä paikalle.

Me muut sitten jatkoimme pikkuisten moottorisahojemme kanssa sen ison männyn nyrhimistä loppupäivän, minkä ammattimies olisi hoidellut epäilemättä alle tuntiin paloiksi. Kuulin lähtiessäni vielä ex-apen rehvastelevan muille, että itsehän tällaiset pikku hommat tehdään.

Noiden talkoiden jälkeen en mennyt kertaakaan paikalle, jos tiesin metsurihommia olevan tiedossa.

Ilmeisesti olet joku kaupunkilaispelle, joka ei ole ennen moottorisahaa käyttänyt?

Ei todellakaan kuulosta kummoiselta hommalta, muutama puu. 

Meillä olisi toimittu ihan samoin, jos joskus olisi ammattimiesta tarvittu mihinkään, niin häntä olisi vaivattu vain sen verran kuin oikeasti tarve.  Hauskaa yhteistä puuhasteluahan puuhommat omalla väellä ovat.

 

Onhan se yhtä hauskaa puuhaa kuin hirsimökin rungon pystytys ilman nosturia .

En  mennyt.

No minä olen ollut monestikin mukana. 

Miksi siihen nosturia tarvittaisiin ja ei sellaisia vehkeitä erämaahan oikein millään ilveellä saisikaan.

Meitä ihmisiä on niin moneksi. Minulle nämä puuhommat, raksahommat jne. ovat hauskaa talkoilua ja yhdessäoloa. Samoin koko meidän suvulle. Jos sinä et tykkää, niin ei siitä tarvitse vetää herneitä nenään ja vieläpä haukkua päälle, kun mukaan pyydetään. 

Unohdit kirjoittaa loppuun " terveisin appiukko".

Vierailija kirjoitti:

Olimme miesystävän veljellä istumassa iltaa. Paikalla sattui olemaan myös eräs tuttu mies, josta en ole koskaan oikein pitänyt. On sellainen mieslapsi joka yrittää edelleen silloin tällöin iskeä mua, vaikka olen seurustellut jo vuoden. Heittää mautonta läppää ja muutenkin käytöstavat hukassa.

Olimme siinä sitten miesystävän kanssa tekemässä lähtöä ja meillä oli mukana vielä yhdet juomat illaksi kotiin. Tämä mies tuli ja pyysi saada yhden. Sanoin, että ei käy koska ovat meidän viimeiset. Siihen hän totesi, että "ei mua se kiinnosta, otan jos haluan enkä sulta lupaa kysy!" Mies tosissaan kehtasi ottaa juoman laukustani ja LAITTOI SEN HOUSUIHINSA. Tuossa kohtaa olin jo niin vihainen ja pyöristynyt etten osannut edes sanoa mitään. Eräs kaverini huomasi tilanteen ja puuttui siihen ja sain lopulta takaisin sen, mitä minulta vietiin.

Ongelma tässä ei ollut niinkään se, että kyseessä oli viimeinen juoma, vaan se periaate, miten röyhkeästi joku kehtaa vaan ottaa jotakin sellaista, mistä minä olen maksanut. Välttelen kyseistä ihmistä niin paljon kuin mahdollista, mutta valitettavasti häneen törmää silloin tällöin väkisin, koska asuu lähistöllä ja jotkut tuttavani jostain kumman syystä kestävät hänen seuraansa.

Äh, siis pöyristynyt ei pyöristynyt 😂 Voi ei tätä puhelinta kun automaattisesti korjaa ihan päin pyllyä.