Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt varsinaisesti härski tai röyhkeä, ehkä hiukan kummallinen, mutta lukioaikainen poikaystävä pyysi, että vanhempani säilyttäisivät autoaan kadunvarressa jotta hänen skootterinsa mahtuisi olemaan autotallissamme (kerrostalo, silloin ei ollut autopaikkaa pihasta). Autotalli oli niin ahdas, että auto ja skootteri eivät mahtuneet olemaan siellä samaan aikaan. Jostain syystä vanhempani eivät pyynnölle lämmenneet. Ideaa en ymmärrä, poikaystävä asui isossa omakotitalossa jossa oli talli ja rutkasti enemmän säilytystilaa. Suuttui kun pyyntöön ei suostuttu. Kipakka luonne nyt oli muutenkin.

Hyvä ettette ole enää yhdessä, narsisti

sulle jokainen on narsisti.

Sanoo oikea narsisti. Kukaan ns normaali ihminen ei toimi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä baariin kaverin kanssa. Kaveri ihan pokkana pyysi laittamaan rumat vaatteet, että hänkin saa miehiltä huomiota.

Ja läpällä hän ei tuota sanonut, vaikka niin aluksi ajattelinkin.

Laittoitko?

En tietenkään.

Sukulaiset halusivat lomalle tänne pohjoiseen. 4 henkinen perhe. Teillä kun on niin iso koti niin me ajateltiin majottua teille. Teillä on aina niin kaunista ja viihtyisää insta kuvien perusteella. Kysyin minkälaista lomaa he oli miettineet ja kauanko olivat ajatelleet olla? Hiihtoloman. He ovat kuulemma pikku ruokaisia.

Tämä oli katastrofi. Ensin alkoi valitus siitä kun meillä ei ole mikroa. Kaapit syötiin tyhjiksi ja valittivat kun ei ole mitään syötävää. Sotkivat kuntosalin ja aiheuttivat vaaratilanteita muille salin käyttäjille. Saunan lasiseinät lähmittiin järkyttäväön kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen yksinhuoltaja ja säästän usein rahaa, jotta voin kerran parissa kuukaudessa kutsua ystäviä viettämään iltaa (olen ystäväporukkamme pienituloisin). Sain kasaan rahaa sen verran rahaa, että järjestin koko porukalle tapas-illan, omaa rahaa meni noin 150euroa. Muutama vieras oli sentään niin kohtelias, että toi mukanaan pullon viiniä. Itse olin ostanut kaksi laatikkoviiniä ja alkudrinkeiksi kuohuviiniä.

Illanvieton jälkeisenä aamuna ovikello soi: siellä oli yksi vieraista, joka halusi tulla tarkastamaan paljonko olin "netonnut" illasta. Ryntäsi lupaa pyytämättä jääkaapilleni, jossa oli jäljellä jonkun vieraan ostama puolikas pullo valkoviiniä -- siinä kaikki. Hän nappasi pullon ja ilmoitti, että juo sen pois ja istahti sohvalle sitä juomaan. Käytös oli mielestäni todella röyhkeätä -- erityisesti, koska hänen perheensä ei koskaan järjestä illanistujaisia ystäväporukallemme ja tuo vain itselleen juotavaa (ja vahtii niitä tarkasti).

Tuommoinen vieras lähtisi kuin paukku Saharaan luotani, ei ehtisi avata jääkaapin ovea eikä sohvalle istahtaa, juoksuttaisin niskasta ulos alta aikayksikön.

Meillä on selvä marssijärjestys. Meitä on n 15 naista, kaikki ollaan erottu ja ollaan nähty n kerran kuukaudessa jo vuosia, paitsi tietenkin nyt.

Lista on tehty valmiiksi, jokainen tietää milloin on oma vuoro. Kaikki ollaan oltu lähtöhetkellä erottu, lasten vuorot menivät selkeästi, jokainen hoiti niin, että ko päivänä lapset olivat isällä. Jos ei onnistunut, sitten ei päässyt ja jos silloin oli oma vuoro emännöitä, oli varaemäntä valmiina, jonka vuoro oli kk päästä. Aina oli näitä, jotka tekivät ohareita ja heidät sitten tiputeltiin listasta pois. Ryhmään sitouduttiin, tai sitten ei kuuluttu ryhmään.  Esim 1 nainen on yrittäjä ja hänellä oli huono tuuri monta kertaa, ryhmän kannalta, ei omalta. Tuli iso tilaus, oli messut ulkomailla. Hän hoiti asian niin, että hommasi tarjoilut ja ohjelman toisen ryhmäläisen luo ja se oli kaikille ok, mutta hän sopi asian toisen ryhmäläisen kanssa, joka antoi kotinsa käyttöön. Joustoa löytyy, mutta vapaamatkustajia ei sallita.

Lisäksi ryhmäläiset asuvat samalla alueella. Yhden kerran 1 mankui ja mankui päästä mukaan. aluksi ei suostuttu, koska asuu naapurikaupungissa. Olimme hänen luonaan, hän lupasi järjestää kyydin jokaiselle, eli hänen poikansa vei jokaisen kotiin, kimppakyydillä, meniköhän 3 kertaa. Aina, kun ihmiset astuivat kyytiin, sanoi anna sitten vaikka 20 euroa pojalle kyydistä. Taksi olisi maksanut paljon vähemmän. Jotkut antoivat, minä sanoin, kun poika odotti käsiojossa en ole varautunut käteiseen, lupasi heittää minut automaatille, mutta sieltä pitäisi sitten kävellä. Automaatille on matkaa 1,5 km. Sanoin palaan.  Kyseinen rouva sitten sai mielenkiintoisen puhelun , jossa kerrottiin näin ei toimita ja ilmoituksen ei ole tervetullut enää ryhmään. 

Nyt meitä on aika lailla se 15 naista ja viimeiset 2 vuotta on tapaamiset menneet todella hyvin. Jokainen tuo juotavaa sen verran, että pärjää itse illan.

Itse omalla emännöintikerralla teen näin :

Alkuun alkupaloja ja drinkit. Sitten on joku puhe. Esim joku on puhunut omasta työstään, esim ympäristöasiantuntija kertoi miten jokainen voi muuttaa omaa arkea ja sitten oli leikkimielinen kilpailu ja jokainen sai palkinnoksi muistaakseen heijastimen. Eli kaikilla oli kivaa, plus opittiin jotain. Yksi oli töissä kosmetikkan maahantuojalla. Jokaiselle maski naamaan jne. Tästä tietenkin kerrottiin etukäteen. Yksi toi kasan kynsilakkoja ja jokaiselle tehtiin kauniit kynnet ja yhteen tuli joku kuvio. 

Sitten oli ruokailu, paria eri ruokaa ja jälkkäriä, viiniä koko ajan, eli jokainen toi viinipullon, se avattiin ja kaikki pullot ovat jossain helposti otettavissa. 

Saat tosi edullisesti kivan illan aikaan, kukaan ei odota mitään gourmeeta, vaan tärkeintä on se, että ruokaa on tarpeeksi ja ilta on mukana. Myös kaikki vegaanit ja syön vain luomua jne, eivät pääse, sikäli vaativat vegaania muiden tarjottavaksi. Itse teen aina lihan ja kasviksen, maitotuotteet ovat aina laktoosittomia ja kasvis on aina veteen tehty, tai kauramaitoon jne vst. Mutta tunnemme kaikki toisemme, ruoka-allergiat ovat tuttuja. Tämä porukka on minulle todella tärkeä. En ole oikeastaan the ystävä kenenkään kanssa, mutta kaikki viihtyy seurassa. Olemme jokainen oppineet paljon toisistamme ja tuemme toisiamme ehdoitta. 

Jopa ex tietää tämän tärkeyden. Muutaman kerran hän on kysynyt mitä olen tarjoamassa, kun hänellä olisi kaapissa viinaa, mitä on saanut lahjaksi. Alkudrinkit ovat yleensä olleet häneltä. 

Veikkaan minulla on mennyt oman kerran emännöityyn reilu 50 euroa. Olen onneksi saanut niin paljon viinipulloja joululahjaksi, plus ex on antanut lisää. Pärjään aina vuoden käymättä alkossa.

Kuulostatte ihanalle porukalle, 15 eronnutta naista 😬

Ihmissuhde taidot varmaan luokkaa minäminä.

Päinvastoin, illat ovat aina tosi kivoja ja rentoja. Moni ei ole enää sinkku. Yksi piti niin isot häät, kutsui meidät kaikki.

Ryhmän tarkoitus oli saada naisten perusarkeen sisältöä. Olen vuosien varrella oppinut paljon ja nauranut vielä enemmän.

Ei siellä ketään haukuta, tai puhuta itsestään.

Vierailija kirjoitti:

näille jotka ovat sitä mieltä ettei vanhempiaan tarvi auttaa niin opettakaa myös omat lapsenne samanlaisiksi. sittenpähän tiedätte miltä se tuntuu.

Kuka auttaa, kuka ei. Autan siskoni ja mieheni kanssa isäämme tosi paljon. Isäni ei aikoinaan auttanut vanhoja vanhempiaan, asuivat eri maissa. Onneksi heillä kaksi lasta samassa kaupungissa, jotka taas auttoivat. Mieheni vanhemmat vuorostaan ilkeitä luonteita, esm pahoinpitelleet miestäni hänen ollessa lapsi. Vielä vanhanakin veemäisiä. Aika todennäköistä että apu minkä tulevat saamaan ei ole verratavissa siihen minkä annamme isälleni, jolla upea luonne.

Sulle kommentooja vaan että kaikki ei ole mustaa ja valkosta. Useastihan se metsä vastaa miten sinne huudetaan. Hyvä myös muistaa että se naama minkä näyttää sulle ei välttämättä ole se naama minkä näyttää perheelleen. Ei appivanhempanikaan hakkaa random ihmisiä, vaan omia lapsiaan heidän ollessa pieniä. Varmasti ovat kultaisia äkkitapaamisella. Sinä et varmaan ymmärtäisin miksi lapsilta saama apu olisi vähästä.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset halusivat lomalle tänne pohjoiseen. 4 henkinen perhe. Teillä kun on niin iso koti niin me ajateltiin majottua teille. Teillä on aina niin kaunista ja viihtyisää insta kuvien perusteella. Kysyin minkälaista lomaa he oli miettineet ja kauanko olivat ajatelleet olla? Hiihtoloman. He ovat kuulemma pikku ruokaisia.

Tämä oli katastrofi. Ensin alkoi valitus siitä kun meillä ei ole mikroa. Kaapit syötiin tyhjiksi ja valittivat kun ei ole mitään syötävää. Sotkivat kuntosalin ja aiheuttivat vaaratilanteita muille salin käyttäjille. Saunan lasiseinät lähmittiin järkyttäväön kuntoon.

Toivottavasti heillä on nyt porttikielto teille. Nämä sikailijat kun haluavat usein uusia ihanan lomansa.

Ostimme perheenjäseneltäni hänen talonsa, ja ensinnäkin muuttamaan pääsimme noin 4 vkoa sovitun jälkeen. Puolet hänen tavaroistaan oli pakkaamatta, varasto ja autotalli täynnä hänen kamppeitaan.

Lopulta paljastui, että hänellä ei ollut uudessa kämpässään kunnon säilytystilioja, joten hän vain jätti varastot täyteen tavaroitaan, kysymättä minulta ja mieheltäni siihen lupaa tai millään tavalla neuvottelematta asiasta. Kävin todella kuumana asiasta, mutta koska meillä on isot tilat, annoimme hänelle aikaa keksiä minne kamppeensa varastoi. Aina tuli uusi selitys ja voivottelu ja vetoaminen sukulaisuuteen. Hieman reppana mieheni uskoi selityksiä ja yritti luovia asiassa ystävällisesti.

Muistan ikuisesti sen kerran, kun totesin perheenjäsenelleni, että ihan oikeastiko meidän tässä pitää pitää muiden nurkissa tavaroitamme, koska sinä käytät meidän kotia ilmaisvarastonasi. Hän vastasi: "Ai minunko pitäisi sitten maksaa joku vuokravarasto?!" Jäin suu auki hetkeksi ja räjähdin, jollon mr. varastoija totesi, että olen hyvin töykeä ja vielä sukulaiselle.

Erilaisia selityksiä ja ajan ostamista on tapahtunut nyt sen parin vuoden ajan. Uusi talo on hankittu, mutta nyt kuulema remontit estävät tavaroiden hakemisen sinne kellariin, joka on isompi kuin meidän koko asuntomme. Olemme antaneet useita deadlineja, jotka eivät ole pitäneet. Muutamia tavaroita on viety pois ja seuraavan kerran kuulema taas haetaan päivänå x. Olen kuulema riitaisa ja itsekäs kun vaadin ja painostan oman varastomme omaan käyttöömme saamiseksi ja "kyllähän nyt sisarukset toisiaan jeesaavat". Jep jep.

Annan 2 vkoa aikaa, jonka jälkeen vien tavarat pihalle. Jonka jälkeen tiedän että saan syyt niskoilleni ja uhkailua jne. Ihanaa...

Heti kun yksi kuolemantapaus tuli soittelivat, että myynkö suvulla joskus olleen mökin. Siis ei minkäänlaista häpyä, että suruaika ja kaikenmaailman asioiden setviminen vie aikaa. Kyllä jotkut ihmiset ovat korppikotkia ja se toisen omaisuus tuntuu olevan se, mihin pitäisi päästä äkkiä käsiksi. Arvostus, jos sitä olikaan, meni kyllä tuollaisia ihmisiä kohtaan heti eikä palaa. Samoin on niin läpinäkyvää, että jos ei vuosikymmeniin olla yhteydessä, niin heti, kun omaisuus on kysymyksessä, niin ollaan niin mielinkielin, tulee synttäritoivotuksia ym.

Edellinen vuokranantajani kyseli minulta aina milloin minulla on lomia ja olen poissa asunnosta, niin hän voisi tulla siksi aikaa asuntoon majailemaan (asunto oli siis vuokrattu kalusteineen). Kämppä oli sen verran kiva että jonkin aikaa tuohon järjestelyyn suostuin, mutta kun kyselyitä alkoi tulla jatkuvasti, totesin että nyt on parasta etsiä uusi asunto. En edes saanut kunnon hyvitystä niistä ajoista joita hän kämpässä vietti, jonkun vesimaksun muistaakseni kuittasi. Nuorena ja tyhmänä sitä lähtee mukaan kaikenlaisiin älyttömyyksiin, enää tuollainen ei tulisi kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme perheenjäseneltäni hänen talonsa, ja ensinnäkin muuttamaan pääsimme noin 4 vkoa sovitun jälkeen. Puolet hänen tavaroistaan oli pakkaamatta, varasto ja autotalli täynnä hänen kamppeitaan.

Lopulta paljastui, että hänellä ei ollut uudessa kämpässään kunnon säilytystilioja, joten hän vain jätti varastot täyteen tavaroitaan, kysymättä minulta ja mieheltäni siihen lupaa tai millään tavalla neuvottelematta asiasta. Kävin todella kuumana asiasta, mutta koska meillä on isot tilat, annoimme hänelle aikaa keksiä minne kamppeensa varastoi. Aina tuli uusi selitys ja voivottelu ja vetoaminen sukulaisuuteen. Hieman reppana mieheni uskoi selityksiä ja yritti luovia asiassa ystävällisesti.

Muistan ikuisesti sen kerran, kun totesin perheenjäsenelleni, että ihan oikeastiko meidän tässä pitää pitää muiden nurkissa tavaroitamme, koska sinä käytät meidän kotia ilmaisvarastonasi. Hän vastasi: "Ai minunko pitäisi sitten maksaa joku vuokravarasto?!" Jäin suu auki hetkeksi ja räjähdin, jollon mr. varastoija totesi, että olen hyvin töykeä ja vielä sukulaiselle.

Erilaisia selityksiä ja ajan ostamista on tapahtunut nyt sen parin vuoden ajan. Uusi talo on hankittu, mutta nyt kuulema remontit estävät tavaroiden hakemisen sinne kellariin, joka on isompi kuin meidän koko asuntomme. Olemme antaneet useita deadlineja, jotka eivät ole pitäneet. Muutamia tavaroita on viety pois ja seuraavan kerran kuulema taas haetaan päivänå x. Olen kuulema riitaisa ja itsekäs kun vaadin ja painostan oman varastomme omaan käyttöömme saamiseksi ja "kyllähän nyt sisarukset toisiaan jeesaavat". Jep jep.

Annan 2 vkoa aikaa, jonka jälkeen vien tavarat pihalle. Jonka jälkeen tiedän että saan syyt niskoilleni ja uhkailua jne. Ihanaa...

Perheenjäsenesi ei välitä tippaakaan, vaikka käyttää häikäilemättömästi hyväkseen kiltteyttäsi. Olet antanut tämän härskin hyväksikäytön jatkua kaksi vuotta. Vuokravarasto on hyvä vaihtoehto väliaikaiseen tilanpuutteeseen, olet ollut kohtuuttoman kärsivällinen.

Vierailija kirjoitti:

Sisko sanoi että häälahja ei saa olla pieni. Äidin kautta tuli tarkennus että sen pitää olla 500-700e. Lisäksi aikoo juhlia häitä kahdesti ja järjestää kahdet polttarit ensimmäiset rahan polttarit pienellä budjetilla 50e

ja toiset 200-300e budjetilla.

Mä jättäytyisin ihan kylmästi pois tällaisista häistä. Voivat sitten kutsua tilalle jonkun rahakkaamman vieraan.

Itseään varmaan tosi fiksuna pitävä pomo tokaisi, kun kerroin odottavani toista lasta, että ”kyllähän se nyt riittääkin jo”. Mikähän perhesuunnitteluspesialisti se luulikaan olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme perheenjäseneltäni hänen talonsa, ja ensinnäkin muuttamaan pääsimme noin 4 vkoa sovitun jälkeen. Puolet hänen tavaroistaan oli pakkaamatta, varasto ja autotalli täynnä hänen kamppeitaan.

Lopulta paljastui, että hänellä ei ollut uudessa kämpässään kunnon säilytystilioja, joten hän vain jätti varastot täyteen tavaroitaan, kysymättä minulta ja mieheltäni siihen lupaa tai millään tavalla neuvottelematta asiasta. Kävin todella kuumana asiasta, mutta koska meillä on isot tilat, annoimme hänelle aikaa keksiä minne kamppeensa varastoi. Aina tuli uusi selitys ja voivottelu ja vetoaminen sukulaisuuteen. Hieman reppana mieheni uskoi selityksiä ja yritti luovia asiassa ystävällisesti.

Muistan ikuisesti sen kerran, kun totesin perheenjäsenelleni, että ihan oikeastiko meidän tässä pitää pitää muiden nurkissa tavaroitamme, koska sinä käytät meidän kotia ilmaisvarastonasi. Hän vastasi: "Ai minunko pitäisi sitten maksaa joku vuokravarasto?!" Jäin suu auki hetkeksi ja räjähdin, jollon mr. varastoija totesi, että olen hyvin töykeä ja vielä sukulaiselle.

Erilaisia selityksiä ja ajan ostamista on tapahtunut nyt sen parin vuoden ajan. Uusi talo on hankittu, mutta nyt kuulema remontit estävät tavaroiden hakemisen sinne kellariin, joka on isompi kuin meidän koko asuntomme. Olemme antaneet useita deadlineja, jotka eivät ole pitäneet. Muutamia tavaroita on viety pois ja seuraavan kerran kuulema taas haetaan päivänå x. Olen kuulema riitaisa ja itsekäs kun vaadin ja painostan oman varastomme omaan käyttöömme saamiseksi ja "kyllähän nyt sisarukset toisiaan jeesaavat". Jep jep.

Annan 2 vkoa aikaa, jonka jälkeen vien tavarat pihalle. Jonka jälkeen tiedän että saan syyt niskoilleni ja uhkailua jne. Ihanaa...

Perheenjäsenesi ei välitä tippaakaan, vaikka käyttää häikäilemättömästi hyväkseen kiltteyttäsi. Olet antanut tämän härskin hyväksikäytön jatkua kaksi vuotta. Vuokravarasto on hyvä vaihtoehto väliaikaiseen tilanpuutteeseen, olet ollut kohtuuttoman kärsivällinen.

Meillä oli anopin irtaimistoa, oli muuttanut jo omaan kotiin, kaikki tarpeettomia.

Poikansa kertoi menen kirppikselle ja tyhjennän yhden kaapin. Laitoin kuvia nämä lähtee.

Veti tietty herneet nenään. Ei niissä ollut mitään vikaa. Hyvin olisi mahtunut olemaan.

2 vuotta raivasin kotia.

Esim myytiin vanha sohvaryhmä. Saatiin 50 euroa rahaa. Kaikki rahat laitettiin pintaremonttiin.

Mihin joku sohvaryhmä oltaisiin laitettu, kun koti myytiin ?

Parhaimpina hetkinä päivittäin lähti paketteja pitkin maata, joskus huutiksessa kauppa kävi, kuin häkä.

Kun on 150 neliötä irtaimistoa myynyt, lukemattomia määriä lakanoita, astioita, maljakoita. Pakannut, postittanut, rahoilla ostanut maalia ja koukkuja, tietää tehneensä jotain.

Kun talo saatiin myytyä, mahtui loput pakettiautoon,

eikä tullut edes täyteen.

Eikä se omakotitalo olisi välttämättä mennyt ilman raivausta.

On eri asia näyttää ullakkoa, joka on tyhjä, kun täynnä alkaen rikkinäisiä rukkeja, lukemattomia kirjalaatikoita.

Joka lauantai oltiin paikallisella torilla myymässä niitä, mitkä eivät netissä kelvannet. Oli paras paikka tutustua ihmisiin ja hyvin tavara kiersi.

Usein mentiin paluumatkalla k rautaan ja ostettiin kolikoilla maalia

Hyvät muistot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Sinulleppa tietenkin. Eli olit niin härski että ohitit enosi ainoan jälkeläisen, sen jolle koko perintö olisi kuulunut.

Härskiä. Toki hoidit enoasi euron kuvat silmissäsi...ilmatteeksi ei kukaan mitään tee.

Miten niin härskiä, ko. enonhan sanottiin olevan myös serkkupojan eno, ei isä!

Ei nyt lähelläkään pahinta kärkeä, mutta nuorena ärsytti kun silloisen miehen nuorempi serkku kutsui itsensä meille yöksi baareireissujensa jälkeen. Laitettiin petiä olohuoneeseen, josta piti sitten sammutella kaikki hurisevat laitteet kun ne harmitti (akvaarion pumput, tietokoneet joissa yön lataukset menossa ym). Aamulla sitten herätti meidät kukonlaulun aikaan ja kerjäsi mukaan kolikoita että saa krapulalimpparit ostettua. Laitoin miehen aika nopeasti lopettamaan tämän touhun, olihan se minunkin kotini. 

Ja tulipa mieleen vielä lokkikaveri, joka vielä nelikymppisenä eleli tukien varassa opiskelija-solussa. Siis aikuinen mies soluasunnossa parikymppisten opiskelijoiden kanssa. Sai aina jollain kelploteltua asumisoikeuttaan muutaman vuoden kerrallaan eteenpäin, nyt kait jo joutunut muuttamaan. Kutsuttiin joskus juhlistamaan yhteisen tuttavan uutta taloa ja sielläkin illan päätteeksi kysyi saisiko kerätä pullot mukaansa. Siinä sitten muiden vielä juhliessa lappasi pöydiltä tölkkejä ja pulloja K-kaupan muovikassiin. Ei nyt ketään varmasti haitannut, päinvastoin mukava kun isäntäväen ei tarvitse itse raahata pulloja kauppaan. Olihan tuo silti kummallinen tilanne kesken juhlien, vielä kun ihan aikuisten ihmisten juhlasta kyse eikä mistään parikymppisten teinibileistä. 

Pidimme karjatilaa ja eräs kollega oli keksinyt että luovumme elinkeinosta. Esitti: Vaihdetaan lehmiä siten että annatte hyvät meille ja meidän huonot sinne teurastukseen muiden joukossa..

menkää jo muualle niitä perintöasioita vatkaamaan, ...kele!

Vierailija kirjoitti:

Ostimme perheenjäseneltäni hänen talonsa, ja ensinnäkin muuttamaan pääsimme noin 4 vkoa sovitun jälkeen. Puolet hänen tavaroistaan oli pakkaamatta, varasto ja autotalli täynnä hänen kamppeitaan.

Lopulta paljastui, että hänellä ei ollut uudessa kämpässään kunnon säilytystilioja, joten hän vain jätti varastot täyteen tavaroitaan, kysymättä minulta ja mieheltäni siihen lupaa tai millään tavalla neuvottelematta asiasta. Kävin todella kuumana asiasta, mutta koska meillä on isot tilat, annoimme hänelle aikaa keksiä minne kamppeensa varastoi. Aina tuli uusi selitys ja voivottelu ja vetoaminen sukulaisuuteen. Hieman reppana mieheni uskoi selityksiä ja yritti luovia asiassa ystävällisesti.

Muistan ikuisesti sen kerran, kun totesin perheenjäsenelleni, että ihan oikeastiko meidän tässä pitää pitää muiden nurkissa tavaroitamme, koska sinä käytät meidän kotia ilmaisvarastonasi. Hän vastasi: "Ai minunko pitäisi sitten maksaa joku vuokravarasto?!" Jäin suu auki hetkeksi ja räjähdin, jollon mr. varastoija totesi, että olen hyvin töykeä ja vielä sukulaiselle.

Erilaisia selityksiä ja ajan ostamista on tapahtunut nyt sen parin vuoden ajan. Uusi talo on hankittu, mutta nyt kuulema remontit estävät tavaroiden hakemisen sinne kellariin, joka on isompi kuin meidän koko asuntomme. Olemme antaneet useita deadlineja, jotka eivät ole pitäneet. Muutamia tavaroita on viety pois ja seuraavan kerran kuulema taas haetaan päivänå x. Olen kuulema riitaisa ja itsekäs kun vaadin ja painostan oman varastomme omaan käyttöömme saamiseksi ja "kyllähän nyt sisarukset toisiaan jeesaavat". Jep jep.

Annan 2 vkoa aikaa, jonka jälkeen vien tavarat pihalle. Jonka jälkeen tiedän että saan syyt niskoilleni ja uhkailua jne. Ihanaa...

Kaikki kaatopaikalle. Neuvotelematta. Piste.

Vähän erilaisesta näkökulmasta, eli mitä kun sinusta yritetään tehdä reppana avuntarvitsija? Itselläni on kaveri jonka kanssa ollaan tuettu toisiamme puolin ja toisin nuoresta asti. Hän löysi elämänkumppanin ja jotenkin päätti puolisonsa kanssa että minä olen heidän hyväntekeväisyyskohteensa. Itselläni oli vaikeita elämänvaiheita ja olen kiitollinen antamastaan tuesta ja avusta, mutta kun eivät hyväksy mitään vastavuoroisuutta!

Ovat auttaneet remontissa, tavaroiden kuljetuksessa (heillä iso auto), jopa lahjoittaneet minulle oikeasti tarpeellista tavaraa suostumatta ottamaan rahaa vastaan, tarjoavat ruokaa kun heillä käy kylässä ym. Avuntarjoukset lähtevät heidän omasta aloitteestaan, en juuri pyydä mitään, tai jos pyydänkin niin aina yritän tarjota vähintään bensarahoja tai muuta korvausta. Olen oma-aloitteisesti tarjoutunut avuksi heidän muuttoihin, mutta eivät kuulemma halua rasittaa minua kipujeni takia (joista olen päässyt vuosia sitten treenaamisen ansiosta, mutta eivät usko), olen tarjoutunut remonttiavuksi edes siivoilemaan jälkiä, ei kuulemma tarvitse. Pyydän kahville ja syömään että voisin edes tarjota ruokaa heille takaisin kun ovat minut ruokkineet monet kerrat, eivät tule. Mutta pyytävät heille syömään. 

Taas olisivat tulossa auttamaan kodin fiksailussa, mutta en vain pysty ottamaan heiltä enää apua vastaan kun eivät kelpuuta mitään vastavuoroisuutta minulta. Olen lopulta ottanut ystäviin etäisyyttä kun tilanne on alkanut ahdistamaan. En halua olla hyväntekeväisyyskohde.