Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Aikamoisia tarinoita!

Mä oon onneksi elämästäni siivonnut kaikenlaiset siipeilijät ja töksäyttelijät, mutta onhan niitä menneisyydessä ollut.

Esim muutossa auttaminen on ollutkin ihan koko muutossa auttamista, eli siis mitään ei ole pakattu tai siivottu, kun on luultu että mennään kantoavuksi. Tai se että ajelutetaan puolta sukua ympäriinsä koska on auto. Tai että maalle voi aina tulla kylään täysihoidolla. Tai että me kyllä maksetaan kun ei ole edes lapsia.

Nykyään kyllä autetaan mielellään ystäviä, koska ystävät ovat reiluja ja auttavat takaisin tavalla tai toisella. Hyvänpäiväntutut ja pahanilmanlinnut torpataan jos kyselevät apua - vasta yksi naisihminen pyysi meitä kylään uuteen kotiin, kun meillä on se iskuporakonekin. Sanottiin että se on ikävä kyllä lainassa, mutta tullaan mielellään tupareihin. Tiedettiin kyllä ettei kutsua tule.

Eräs erittäin outo, tuttavadaami tuli sukulaiseni kanssa mökilleni. Olin ohimennen kertonut heille, että "no voittehan tulla ohimennen moikkaamaan." Siis ei mitään visiittiä. Näin heti, että kaverukset olivat "pienessä sievässä." En tunne kovin hyvin tätä tuttavadaamia, mutta aika härskisti hän, melkein heti, näkiessään, että terassilla ei ollutkaan tarjottavaa, niin lausui: "Ja missäs ne ruuat ja juomat viipyy." Kun siihen sitten vastasin, että, olisi kohteliasta tuoda mukanaan esim viinipullollisen viiniä. Sitten tämä tuttavadaami närkästyi ja paineli mökkini keittiöön tarkistamaan, että jos jääkaapista löytyisi juotavaa tai syötävää. Valehteli kuitenkin ensin, että menisi muka valokuvaamaan. Mulla sattui olemaan pari ginilonkeroa jossain ja toin ne hänelle ja mansikoita. Emme ole enää tavanneet ja sukulaisenikin muka ei muistanut tapuksesta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan menee jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa lasketaan kummankin varallisuus ja velat yhteen. Siitä vähennetään KUMMANKIN VELAT (myös jos toinen on omin päin velkaantunut ties mihin hölmöön) ja se mitä jää jäljelle on se ositettava summa. Tämä jaetaan 50/50.

Paitsi että kummankin puolison varat ja velat lasketaan erikseen, siis vaikka ensin vaimon varat miinus hänen velkansa, sitten miehen varat miinus hänen velkansa ja vasta näin saatuja erotuksia verrataan. Tämä on hyvä muistaa, koska väärällä laskutavalla ylivelkainen (velkaa enemmän kuin varoja) hyötyisi liikaa puolisonsa kustannuksella.

Muutenkin avioliiton aikanakin kummallakin on omat varansa ja velkansa ja vasta avioliiton päätyttyä (eroon tai kuolemaan) astuu mukaan avio-oikeus, ellei avioehdosta tai testamenteista tai lahjakirjoista muuta johdu.

Yhteen- ja vähennyslasku tuottavat saman tuloksen riippumatta siitä lasketko ensin kaikki varat yhteen ja vähennät niistä kaikki velat, vai lasketko kertomallasi tavalla ensin miehen ja vaimon nettovarallisuudet.

(a-b) + (c-d) = (a+c) - (b+d) 

Esim:

miehen varat 10.000 ja velat 5.000

vaimon varat 25.000 ja velat 0

Sinun tapasi:

* miehen nettovarat (10.000 - 5.000) = 5.000 ja vaimon nettovarat 25.000

* vaimo maksaa tasinkoa 10.000 jolloin molemmilla eron jälkeen 15.000

Kumoamasi tapa:

miehen ja vaimon varat (10.000 + 25.000) = 35.000 ja molempien velat (5.000 + 0) = 5.000

nettovarallisuus pesässä 35.000-5.000 = 30.000 jolloin molemmat saavat 15.000

Vierailija kirjoitti:

Okt kirjoitti:

Pankki ei anna lainaa jos ei ole takaaja. Okt on sen hintainen hankinta, että suurin osa tarvitsee takaajan. Sinun tyttäresi ovat olleet harvinaisen onnekkaasti niin rikkaita syntymästään ettei ole tarvinnut takaajia okt:lleen. Naapuria, ystävää tms en takaisi itsekään itse mutta omia lapsiani kyllä.

Ei takaajia, vaan vakuudet. Takaajia ei enää kelpuuteta nykyisiin asuntolainoihin, vaan vakuuksia. Se voi olla esim vanhempien kesämökki, tai asunto tai jtn muuta, jonka vakuusarvoa sitten käytetään, mikäli ei muuten selviydy veloista ja joudutaan realisoimaan.

Silloin kun asettaa vakuuden toisen puolesta, pitää aina muistaa antaa vain euromääräinen täytepantti.

Pankki aina haluaisi ensisijaisesti omavelkaisen takauksen vakuuden muodossa, mutta se tarkoittaa sitä, että pankki realisoi sen vakuutena olevan omaisuuden jonka se kokee helpommaksi myydä. Pankki voi jopa kokonaan jättää perimättä varsinaiselta velalliselta yhtään mitään ja käydä suoraan takaajan varojen kimppuun, jos siellä sattuu olemaan käteistä tai vastaavaa. Velalliselle voi jäädä käteen takaajan kokonaan maksama omakotitalo ja takaajalle ei mitään.

Lisäksi omavelkaisessa takauksessa saattaa papereissa olla pykälä, että velallinen voi hakea samalla takauksella lisääkin velkaa takaajalta kysymättä.

Euromääräinen täytepantti on tosiaan vain sovittuun euromäärään asti ja täytepantti tarkoittaa että vakuus on vasta toissijainen, eli ensin tyhjenetään velalliselta tuhkatkin pesästä ja vasta sen jälkeen loput kattona olevaan euromäärään asti takaajan asettamasta vakuudesta.

Ei koskaan omavelkaista takausta. Se on avoin valtakirja viedä kaikki omaisuus. 

Oikea tapa on asettaa sen suuruinen euromääräinen täytepantti, jonka on valmis menettämään. 

Vierailija kirjoitti:

A) Tuttu naapuri kehtasi pyytää vanhaa kiikkustuolia anopilleen, vaikka minä olin sen perinyt. 

B) Toinen naapuri haikaili tunnetun taidemaalarin teosta itselleen. Ei saanut, pysyy seinälläni. 

C) Siskoni ei sulattanut, että minä olin perjä nr 2. Ykkösperijä oli toinen, kaukainen tuntematon serkku. Hänelle sisko olisi suonut kaiken. On siinäkin sisko, per...le. 

D) Siskon mies pani minulle kapuloita rattaisiin kun sai kuulla, että perin sukulaisen. Härskein yritys oli saada minut vastuuseen rahan varastamisesta tältä sukulaiseltani. Myös edellä mainittu ykkösperijä oli mukana listimässä minut. 

   Mutta, kaikesta huolimatta minä olin testamentin mukaan ainoa perijä, koska laillinen ykkösperijä ei ollut läheinen. Mutta rintaperillinen. 

Mitäs tästä opimme, jälleen kerran. Jos peirjä saa omaisuutta ja se todistetaan Testamentilla, niin muilla ei ole siihan asiaan sanottavaa.  Joku typerä serkku voi vain rauhassa niitä multaisia näppejään nuolla ja mennä vaikkapa rosikseen valittamaan Testamentista, mutta joutuupahan maksamaan armottoman summan rahaa, kun häviää. 

   Miksi nuo naapurisi olivat kärkkymässä jotain sun tavaraa? Oliko sukulainen luvannut heille jotain. No jos, niin niistähän pitää jotain maksaa, lahjaveroa tai jotain, mokomasta. Aika kamala sisko teillä. Joko kateellinen, kun ei itse saanut mitään tai muuten vain ilkeilee. olivat varmaan kimpassa siskosi ja tuo mies, joka pani sulle kapuloita rattaisiin.

   Röyhkeydellä ei ole rajoja. 

mammaliini 67v kirjoitti:

Työkaverini (vain 5 vuoden ajan) pyysi minua takaajakseen heidän asuntolainalle, jessus!

Olin oikeastaan loukkaantunut, että joku kehtaa pyytää takaajakseen pienipalkkaista konttoristia.

Olin juuri eronnut ja olin yhäiti.

Nauroin ja sanoin, että en ikinä takaa kenenkään lainaa, niin minua kotonani on opetettu.

Hän snaoi, että minä olen luotettava ja ei minulla varmaan ole lainoja, ja taitaa omakotitalonikin olla velaton. Totta.

Tyttäreni ovat onneksi hankkineet ja rakentaneet talonsa omilla rahoillansa.

En ikinä ole taannut enkä tule koskaan takaamaan kenenkään lainoja, omillaan on tultava toimeen.

Älkää ihmiset taatko toisten lainoja, hävyttömiä ne, jotka edes kysyvät.

Omia lapsia voi max 20.000e taata, ei enempää.

Ja tiedättekö, tuo lainaaja joutui luopumaan talostaan 6 v päästä, kun eivät pystyneet maksmaaan sitä...apua mitä minulle ja pienille lapsilleni olisi tullut käymään! Pyysi takausta, nykyistä 80.000 e:lle...huh!!!!

Olin kiitollinen että vanhempammetalasovat asuntolainamme, muuten emme olisi pystyneet taloamme rakentamaan.

Teoriassa ei mutta jos tuollaiseen ei suostu, pyytäjä (yleensä jonkin sortin "prinsessa") muuttuu kuin taikaiskusta kuningattareksi, nimettäin draamakuningattareksi. Toki miehissäkin on näitä draamakuningattariksi muuttujia mutta selvästi harvemmassa. Erityisen kauheaa on jos muuten kiltti ja aina joustanut ihminen alkaa pitää kiinni omista oikeuksistaan, herranen aika miten hirveää se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Huh, näitä lukiessa 11 vuotta vanhempi isosiskoni kuulostaa kesyltä tapaukselta, vaikka on hänelläkin omat vaatimuksensa ja kotkotuksensa.

Näemme muutaman kerran vuodessa, sillä minä asun muusta perheestä ja lähisuvusta katsottuna toisella puolen maata. Helpottaa se ajatus, ettei tarvitse joka kissanristiäisissä juosta, tai muutenkaan olla jatkuvasti tekemisissä. Yleinen tapaamispaikka on vanhempiemme vapaa-ajan asunto, jonka isä aikanaan peri sedältään.

Rehellisesti lasken minuutteja siihen, että siskon vuokraamasta autosta näkyy vain perävalot. Jatkuvaa kyykyttämistä, asioiden kommentointia joille ei yksinkertaisesti mahda mitään "Voitko olla hiljaa, kun sulla on niin rasittava ääni?" "Sä varmaan tulet hoitamaan vauvaa, mä haluan nukkua. Sä olet kasvatusalalla!" Osa näistä perustelee huumorilla, vaikka hänestä kyllä huomaa että hän on tosissaan. Minä kyllä kestän siskon kyykytystä ja jatkuvaa motkotusta, enemmän olen huolissani kiltin äidin takia, joka pyrkii tekemään kaiken jotta kaikilla olisi mukavaa. Hyvä yritys, mutta ei. Sisko ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen, ja koska on oikkari niin kokee oikeudekseen julistaa paremmuuttaan suurelkeisesti.

Kerran siskoni sai tietää masennuksestani ja paniikkikohtauksistani. Silkkaa teeskentelyä ja huomionhakua, tässä vaiheessa räjähdin ja kerroin miten "huomionhakuista" se on saada paniikkikohtaus esim. kaupassa tai hississä. Vastaukseksi sain vittumaista virnuilua ja rasittavaa maiskutusta, kun tämä oikeuden kuningatar jatkoi rasvaisen lihapiirakan maiskutusta.

Mietin usein, että mitenköhän tuollaisella kyykyttäjällä on avopuoliso. Tämä ei nyt varsinaisesti kuulunut aiheeseen, mutta johonkin oli pakko vuodattaa aiheesta :D.

Oikkari?

Meille on tullut myös näitä mökkivieraita joskus.

Isä aikoinaan teki kylmäkellarin ja jääkaapissa on osa ruuista.

Olin aika ihmeissään, kun tuttu käveli suoraan jääkaapille.

Olin tällöin yksin, miehellä auto, kauppaan pitkä matka.

Normaalisti kyllä tarjotaan vieraille syötävää, mutta olisin saanut itse olla nälissään loppuviikon.

Kun tuttu näki lähes tyhjän jääkaapin, murahti ja laittoi oven kiinni.

Ruuat olivat toisessa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan menee jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa lasketaan kummankin varallisuus ja velat yhteen. Siitä vähennetään KUMMANKIN VELAT (myös jos toinen on omin päin velkaantunut ties mihin hölmöön) ja se mitä jää jäljelle on se ositettava summa. Tämä jaetaan 50/50.

Paitsi että kummankin puolison varat ja velat lasketaan erikseen, siis vaikka ensin vaimon varat miinus hänen velkansa, sitten miehen varat miinus hänen velkansa ja vasta näin saatuja erotuksia verrataan. Tämä on hyvä muistaa, koska väärällä laskutavalla ylivelkainen (velkaa enemmän kuin varoja) hyötyisi liikaa puolisonsa kustannuksella.

Muutenkin avioliiton aikanakin kummallakin on omat varansa ja velkansa ja vasta avioliiton päätyttyä (eroon tai kuolemaan) astuu mukaan avio-oikeus, ellei avioehdosta tai testamenteista tai lahjakirjoista muuta johdu.

Ohis: noilla laskutavoilla saat saman tuloksen

[ (N varat - N velat) + (Mvarat - Mvelat) ] : 2 = [(Nvarat+Mvarat) - (Nvelat+Mvelat)]:2

Itse olin lapsena, alta kouluikäisenä joskus tuollainen härski. Kerran kävelin naapurin keittiöön ja katsoin jääkaapissa olevan limsapullon ja pyysin saada sen (en kuitenkaan suoraan ottanut sitä). En saanut, oli perheen lapselle evääksi. Siitä sitten sain - ansaitusti - kuulla koulussa kettuilua. Mitään syytä ei ollut muuta kuin että en ymmrätänyt rajoja ja mikä on soveliasta ja mikä ei. Joskus muistelen näin jälkeenpäin että ehkä vanhempani eivät olleet kertoneet minulle siihen ikään mikä on soveliasta ja mikä ei. Onneksi kasvoin ulos siitä, mutta muisto jäi. Tämä ohjaa osaltaan elämäni valintoja ja sitä etten koskaan yritä olla toisten siivellä vaan kannan omani kekoon joka tilanteessa. Kun joskus saan, myös vastavuoroisesti annan takaisin. Mitään en pyydä ilmaiseksi. Ja tutuille ammattilaisille, timpureille ja sähkömiehille maksan aina laskun mukaan.

Pointtina ehkä se että lapset eivät välttämättä itse tiedä mikä on soveliasta ja mikä ei, ellei vanhemmat opasta. Ja jos ehtii elää niin aikuisuuteen saakka, oppiminen voi käydä tosi koville.

Vierailija kirjoitti:

Huh, näitä lukiessa 11 vuotta vanhempi isosiskoni kuulostaa kesyltä tapaukselta, vaikka on hänelläkin omat vaatimuksensa ja kotkotuksensa.

Näemme muutaman kerran vuodessa, sillä minä asun muusta perheestä ja lähisuvusta katsottuna toisella puolen maata. Helpottaa se ajatus, ettei tarvitse joka kissanristiäisissä juosta, tai muutenkaan olla jatkuvasti tekemisissä. Yleinen tapaamispaikka on vanhempiemme vapaa-ajan asunto, jonka isä aikanaan peri sedältään.

Rehellisesti lasken minuutteja siihen, että siskon vuokraamasta autosta näkyy vain perävalot. Jatkuvaa kyykyttämistä, asioiden kommentointia joille ei yksinkertaisesti mahda mitään "Voitko olla hiljaa, kun sulla on niin rasittava ääni?" "Sä varmaan tulet hoitamaan vauvaa, mä haluan nukkua. Sä olet kasvatusalalla!" Osa näistä perustelee huumorilla, vaikka hänestä kyllä huomaa että hän on tosissaan. Minä kyllä kestän siskon kyykytystä ja jatkuvaa motkotusta, enemmän olen huolissani kiltin äidin takia, joka pyrkii tekemään kaiken jotta kaikilla olisi mukavaa. Hyvä yritys, mutta ei. Sisko ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen, ja koska on oikkari niin kokee oikeudekseen julistaa paremmuuttaan suurelkeisesti.

Kerran siskoni sai tietää masennuksestani ja paniikkikohtauksistani. Silkkaa teeskentelyä ja huomionhakua, tässä vaiheessa räjähdin ja kerroin miten "huomionhakuista" se on saada paniikkikohtaus esim. kaupassa tai hississä. Vastaukseksi sain vittumaista virnuilua ja rasittavaa maiskutusta, kun tämä oikeuden kuningatar jatkoi rasvaisen lihapiirakan maiskutusta.

Mietin usein, että mitenköhän tuollaisella kyykyttäjällä on avopuoliso. Tämä ei nyt varsinaisesti kuulunut aiheeseen, mutta johonkin oli pakko vuodattaa aiheesta :D.

Oikkari? Siis mikä?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, näitä lukiessa 11 vuotta vanhempi isosiskoni kuulostaa kesyltä tapaukselta, vaikka on hänelläkin omat vaatimuksensa ja kotkotuksensa.

Näemme muutaman kerran vuodessa, sillä minä asun muusta perheestä ja lähisuvusta katsottuna toisella puolen maata. Helpottaa se ajatus, ettei tarvitse joka kissanristiäisissä juosta, tai muutenkaan olla jatkuvasti tekemisissä. Yleinen tapaamispaikka on vanhempiemme vapaa-ajan asunto, jonka isä aikanaan peri sedältään.

Rehellisesti lasken minuutteja siihen, että siskon vuokraamasta autosta näkyy vain perävalot. Jatkuvaa kyykyttämistä, asioiden kommentointia joille ei yksinkertaisesti mahda mitään "Voitko olla hiljaa, kun sulla on niin rasittava ääni?" "Sä varmaan tulet hoitamaan vauvaa, mä haluan nukkua. Sä olet kasvatusalalla!" Osa näistä perustelee huumorilla, vaikka hänestä kyllä huomaa että hän on tosissaan. Minä kyllä kestän siskon kyykytystä ja jatkuvaa motkotusta, enemmän olen huolissani kiltin äidin takia, joka pyrkii tekemään kaiken jotta kaikilla olisi mukavaa. Hyvä yritys, mutta ei. Sisko ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen, ja koska on oikkari niin kokee oikeudekseen julistaa paremmuuttaan suurelkeisesti.

Kerran siskoni sai tietää masennuksestani ja paniikkikohtauksistani. Silkkaa teeskentelyä ja huomionhakua, tässä vaiheessa räjähdin ja kerroin miten "huomionhakuista" se on saada paniikkikohtaus esim. kaupassa tai hississä. Vastaukseksi sain vittumaista virnuilua ja rasittavaa maiskutusta, kun tämä oikeuden kuningatar jatkoi rasvaisen lihapiirakan maiskutusta.

Mietin usein, että mitenköhän tuollaisella kyykyttäjällä on avopuoliso. Tämä ei nyt varsinaisesti kuulunut aiheeseen, mutta johonkin oli pakko vuodattaa aiheesta :D.

Oikkari?

Oikeustieteen opiskelija, tai henkilö joka on opiskellut oikeistiedettä. 

Entinen kaveri tuli käymään kun olin lajittelemassa kirpparille vietävää tavaraa. Olisi pitänyt hänelle antaa sellaisia vaatteita joita en ollut edes myymässä, mm. parisataa maksanut kotimainen neule ja juhlamekko. Jostain syystä en lämmennyt idealle ollenkaan.

Nasti kirjoitti:

Aikamoisia tarinoita!

Mä oon onneksi elämästäni siivonnut kaikenlaiset siipeilijät ja töksäyttelijät, mutta onhan niitä menneisyydessä ollut.

Esim muutossa auttaminen on ollutkin ihan koko muutossa auttamista, eli siis mitään ei ole pakattu tai siivottu, kun on luultu että mennään kantoavuksi. Tai se että ajelutetaan puolta sukua ympäriinsä koska on auto. Tai että maalle voi aina tulla kylään täysihoidolla. Tai että me kyllä maksetaan kun ei ole edes lapsia.

Nykyään kyllä autetaan mielellään ystäviä, koska ystävät ovat reiluja ja auttavat takaisin tavalla tai toisella. Hyvänpäiväntutut ja pahanilmanlinnut torpataan jos kyselevät apua - vasta yksi naisihminen pyysi meitä kylään uuteen kotiin, kun meillä on se iskuporakonekin. Sanottiin että se on ikävä kyllä lainassa, mutta tullaan mielellään tupareihin. Tiedettiin kyllä ettei kutsua tule.

N 20 v sitten olin mukana muutossa.

Ystäväni vaihtoi jonkun kanssa kotia päittäin.

Mentiin uuteen osoitteeseen ja siellä kaikki istui omilla paikoillaan, mitään ei oltu tehty.

Soitettiin sinne, joka ylläpiti asuntoja ja joku tuli toimistolta monen tunnin päästä.

Perheen isä oli suoraan siitä pokka pitää -ohjelmasta, Onslow vai mikä onkaan.

Me saatiin parin tunnin päästä viedä tavarat yhteen huoneeseen.

Kollegan pyyntö saada asuntoni avain, jotta hän ja rakastajansa pääsisivät silloin tällöin tapaamaan toisiaan, kun olen poissa. Ei ymmärtänyt, miksi en antanut.

Tai sitten se tapa, että mies häipyy niine hyvineen, ei puhettakaan omasiuuden jakamisesta, mutta olihan hänen niillä säästöillään hyvä tehdä häämatka toisen vaimon kanssa New Yorkiin. Minä maksoin kaikki asumiskulut, hän ruuan, mutta ei kahvia eikä leivänpäällisiä "koska ne olivat liian kalliita".

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti pyysi meitä ottamaan miehen siskon lapsen sijoitukseen (oli siis ollut pitkään lapsensuojelun asiakas ja tuolloin tilanne kärjistynyt). Tämä lapsi oli samanikäinen kuin meidän nuorin lapsi ja "siinähän se sivussa menisi" ja "eihän se ole kuin puolen vuoden homma".

Kieltäydyttiin koska ei meillä ole aikaa eikä resursseja vahtia ja kasvattaa huonosti käyttäytyvää lasta.  Kieltäytymisen seurauksena välit meni puoleen sukuun, koska olemme niin itsekkäitä ihmisiä.

Ymmärrän anoppiasi, hän olis halunnut lapsen pysyvän suvussa eikä joutuvan vieraaseen perheeseen sijoitukseen. Mutta ymmärrän myös teitä, sijaisperheeksi ei pidä ryhtyä toisia miellyttääkseen jos siihen ei oikeasti ole rahkeita. Lasten sijoittaminen ym. on herkkiä asioita ja voi johtaa juuri tuollaiseen. Vähän ikävästi kyllä puhut lapsesta, lapsen vika ei ole jos vanhemmat ei häntä ole osanneet tai halunneet kasvattaa. Tuon lauseen olisit voinut jättää pois ja todeta vaan että teidän rahkeet ei sijoitusperheeksi riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se tapa, että mies häipyy niine hyvineen, ei puhettakaan omasiuuden jakamisesta, mutta olihan hänen niillä säästöillään hyvä tehdä häämatka toisen vaimon kanssa New Yorkiin. Minä maksoin kaikki asumiskulut, hän ruuan, mutta ei kahvia eikä leivänpäällisiä "koska ne olivat liian kalliita".

Jos olitte naimisissa niin osituksen voi tehdä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan menee jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa lasketaan kummankin varallisuus ja velat yhteen. Siitä vähennetään KUMMANKIN VELAT (myös jos toinen on omin päin velkaantunut ties mihin hölmöön) ja se mitä jää jäljelle on se ositettava summa. Tämä jaetaan 50/50.

Paitsi että kummankin puolison varat ja velat lasketaan erikseen, siis vaikka ensin vaimon varat miinus hänen velkansa, sitten miehen varat miinus hänen velkansa ja vasta näin saatuja erotuksia verrataan. Tämä on hyvä muistaa, koska väärällä laskutavalla ylivelkainen (velkaa enemmän kuin varoja) hyötyisi liikaa puolisonsa kustannuksella.

Muutenkin avioliiton aikanakin kummallakin on omat varansa ja velkansa ja vasta avioliiton päätyttyä (eroon tai kuolemaan) astuu mukaan avio-oikeus, ellei avioehdosta tai testamenteista tai lahjakirjoista muuta johdu.

Ohis: noilla laskutavoilla saat saman tuloksen

[ (N varat - N velat) + (Mvarat - Mvelat) ] : 2 = [(Nvarat+Mvarat) - (Nvelat+Mvelat)]:2

Apua! 😱

Alapeukuttajat, perustelkaa !?

En ota kantaa siihen, miten avioerossa tuo omaisuuden määritelmä tehdään vaan ainostaan mitä tuo edellinen kirjotti, että noissa laskutavoissa tulisi joku loppusummaan ero. Ei tule, ja mielellään kertokaa miten siinä erotilanteessa ne varat ja velat oikeasti lasketaan, jos sitä alapeukutitte.

T. Matikanope