Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olin joskus silloisen poikaystäväni ystävän perheen miljoonahuvilalla viettämässä pitkää kesäviikonloppua. Huvila sijaitsi syrjäisessä paikassa, josta lähimpien palveluiden ääreen ei päässyt ilman autoa. Olimme arvioneet ruoan menekin väärin. Lounasta piti saada, mutta ei ollut jäljellä kuin jotain rippeitä. Kuskit olivat kuitenkin nauttineet vielä myöhään yöllä alkoholia, eivätkä olleet ajokunnossa. Olen innokas ruoanlaittaja, ja sain rippeistä, sekä keittiöstä löytämistäni mausteista loihdittua meille pastan. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla. 

Aterian jälkeen miehen ystävä, tämä arvokkaan huvilan omistavan perheen jäsen, tuli läksyttämään minua. Olin lisännyt pastaan keittiöstä löytämäni puolikkaan linssipakkauksen. Pakkaus kuului hänen veljelleen, joka vietti mökillä aikaa. Minä olin ajatellut että siinä tilanteessa, jossa juuri mitään ruokaa ei ollut, ja huvilalla oli jotain 12 nälkäistä ihmistä, olisi ollut ihan ok ja ymmärrettävää hyödyntää tällainen kaapista löytynyt elintarvike (varsinkin kun kyseessä oli avattu pakkaus, mökin omistajaperheen jäsen oli itse mukana syömässä, eikä ruokalaskua oltu edes jaettu vielä). Ystävän mielestä olin kuitenkin toiminut väärin, eikä häntä lepyttänyt edes se,  kun tarjouduin maksamaan linssit (mitähän ne maksavat, jotain 1€/paketti?). Tilanne oli absurdi: seisoin siinä prameassa huvilassa syytettynä isäntäperheen puolikkaan linssipaketin luvattomasta käyttöönotosta. Mietin vanhaa sananlaskua: "Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostaankaan." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivaritalossa naapuri istuttaa joka kevät monta kymmentä ulkokukkaruukkua ja lähtee sitten koko kesäksi mökille. Lähtiessä käy sanomassa mulle, että voitko taas kastella kukkani.

Vanhempani tekevät joka vuosi saman. Kesäkuun puolivälissä he käyvät ostamassa hirveän kasan ulkokukkia ja sitten lähtevät juhannuksena 7 viikoksi mökille. Kastelu jää tietenkin minun vastuulleni. Onneksi asun suhteellisen lähellä, joten ei kastelu nyt mikään suunnaton vaiva ole. Ihmettelen vaan, että eikö nuo rahat voisi käyttää johonkin järkevämpään kuin kukkiin, joita he eivät ole edes itse näkemässä.

Onko teillä oma piha?

Sano että tuovat kukkaruukkuukkunsa teille hoitoon ennen mökille lähtöä.

Pääset helpommalla kastelun suhteen ja saat kesän kukat ilmaiseksi.

Ehkä seuraavalla kerralla istuttavat vähemmän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Minäkin käyn vaatimassa itselleni isoisäni rakentamaa omakotitaloa, kun se on kuulunut meidän suvulle.

On ihan eri asia, jos se on muinoin myyty.

Mutta jos on esimerkiksi pariskunta, joista toisella on lapsia, mutta toisella ei. Lapseton perii vaikka sukutalon.

Jos lapseton sitten kuolee ensin, leski voi jäädä taloon asumaan, mutta lesken kuoleman jälkeen lesken lapset eivät peri taloa, vaan esimerkiksi lapsettomana kuolleen sisarukset tai näiden lapset perivät talon.

Lapsettoman parin leski perii puolisonsa ja hänen kuoltuaan hänen lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivaritalossa naapuri istuttaa joka kevät monta kymmentä ulkokukkaruukkua ja lähtee sitten koko kesäksi mökille. Lähtiessä käy sanomassa mulle, että voitko taas kastella kukkani.

Vanhempani tekevät joka vuosi saman. Kesäkuun puolivälissä he käyvät ostamassa hirveän kasan ulkokukkia ja sitten lähtevät juhannuksena 7 viikoksi mökille. Kastelu jää tietenkin minun vastuulleni. Onneksi asun suhteellisen lähellä, joten ei kastelu nyt mikään suunnaton vaiva ole. Ihmettelen vaan, että eikö nuo rahat voisi käyttää johonkin järkevämpään kuin kukkiin, joita he eivät ole edes itse näkemässä.

Onko teillä oma piha?

Sano että tuovat kukkaruukkuukkunsa teille hoitoon ennen mökille lähtöä.

Pääset helpommalla kastelun suhteen ja saat kesän kukat ilmaiseksi.

Ehkä seuraavalla kerralla istuttavat vähemmän...

Vanhempasi voisivat ostaa pihakukkansa 7 viikon mökkikeikan jälkeen tai viedä juhannuksena kukkansa mökille ja tuoda sitten kaupunkiin. Kerro heille,että sinulta menee liikaa aikaa kukkien hoitoon.

Nuoruusvuosina oltiin erään kaverin kanssa risteilyllä kun hän halusi lainata minulta rahaa tax freehen sillä verukkeella että halusi säästää rahaa pelikoneeseen. Oltiin nuoria ja pelattiin paljon eri pelejä. No lainasin tietty sen 20 euron (joka oli iso raha silloin nuorelle) kun oltiin kavereita ja hän lupasi maksaa takaisin seuraavan kerran kun nähdään. Jälkeenpäin selvisi että oli voittanut ennen tätä jo sen verran rahaa että olisi ihan hyvin voinut itse maksaa ostoksensa mutta ei, halusi silti että maksan hänen tax free-ostoksensa. Aika kului eikä tietenkään maksanut takaisin. Ekan kerran muistutettuani lupasi maksaa takaisin pian, toisen kerran muistutettuani leikki tyhmää ja otti todella ylimielisen ilmeen naamalle ja ihmetteli että mistä ihmeestä oikein puhun.

Vuosia tämän jälkeen "kostin" ja lainasin häneltä pari euroa ilman aikomusta maksaa takaisin, kaveri jaksoi kitistä siitä useamman vuoden ja piti minua huonona kaverina kun en maksa velkoja takaisin.

Ei olla kavereita enää.

Naapurini lohkoi OK-tonttinsa. Jälkikasvu rakensi OK-talon siihen viereen, lohkotulle alalle.

Tuli mittailemaan paikkoja illalla tontillemme.

Minä ihmettelemään, mitä oikein puuhaa pihallamme ja sitä kysymään. Hän katseli kuulemma paikkoja, jos jälkikasvulle vedettäisiin vesijohto meidän tontin läpi (Noin 200 m naapuriin matkaa, koska välissä puistovyöhyke).

Kysyin, miksei vedä vesiä siitä ihan vierestä. Ei kuulemma halunnut, että hänen nurmikko menee pilalle...

Nää on ihan hirveitä! Apua! :,DD

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta aiemmasta mummosta mieleen oma ex-anoppini. Hän saattoi laittaa yhtäkkiä postissa ilman syytä lahjan tulemaan, ja pian tuli perästä viesti että niinkö vähän minun lahjaani arvostatte, ettette edes laita kuvaa lapsista sitä aukaisemassa. Oli sitä ennen soitellut miehen sisaruksille, kuinka hän niin meidän perhettä auttaa ja kiitoksen sanaa ei kuulu. Kyseessä siis lahja, josta saimme vasta tietää, lahja joka tuli ilman syytä ja ennen kaikkea, lahja jota ei pyydetty/odotettu. Emme ikinä pyytäneet häneltä apua tai rahallista tukea. Kysyttäessä olen sanonut lasten toiveita, mutta en sen kummempaa. Ei ole koskaan edes lapsenlikkana ollut puolen tunnin vaunulenkkiä pidempää aikaa, joten ihan todella ei ole siitä kyse että olisimme hyväksikäyttäneet häntä.

Tämä lienee vähän siinä ja siinä onko enemmän sitä rajattomat isovanhemmat osiota, mutta on kyllä mielestäni härski odotus. Siis se, että laittaa lahjan toisille kysymättä edes onko tarvetta, ja sitten luulee että lahjan anto antaa antajalle jotain oikeuksia.

Meillä miehen sisko on antanut meille kasoittain lastensa tavaraa (meidän poika on pari vuotta hänen nuorimmaistaan pienempi). Nyt sit viikonloppuna olisi halunnut syöttää juhlissa pojalleni kakkua ja sanoin että me on päätetty ettei yhdeksänkuukautinen vielä tarvitse sokeria. Siis ihan nätisti sanoin. Intti pitkään että no kun sille tulee paha mieli. Joo en antanut periksi. Oli sitte n mun vietyä vauvan nukkumaan alkanut irvailemaan miehelleni minun kustannuksellani. Ja kun mieheni puolusti minua kehitti tappelun ja sanoi muun muassa että kun ollaan niin kiittämättömiä!? Ihan ollaan moneen kertaan kiitelty kaikesta mitä meille on annettu (vaikkei välttämättä hirveesti tykättäisi) ja on luultu että on hänellekin vähän helpotus päästä niin helpolla eroon lelukasoista tms. Mut nyt mietitään miehen kanssa että sanoisko vaan et kiitos ostetaan itse vauvan tarvikkeett ettei tarvi jäädä kiitollisuudenvelkaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Minäkin käyn vaatimassa itselleni isoisäni rakentamaa omakotitaloa, kun se on kuulunut meidän suvulle.

On ihan eri asia, jos se on muinoin myyty.

Mutta jos on esimerkiksi pariskunta, joista toisella on lapsia, mutta toisella ei. Lapseton perii vaikka sukutalon.

Jos lapseton sitten kuolee ensin, leski voi jäädä taloon asumaan, mutta lesken kuoleman jälkeen lesken lapset eivät peri taloa, vaan esimerkiksi lapsettomana kuolleen sisarukset tai näiden lapset perivät talon.

Miten sen kaapin kuulumisen suvulle voi sadan vuoden jälkeen todistaa. Sekin voi olla myyty tai lahjoitettu tälle nykyiselle omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi hamstraa tavaraa ...

jätetään vaikka portaille jos emme ole kotona.

Sanot reippaasti hänelle, että ei siellä portailla mitään ollut, varmaan varastettu ennen kuin tulitte kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tädeillä, äideillä yms. tuntuu joskus olevan hyvinkin ihmeellinen ajatusmaailma, että teini-ikäisen tai jo aikuisen lapsensa / siskon- tai veljen lapsen tavarat on jotenkin vapaata riistaa ja niitä voi jaella ympäriinsä kysymättä tavaroiden omistajalta sen enempiä.

Itse olen menettänyt, muutamia vauvaleluja lukuun ottamatta, lähes kaikki vanhat tavarani, koska äitini katsoi oikeudekseen jaella kaikki vanhat lautapelit, lelut yms. persaukisille sukulaisille tai työkavereidensa lapsille. Siellä oli useampiakin sellaisia tavaroita, jotka nyt olisin halunnut antaa omalle lapselleni, mutta kun ei, niin ei.

Kyllähän aikuiseksi kasvaneiden lasten romppeet kuuluvat vanhemmille, jos ne heidän riesaksi on jätetty. Itse heittäisin kaikki Fidaan tai roskiin.

Miksi et ole hakenut tavaroitani pois? Ei vanhemmillasi ole mitään velvollisuutta säilyttää sinun tavaroitasi.

Oma lapsi, nyt nuori opiskeleva aikuinen. Sitähän haluaa aina auttaa ja tukea. Niinpä hänellä on käytössään auto, joka on minun ja jonka vakuutukset ja verot maksan. Ei tarvitse sitä juurikaan, mutta hyvä olla olemassa. Julkinen kulkee asuntonsa vierestä ja kauppaan pääsee vaikka kävellen.

Oma autoni, jota tarvitsen työssäni, oli menossa korjaamolle ja kysyin lapsen autoa lainaksi muutamaksi päiväksi. Ei käy, hän ilmoitti, korjaamosta saa vara-autoja. Ei auttanut mikään anelu, ei muistutus että auto on käytännössä minun ja sen myös maksankin, miksi maksaa myös vara-autosta? Mihinkään ei autoa olisi juuri silloin tarvinnut, eli seisoi parkkipaikalla, mutta minulle sitä ei voinut lainata.

Mies sitten järjesti minulle toisen auton korjauksen ajaksi.  Olemme miehen kanssa kumpikin auttavaisia ja avuliaita ihmisiä, meillä on hyvät tulot ja voimme auttaa aikuisia lapsiamme myös rahallisesti, sekä myös muuten. Joskus olisi vain mukavaa saada vastavuoroisesti jotain apua meillekin päin!  Aina se hämmästyttää, kun vastavuoroisuus ei toimi.

Lontoossa asuvana mun oletetaan pyörittävän ilmaista hotellia ja kuriiripalvelua kaiken maailman serkun kummin kaimoille.

Sellaisia, voitko käydä hakemassa tuotteen x jostain random kaupasta joka sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia ja on auki 12-16 ma-to ja lähettää sen postitse tulee yllättävän usein.

Sitten loukkaannutaan kun kieltäydyn koska en voi (enkä halua) ottaa kahta tuntia vapaata kesken työpäivän että ehtisin reissata toiselle puolelle kaupunkia ja lisäksi jonottaa postissa.

Joskus aiemmin ennen kuin opin kieltäytymään kaikista pyynnöistä ja suostunut niin sitten on vinguttu kalliista postimaksuista ja luvattu tarjota kahvit mun seuraavalla suomen reissulla niiden maksamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruusvuosina oltiin erään kaverin kanssa risteilyllä kun hän halusi lainata minulta rahaa tax freehen sillä verukkeella että halusi säästää rahaa pelikoneeseen. Oltiin nuoria ja pelattiin paljon eri pelejä. No lainasin tietty sen 20 euron (joka oli iso raha silloin nuorelle) kun oltiin kavereita ja hän lupasi maksaa takaisin seuraavan kerran kun nähdään. Jälkeenpäin selvisi että oli voittanut ennen tätä jo sen verran rahaa että olisi ihan hyvin voinut itse maksaa ostoksensa mutta ei, halusi silti että maksan hänen tax free-ostoksensa. Aika kului eikä tietenkään maksanut takaisin. Ekan kerran muistutettuani lupasi maksaa takaisin pian, toisen kerran muistutettuani leikki tyhmää ja otti todella ylimielisen ilmeen naamalle ja ihmetteli että mistä ihmeestä oikein puhun.

Vuosia tämän jälkeen "kostin" ja lainasin häneltä pari euroa ilman aikomusta maksaa takaisin, kaveri jaksoi kitistä siitä useamman vuoden ja piti minua huonona kaverina kun en maksa velkoja takaisin.

Ei olla kavereita enää.

Tässä olisi kannattanut lainata 25 € ja palauttaa takaisin 5 € ja sanoa, että pidän sen 20€ vanhan lainan takaisinmaksuna. 

Ihmiset osaavat olla törkeitä

Lupasin auttaa ystäväni poikaystävää työnhaussa, autoin hiomaan hakemuksia ja lopulta järkkäsin haastattelun tuttuni firmaan. Ennen sitä sovittiin tapaaminen kahvilassa että voisin prepata häntä hastattelua varten.

Tyyppi saapuu paikalle myöhässä, tilaa juotavaa ja syötävää, tyrmää kaikki neuvoni ja vinkkini koska tietää itse asiat paremmin ja lähtiessä toteaa että oho hänellä ei olekaan rahaa joten onhan ok että minä maksan laskun.

Mä olin juonut kahvin ja hän syönyt voileivän ja juonut oluen ja sitten vielä sen kahvinkin siihen päälle.

Joo ei ollut ok.

Tyyppi mokasi haastattelun ja aika pian sen jälkeen ystävänikin näki valon ja löysi normaalin poikaystävän röyhkeän lokin sijaan.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Loppujen lopuksi veljesi ex-vaimo teki sinulle palveluksen, et sinä mihinkään niitä vanhoja rojujasi tarvinnut etkä tarvitse. Ja kun nainen joutui vielä tekemään sen ilmeisen vähäisellä taloudellisella hyödyllä ja sai "lisäpalkakseen" katkeruutesi ja mykkäkoulusi niin olidit todellakin hänelle anteeksipyynnön velkaa.

Taisi ex-vaimo löytää palstalle.

Ymmärrän närkästyksen veljen vaimon toiminnasta. 

Mutta toisaalta, miksi varastoida tavaroitaan vanhempien kotiin ja olettaa, että omat huoneet säilyvät hamaan hautaan saakka sellaisina, kuin kotoa lähtiessä jäivät? Jos on tärkeitä tai tunnearvoa sisältäviä tavaroita, ne otetaan omaan kotiin mukaan?

Isäukko kehotti käymään vain kerran viikossa suihkussa, ja leikkaamaan lyhyen tukan ettei kuluisi vettä ja sähköä, näin aikoinaan kun asuin kotona. 

Myöhemmin enoni sanoi ettei minun pitäisi asua omassa vuokra-asuinpaikassani. Oli jopa ohjeistanut sähköyhtiön miestä että katkaisemaan sähköni. Sähköyhtiön mies ymmärsi ahdistukseni, ja vakuutti minulle etteivät he kenenkään sähköjä katkaise sen takia että joku ulkopuolinen niin kehottaa. 

Enon vaimo sanoi että minun pitäisi antaa oman kissani kuolla, koska kissan el. kulut tulivat MINULLE kalliiksi...

Että suku on pahin. Suorastaan sairasta puuttua toisten yksityisasioihin tuolla tavoin, vai mitä sanotte?

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi, nyt nuori opiskeleva aikuinen. Sitähän haluaa aina auttaa ja tukea. Niinpä hänellä on käytössään auto, joka on minun ja jonka vakuutukset ja verot maksan. Ei tarvitse sitä juurikaan, mutta hyvä olla olemassa. Julkinen kulkee asuntonsa vierestä ja kauppaan pääsee vaikka kävellen.

Oma autoni, jota tarvitsen työssäni, oli menossa korjaamolle ja kysyin lapsen autoa lainaksi muutamaksi päiväksi. Ei käy, hän ilmoitti, korjaamosta saa vara-autoja. Ei auttanut mikään anelu, ei muistutus että auto on käytännössä minun ja sen myös maksankin, miksi maksaa myös vara-autosta? Mihinkään ei autoa olisi juuri silloin tarvinnut, eli seisoi parkkipaikalla, mutta minulle sitä ei voinut lainata.

Mies sitten järjesti minulle toisen auton korjauksen ajaksi.  Olemme miehen kanssa kumpikin auttavaisia ja avuliaita ihmisiä, meillä on hyvät tulot ja voimme auttaa aikuisia lapsiamme myös rahallisesti, sekä myös muuten. Joskus olisi vain mukavaa saada vastavuoroisesti jotain apua meillekin päin!  Aina se hämmästyttää, kun vastavuoroisuus ei toimi.

Sinuna pistäisin auton myyntiin kylmästi. Kai sinulla auton vara-avaimet on? Sen kun käyt hakemassa pois sen. Sinun autohan se on.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi, nyt nuori opiskeleva aikuinen. Sitähän haluaa aina auttaa ja tukea. Niinpä hänellä on käytössään auto, joka on minun ja jonka vakuutukset ja verot maksan. Ei tarvitse sitä juurikaan, mutta hyvä olla olemassa. Julkinen kulkee asuntonsa vierestä ja kauppaan pääsee vaikka kävellen.

Oma autoni, jota tarvitsen työssäni, oli menossa korjaamolle ja kysyin lapsen autoa lainaksi muutamaksi päiväksi. Ei käy, hän ilmoitti, korjaamosta saa vara-autoja. Ei auttanut mikään anelu, ei muistutus että auto on käytännössä minun ja sen myös maksankin, miksi maksaa myös vara-autosta? Mihinkään ei autoa olisi juuri silloin tarvinnut, eli seisoi parkkipaikalla, mutta minulle sitä ei voinut lainata.

Mies sitten järjesti minulle toisen auton korjauksen ajaksi.  Olemme miehen kanssa kumpikin auttavaisia ja avuliaita ihmisiä, meillä on hyvät tulot ja voimme auttaa aikuisia lapsiamme myös rahallisesti, sekä myös muuten. Joskus olisi vain mukavaa saada vastavuoroisesti jotain apua meillekin päin!  Aina se hämmästyttää, kun vastavuoroisuus ei toimi.

Miksi kysyit? Tuossa tapauksessa oikeutesi ja ainoa oikea tapa toimia olisi ollut sanoa tulevasi hakemaan autosi omaan käyttöön ajaksi X, "lapsi" kulkekoon bussilla sen aikaa. Ei tuollaisia asioita kysellä.