Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Ei saisi missään nimessä antaa kysymättä eteenpäin, mutta miksi ylipäänsä olette jättäneet tavarat sinne vanhemmillenne?

Kun ne ei mahtuneet sinne 12-nelion opiskelijaboksiin. Kamat oli vaivihkaa jaettu em. persaukisille sillävälin, kun opiskelin enkä tajunnut että ne olisi pitänyt raahata varastoboksiin säilöön.

Yks lokki-mamma pyytää aina muita hakemaan lapselleen vaatteita ym Stockmannilta kun ei itse ehdi. Sitten seuraa näytelmä, että on maksavinaan ja odottaa, että toinen sanoo, että ei tarvi maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille jotka olette ketjuun kirjoitelleet! Tämä on minun ehdottomasti pisin ketjuni koskaan minkä olen tehnyt.

En olisi koskaan uskonut, että tästä tulee aaveen pisimpiä ketjuja.

Ketjua on mm. Siteerattu myös iltapäivälehdissä :)

Terkuin,

Laura

Paitsi, että tämä ei ole sun aloituksesi vaan minun. Tällä oli myös rinnakkaisketju, jossa puhuttiin lokkeilusta. Minä en ollut yhtään hyvilläni, että sanamuotojani kopioitiin (ei siteerattu) lehdessä. Kommentoin sitä aiemmin ketjussa. Jäi huomaamatta sulta. En myöskään laita tähän nimeäni, koska en halua tulla tunnistetuksi. Miksi teet näin? Etkö pidä itsekin itseäsi vähän outona?

Ap

Paitsi, että tämä on minun aloitukseni, ei sinun. Aloitin tämän ihan omaa kekseliäisyyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille jotka olette ketjuun kirjoitelleet! Tämä on minun ehdottomasti pisin ketjuni koskaan minkä olen tehnyt.

En olisi koskaan uskonut, että tästä tulee aaveen pisimpiä ketjuja.

Ketjua on mm. Siteerattu myös iltapäivälehdissä :)

Terkuin,

Laura

Paitsi, että tämä ei ole sun aloituksesi vaan minun. Tällä oli myös rinnakkaisketju, jossa puhuttiin lokkeilusta. Minä en ollut yhtään hyvilläni, että sanamuotojani kopioitiin (ei siteerattu) lehdessä. Kommentoin sitä aiemmin ketjussa. Jäi huomaamatta sulta. En myöskään laita tähän nimeäni, koska en halua tulla tunnistetuksi. Miksi teet näin? Etkö pidä itsekin itseäsi vähän outona?

Ap

Paitsi, että tämä on minun aloitukseni, ei sinun. Aloitin tämän ihan omaa kekseliäisyyttäni.

Kekseliäisyyttä ei tarvittu, sillä aihepiiri puhutti palstalla muutenkin aloituksen aikaan. Uskomattomia tarinoita joka tapauksessa. Mutta hei, koitahan pärjäillä.

Ap

tuli tänä aamuna klo 7 koputtelemaan ovelle, kysyi onko kaljaa ja kun ei ollu, pyys kupin kahvia kun olin just keittäny.

Vierailija kirjoitti:

tuli tänä aamuna klo 7 koputtelemaan ovelle, kysyi onko kaljaa ja kun ei ollu, pyys kupin kahvia kun olin just keittäny.

siis naapurin ukko.

Sukulainen oli tulossa meillä käymään mutta soittikin sitten että tulkaa sittenkin te tänne kun teille on niin pitkä matka.

Anoppi käyttää poikansa (mieheni) kiltteyttä hyväksi missä milloinki, juhannuksena pitäis häntä kuskata paikasta A paikkaan B, sekä hakea kotiin, koska junien aikataulut ei miellytä. Laittoi pojan myös tekemään erään omistamansa asunnon rempan täysin ilmaiseksi (oli laittamassa myyntiin sitä niin halusi "loppusilauksen", miehelläni raksapuolen ammatti). Meillä syntyi samaan aikaan vauva ja olisin tarvinnut mieheni apua kotona. Anoppi pyysi poikaanda tulla "näyttämään miten seinä maalataan", ja loppujen lopuksi mies joutui maalaamaan kaikki pinnat, anopin istuessa vierrssä rupatellen mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini suuttui minulle kun en yhtynyt hänen vihanpitoonsa exäänsä kohtaan. Olemme kuuluneet vuosia samaan tuttavaporukkaan ja itse olen säilyttänyt hyvät välit omiin ex-kumppaneihini.

Kaverini mielestä olen petturi koska eksät pitäisi haukkua automaattisesti ympäri kyliä ja omiin tai kavereiden eksiin ei saa pitää mitään yhteyttä tai edes moikata.

Jos olisimme vielä teinejä niin ymmärtäisin tälläisen mustavalkoisen ajattelun, mutta kun ollaan jo aikuisia...

Kukahan täällä ajattelee mustavalkoisesti? Vetäkää oikeasti vessasta alas nämä puolueettomuuslässytykset, nämä on nähty niin usein. Nyt olisi hauska tietää se toinen puoli, koska nyt kuullostaa siltä, että jotain on oikeasti tapahtunut mihin ystäväsi olisi tarvinnut tukeasi. Minua eniten ärsyttävät naiset, jotka esittävät niin ihanan puolueetonta, vaikka se exä tekisi mitä tahansa ja toinen on selkeästi rikki ja tuen tarpeessa. Osa tekee tuota ihan silkasta kiusanteosta, osa taas valitsee automaattisesti miehen puolen asiasta. Lisäksi puolueettomuus on selkein tapa osoittaa, että hyväksyy toisen temppuilun. Muutama kaveri aloitti minulle tuon laulun, kun eksäni kohteli minua väkivaltaisesti ja petti jopa heidän tietäen, mutta siinä vaiheessa taas puolueettomuus unohtui kun iskin takaisin vaikka en tehnyt mitään niin sairasta kuin eksäni. Sitä paitsi olen aina ihmetellyt millaisissa suhteissa ihmiset elävät, jos eron jälkeen ollaan edelleen kavereita. Ei tarvitse verisesti riitaantua, mutta eivät todelliseen rakkauteen perustuvat suhteet vain pääty niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitain vuosia sitten meillä oli sukua vanhempieni luona kylässä. Paikalla oli myös serkkuni lapsineen. Lapset olivat noin 5-7 v. Äitini kaivoi heille varastosta minun ja veljeni vanhoja leluja.

Serkkuni tyttö ihasteli joitain minun vanhoja tavaroitani, ja esim. kokeili juhlavaa ja kaunista hiuspantaa joka minulla oli lapsena ollut (olin saanut sen noin kuusivuotiaana parhaalta kaveriltani lahjaksi). Tätä vierestä seurannut tätini kysyi (osoittaen kysymyksen tytölle) että ”eikös X voisikin antaa sen sinulle”?

Minä siinä sitten kakistelin ja yritin löytää diplomaattisen tavan sanoa pikkutytölle, että valitettavasti hän ei voi saada minun vanhaa ja rakasta suosikkihiuspantaani. Täti alkoi vähän inttää, ja lisäsi, että ”mutta kun sinulla on tuossa niitä muutenkin niin monta”. Silloin sisuunnuin ja vastasin napakasti, että minulla ei ole aikomuksenani antaa lapsuuden aikaisia tavaroitani pois, ja että sillä on syynsä että olen ne säilyttänyt. Lisäsin tytölle lempeämmin, että voin katsoa josko vaikka synttärilahjaksi löytyisi jotain uutta ja hienoa.

Koin törkeäksi, että tätini asetti minut sukulaisten ja vielä nuorten lasten edessä tilanteeseen, jossa hän yritti taivutella minua luopumaan jostain omastani. Olisin voinut näyttäytyä lasten silmissä ahneena ja ikävänä ihmisenä kun kieltäydyin luopumasta omastani.

Olin säästänyt ja huolella säilyttänyt lapsuudenaikaisia tavaroitani, koska niihin liittyi paljon muistoja, ja jotta voisin ne ehkä joskus antaa omille lapsilleni. Millaista se sitten olisi, jos en voisi niin tehdä, koska ne on vuosia sitten annettu serkun lapsille?

Olisit vastannut, että "tätihän voisi antaa minulle autonsa, kun heillä on taloudessa niin monta polkupyörää".

Tädeillä, äideillä yms. tuntuu joskus olevan hyvinkin ihmeellinen ajatusmaailma, että teini-ikäisen tai jo aikuisen lapsensa / siskon- tai veljen lapsen tavarat on jotenkin vapaata riistaa ja niitä voi jaella ympäriinsä kysymättä tavaroiden omistajalta sen enempiä.

Itse olen menettänyt, muutamia vauvaleluja lukuun ottamatta, lähes kaikki vanhat tavarani, koska äitini katsoi oikeudekseen jaella kaikki vanhat lautapelit, lelut yms. persaukisille sukulaisille tai työkavereidensa lapsille. Siellä oli useampiakin sellaisia tavaroita, jotka nyt olisin halunnut antaa omalle lapselleni, mutta kun ei, niin ei.

Sama täällä 🙄 ihan alkoi veetuttamaan kun muistin kuinka paljon minun (maksamiani) tavaroitakin äiti on jaellu typerille serkuilleni. Kerran jo raivostuin että alan jakelemaan facebookin roskalavalla äitini tavaroita ja hakijoita on kohta ovella

Ei saisi missään nimessä antaa kysymättä eteenpäin, mutta miksi ylipäänsä olette jättäneet tavarat sinne vanhemmillenne?

Tätä samaa ihmettelen. Ei vanhempien koti ole mikään museo, vaan kyllä sieltä pitää ottaa omat tavaransa mukaansa tai ovat vapaata riistaa. Miettikää itse, kuinka paljon haluatte varata säilytystilaa kotoanne toisten roinille, joille teillä itsellä ei ole edes minkäänlaista tunnesidettä?

Vähän ot ja olen tavallaan samaa mieltä, mutta...

Mieheni vanhemmat ovat säilyttäneet mieheni leluja ja tavaroita, vaikka mieheni ei niitä itse ole halunnut. Ovat todella perhekeskeisiä ja hoitavat paljon lapsiamme.

Sitten taas minun vanhempani, kaikki kamat on kyllä tyrkätty mukaan sillä sekunnilla kuin mahdollista ja mitä en halunnut heitettiin roskiin. Eivät ole perhekeskeisiä, enkä ole heidän kanssaan juuri tekemisissä. Heistä huokuu se asenne, että lapset on nyt hoidettu ja se on oma elämä nyt. Tässä ei ole siis mitään pahaa, mutta en ole juuri heidän kanssaan tekemisissä, eivätkä he lasteni kanssa. Tämä tuntuu heitä kuitenkin jollain tavalla harmittavan, ehkä sen takia, että olisi ”sosiaalisesti normaalia” olla omien lasten perheen kanssa tekemisissä, ei siis siksi, että he aidosti vaalisivat ja arvostaisivat sitä.

Tarkoitan, että mitään pakkoa ei ole säilöä vanhoja leluja, eikä sitä tule lapsen odottaa, mutta olen huomannut, että niissä perheissä, missä perhesiteitä arvostetaan ja vaalitaan, myös noilla ”merkityksettömillä” muistoilla on tunnearvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitain vuosia sitten meillä oli sukua vanhempieni luona kylässä. Paikalla oli myös serkkuni lapsineen. Lapset olivat noin 5-7 v. Äitini kaivoi heille varastosta minun ja veljeni vanhoja leluja.

Serkkuni tyttö ihasteli joitain minun vanhoja tavaroitani, ja esim. kokeili juhlavaa ja kaunista hiuspantaa joka minulla oli lapsena ollut (olin saanut sen noin kuusivuotiaana parhaalta kaveriltani lahjaksi). Tätä vierestä seurannut tätini kysyi (osoittaen kysymyksen tytölle) että ”eikös X voisikin antaa sen sinulle”?

Minä siinä sitten kakistelin ja yritin löytää diplomaattisen tavan sanoa pikkutytölle, että valitettavasti hän ei voi saada minun vanhaa ja rakasta suosikkihiuspantaani. Täti alkoi vähän inttää, ja lisäsi, että ”mutta kun sinulla on tuossa niitä muutenkin niin monta”. Silloin sisuunnuin ja vastasin napakasti, että minulla ei ole aikomuksenani antaa lapsuuden aikaisia tavaroitani pois, ja että sillä on syynsä että olen ne säilyttänyt. Lisäsin tytölle lempeämmin, että voin katsoa josko vaikka synttärilahjaksi löytyisi jotain uutta ja hienoa.

Koin törkeäksi, että tätini asetti minut sukulaisten ja vielä nuorten lasten edessä tilanteeseen, jossa hän yritti taivutella minua luopumaan jostain omastani. Olisin voinut näyttäytyä lasten silmissä ahneena ja ikävänä ihmisenä kun kieltäydyin luopumasta omastani.

Olin säästänyt ja huolella säilyttänyt lapsuudenaikaisia tavaroitani, koska niihin liittyi paljon muistoja, ja jotta voisin ne ehkä joskus antaa omille lapsilleni. Millaista se sitten olisi, jos en voisi niin tehdä, koska ne on vuosia sitten annettu serkun lapsille?

Olisit vastannut, että "tätihän voisi antaa minulle autonsa, kun heillä on taloudessa niin monta polkupyörää".

Tädeillä, äideillä yms. tuntuu joskus olevan hyvinkin ihmeellinen ajatusmaailma, että teini-ikäisen tai jo aikuisen lapsensa / siskon- tai veljen lapsen tavarat on jotenkin vapaata riistaa ja niitä voi jaella ympäriinsä kysymättä tavaroiden omistajalta sen enempiä.

Itse olen menettänyt, muutamia vauvaleluja lukuun ottamatta, lähes kaikki vanhat tavarani, koska äitini katsoi oikeudekseen jaella kaikki vanhat lautapelit, lelut yms. persaukisille sukulaisille tai työkavereidensa lapsille. Siellä oli useampiakin sellaisia tavaroita, jotka nyt olisin halunnut antaa omalle lapselleni, mutta kun ei, niin ei.

Sama täällä 🙄 ihan alkoi veetuttamaan kun muistin kuinka paljon minun (maksamiani) tavaroitakin äiti on jaellu typerille serkuilleni. Kerran jo raivostuin että alan jakelemaan facebookin roskalavalla äitini tavaroita ja hakijoita on kohta ovella

Ei saisi missään nimessä antaa kysymättä eteenpäin, mutta miksi ylipäänsä olette jättäneet tavarat sinne vanhemmillenne?

Tämä, mitäs jätätte romunne muiden nurkkiin!

Vierailija kirjoitti:

Anoppi käyttää poikansa (mieheni) kiltteyttä hyväksi missä milloinki, juhannuksena pitäis häntä kuskata paikasta A paikkaan B, sekä hakea kotiin, koska junien aikataulut ei miellytä. Laittoi pojan myös tekemään erään omistamansa asunnon rempan täysin ilmaiseksi (oli laittamassa myyntiin sitä niin halusi "loppusilauksen", miehelläni raksapuolen ammatti). Meillä syntyi samaan aikaan vauva ja olisin tarvinnut mieheni apua kotona. Anoppi pyysi poikaanda tulla "näyttämään miten seinä maalataan", ja loppujen lopuksi mies joutui maalaamaan kaikki pinnat, anopin istuessa vierrssä rupatellen mukavia.

Kuullostaa mieheltä, joka syyttää äitiään kun perhe-elämä ei kiinnosta ja saa siitä hyvän tekosyyn. 

No, onhan näitä! Kerran eräs Rouva halusi, että alaisin ostaa häneltä Fitline-tuotteita, jotta saisivat rahaa perheelle, että mies ei tarvisisi herätä klo 4 aamulla ja lähteä töihin ja tehdä niin pitkiä päiviä. Syy siihen, että mies haluaa olla mahd. paljon töissä on se, että ei jaksa kuunnella kotona akkansa valitusta ja haukkumista.

Muutenkin koko Fitline-touhu on ihan sairasta! Kuvittelevat, että noilla jauheilla saa itsensä laihtumaan ja pysymään terveenä; ko. myyjä on sairauden perikuva ja ainainen valitus päällä!

Vierailija kirjoitti:

Yks lokki-mamma pyytää aina muita hakemaan lapselleen vaatteita ym Stockmannilta kun ei itse ehdi. Sitten seuraa näytelmä, että on maksavinaan ja odottaa, että toinen sanoo, että ei tarvi maksaa.

Lokkimammalle voi antaa etukäteen tilinumeron tilillepanoa varten ja palauttaa ylijääneet vaaterahat hänen tililleen. Jos ei kelpaa,olkoon ilman.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Minäkin käyn vaatimassa itselleni isoisäni rakentamaa omakotitaloa, kun se on kuulunut meidän suvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Tuosta saisi mielenkiintoisen oikeustapauksen. Vuodesta 1900 vuoteen 2020 loppuun mennessä on 1440 kuukautta. Oletetaan että kuukausivuokra on 20€/kk ja maksamattomalle vuokralle laitetaan 1% vuotuinen korko. Vuoden 2020 loppuun mennessä maksamaton vuokra korkoineen on kasvanut 55709,37 euroon. Viimeisen erän kustannuksessa vuokra on 20€ ja korko on 46,37€. Tuosta kannattaa jo lähteä käräjille tai ainakin maksaa pikaisesti pois. ;)

Minusta liki 80- vuotiaalta ei kuuluisi enää pyytää mitään.... niinkuin synttäreiden järjestämistä aikuiselle lapsenlapselle kun äiti tulee kiireisenä toiselta paikkakunnalta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini joutui hoitokotiin isoisäni kuoltua. Hautajaisissa isäni pikkuserkku ilmoitti, että hän sitten ottaa isoisoisoäitini vanhan kaapin, joka joskus oli hänen isoisoisänsä makuuhuoneessa. Joskus 1900-luvun vaihteessa. Että kuuluu kuulemma heidän sukuunsa. Meinasin nirhaista kakkulapiolla tuollaista kärkkyjää. Tai tietysti jos maksaa säilytyksestä vuokraa vaikka sen 20e/kk sieltä vuodesta 1900 niin asiasta voidaan ehkä keskustella.

Saattaahan se olla, että se kuuluu perintökaaren mukaan ihan oikeasti hänen suvulleen. Ollut siis hänen esi-isänsä omaisuutta ja jäänyt jossain perinnönjaossa palauttamatta. Jos näin, niin siinä tapauksessa voi olla, että se oletkin sinä, joka maksaa käyvän vuokran vaikka 20€/kk 1900-luvun alusta eikä asiasta edes keskustella.

Minäkin käyn vaatimassa itselleni isoisäni rakentamaa omakotitaloa, kun se on kuulunut meidän suvulle.

On ihan eri asia, jos se on muinoin myyty.

Mutta jos on esimerkiksi pariskunta, joista toisella on lapsia, mutta toisella ei. Lapseton perii vaikka sukutalon.

Jos lapseton sitten kuolee ensin, leski voi jäädä taloon asumaan, mutta lesken kuoleman jälkeen lesken lapset eivät peri taloa, vaan esimerkiksi lapsettomana kuolleen sisarukset tai näiden lapset perivät talon.