Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini jäätyä leskeksi hän oletti, että muutan hänen luokseen asumaan, koska hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Mainittakoon, että ennen isän kuolemaa äiti ei ollut millään lailla kiinnostunut minusta ja hänelle oli aivan sama oltiinko tekemisissä kerran viikossa vai kerran vuodessa. Nyt kuitenkin olisin kelvannut seuraneidiksi. En suostunut ja asia jäi sikseen. Pari vuotta myöhemmin äidille tehtiin jalkaleikkaus ja (taas) hän oletti, että muutan hänen luokseen pariksi kuukaudeksi, koska eihän hän mitenkään pärjää yksin. Minun olisi siis pitänyt jättää oma elämäni ja mennä hänelle käytännössä palvelustytöksi. En suostunut. Kuulin siskon välityksellä, että hyvin oli pärjännyt yksinkin, kunhan hänelle käytiin kaupassa.

Lisään vielä, että siskoni on perheellinen ja minä olen lapseton sinkku, joten minut voi ilmeisesti huoletta yrittää nakittaa palvelustytöksi. Eihän lapsettomalla sinkulla muutakaan elämää ole.

olet psykopaatti, vailla empatiaa kaikkein lähimpiä kohtaan.

Kaveri soitti ja kysyi voisinko pistää hänelle tarvittavat rokotukset etelänmatkaa varten, on kuulemma hakenut ne apteekista jo mutta kun on niin vaivalloista varata aikaa tk:sta.

Olen lähihoitaja joka ei todellakaan pistele rokotuksia saati pidä kotona adrenaliinia kaiken varalta (mistähän sellaisia edes saisin).

En pistänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini jäätyä leskeksi hän oletti, että muutan hänen luokseen asumaan, koska hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Mainittakoon, että ennen isän kuolemaa äiti ei ollut millään lailla kiinnostunut minusta ja hänelle oli aivan sama oltiinko tekemisissä kerran viikossa vai kerran vuodessa. Nyt kuitenkin olisin kelvannut seuraneidiksi. En suostunut ja asia jäi sikseen. Pari vuotta myöhemmin äidille tehtiin jalkaleikkaus ja (taas) hän oletti, että muutan hänen luokseen pariksi kuukaudeksi, koska eihän hän mitenkään pärjää yksin. Minun olisi siis pitänyt jättää oma elämäni ja mennä hänelle käytännössä palvelustytöksi. En suostunut. Kuulin siskon välityksellä, että hyvin oli pärjännyt yksinkin, kunhan hänelle käytiin kaupassa.

Lisään vielä, että siskoni on perheellinen ja minä olen lapseton sinkku, joten minut voi ilmeisesti huoletta yrittää nakittaa palvelustytöksi. Eihän lapsettomalla sinkulla muutakaan elämää ole.

olet psykopaatti, vailla empatiaa kaikkein lähimpiä kohtaan.

Jos olisit kirjoittajan tilanteessa, tiputtaisitko sinä ns. hanskat lattialle ja muuttaisit oitis?

En minä ainakaan.

T. Ohis

Ystäväni pyysi minua tekemään  kattavan riskikartoituksen sekä pelastussuunnitelman tulevalle yritykselleen ilmaiseksi koska ovat "kalliita teetättää".  Turvallisuudesta ei saa tinkiä joten kieltäydyin. 

T.Pelastusalan ammattilainen

Eräs  ystäväni on lapsena saanut kaiken mitä halunnut, ettei tule paha mieli ja nyt kolmekymppisenä odottaa muiden palvelevan häntä mukisematta " Moi, heitätkö mut mehiläiseen, oon 10.00 tossa pihalla"

"Sähän annat tän mulle?"  " Tuu mun kanssa nyt"

Erääsen kaveriimme katkaisi välit, koska tämä ei leiponut ilmaiseksi kahta eri kakkua prinsessan kolmekymppisille, olin paikalla ja kakut (jotka isi maksoi leipomosta) olivat kuin häissä konsanaan!

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Vierailija kirjoitti:

Eikä! Minullakin oli vaivana tuollainen illanistuja ja loisija!!! Hyvänpäiväntuttava jonka kutsuin kahville, oli muuten iiiiiso virhe. Istui pöytään kahville ja söi...

Vähän samantyyppinen tarina... Tapasin viikko sittem perjantaina nettideitin. Oltiin nähty kerran aiemmin pikaisesti, ja nyt suunnattiin "yksille". No, ilta kului ihan hauskoissa merkeissä, olutlaseja tyhjennettiin muttei oltu mitenkään umpijurrissa. Ilta eteni sitten siihen, että päädyimme lähtemään minun luokse koska hänen "kissat ja koira eivät ole tottuneet vieraisiin". Juotiin pari lasia viiniä, heilutettiin peittoa ja nukahdin lauantain ensimmäisinä tunteina. 

Farssi alkoi sitten aamulla. Itse kömmin ylös kahdeksan jälkeen kun en muutenkaan nuku yleensä pitkään. Nainen vain tuhisi peiton alla vielä puoli kahdeltatoista, mutta mitäpä minä toista herättämään. Jossain vaiheessa hän kömpi suihkuun, ja suihkun jälkeen kahvinkeitto ja aamupalan etsiminen toimikin jo omatoimisesti. Saatuaan kahvia, tämä edellisinä iltana hauska ja puhelias koulutettu esimiesasemassa oleva (?) naisihminen rojahti täysin puhekyvyttömänä zombina sohvalle, känny latukseen ja surffailu käyntiin. 

Minua lähinnä nauratti tässä vaiheessa, keskusteluyritykset kuitattiin parilla sanalla tai muminalla. Iltapäivä oli pitkällä kun daamille tuli nälkä. Ehdotin että lähdetään johonkin syömään, mutta ei, pitsaa voi tilata kotiinkin. Tilasin pitsat omaan piikkiin että sain itsekin syötyä. Tämän jälkeen sohvalla makaaminen jatkui, uutena mukaan tuli valitus ettei tv:stä tule mitään. Viiden aikaan illalla sitten sanoin suoraan, että hänen olisi aika lähteä kotia (missä ne kissat ja koira olivat olleet yksin jo reilut 30h?). Mutta ei hänellä kuulema ole "kiire mihinkään". Kun toinenkaan suora kehotus lähteä kotia ei tehonnut, vaihdoin taktiikkaa. Aloin vongata pillua :D Suorasukaiset ehdotukset panemisesta ja pienet kourimiset tehosivat, ja nainen sai itsensä yllättävän nopeasti lähtökuntoon. Ei mikään herrasmieshetki, mutta se helpotuksen tunne kun ulko-ovi sulkeutui naisen takana :D.

Ja nyt, tänään tuli viestiä "nähdäänkö illalla? Voisin tulla taas sun luokse". Ja mitään yhteyttä ei ole tässä välissä pidetty :D. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Eiko vain olekin. Miehensa istui seuraavalla rivilla keskipaikalla ja minun olisi tullut ottaa tama paikka oman kaytavapaikkani sijaan. Kyseessa 777 jossa keskipaikka busineksessa on aika ahdas koska penkkeja on kolme vierekkain keskella. Keskipaikalta ei paase hairioitta vessaan vaan on hypattava tai kiivettava jomman kunmman kaytavapaikan yli jos istuimet ovat full flat asennossa.

Valitsen aina paikkani lennolle etukateen enka koskaan vaihda vaikka kuinka kysyisit.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee sarjaan härskit odotukset vaikka ei ole niin paha mitä tästä ketjusta olen lukenut.

Eli sairastan vaikeaa masennusta ja minulla on myös mm. yleinen ahdistuneisuushäiriö. Käyn kerran viikossa psykoterapeutin luona. Äitini kysyy minulta joka viikko milloin olen käynyt vastaanotolla ja milloin minulla on seuraava aika. Tuo nyt ei ole härskiä vaan se, että hän kysyy myös mistä olemme jutelleet psykoterapeuttini kanssa. En ole ikinä kertonut sitä hänelle enkä tule kertomaankaan mutta hän silti odottaa, että kertoisin hänelle. Ne asiat mitä puhun psykoterapeutin kanssa eivät kuulu kenellekään, ei edes äidilleni.

Oletko minä? Oma äitini nimittäin tiukkaa samaa.

Kerran vielä kävi niin, että sain terapeutilta käytännön neuvoja joilla lievittää tulehtuneita välejä äitiini otin asian äidin kanssa puheeksi ja hän sai raivarin, koska olin kertonut, että meillä on perheessä ongelmia. "Sinun ongelmia nää on, mitä sinä levittelet juttuja meistä! Kerrot sille ihmiselle ens kerralla vaikka että valehtelit ja keksit juttuja! Mitä se ajatteleekaan minusta?!"

En muuten ryhtynyt valehtelemaan valehdelleeni.

Hyi hitto. On vissiin aika yleistä, että oma äiti on perseestä, varsinkin naisilla? Kuvottaa lukea tommosista kusipäistä. Oma äitini oli aivan paras ihanin, mutta valitettavasti ei tällä pallolla enää. Voimia kaikille paskan äidin kanssa taisteleville! 

Kyllä miehiltä on härskeimmät vaatimukset tulleet. Nykyajan tindermiehet on sellaisia että naisen pitäisi kotonakin olla koko ajan mimihameessa peräreikä tarjolla kurmeeta pöytään kantamassa.

Omakohtaisia kokemuksia ei nyt ihan hirveästi tule mieleen, joskus älyttömiä "sullahan on nyt vapaata kun työttömänä olet niin voisit tulla kesäksi meille/serkunkissankaiman metsään tekemään puusavottaa".

(käsin kantamaan metrin pätkiksi sahattuja tukkeja metsästä metsätien reunaan kasoihin - kovaa hommaa kun vanhempien kanssa tätä joutunut ikäni jo tekemään teinistä asti. Toki "ilmainen kuntosali" kokemus on sinänsä kiva). Mutta että ilmaiseksi työjuhdaksi raatamaan vuoden paras aika toisille parin kolmen vuoden polttopuut niin no thanks.

M21

Vierailija kirjoitti:

Yöllä suihkussakäynnistä tekisin suoraan häiriöilmoituksen. Mikä pakko se on aamulla sinne suihkuun mennä?

Ihan rauhassa saat noita ilmoituksia tehtailla, mutta mihinkään ne eivät johda. Yöllä saa käydä suihkussa kerrostalossakin, sitä ei pysty taloyhtiön järjestyssäännöilläkään kieltämään, eivät ole lainvoimaisia eikä normaaleja elämisen ääniä voi lain mukaan kieltää yölläkään. Skitsoimmat kerrostalokyttääjät ovat yrittäneet kieltää jopa vessan vetämisen taloyhtiön "hiljaisuuden" aikana... 

Ja oikeastiko et keksi yhtään syytä miksi pitäisi käydä yöllä tai aamulla suihkussa?! Entä jos jollain loppuu työvuoro yöllä (tai tulee jostain muualta kotiin yöllä) ja haluaa käydä pesulla ennen sänkyyn menoa? Ei huvita mennä hikisenä lakanoihin? Jollain taas aikainen töihinlähtö ja yön aikana hikoillut, tahtoo lähteä töihin puhtaana? Joku on harrastanut siellä sängyssä puolisonsa kanssa (tai miksei yksinkin) muutakin kuin nukkumista ja haluaa käydä pesulla? Ei hitto kukaan voi ajatella että ihmisten pitäisi pestäkin itsensä sinun aikataulujesi mukaan. Muuta pois kerrostalosta jos et normaaleja elämisen ääniä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto. On vissiin aika yleistä, että oma äiti on perseestä, varsinkin naisilla? Kuvottaa lukea tommosista kusipäistä. Oma äitini oli aivan paras ihanin, mutta valitettavasti ei tällä pallolla enää. Voimia kaikille paskan äidin kanssa taisteleville! 

Mun äiti (olen tämä valehtele-terapeutilles-että-minä-vaikutan-paremmalta -tyyppi) on loistava äiti. Veljelleni. Kuopus ja lempilapsi kun on saa kaiken mitä tahtoo ja äiti tekee mitä vaan poikansa eteen.

Veikkaan, että tyttöjen äidit on suuremmalla todennäköisyydellä keljuja tyttärelleen jos yhtälössä on myös poikalapsi. Muita, joilla sama kokemus?

Isälläni on toiminimi ja on moniosaava rakennusmies - hän tuskailee kun sukulaiset ja tuntemattomat soittelevat ehdotuksia luokkaa "ai sulla on nyt kesäloma - no hyvä sittenhän kerkeisit meidän mökin remontoida" ja talkoilla tietty.

Älyttömimpiä ovat kuulemma yksityishenkilöt kun teettävät kokolattiamatto -asennuksia ja korjauksia niin aina pitäisi homma hoitaa kuulemma niin että he ostavat kalliit materiaalit (näiden hyvien mattojen neliöhinnat ovat luokkaa 50€/m2 ja liimat päälle) itse ja isäni tekisi vain vanhojen mattojen poistamisen (joka on aika työlästä) - mahdollisen lattian uuden laastilla tasoituksen jos kyseessä esim suihkutilat ja kun tasoite on kuivanut sen mahdollisen hionnan jne (taas kuluu työtunteja) ja itse uuden maton leikkaus ja asennuspaikalleen.

Päivän työ (joka vaatii kovaa ammattitaitoa - näistä mattoasentajista on huutava pula, perus raksapenoja on joka kylässä) pitäisi hoitaa parin kympin käteismaksulla.

Miten nämä ihmiset luulevat että toisen pitäisi elää tuollaisella kuviolla missä pimeänä työnä tehtäisiin ammattitaitoa vaativat erikoistyöt pilkkahintaan? Suostuisivatko itse esim toisen auton huoltamaan täydellisesti ilmaiseksi jos ovat automekaanikkoja?

Lohduttavaa toki on, että kun remontit hoidetaan firman kautta niille saa takuuden ja ilmaisen korjauksen, mikäli jokin ei olisi mennytkään putkeen. Lisäksi verovähennyksiin saa kotitalousvähennykseen laittaa työnhinnan joka isäni tapauksessa on n. 50€/h mitä veloittaa palveluksistaan. Siitä voi laskea, että vaikka kalliin remontin tekee töineen ja materiaaline päivineen niin saa silti ihan kivasti rahaa takaisinkin jos homma hoidetaan verokirjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Eiko vain olekin. Miehensa istui seuraavalla rivilla keskipaikalla ja minun olisi tullut ottaa tama paikka oman kaytavapaikkani sijaan. Kyseessa 777 jossa keskipaikka busineksessa on aika ahdas koska penkkeja on kolme vierekkain keskella. Keskipaikalta ei paase hairioitta vessaan vaan on hypattava tai kiivettava jomman kunmman kaytavapaikan yli jos istuimet ovat full flat asennossa.

Valitsen aina paikkani lennolle etukateen enka koskaan vaihda vaikka kuinka kysyisit.

Itse en koskaan kysy, koska normaali ihminen tarjoaa tällaisessa tilanteessa vaihtoa muutenkin huomatessaan tilanteen ja epänormaali taas ei suostu kysyttäessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Eiko vain olekin. Miehensa istui seuraavalla rivilla keskipaikalla ja minun olisi tullut ottaa tama paikka oman kaytavapaikkani sijaan. Kyseessa 777 jossa keskipaikka busineksessa on aika ahdas koska penkkeja on kolme vierekkain keskella. Keskipaikalta ei paase hairioitta vessaan vaan on hypattava tai kiivettava jomman kunmman kaytavapaikan yli jos istuimet ovat full flat asennossa.

Valitsen aina paikkani lennolle etukateen enka koskaan vaihda vaikka kuinka kysyisit.

Aika hassua, ettei rouva voinut kysellä paikan vaihtoa miehensä vieressä istuvilta?

Ilmeisesti se, että olemme mieheni kanssa säästäväisiä, hyväpalkkaisissa töissä, olemme auttavaisia ja muutenkin leppoisia ihmisiä, saa erään lähipiirimme ihmisen suorastaan näkemään ilmaisia juomia illanistujaisissa ja viimeksi tämä kyseinen henkilö lähetti minulle viestin, että voisiko mieheni hakea hänellekin kaupasta muutaman juoman. Tarkasti luetteli merkit, maut ja tölkkikoot. Perään klassinen "maksan kyllä!". Hauskinta oli kun juhlapaikan vieressä oli lukuisia kauppoja (Helsingin keskusta) ja tämä henkilö oli ensimmäinen paikalle saapunut henkilö joten aikaa olisi hänellä kyllä ollut vierailla kaupassa tai Alkossa. Hän oli olettanut, että synttärisankari tarjoaa ilmaisia juomia koko illan ja kun hänelle selvisi ettei näin olekaan, oli meidän vuoro tulla kusetetuksi. 

Baarissa henkilö asettuu aina meidän kylkeemme kun on meidän vuoro tilata. Kun on itse köyhä ja työtön mutta työnteko ei kiinnosta niin täytyy yrittää muilla keinolla selviytyä.

En yleensä pyydä mitään sukulaisiltani, mutta nyt tarvitsin kuvat.

Ensiksi pyysin sisarustani ottamaan selfien puhelinkamerallani noin 3 vuotta. Ei suostunut.

Sitten pyysin ottamaan viime kesänä kuvia minusta. Ei suostunut.

Nyt koitin pyytää ottaa kuvia, ei suostunut.

Sanoin tappavani itseni, jos en saa kuvien ottamiseen apua. Ei suostunut.

Tänään hirtän itseni, jotta voivat muistella kuinka itsenäistyin ja lopetin kyselemästä typeriä heidän elämässä. Muistaa ainakin kuolinpäiväni, kun on sama vuosi, jona Suomi täytti 100. 

Hieman luovana ja käden taitoisena ihmisenä on kaikennäköisiä pyyntöjä sadellut tutuilta ja sukulaisilta. "Ai että kun piirrät nätisti, äkkiäkös teet meidän firmalle logon ja kutsut juhliin!" "No nopeastihan kudot villatakin ja sukat sun muut vermeet, kyllä me langat maksetaan!" 

Kyllähän nuorena tuli sitten väännettyä tie millasta villanuttua sukulaisille, osa äidin painostuksesta ja osa ihan omasta ilosta. Myös monet hääkuvat tuli piirrettyä pyynnöstä, kun "ollaan oltu pian 40 vuotta naimisissa ja sähän tykkäät piirtää!" Tykkään joo, mutta työhön menee helposti +100h ja on siinä oma elämä ja opiskelut/työ myös hoidettava. (Ilmaseks tietenkin, onhan mulla paperit ja muut valmiina)

Stoppi kuitenkin tuli, kun perhetuttu perusti oman yrityksen, ja hampaat irvessä painosti tekemään yrityksellensä logon. No, logo tuli tehtyä sovitussa ajassa mutta maksua sai odottaa pitkälti toista vuotta.

Mieleen tuli myös joskus lukioikäisenä auteltiin kaverin äidin syntymäpäiväjuhlissa. Hieman varakkaampi perhe panosti juhliin kunnolla, ja me saimme osallistua juhliin sillä verukkeella että autamme keittiössä. Homma kesti reilu 12h, ja sinä aikana saimme ajaa myös juhlapaikalta perheen kotiin ulkoiluttamaan koirat. Palkaksi saimme ruhtinaalliset 20€ per pää. 

Nykyään osaan onneksi sanoa ei, ja ihan ilman tunnontuskia!