Koetko olevasi ns. hyvä ihminen? Miksi?

Yksi elämän suurimpia määrittäjiä on se, uskaltaako ihminen katsoa peiliin. Se olisi monelle tarpeellista, mutta tietoinen tai tiedostamaton pelko usein estää ja se on tragedia sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle.

Tärkein kysymys: Miten ihmiset saataisiin katsomaan peiliin?

Mä kerron teille viisauden. Hyvä ihminen ei yleensä itsekkään tiedä onko hän hyvä vai huono, hän todennäköisesti ajattelee että hän jotain siltä väliltä. 

Jos me katsotaan tätä yhteiskuntaa, niin täällä on todella paljon ihmisiä ketkä luulevat olevansa hyviä ihmisiä. Näillä ihmisillä ei ole oikeasti mitään hajua kuinka pahoja he itseasiassa ovatkin. Heille luodaan kuva hyvyydestä mikä tulee pahan kautta. Vastakkainasettelua hyvän ja pahan välillä. Joku muu kulttuuri on "paha", joten minä olen "hyvä" kun minä haluan heidän kuolemaansa. 

Oikea hyvyys tulee oman sisäisen työn kautta. Ihminen kasvaa kokonaan pois tästä kaikesta harhasta mitä meille opetetaan. Silloinkaan ihminen ei ole varma onko hän hyvä vai jotain muuta. Hän ei tiedä sitä. 

Minä kysyin yhtenä päivänä mun mieheltä, miksi hän haluaa olla mun kanssa. Hän mietti hetken ja sanoi, että suurin syy on se, että minä olen hyvä ihminen. Että minusta säteilee hyvyys. Minä en koe olevani hyvä ihminen, vaan koen itseni melko negatiivisesti. Minulla on tarkka omatunto, mutta en oikeastaan rakasta itseäni. Minun mielestäni hyvä ihminen suhtautuu muihin positiivisesti ja empaattisesti eikä aja vain omaa etuaan. Kun vaikka joku kaatuu hänen edessään, hän nostaa pystyyn ja auttaa eteenpäin. Jos hän huomaa ympärillään epäoikeudenmukaista kohtelua, hän puolustaa heikompaa.

Erona tässä on se että näytteleekö hyvää vai onko sitä aidosti. Jos on sitä aidosti niin sitä ei tiedosta tai aja sillä omaa etuaan (katsokaa miten hyvä ihminen olen, en tarkoittanut muuta kuin hyvää ja sinun tulee sen takia hyväksyä tekoni koska minä tarkoitin hyvää vaikka tein pahaa). 

En lähde arvioimaan omaa hyvyyttäni, mutta arvostan itsessäni sitä, että annan ihmisten olla sellaisia, kuin he ovat. Se ei tarkoita sitä, että pitäisin kaikista tapaamistani ihmisistä tai olisin samaa mieltä, mutta minulla ei ole tarvetta muuttaa ketään, sörkkiä kenenkään elämää, ohjailla tai kontrolloida. Heti löytyy myös poikkeus eli jos kanssaihminen talloo toisia kanssaihmisiä, sitä vastustan tarvittaessa. Omaa elämäänsä saa jokainen elää niinku elää. 

Hyvyydestä en osaa sanoa, mutta en minä pahakaan ole.

Olen hyvä hyville ja eläimille. Pääsääntöisesti en tykkää ihmisistä.

Levitätkö pskaa kuinka paljon netissä

Anonyymisti

Pidätkö itseäsi hyvänä 

Tulet kilttimies joka päivä tänne levittämään sitä soopaasi 

Et ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulet kilttimies joka päivä tänne levittämään sitä soopaasi 

 

Et ole hyvä. 

Mikä sinun ongelmasi on? Pitäisikö katsoa peiliin? Olen nainen.

Saan iloa muiden auttamisesta ja iladuttamisesta, ja saan toteuttaa sitä työssäni. Se ystävällisyys ja hyvyys tulee minusta luontaisesti ja on kutsumukseni. Olen heikomman puolella enkä puhu pahaa muista.

Läheisissä ihmissuhteissani kuitenkaan en onnistu olemaan hyvä ihminen. Haluan kuitenkin olla ja se on minusta tärkeintä. Tällä hetkellä olen ihan hyvä koska olen saanut pysyteltyä yksinäni, sillä parisuhteessa muutun aina itsekkääksi ja katkeraksi, ja puran sen kumppaniin.

Yritän kovasti olla hyvä läheisilleni. Ainakin minä yritän. Ja välitän.

Ns. hyvä ihminen kuulostaa oudolta, lainausmerkeissä 'hyvältä' eli ei oikeasti hyvältä. Itse pyrin hyvään vaihtelevalla menestyksellä. 

Hyvä ihmissuhde tukee ihmisen vahvuuksia. Huonot ihmissuhteet ruokkivat heikkouksia. Tarvitsemme toisiamme peileiksi siitä keitä olemme ja millaisiksi meidät alunperin tarkoitettiin.

Aito välittäminen ja aito rakkaus parantaa monta kipua ja haavaa ihmisessä, vahvistaa häntä toipumaan kovistakin iskuista. 

Eli ns. huono ihminen on ihminen, jolla menee huonosti, ja hän voi syyttää vain itseään? Mitä oikein selität? 

Ainakin olen antelias läheisilleni. En tiedä, oltaisiinko minulle, jos asiat olisivat toisin. Olen kai suvun ainoa kokoomuslainen.

En ole hyvä, olen paras!

Vierailija kirjoitti:

Yksi elämän suurimpia määrittäjiä on se, uskaltaako ihminen katsoa peiliin. Se olisi monelle tarpeellista, mutta tietoinen tai tiedostamaton pelko usein estää ja se on tragedia sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle.

Tärkein kysymys: Miten ihmiset saataisiin katsomaan peiliin?

Mikä se "peili" itseasiassa on, mihin kehotetaan aina silloin tällöin ihmistä vilkaisemaan?

Se on se toinen ihminen, se lähimmäinen siinä.

Ei mikään seinässä roikukuva peili, minkä kautta otamme selfieitä kuinka edustavilta haluamme muiden silmissä näyttääkään.

Kuten Jeesus sanoi: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyin yhtenä päivänä mun mieheltä, miksi hän haluaa olla mun kanssa. Hän mietti hetken ja sanoi, että suurin syy on se, että minä olen hyvä ihminen. Että minusta säteilee hyvyys. Minä en koe olevani hyvä ihminen, vaan koen itseni melko negatiivisesti. Minulla on tarkka omatunto, mutta en oikeastaan rakasta itseäni. Minun mielestäni hyvä ihminen suhtautuu muihin positiivisesti ja empaattisesti eikä aja vain omaa etuaan. Kun vaikka joku kaatuu hänen edessään, hän nostaa pystyyn ja auttaa eteenpäin. Jos hän huomaa ympärillään epäoikeudenmukaista kohtelua, hän puolustaa heikompaa.

Siis todellakin niin kauniisti vastattu mieheltäsi, että vanhalla tuli liikutuksen kyynel silmään.