Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija11 kirjoitti:

Naapurini oletti että hänen lapsensa joka on omani hyvä kaveri voi viettää koko kesälomansa meillä. Naapurilla ei itsellään ollut kesälomaa koska oli juuri vaihtanut työpaikkaa ja oli yksinhuoltaja (sekin ihan oma valinta). Minä olin silloin kotona ja hänen lapsensa menee kuulemma siinä sivussa koko kesän ja hän säästää päivähoitomaksut kesän ajalta.

   Kiinnostaa että hoiditko tuon kaverinkin siinä sivussa.  Miten sait menemään perille että teillä on oma perhe ja omat jutut eikä siihen voi tulla vierasta lasta joka päivä?  Tavallinen ongelma muillakin.  Minullakin oli yh-tuttu (lasten kautta)  joka piti itsestäänselvänä että hänen lapsensa olivat meillä aina kun vain halusivat ja saivat ruokaa ym. alle kouluikäisinä ja alaluokilla koulun jälkeen. itse olin töissä.  Minun lapseni ei ollut koskaan heillä, en tiedä syytä miksi.  Tietysti oli huusholli varmaan siistimpi kun siellä ei heiluttu tuntitolkulla koulun jälkeen ja kesällä koko päivää, ja ruokaakin olisi pitänyt varata. Minä olin töissä paitsi tietysti kesälomat.

Eräs puolison kavereista ajattelee, että kaikki esille jätetty ruoka on vapaata riistaa.

Tulee kylään ruokailun jälkeen -> ottaa oma-aloitteisesti lautasen kaapista ja ottaa itselleen annoksen.

Ostettu 4 omenaa piirasreseptiin -> popsii ompun tai pari.

Leipää pöydällä -> alkaa tehdä itselleen sämpylöitä, kaivaa jääkaapista rehut ja lihat väliin.

Keksipaketti unohtunut pöydälle -> avaa kääreen ja nappaa n. 1/3 kekseistä itselleen.

Lapsi paistanut kavereidensa kanssa muffinseja -> valikoi itselleen parhaan, kun ne ovat jäähtymässä.

jne. Puoliso kyllä korvaa menetetyt ainekset, mutta tuo on silti tosi kiusallista ja ärsyttävää! Pitää aina kerätä kaikki kaappeihin ennen tuon tyypin tuloa, muuten puolet ruoasta katoaa sen suihin. Jos ei löydä mitään syötävää, niin alkaa tohista, että huono isäntä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs puolison kavereista ajattelee, että kaikki esille jätetty ruoka on vapaata riistaa.

Tulee kylään ruokailun jälkeen -> ottaa oma-aloitteisesti lautasen kaapista ja ottaa itselleen annoksen.

Ostettu 4 omenaa piirasreseptiin -> popsii ompun tai pari.

Leipää pöydällä -> alkaa tehdä itselleen sämpylöitä, kaivaa jääkaapista rehut ja lihat väliin.

Keksipaketti unohtunut pöydälle -> avaa kääreen ja nappaa n. 1/3 kekseistä itselleen.

Lapsi paistanut kavereidensa kanssa muffinseja -> valikoi itselleen parhaan, kun ne ovat jäähtymässä.

jne. Puoliso kyllä korvaa menetetyt ainekset, mutta tuo on silti tosi kiusallista ja ärsyttävää! Pitää aina kerätä kaikki kaappeihin ennen tuon tyypin tuloa, muuten puolet ruoasta katoaa sen suihin. Jos ei löydä mitään syötävää, niin alkaa tohista, että huono isäntä.

Ensinnäkin, miksi tuo kaveri on teille edelleen tervetullut? Etkö saa suutasi auki, kiellä, riistä käsistä ja sano että vittu nyt loppuu tämä.

Jos ei kelpaa kuri, ohjaus ovelle ja se on on kudpai!

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli äärimmäisen pihi ihminen, jolla oli kuollessaan säästöjä melkein sata tuhatta markkaa. Mummon olisi pitänyt saada omakotitalonsa katto korjattua, mutta ei raaskinut palkata mitään yritystä hommaan. Yritti saada minua ja sukulaisia tekemään sen jollakin tonnilla. Itsehän olen ja olin kirjojen parissa viihtyvä nörtti enkä koskenutkaan työkaluihin yläasteen puukässän jälkeen. En todellakaan lähtenyt, en olisi edes osannut.

Jätti sitten talonsa korjaamatta kun kukaan sukulainen ei tullut puoli-ilmaiseksi. Kuolinpesä peri kaksi homevaurioista rötisköä, arvot n. 7000 ja 30 000 euroa. Jos olisi huolehtinut omaisuudestaan, niin arvo olisi ollut noin kolminkertainen.

Minulle on vähän epäselvää, mikä tässä on se härski kohta? Kinkkinen juttu.

Mummo veti pitkän tikun ja umpinuukana jätti jälkipolven perinnöttä -  homehdutti ne talot? Nauraa taivaassa? Eihän mummo niitä taloja siellä tarvitse?

Sukulaiset, keitä nyt ketuttaa täysillä, että ei tullut mentyä talkoisiin tai puoli-ilmaiseksi töihin, ja olisi sitten perinyt 200 000 euron taloja kaksi?  Itkevät maan päällä?

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli äärimmäisen pihi ihminen, jolla oli kuollessaan säästöjä melkein sata tuhatta markkaa. Mummon olisi pitänyt saada omakotitalonsa katto korjattua, mutta ei raaskinut palkata mitään yritystä hommaan. Yritti saada minua ja sukulaisia tekemään sen jollakin tonnilla. Itsehän olen ja olin kirjojen parissa viihtyvä nörtti enkä koskenutkaan työkaluihin yläasteen puukässän jälkeen. En todellakaan lähtenyt, en olisi edes osannut.

Jätti sitten talonsa korjaamatta kun kukaan sukulainen ei tullut puoli-ilmaiseksi. Kuolinpesä peri kaksi homevaurioista rötisköä, arvot n. 7000 ja 30 000 euroa. Jos olisi huolehtinut omaisuudestaan, niin arvo olisi ollut noin kolminkertainen.

Ei sillä mummolla ollut mitään velvollisuutta jättää teille mahdollisimman suurta omaisuutta. Sääliksi käy lähinnä mummoa itseään joka pihiydessään ilmeisesti eleli jossain homevaurioisessa rötiskössä elämänsä loppuun asti. Moni tuon polven ihminen on sen äärimmäisen säästäväisen elämäntavan oppinut jo lapsena kun on pula-aikaa eletty, eikä siitä välttämättä ole helppo päästä irti.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli äärimmäisen pihi ihminen, jolla oli kuollessaan säästöjä melkein sata tuhatta markkaa. Mummon olisi pitänyt saada omakotitalonsa katto korjattua, mutta ei raaskinut palkata mitään yritystä hommaan. Yritti saada minua ja sukulaisia tekemään sen jollakin tonnilla. Itsehän olen ja olin kirjojen parissa viihtyvä nörtti enkä koskenutkaan työkaluihin yläasteen puukässän jälkeen. En todellakaan lähtenyt, en olisi edes osannut.

Jätti sitten talonsa korjaamatta kun kukaan sukulainen ei tullut puoli-ilmaiseksi. Kuolinpesä peri kaksi homevaurioista rötisköä, arvot n. 7000 ja 30 000 euroa. Jos olisi huolehtinut omaisuudestaan, niin arvo olisi ollut noin kolminkertainen.

Jos olisitte silloin huolehtineet mummonne omaisuudesta, olisi teillä perillisillä nyt kaksi hyväkuntoista kiinteistöä. Kumpi hävisi, mummo vai te?

Muutama viikko sitten sain (taas) anopin vihat niskoilleni. Miehen mummun hautajaisten jälkeen oli järjestetty muistotilaisuus mummun talolla, iso maatalo. Olivat kyllä tilanneet sinne pitopalvelusta tarjottavat ja astiat, mutta siten ettei pitopalvelun emäntä jäänyt 3-4 tunniksi sinne kahvia keittämään ja tarjoilemaan, vaan että toi tarjottavat ja palasi sitten hakemaan astiat 4 tunnin päästä. Kirkolle saavuttua anoppi oli tyrkkimässä mummun talon avainta minulle, että mene sitten kirkon jälkeen pistämään kahvit valumaan ja kattamaan tarjottavat esille, ehdin hyvin sillä välin kun arkku lasketaan ja virret lauletaan ja ennen kuin hautajaisvieraat saapuvat talolle. WTF. Kieltäydyin jyrkästi, minä tulin paikalle vain ja ainoastaan siksi, että tulin mieheni pyynnöstä pitämään lapsista, koska mummu oli miehelle läheinen ja mies ei tiennyt millä mielin sitten on, ja miehen piti myös kantaa mummun arkkua. Itse olisin jäänyt mieluusti lasten kanssa ihan kotiinkin, koska mummu ei ollut minulle läheinen ja lapset niin pienet. Anoppihan sai itku potku kohtauksen kirkon edessä. Tuo 4 tunnin pitopalveluemännän palkkaaminen oli typerintä ikinä säästämistä. Keittiöön lähti sitten miehen enon vaimo, ei tullut edes kirkkoon mukaan. Ja oli juuri ja juuri ehtinyt saada tarjoilut esille, koska oli pitänyt hiukan raivata paikkojakin.  

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli äärimmäisen pihi ihminen, jolla oli kuollessaan säästöjä melkein sata tuhatta markkaa. Mummon olisi pitänyt saada omakotitalonsa katto korjattua, mutta ei raaskinut palkata mitään yritystä hommaan. Yritti saada minua ja sukulaisia tekemään sen jollakin tonnilla. Itsehän olen ja olin kirjojen parissa viihtyvä nörtti enkä koskenutkaan työkaluihin yläasteen puukässän jälkeen. En todellakaan lähtenyt, en olisi edes osannut.

Jätti sitten talonsa korjaamatta kun kukaan sukulainen ei tullut puoli-ilmaiseksi. Kuolinpesä peri kaksi homevaurioista rötisköä, arvot n. 7000 ja 30 000 euroa. Jos olisi huolehtinut omaisuudestaan, niin arvo olisi ollut noin kolminkertainen.

Mummo olis maksanut siitä ja perilliset vain menettivät ja sitten valittavat. Ei ihme että mummo ei halunnut ahneille sukulaisilleen mitään jättää. Varmasti olisi rahatkin käyttänyt jos olisi ehtinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija11 kirjoitti:

Naapurini oletti että hänen lapsensa joka on omani hyvä kaveri voi viettää koko kesälomansa meillä. Naapurilla ei itsellään ollut kesälomaa koska oli juuri vaihtanut työpaikkaa ja oli yksinhuoltaja (sekin ihan oma valinta). Minä olin silloin kotona ja hänen lapsensa menee kuulemma siinä sivussa koko kesän ja hän säästää päivähoitomaksut kesän ajalta.

   Kiinnostaa että hoiditko tuon kaverinkin siinä sivussa.  Miten sait menemään perille että teillä on oma perhe ja omat jutut eikä siihen voi tulla vierasta lasta joka päivä?  Tavallinen ongelma muillakin.  Minullakin oli yh-tuttu (lasten kautta)  joka piti itsestäänselvänä että hänen lapsensa olivat meillä aina kun vain halusivat ja saivat ruokaa ym. alle kouluikäisinä ja alaluokilla koulun jälkeen. itse olin töissä.  Minun lapseni ei ollut koskaan heillä, en tiedä syytä miksi.  Tietysti oli huusholli varmaan siistimpi kun siellä ei heiluttu tuntitolkulla koulun jälkeen ja kesällä koko päivää, ja ruokaakin olisi pitänyt varata. Minä olin töissä paitsi tietysti kesälomat.

Meillä taasen lasten kaverit tulivat aina meille koulun jälkeen ja ryöväsivät jääkaapin. Koska olin yh, minulla ei ollut varaa syöttää kaikille välipalaa ja muutaman keskustelun jälkeen sovittiin että jokainen menee ensin kotiinsa syömään, toki joukossa oli muutama joilla ei sitä ruokaa ollut kotona joten heille sai tarjota hienovaraisesti ja ohimennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija11 kirjoitti:

Naapurini oletti että hänen lapsensa joka on omani hyvä kaveri voi viettää koko kesälomansa meillä. Naapurilla ei itsellään ollut kesälomaa koska oli juuri vaihtanut työpaikkaa ja oli yksinhuoltaja (sekin ihan oma valinta). Minä olin silloin kotona ja hänen lapsensa menee kuulemma siinä sivussa koko kesän ja hän säästää päivähoitomaksut kesän ajalta.

   Kiinnostaa että hoiditko tuon kaverinkin siinä sivussa.  Miten sait menemään perille että teillä on oma perhe ja omat jutut eikä siihen voi tulla vierasta lasta joka päivä?  Tavallinen ongelma muillakin.  Minullakin oli yh-tuttu (lasten kautta)  joka piti itsestäänselvänä että hänen lapsensa olivat meillä aina kun vain halusivat ja saivat ruokaa ym. alle kouluikäisinä ja alaluokilla koulun jälkeen. itse olin töissä.  Minun lapseni ei ollut koskaan heillä, en tiedä syytä miksi.  Tietysti oli huusholli varmaan siistimpi kun siellä ei heiluttu tuntitolkulla koulun jälkeen ja kesällä koko päivää, ja ruokaakin olisi pitänyt varata. Minä olin töissä paitsi tietysti kesälomat.

Meillä taasen lasten kaverit tulivat aina meille koulun jälkeen ja ryöväsivät jääkaapin. Koska olin yh, minulla ei ollut varaa syöttää kaikille välipalaa ja muutaman keskustelun jälkeen sovittiin että jokainen menee ensin kotiinsa syömään, toki joukossa oli muutama joilla ei sitä ruokaa ollut kotona joten heille sai tarjota hienovaraisesti ja ohimennen.

Hyvä! Kun on nähnyt, minkä määrän lauma teini-ikäisiä kasvavia urheilevia poikia syö, niin oho.

Missähän perheessä olen kasvanut, kun meillä ei ollut kavereilla asiaa kotiin kuin valikoidusti, eikä jääkaapilla käyty? Oli omaa ruokaakin kotona.

Ohiksena. Olin ihan järkyttynyt, kun ala-asteiässä näin, miten jotkut kaverit varastivat karkkia ja suklaata kaupasta. Tiesin, että tulivat köyhemmistä perheistä. Mutta se ensimmäinen kerta, kun tajuaa, etteivät kaikki maksa. Eivätkä nähneet siinä mitään kummallista.

Tulin vuosien toiveiden ja hoitojen jälkeen raskaaksi . Olin ystäväpiirin vanhin äiti ja kotiimme suorastaan vyöryi lahjoituksia sekä ostimme paljon itsekin.

Kun lapsi oli syntynyt, vietimme paljon aikaa puistossa ja sitä mukaa kun vaatteet jäivät pieniksi, myin niitä. Ei ollut mitenkään harvinaista että samalla kun lapsi leikki hiekkalaatikolla, itse 10 m päässä pakkasin pakettia tai usein puistosta haettiin ostoksia.

Tein näitä siis joka viikko, samalla myin muutakin kun pieniä vaatteita ja moni välillä kyselikin joidenkin perään.

2 lapsen äiti sanoi hänkin mielellään ostaisi mutta ei ole varaa, odotti silloin kolmatta. Kaikki eivät aina menneet kaupaksi ja ilmoitin voisin kahvipakettia vastaan antaa kaikki mitkä sillä hetkellä oli pieniä, ehkä 3 muovikassillista ja kaikki siistejä ja ehjiä. Aivan mieletön meteli tuli, olimme siis vain naamatuttuja, miten kehtaan pyytää häneltä jotain, kun itse olen ne saanut.

Kerroin paljon olen saanut, paljon olen myös ostanut. Mutta sanoin asia selvä, myyn ne sitten pois.

Laitoin samana iltana tämän koko kasan huutikseen, niitä tuli lopulta 2 Ikean kassillista li määrä oli melkoinen ja hinta nousi 50 e. Puistotuttu sitten yhtenä päivänä sanoi hän voi huutaa sen paketin ja maksaa kahvipaketin eikä huutohintaa. Onneksi huuto oli päättynyt jo ja pystyin sanomaan meni jo.

Lapsettomuushoidot eivät ole halpoja ja olin kotona yhteensä 2,5 v.

Huutistuotot olivat meille tuloa, jolla ostettiin ruokaa tai mitä milloinkin. Vaikka minä olen saanut omilta ystäviltäni jotain ilmaiseksi, se ei tarkoita minun pitää tuntemattomille antaa eteenpäin samat tavarat ja lisääkin ilmaiseksi.

Kaverini äiti syyti eläkerahansa muille lapsilleen ja auton hajotessa tuli pyytämään apua kaveriltani, joka ei ollut äidiltään saanut penniäkään. Noh kaverini oli juuri ostamassa uutta autoa joten myi halvalla vanhan autonsa äidilleen. Perästä tuli soitto miten kehtasi myydä likaisen auton äidilleen (asuvat maalla, tiet rapaisia). :D

Olen jäsenkorjaaja. Kun minua pyydetään kylään niin kummasti pitäisi aina hoitaa joko talon emäntä tai useampi siellä.

Ärsyttävää kun kyläänkään ei voi enää mennä. Varaisivat ajan kun niitä saa mutta sitten pitäisi maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Ei ole tarkoitus puolustella moukkamaista äitiä, mutta tuossa oli varmaan paljon enemmän taustalla, kuin miltä näyttä. Esimerkiksi katkonainen yö, "vaikea" vauva, väsymystä, ehkä riita miehen kanssa, lapsiperheen huolet. Tuo kolahdus vain sattui tulemaan paikkaan, joka laukaisi kiukun ulos. Varmasti häpesi ja harmitteli käytöstään kotona. Olihan tuo silti moukkamaisesti toimittu, mutta halisin vain sanoa ettei kaikkea aina näe päälle. Ehkä hän oli rauhoittumassa tai saanut vihdoin lapsen nukahtamaan pitkän kävelyn seurauksena.

Siis puolustelet tuota kamalaa perheenäitiä? Jos muutut käytökseltäsi hirviöksi, ei kannata hankkia lapsia. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

En ihan luota kielitaitoosi. Sulla tuntuu oleva äidinkielikin vähän hakusessa.

On opetettu eläkeikäiselle sukulaiselle tietokoneen käyttöä, kun pankki lopetti paikkakunnalta. Soitti, että voitasiinko tulla auttamaan laskun maksussa, ettei hänen tartte mennä naapurikuntaan maksamaan laskua pankissa. Hänellä 20 km, meillä 400 km...

Vierailija kirjoitti:

Elän avoliitossa lapsettoman miehen kanssa, minulla on lapsia. 

Mies on aikoinaan autellut veljiään ja toiminut tarpeen tullen heidän pankkina, kuten myös äidilleen lainannut usein rahaa. Miehellä hyvä virka ja elää suhteellisen nuukasti. 

Nyt on meidän seurustelumme tullut suvun tietoon ja se onkin hirveä asia. Olen mielestäni pärjännyt hyvin, mutta en ole lainaillut rahaa keneltäkään saati vaatinut ilmaisia apuja. 

Nyt minä olen se onnenonkija ja muutenkin epäilyttävä ihminen. Veljet ovat miestäni jo ihan avoimesti opastaneet, että minusta on päästävä eroon. Äitinsä ei edes tahdo tavata minua, koska on päivänselvää, että kyttään hänen poikansa rahoja.

Onneksi ei tarvitse miehen suvun kanssa olla tekemisissä lainkaan.. Mieluummin elän penninvenyttäjänä kuin alennun tuon suvun laina-tyylille.

Eristät siis miehesi suvultaan? Eikös  sekin ole aika kohtuuton pyyntö?

Vierailija kirjoitti:

Asun pääkaupunkiseudulla ja suuri osa sukulaisista muualla. Yksi serkkuni on ahkera keikoilla kävijä ja joka kerta kun joku suurempi stara on Suomessa, hän onnistuu hankkimaan liput. Yleensä mukana on tyttöystävä tai joku kaveri ja päivää ennen keikkaa mun puhelin soi ja pyyntö on sama: haluaisivat tulla yöksi koska eivät enää löydä tilaa mistään hotellista. Muutaman kerran olen lupautunut majoittamaan ja on ollut puhetta että joskus serkku voisi ostaa mullekin lipun ja mentäisiin yhdessä keikalle kun olen niin monesti antanut yösijan hänelle ja seuralaiselleen. Jostain syystä ikinä ei ole kolmen lipun ostaminen onnistunut mutta kahden kyllä.... Nykyään seuraan etukäteen keikkakalentereita ja järjestän itselleni "pakollisia" menoja niiden ajaksi.

Näet noin paljon vaivaa, sen sijaan että sanoisit suoraan ei? Grow some cojones dude!