Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Asun ulkomailla ja minulla on takalaiseen tapaan vain kolme viikkoa lomaa vuodessa. Olen yrittanyt kayda Suomessa lomalla kerran vuodessa mutta se tietenkin vie leijonaosan vuoden lomista. Joka kerta, kun tulen Suomeen teetattaa aitini minulla vaikka mita rastiin jaaneita pihatoita, remontointia tms. Viime kesana olin jo varannut ja maksanut lentoliput, kun aiti ilmoitti, etta han muuttaa lomani aikana. Muuttoauto tulee kahden paivan paasta tulostani ja muutto tapahtuu toiselle puolelle Suomea. Siinahan se loma kului ensin tavaroita pakatessa, kantaessa ja muuttaessa ja lopuksi tavaroita purkaessa. Plus kaikki loppusiivoukset ja ajot toiselle puolelle Suomea. Maksoin kalliit lentoliput, jotta paasin aidin muuttoavuksi. Nyt en ole yllattaen tulossa Suomeen lahiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun ulkomailla ja minulla on takalaiseen tapaan vain kolme viikkoa lomaa vuodessa. Olen yrittanyt kayda Suomessa lomalla kerran vuodessa mutta se tietenkin vie leijonaosan vuoden lomista. Joka kerta, kun tulen Suomeen teetattaa aitini minulla vaikka mita rastiin jaaneita pihatoita, remontointia tms.....
Kurja juttu tämä, ihmiset ovat susia toisilleen. Voisitko kokeilla toisinpäin eli jos äitisi tulee käymään niin varaat myös savottaa hälle? Tai oletko kokeillut lomallasi buukata itsesi kiireiseksi ja käyttää hänen asuntoaan vain majapaikkana?
Lapsemme kummiperhe tuo lahjaksi omalle pojalle tulleita kirjoja (oma poika ei lue, mutta ei meidänkään), kauppojen löytykoreista löytyviä 5 euron pelejä, jne. Kaikkea mitä saa halvalla, riippumatta siitä onko lahja oikean ikäiselle tai muuten ollenkaan sopiva. Tauti se on tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäisinä minä ja ystäväni Milla tutustuimme uuteen ystäväämme Annaan. Anna oli pyytänyt meitä yökylään ja ikävä kyllä Millan vanhemmat eivät suostuneet tällä kertaa. Sain itse luvan joten ajattelin tietenkin mennä, koska eihän se minun vikani ollut, ...Menin kumminkin Annalle ja jätin Millan syytökset omaan arvoonsa. Hän mökötti aiheesta viikon, mutta ystävyytemme ei mennyt pilalle. Olemme ystäviä edelleen, mutta muistan tämän jutun aina yhtenä ahdistavimpana juttuna ystävyydessämme. Onneksi Milla on aikuistunut noista ajoista.
(Nimet muutettu)
Mainiota että pidit pintasi! Veikkaan että tuo oli tarvittava näpäytys tälle Millalle! Kunpa olisi ollut itsekin nuorena tiukempi verenimijäkavereiden suhteen!
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni lapsuudenkaveri oli saamassa häädön vuokra-asunnostaan maksamattomien vuokrien takia. Uusi kämppä oli hakusessa ja löytynytkin, enää puuttui 2000€:n suuruinen vuokravakuus. Luottotiedot tällä tyttösellä oli menneet jo tovi sitten, joten hän pyysi meiltä lainaksi tuon kaksi tonnia. Kun sanoimme ettemme voi lainata sellaista summaa, hän pyysi että minä (ihminen jota hän ei edes tunne) ottaisin hänelle 2000€:n pikavipin. Aikoi kuulemma maksaa takaisin... mitenhän ne luottotiedot oli menneet ja häätökin edessä, jos raha-asioista huolehtiminen on ykkösprioriteetti? Sanomattakin selvää ettemme suostuneet mihinkään hänen pyyntöihinsä, ja sen jälkeen menikin vuosia ennen seuraavas yhteydenottoa. Tämä sama ihminen soitti tyttöystävälleni ja pyysi vahtimaan hänen lapsiaan, jotta hän pääsisi baariin. Lupasi maksaa lastenhoidosta, olihan kyseessä kuitenkin ilta ja koko yö. Aamulla oli tullut kotiin, kääriytynyt peiton mutkaan ja alkanut nukkumaan, maksua ei koskaan kuulunut. Oli viimeinen kerta kun tyttöystäväni teki tämän sankarin vuoksi yhtään mitään.
mitenhän ne luottotiedot oli menneet ja häätökin edessä, jos raha-asioista huolehtiminen on ykkösprioriteetti?
Omituinen lause.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni lapsuudenkaveri oli saamassa häädön vuokra-asunnostaan maksamattomien vuokrien takia. Uusi kämppä oli hakusessa ja löytynytkin, enää puuttui 2000€:n suuruinen vuokravakuus. Luottotiedot tällä tyttösellä oli menneet jo tovi sitten, joten hän pyysi meiltä lainaksi tuon kaksi tonnia. Kun sanoimme ettemme voi lainata sellaista summaa, hän pyysi että minä (ihminen jota hän ei edes tunne) ottaisin hänelle 2000€:n pikavipin. Aikoi kuulemma maksaa takaisin... mitenhän ne luottotiedot oli menneet ja häätökin edessä, jos raha-asioista huolehtiminen on ykkösprioriteetti? Sanomattakin selvää ettemme suostuneet mihinkään hänen pyyntöihinsä, ja sen jälkeen menikin vuosia ennen seuraavas yhteydenottoa. Tämä sama ihminen soitti tyttöystävälleni ja pyysi vahtimaan hänen lapsiaan, jotta hän pääsisi baariin. Lupasi maksaa lastenhoidosta, olihan kyseessä kuitenkin ilta ja koko yö. Aamulla oli tullut kotiin, kääriytynyt peiton mutkaan ja alkanut nukkumaan, maksua ei koskaan kuulunut. Oli viimeinen kerta kun tyttöystäväni teki tämän sankarin vuoksi yhtään mitään.
mitenhän ne luottotiedot oli menneet ja häätökin edessä, jos raha-asioista huolehtiminen on ykkösprioriteetti?
Omituinen lause.
Lauseessa ei itse asiassa ole vikaa, mutta ilmeisesti lukutaidossasi on. Muutenkin viestisi on täysin turha tässä ketjussa.
Ohis.
Näitä kun lukee niin ei voi kun ihmetellä miten röyhkeitä ihmiset ovat. Harmittaa niiden puolesta, jotka eivät osaa sanoa "ei" ja joutuvat usean vuoden ajan hyväksikäytetyksi. Mä ainakin ajattelen, että vapaa-aika on sen verran kortilla tänä päivänä, että käytän sen ajan miten haluan. Jos sen joutuu käyttämään jonkun muun pillin mukaan, alan jo ajattelemaan omaa tuntihintaa, koska usein sellanen käy jo työstä
1) ihminen, joka tekee työkseen jotain kädentaitoja vaativaa asiaa (ompelija, rakennusmies, atk-taitaja) EI halua, eikä jaksa käyttää vapaa-aikaansa "vaan yks pikku hame" tai "yhet nopeet kotisivut pystyyn" -hommiin. Ne on siinä ammattilaisia, ihan niinkuin sinäkin omassa työssäsi, eikä heidän aikansa vapaalla ole ilmaista. Hyvälle ystävälle ja lähisuvulle voi toki halutessaan antaa alennusta.
2) "kun sä kuitenkin ajat tästä melkein ohi". Argh, yksi pahimmista on ihmiset joilla ei ole omaa autoa, ja olettavat, jopa vaativat, että autollinen henkilö on heidän henkilökohtainen kuskinsa. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että autossa maksaa bensa, autoon tulevat kilometrit ja muu kuluminen ja kuskin aika (jota itse pidän tärkeimpänä). Ei, en koukkaa "vaan" puolen tunnin lenkkiä, koska susta on ikävä mennä julkisilla jonnekin, mihin "sattumalta" ollaan menossa samaan aikaan. Käytän säästämäni tunnin vaikka napanöyhtän ja korvavaikun pyörittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asylum kirjoitti:
2) "kun sä kuitenkin ajat tästä melkein ohi". Argh, yksi pahimmista on ihmiset joilla ei ole omaa autoa, ja olettavat, jopa vaativat, että autollinen henkilö on heidän henkilökohtainen kuskinsa. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että autossa maksaa bensa, autoon tulevat kilometrit ja muu kuluminen ja kuskin aika (jota itse pidän tärkeimpänä). Ei, en koukkaa "vaan" puolen tunnin lenkkiä, koska susta on ikävä mennä julkisilla jonnekin, mihin "sattumalta" ollaan menossa samaan aikaan. Käytän säästämäni tunnin vaikka napanöyhtän ja korvavaikun pyörittelyyn.
Kyytipummit olen saanut kuriin tällä: Kun Pummi tietää että olen menossa vaikka nyt Lahteen tiettynä ajankohtana, sanon että juujuu, menen mutta Heinolan kautta ja myös XXX:n, jossa käyn kaupassa jossain vaateliikkeessä. Ja paluumatkalle myös joku linkitys, eli että en tule suoraan asuinpaikkakunnalleni Loimaalle. (paikkakunnat keksitty). Ja jos joku sitkeä pihi pummi olisi tulossa mukaan siltikin (yleensä ei enää tässä vaiheessa), niin menen sitten myös kiertämään kaiken karvaiset tylsät kirpparit ja museot ja vaateliikkeet - ähäpäs, siinä odottaa autossani tai tulee mukaan kiertämään lastenvaatekirpparit sun muut ;)
Tämän olen hvväksi havainnut. Tai sitten keksin että olen menossa matkalla Paulalle kyläilemään, joten suoraan sanoen ei käy.
Poislukien iäkkäät sukulaiset, joita kuskaan esim. sukujuhliin ilomielin, jos asuvat tässä reitin varrella. Ja tietysti oikeat kaverit eri juttu, keiden kanssa palvelut puolin ja toisin toimii, eikä kyse ole jostain pihistä kumminkaiman naapurista! Mutta pihit, nuoret ja terveet pummit - ei todellakaan.
Ja jos, joskus hellyn kuskaamaan jonkun pummin niin hän tulee tasan tarkkaan ilmoittamanani aikana ilmoittamalleni paikalle, josta tulee kyytiin, en todellakaan kierrä kilometriäkään. Joskus on esitetty että voisit kiertää tämän Xxx:n kautta kun en viitsisi sinne Loimaalle tulla ensin busseilla. Ei kiitos kun ei edes bensarahoja makseta, ei pesoakaan.
Mulla on tainnut käydä tuuri, kun ei tarvitse pummata kyytejä, vaan miehet ovat itse ehdottaneet, että hakisivat kotoa. Varsinkin jos sanon, etten jaksa lähteä liikkeelle juuri nyt. Menisi useampi tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa rannalle leikki-ikäisen kanssa ja pyysin kaveria mukaan. Sanoin sivulauseessa, että voidaan poiketa paluumatkalla meidän mökille, otan makkaraa mukaan. Kerroin, että minulla on mökillä jotain pieniä maalausjuttuja, jotka haluan tehdä valmiiksi siellä. Ajatuksena olisi, että olisimme maalailleet ja grillailleet yhdessä, sillä kaveri tykkää mökkihommista.
Söimme lapsen kanssa lounaan puolilta päivin ja kaveri tuli meille ja menimme minun autollani. Olimme iltapäivän rannalla ja minulla oli lapselle mukana välipalaa, joita tarjosin myös kaverille. Rannalla oli pieni kahvila, johon menimme istumaan ennen lähtöä mökille. Kaveri osti kahvia.
Tulimme viimein mökille ja aloin maalailemaan. Yhtäkkiä kaveri alkoi tiuskimaan, että missä ne makkarat on, että hänellä on nälkä. Tarjosin pientä snacksia ja limsaa, mutta kaveri alkoi mököttää ja kertoi, että oli syönyt vain yhden leivän aamulla. Hän oli siis skipannut lounaan eikä edes ostanut kahvilasta kuin kahvin kun oli odottanut lupaamiani makkaroita. Yritin siinä sitten maalailla, laittaa grilliä ja viihdyttää lasta, kaveri mökötti ja selasi kännykkäänsä. Kaveri kieltäytyi kaikesta auttamisesta ja veti lopulta lähes kaikki makkarat. Hän jatkoi vihoittelua myös kotimatkalla.
Olin aika raivoissani, mutta minua viihdytti suunnattomasti ajatus, ettemme tulisi näkemään enää koskaan. Päätös on pitänyt.
Eräs uskovainen tuttavani, joka käy Vapaakirkon tilaisuuksissa laittamassa ruokaa, tuli kerran vaatimaan minulta minun keittoastioita kirkolleen, koska en niitä hänen mukaansa tarvitse. Oli luvannut ne jo kirkkonsa pastorille. Perusteluna oli se, että käyn liikaa ulkona syömässä, enkä osaa arvostaa kotiruokaa, joten en sitä sitten ansaitsekaan. Jostain kumman syystä jäi astiat antamatta ja tuttavuuskin meni katkolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan maalaisi makkarapalkalla. Samoin jos toisaalta ruokaa on luvattu, niin kyllä jättäisin ruoan väliin, että jaksan sitten syödä sitä toista.
Uskikset. Niistä riittää varmasti tarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan maalaisi makkarapalkalla. Samoin jos toisaalta ruokaa on luvattu, niin kyllä jättäisin ruoan väliin, että jaksan sitten syödä sitä toista.
Sulla ei ole selkeästi omia lapsia vaan olet jonkun lapsi :) Toivottavasti kaverisi jaksavat passata sinua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan maalaisi makkarapalkalla. Samoin jos toisaalta ruokaa on luvattu, niin kyllä jättäisin ruoan väliin, että jaksan sitten syödä sitä toista.
Sulla ei ole selkeästi omia lapsia vaan olet jonkun lapsi :) Toivottavasti kaverisi jaksavat passata sinua!
Ei pidä paikkaansa. Osaan ihan itsekin sen grillin tai notskin sytyttää. Vaan lähtökohtaisesti en edes lupautuisi maalaamaan mitään pelkällä makkarapalkalla. Osaisin kieltäytyä jo heti alkuun.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan maalaisi makkarapalkalla. Samoin jos toisaalta ruokaa on luvattu, niin kyllä jättäisin ruoan väliin, että jaksan sitten syödä sitä toista.
Minä taas olisin sanonut, että tuossa on tie, ala vetää! Näin sen yksinkertaista kun on oma tahto ja suu, jolla puhua.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan maalaisi makkarapalkalla. Samoin jos toisaalta ruokaa on luvattu, niin kyllä jättäisin ruoan väliin, että jaksan sitten syödä sitä toista.
Ymmärrän tavallaan kantasi, sillä kaveri tod näk ajatteli juuri noin vaikka itse halusikin tulla mökille puuhailemaan. Sama kaveri tuli joskus läksiäisiini jossa ihastui yhteen mieheen. Mies oli lähdössä kuskaamaan muuttoautoa toiselle paikkakunnalle ja kaveri halusi tulla muutto-avuksi. Kuski oli ajamassa auton takaisin. Ihmettelin vähän mutta sanoin et toki voi tulla autoa pakkaamaan jos haluaa vaikkei siihen apua tarvi. Pakattiin auto tupaten täyteen että mahduin hädin tuskin sisään kuskin kanssa. Siinä vaiheessa kaveri kysyi et mihin hän mahtuu. Hänelle oli kuulemma luvattu ilmainen reissu. Suuttui kun ei päässyt mukaan.
Kysyin, mitä voisin antaa 1,5v kummilapselleni joululahjaksi. Lapsen äiti toivoi, että antaisin heille rahaa pleikkarin ostoon, ei koko summaa mutta osan kuitenkin. Ostin lapselle jotain sen ikäiselle sopivampaa. En minä halua työttömien pelikoneita maksella.
Oma lukunsa nuo vanhemmat tosiaan, jotka odottavat vaikka ihan opiskelijaltakin jotakin todella kallista lahjaa kukkarolle. Sitten loukkaannutaan ja suututaan, kun tuokin budjettiin sopivampaa tavallista.
Itse olen kieltäytynyt kummipyynnöistä. Yksikin asuu ihan toisaalla, enkä olisi nähnyt lasta ikinä. Lahjat olisivat varmaan kelvanneet. Onneksi voi aina sanoa, ettei kuulu kirkkoon.
Eikä lääkäri varmaan edes uskalla hoitaa jotain sukulaistaan. Entä jos sanookin että, ei siinä mitään oo, ja onkin vakava sairaus - sukulainen kuolee. Tai pyydetään tutulta lääkäriltä resepti lääkkeeseen x, mutta tuttu ei kerro että syö jo lääkettä y. Ja kuolee. Ja tämäkin taas lääkärin vastuulla.