Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kaverini pyysi avustamaan muutossa, lupasin tulla avuksi sillä tiesin että hän asuu yksiössä ja muuttaa yksiöön - montaa huonekalua ei olisi kannettavaksi asti, muutto olisi nopeasti alta pois. Kaverin kämpälle saapuessa kylmä totuus iski vasten kasvoja, kaveri ei ollut edes pakannut. "Muuttoapu" siis tarkoitti sitä, että kaikki hänen tavaransa piti lajitella ja pakata, roudata kamat uuteen kämppään, siivota vanha kämppä ja vielä jäädä avuksi purkamaan pakatut tavarat paikalleen. Olin siellä apuna ilman ruokaa 10:00-00:30. Toki kaveri tarjosi sitten lähimmällä huoltoasemalla ruuat tuolloin yöllä. Oli kiva käyttää koko halvatun päivä yhteen muuttoon. Kaveri muuten itse haahuili ilman päämäärää koko muuttopäivän. Kantoi pari kassia ja kävi itselleen kaupassa uutta kämppää varten sillä välin kun muut kävivät autolla hakemassa toisen kuormallisen tavaraa vanhasta asunnosta. Loput ajasta seisoi päällepäsmärinä ovella määräämässä mihin mikäkin tavara ja pahvilaatikko lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin luvannut lasten sängyn ilmaiseksi siskoni pojalle aikoja sitten. Olimme menossa kylään heille 130 km päähän ja juuri pakanneet kamamme ja valmiina lähtöön. Sisko soitti, että tuokaa se sänky nyt samalla.

Ei onnistunut, koska sänky oli vintillä kokonaisena, meitä 4 henkeä matkaan lähdössä ja koko systeemi ei olisi mahtunut mukaan mitenkään palasinakaan. Henkilöauto kun oli. Tuloksena suuttunut sisko ja kaunan kanto tähän päivään saakka.

No eikö tuossa ollut riittävät perusteet...että ei mahdu? Kun ette hoksanneet ajoissa purkaa sänkyä ?

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana otin tosissani sen väitteen, että tosiystävyys kestää kaiken. Opin kyllä lopulta olemaan suostumatta ihan kaikkeen, mutta hitaasti.

Ikäiseni, hieman alle kolmikymppinen kaveripariskunta ilahdutti pyytämällä minut kylään ja oli jo portillaan vastassa. Pyysivät minua heittämään heidät kauppaan, ja tottahan minä autottomia kavereita autoin. Kaupasta mentiin Alkoon ostamaan pari kolme pulloa hyvää viiniä, mutta kassalla olivatkin rahat lopussa. Minä maksoin ostokset nolouden välttämiseksi. En koskaan saanut penniäkään takaisin, mutta lankesin tähän ansaan monta kertaa, kun ajattelin, ettei noin nyt kovin usein voisi käydä.

Kerran lähdin ulkomaille muutamaksi viikoksi, ja pariskunta pyysi minua jättämään autoni heille lainaksi, jotta he pääsisivät lemmikeineen lomalle korpeen muutaman sadan kilometrin päähän. Jätin heille autoni ja sanoin, että korvaukseksi riittää se, että auto palautuu tankki täynnä. Hanskalokeroon jätin parikymppiä kirjekuoressa auton pesua ja imurointia varten. Sain auton takaisin rapaisena ja sisätila kauttaaltaan eläinten karvoissa, tankki oli lähes tyhjä ja pesuraha oli tiessään.

Kerran tämä parivaljakko sitten pyysi minut juhlimaan jotakin tapausta ja jäämään yöksikin, ja iltapäivä alkoi yllä kuvatulla perinteellisellä kauppareissulla. Puoliltaöin toinen heistä väsähti ja meni nukkumaan, kanssani olohuoneeseen jääneen mieliala muuttui täysin ja hän haukkui minut pystyyn siitä, että käytin heitä jatkuvasti härskisti hyväkseni muun muassa oleskelemalla ihan liikaa heidän luonaan. Yritin panna vastaan sanomalla, että ainahan näihin kyläilyihin liittyi autokyyti johonkin ja usein myös ostosten maksaminen, mutta hän oli sitä mieltä, että olin juuri juonut kolmanneksen viineistä eli oltiin ihan tasoissa. Tuon episodin jälkeen aloin ottaa etäisyyttä, enkä ole viiteentoista vuoteen heistä kuullut. Vieläkin hieman nolottaa se, että ehkäpä olinkin viettänyt liikaa aikaa heidän luonaan ja sain haukut ihan syystä. On outo tämä ihmisluonto.

Mä erehdyin kanssa kerran antamaan autoni lainaksi yhdelle autottomalle rassukalle, säätäjälle joka pummi aina jotain. Sen piti välttämättä käydä jossain sunnuntaina. Ihan pikku lenkki. Tarkoitus oli että palauttaa auton su iltana.

Ma aamuna kun olin menossa töihin ja ihmettelin että autoa ei kuulu ei näy, niin yhtäkkiä se ajoi ohi ja viis äijää kyydissä, kaverini on matkustajan paikalla ja heilauttaa kättään. Jälkikäteen selvisi että perheyrityksen paku oli reistannut ja päättivät sitten lähteä keikalle minun autollani, viisi äijää ja työkalut. Keikka oli toisella paikkakunnalla ja kilometrejä tuli yli kolmesataa. Suutuin tosissaan ja jätkä kehtasi selittää että "mutta onhan siellä enemmän bensaa kuin lähtiessä". No ei ollut, vaikka oli tankattu niin bensaa oli itse asiassa vähemmän, ei ainakaan tankki täynnä.

Joskuseivaantajuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin luvannut lasten sängyn ilmaiseksi siskoni pojalle aikoja sitten. Olimme menossa kylään heille 130 km päähän ja juuri pakanneet kamamme ja valmiina lähtöön. Sisko soitti, että tuokaa se sänky nyt samalla.

Ei onnistunut, koska sänky oli vintillä kokonaisena, meitä 4 henkeä matkaan lähdössä ja koko systeemi ei olisi mahtunut mukaan mitenkään palasinakaan. Henkilöauto kun oli. Tuloksena suuttunut sisko ja kaunan kanto tähän päivään saakka.

No eikö tuossa ollut riittävät perusteet...että ei mahdu? Kun ette hoksanneet ajoissa purkaa sänkyä ?

Ilmaiseksi saa, niin itse hakee.

Minä en lainaisi autoani edes perheenjäsenelle. Oma on oma ja varma on varmaa.

Jos joku pummii juomat Alkosta jo toistamiseen, on joku alkoholisti ja varaton. Sellaisten kanssa ei kannata kaveerata.

Talon talkoisiin oli lyöty ehto, että grillimakkaran saa vasta, kun on toimittanut jätesäkillisen lehtiä/roskaa lavalle. Sinänsä ehkä ok, edellisvuonna oli jotkut äijät vetäneet pakettitolkulla makkaraa tekemättä mitään hommia ja kaljoitelleet siinä sivussa...

Koomiseksi meni siinä vaiheessa, kun tämä vaatimus koski nähtävästi myös naapurin 2v taaperoa 😂 Ei säkkiä, ei makkaraa. Rutinaa tuli siitäkin, että söi mun makkaran... Muksu oli ahkerasti talkoissa mukana: keräili risuja, haravoi vähän muiden mukana yms.

Että se siitä mukavasta yhdessäolosta ja yhteidöllisyydestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

Minä kuskaisin kyllä jos kantajat löytyy omasta takaa ettei minun tarvitse. Mutta maksun perisin, vähän edullisemman kuin huonekaluliikkeet perii :)

Hyvät ihmiset, jotka tunnette tulevanne hyväksikäytetyiksi, kun ette osaa sanoa "ei"; menkää jollekin jämäkkyyskurssille, niitä on ainakin monissa työväen- tai kansanopistoissa. Erinomaista oppia oman elämän hallintaan eikä maksa paljon.  :)

Naapuri pyyti pillua.

ihan järkyttäviä juttuja täällä. MIKSI te ihmiset alistutte ja suostutte tällaseen? Absurdia.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini pyysi avustamaan muutossa, lupasin tulla avuksi sillä tiesin että hän asuu yksiössä ja muuttaa yksiöön - montaa huonekalua ei olisi kannettavaksi asti, muutto olisi nopeasti alta pois. Kaverin kämpälle saapuessa kylmä totuus iski vasten kasvoja, kaveri ei ollut edes pakannut. "Muuttoapu" siis tarkoitti sitä, että kaikki hänen tavaransa piti lajitella ja pakata, roudata kamat uuteen kämppään, siivota vanha kämppä ja vielä jäädä avuksi purkamaan pakatut tavarat paikalleen. Olin siellä apuna ilman ruokaa 10:00-00:30. Toki kaveri tarjosi sitten lähimmällä huoltoasemalla ruuat tuolloin yöllä. Oli kiva käyttää koko halvatun päivä yhteen muuttoon. Kaveri muuten itse haahuili ilman päämäärää koko muuttopäivän. Kantoi pari kassia ja kävi itselleen kaupassa uutta kämppää varten sillä välin kun muut kävivät autolla hakemassa toisen kuormallisen tavaraa vanhasta asunnosta. Loput ajasta seisoi päällepäsmärinä ovella määräämässä mihin mikäkin tavara ja pahvilaatikko lasketaan.

Hieman samanlainen tilanne oli kerran, meni todella paljon aikaa siihen pakkaamiseen ja tavaroiden selvitykseen. Ja sitä tavaraa oli ja oli ja oli. Kun on kaikkea kaapeissa, esim avaamaton paketti kengännauhoja ja sille mietitään sopivaa laatikkoa.

Tapahtui kerran erään leski rouvaksi itseään tituleeravan eukon tuttavuuden myötä hänelle olsi pitänyt kastatella sijoitus asuntoa ensin suomesta ja sittemin espanjastakin no hänen kertomuksensa vakuutti minut jollain tavoin ja koska olen hyvä sydämminen niin päätin auttaa no sitten rouvalta tuli käsky muotoisia pyyntöjä asioiten suhteen ja okei tottelin ja kävin katastelemassa asuntoa ostettavakseen.

no kun suomesta ei löytynyt hänelle mielusita asuntoa ostetavaksi sijoitus mielessä häneltä tuli käsky muotoinen vaatimus pyyntö lähettää minut espanjaan ja hän tahtoi laittaa rahaa tililleni jonka sittemin tekikin en tiennyt kuinka paljon laittaa..

no kas kummaa yhtä äkkiä soi puhelin jossa eukko ärtyneen kiukuisena ja selvästikin päihtyneenä alkaa vaatimiaan minua luokseen peiton heiluttajaksseen johon en suostunut ja seurasu oli uhaksu virkavallalla.. että olsin huijjanut häneltärahaoja..

uhaksu toteutui ja seuraukset masiiviset no selvittelin asioita ja kävi ilmi että ei se eukko ole mikään leksi rouva. vaan eronnut ja osituksessa ison summan saanut veronkkiertäjä joka nosteli sossutukia ja asumistukia espoossa.  pitäen nuo ositus varat erillään. eli tuki huijari oli kyseessä ja sossu pummi.

no nyt hän nostelee minulta kolanneksen  ansioistani hyvällä ulosoton koroilla joka kk itselleen ...semmoista..

Tuttava rakennutti kalliin talon. Keräsi sitten kavereitaan "muuttotalkoisiin", tarjolla vaivan palkaksi oli limsaa. Olemme keski-iän ylittäneitä ja nivelet muutenkin kovilla, kannettavana oli mm flyygeli. Miten ei ole varaa muuttomiehiin?

Up

Eräs tuttava pyytää usein muita opettamaan hänen toiminimensä alle. Sellainen periaate hänellä on, että ei maksa mitään kuluja eikä palkkaa. Ilmeisesti kokee antavansa niin hienon mahdollisuuden markkinoida omaa lajia, että sen pitäisi riittää. Loppujen lopuksi siitä porukasta ei tule muualle harrastajia, koska he eivät ole valmiita maksamaan normaalia hintaa harrastamisesta vaan kaiken pitäisi olla puoli-ilmaista.

Samainen tuttava pyysi leipomaan bileisiinsä ja lupasi korvata kustannukset. Leivoin ja toimitin kuitin sekä tilinumeron. Maksua ei kuulunut ja muistutin asiasta uudestaan.  Aikoi maksaa heti, mutta ikinä ei maksua tullut. Päätin etten ala muutaman euron takia enempää ruinaamaan enkä ole enää sen jälkeen hänen toimintaansa tukenut. Hänen bileisiinsä on pääsymaksu ja hän tarvitsee sinne vapaaehtoisia, mutta edes vapaaehtoiset eivät pääse ilmaiseksi sisälle :D

"Kun olin vielä melko nuori, n. 22 ja ensimmäisessä ns. oikeassa työpaikassa, vanhempi työkaveri yritti ystävystyä, esittäytyi todella mukavana jne. Kunnes sitten yhtäkkiä pyysi takaamaan perheensä asuntolainan! Olin tuolloin vielä todella herkkä' ja helposti uskoin ihmisiin, jos joku oli ystävällinen ja mukava. En kyllä tuohon lähtenyt mukaan, luojan kiitos. Mutta kuinka törkeä pitää olla, että tuollaiseen ryhtyyn? Siihen tosin loppui se ystävällinen yhteydenpitokin oikeastaan, kyseessä oli itseäni päälle 13 vuotta vanhempi mies."

Mä muistelen edelleen lämmöllä, kuinka naapuritalon työtön juoppopariskunta kysyi pienituloiselta yh-äidiltäni joskus 20 vuotta sitten, takaisiko äitini heille lainan omakotitaloon :D En tiedä millä logiikalla ajattelivat yksinäisen perushoitajan ostavan heille talon.

Up

Mummini on koko ikäni ostellut minulle ja perheelleni kysymättä lahjoja, joita emme tarvitse. Kun emme sitten ole niitä käyttäneet, hän on naama nyrpyllä pyytänyt saada ne takaisin.

Esimerkki: kun olin pieni, hän teki minulle Disney-teemaisen seinäkellon - maalasi sen siis posliinilautaselle ja osti siihen koneiston ja viisarit. Se oli seinälläni monta vuotta, kunnes aloin tulla murrosikään. Päätimme kuitenkin säästää kellon, koska se oli niin kaunis. Mummi huomasi pian, ettei kello ollut enää käytössä ja huomautti minulle 11-vuotiaalle, että jos se ei kerran arvon neidille kelpaa, niin saan kyllä luvan palauttaa sen.

niia kirjoitti:

ihan järkyttäviä juttuja täällä. MIKSI te ihmiset alistutte ja suostutte tällaseen? Absurdia.

Joskus sitä ei etukäteen tiedä lupautuneensa isompaan urakkaan, kuin ajatteli. Tai kuvittelee lainan maksettavan. Tai odottaa sitä vastapalvelusta, mitä ei sitten koskaan kuulukaan. Kerran saa erehtyä, kahta kertaa ei.

Jos lähtee takaamaan muiden viuluja tai ei saa jostakin pienistäkin asioista maksua etukäteen, kannattaa käytännössä varautua maksumieheksi itse.