Miltä tuntuu nuoren armeijaan lähtö?

Lapsi menee eskariin. Öö. 

Meni aikoinaan hieman vastahakoisesti. Treenasi kyllä kovasti että fyysinen kunto kestäisi.  Kolmantena päivänä,, vai oliko se neljäntenä, ei ennättänyt enää puhua puhelimessa kun olivat saaneet juuri aseen. 

Vierailija kirjoitti:

Meni aikoinaan hieman vastahakoisesti. Treenasi kyllä kovasti että fyysinen kunto kestäisi.  Kolmantena päivänä,, vai oliko se neljäntenä, ei ennättänyt enää puhua puhelimessa kun olivat saaneet juuri aseen. 

           Pitikin puhua vanhemman tuntemuksesta. Olihan se haikeaa kun poika oli asunut kotona siihen saakka. 

Kannattaa mennä saattamaan ja avuksi kasarmille valitsemaan varusteita, että lapsi saa oikean kokoiset vaatteet.

Alku voi olla hämmentävä, mutta lopulta siellä tehdään pojista miehiä.

m39

hyvällä mielellä on lähdössä. itselle varmaan tulee ikävä ja huolettaa enemmän asiat. 

Hyvällä mielellä sekä äiti että poika. Ei huoleta yhtään, hyvin se menee.

Olen ylpeä, ja iloinen että saa miehistyä ja saa armeijamuistoja ja -kavereita. Parin vuoden päästä tuo edessä

Vierailija kirjoitti:

Olen ylpeä, ja iloinen että saa miehistyä ja saa armeijamuistoja ja -kavereita. Parin vuoden päästä tuo edessä

Juuri näin, elämä soljuu eteenpäin niin kuin kuuluukin.

Ilman korpin natsoja ei ole takaisin tulemista!

Saatetaan katsoa vähän kieroon, jos äiti on saattamassa poikaa armeijaan. Eiköhän täysi-ikäinen osaa ihan itse mennä portista sisään ja sen jälkeen ei tsrvitse osata mitään. Armeijassa opetetaan ihan kaikki alusta ja kädestä pitäen, alkaen ryömimisestä ja päättyen rynnäkköön eli juoksemiseen pyssy ojossa hillittömien kantamusten kanssa. Joten ole huoleti, kyllä puolustusvoimat pitävät huolen pojastasi.

Ne jopa opettavat tekemään ruokaa pussikeitoista metsäolosuhteissa.

Poika itki, mutta kaikki suvun miehet on käyneet erikoiskoulutuksen. Surullisia hymiöitä lähetteli kun kyselin miten meneepi.

Poika treenannut kovasti ja odottaa kuin kuuta nousevaa. Äiti tekee listaa mitä ostaa mukaan. Molemmat intona.