Lue keskustelun säännöt.
Matkailuviha
24.05.2016 |
Vihaavatko muut matkailua? Vain ulkomaan matkailua vai myös kotimaan? Pelkkä lentokone, vai myös muut kulkuneuvot?
Viihdyn kotona.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo viha kumpuaa?
No mistähän suomalaisten viha joka asiaan kumpuaa? Kateudesta.
Pässi, kaikki negatiiviset tunteet ei todellakaan kumpua aina kateudesta. Vain yksinkertainen ihminen yksinkertaistaa näin.
Minä vihaan matkustelua siitä syystä, että lapsena reissasimme kaikki lomamatkat ympäri maailmaa ja vanhemmat riitelivät aina lähes koko matkan ajan. Mulle on jäänyt lapsuudesta perusturvallisuuden puute ja se korostuu matkoilla. Kun olin lapsi, ajattelin aina, että aikuisena en kyllä matkusta mihinkään. Joskus parikymppisenä reissasin vielä jonkin verran, mutta nyt tilanne on se, että olen viimeksi ollut lentokoneessa vuonna 1996, eikä harmita yhtään. Mulla on ihana iso koti ja rakastan kotona olemista. En todellakaan ole millään tapaa kateellinen niille, jotka matkustaa. Miksi olisin, kun voin halutessani itseä lähteä reissuun milloin vaan. Olen hyväpalkkaisessa duunissa, puhun sujuvasti englantia ja espanjaa, ei lapsia ja päätän itse omista lomistani. En vain halua lähteä mihinkään.
Mielenkiintoista. Oma perheeni puolestaan ei matkustellut paljoa. Meillä oli kivaa kotona.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä tuo huomio, että 10-20% ihmisistä pitää oikeasti matkailusta = ympäristön vaihtelusta. Lähipiiriäni kun katsoo, niin voi hyvin pitää paikkansa.
Ja omassa perheessäkin puoliso ja toinen lapsi sietävät hyvin heikosti matkailua kun taas minä ja toinen lapsemme rakastamme sitä... On vain siis pitänyt hyväksyä se, että matkat eivät ole meidän perheen yhteisiä juttuja. Eli toiset tekevät reissut keskenään ja toiset sen aikaa urheilevat ja saunovat mökillä tai ihan vain kotoilevat eivätkä tunne menettävänsä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en matkustele. Joskus käyn tietysti tapaamassa kauempana asuvia ystäviä tai sukulaisia, mutta se on eri asia. En ole lentänyt lentokoneella kymmeneen vuoteen. Suomen ulkopuolella kävin viimeksi viisi vuotta sitten, eikä ole mitään tarvetta käydä uudestaan. Viihdyn kotona ja luonnossa. Väsyn suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä. Ei myöskään kiinnosta normaalit matkailuaktiviteetit kuten rannalla makaaminen, shoppailu, nähtävyyksien ihailu, uusien ruokien maistelu jne. Käsitykseni maailmasta ei kuitenkaan ole mikään suppean sulkeutunut. Puhun useaa eri kieltä, olen kiinnostunut historiasta ja ystäviä on usealta eri mantereelta.
En itsekään pidä matkailun välttelyä sulkeutuneisuutena. Matkailu ei aina avarra, ja enemmänhän maailman ihmeistä näkee dokumenttien kautta kuin paikan päällä.
-Ap
Tuosta rohkenen kyllä olla eri mieltä. Tiettyjä asioita et voi koskaan dokumenteista nähdä, vaikka katsoisit kaikki mahdolliset dokumentit.
Olet oikeassa. Mutta toisaalta aivokapasiteettini ja elinaikani ei muutenkaan riitä kaiken oppimiseen ja näkemiseen, joten dokumentit riittävät minulle.
-Ap
Ja on tässä sekin puoli, että kuvausryhmä pääsee moneen paikkaan, joihin minua ei päästettäisi matkailijana, ja dokumentit kertovat asioiden taustoja paremmin kuin itse jaksan turistina ottaa selvää.
Dokumentti Mona Lisasta on mielenkiintoisempi kuin itse taulu, Avara Luonto päästää paikkoihin, jonne matkustaminen suurina massoina tuhoaisi ne paikat, ja niin edelleen.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen matkailua ja matkustamista vihaava 😊. Ajatuskin rasittaa ja ahdistaa, joskus jo automatka toiseen kaupunkiin, n.22 km vie mehut, jostain lentokentistä puhumattakaan!
Meitä on siis enemmän.
Onko sinusta vaikea sanoa tätä ääneen ihmisille? Itse en oikein uskalla sanoa, kun paikalla on kuitenkin joku joka on juuri tullut matkalta, lähdössä matkalle, säästää matkaa varten tai unelmoi matkasta - en halua sanoa että jonkun unelma on mielestäni uuvuttavaa.
Voi hyvänen aika, jos jollekkin on jo 22 km liikaa. Monella ihmisellä on jokapäiväinen työmatkakin työpaikalle ja kotiin tuota pidempi.
Matkustelussa on muutakin rasittavaa kuin matka-aika: pakkaaminen, suunnittelu. Nämä uuvuttavavat.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen 20-35 ikävuoden välillä matkustellut suht paljon, ja pitänyt sitä hyvän elämän kriteerinä itselleni. Hienoja muistoja löytyy matkoihin liittyen. Sitten kaksi lasta, velkainen talo, vaativa työ - ja sisäinen tyytymättömyys: ei ole varaa matkustella, elämäntilanne estää, voi kun pääsisi matkalle... Kunnes viime kesänä tuli oivallus: en haluakaan enää matkustella. Luonnon ja omien voimavarojen tuhlausta. Pinnallista ja väsyttävää. Liian trendikästä. Ärsyttää ajatuskin. Kivempi kun ei lomalla tarvitse olla mitään mikä ei tunnu hyvältä.
Iän mukana tulee tietoisemmaksi tarpeistaan, mieltymyksistään ja arvoistaan, eikä ole niin suuri tarve miellyttää muita.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän matkailusta, vaikkakin lentokenttämuodollisuudet yms. pitkästyttävät. Pyrin tekemään omatoimimatkoja ja suosin paikallisten pienyrittäjien palveluja kohteessa, jos mahdollista. Joka vuosi en matkustele.
Vältän matkoistani puhumista, ellei joku kysy niistä, koska tiedän, että osa tuttavistani on vähävaraisia, eikä heillä ole rahaa matkustella.
Kuulostaa raskaalta ja työläältä ottaa selvää paikallisista pienyrittäjistä matkaa varten, mutta sinä varmaankin nautit siitä, ja suunnittelu on sinulle mieluinen osa matkaa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo huomio, että 10-20% ihmisistä pitää oikeasti matkailusta = ympäristön vaihtelusta. Lähipiiriäni kun katsoo, niin voi hyvin pitää paikkansa.
Ja omassa perheessäkin puoliso ja toinen lapsi sietävät hyvin heikosti matkailua kun taas minä ja toinen lapsemme rakastamme sitä... On vain siis pitänyt hyväksyä se, että matkat eivät ole meidän perheen yhteisiä juttuja. Eli toiset tekevät reissut keskenään ja toiset sen aikaa urheilevat ja saunovat mökillä tai ihan vain kotoilevat eivätkä tunne menettävänsä mitään!
Yritän googlailla sen tutkimuksen. Se on tosi mielenkiintoinen. Huomattavasti pienemmällä otannalla ihmisistä aivojen mielihyväkeskus aktivoituu, kun he näkevät uuden ja mielenkiintoisen paikan vs. tutun ja turvallisen. Mistähän sen löytäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yhdyn tähän ketjuun myös, koska en oikeasti ymmärrä, mitä ihmiset lopulta matkoilta saavat. Nähdä erilaisia kulttuureita? Niitä minä ainakin näen dokumenteista,kuten muutkin jo kirjoitteli, en myöskään liiemmin ole kiinnostunut tutustumaan paikallisiin ihmisiin ulkomailla (en Suomessakaan määrääni enempää), en ole kiinnostunut eri maiden ruokakulttuureista sen enempää kuin voin kotona kokeilla uusia reseptejä. Toki loma on loma, ja irtiotto kotoa tekee hyvää ja on aikaa perheen kanssa vain olla ilman ruoanlaittoa ja siivousta, mutta siihen itselläni riittää maks. viikko. Sitten alankin kaipaamaan jo kotiin. Mutta mielestäni tämä on eri asia, sinänsä minulle on sama matkustanko lomallani Suomessa vai ulkomailla.
Sitä paitsi, mielestäni matkustelu on yksi älytön länsimaisen ihmisen ylettömien tarpeiden tyydyttäjä, johon 90% maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta. Me kuitenkin haluamme mennä intokiinaan katsomaan, miten ne köyhät slummeissa elävät pienet lapset ovat kuitenkin onnellisia ja iloisia. Voi, miten me länsimaiset emme osaa sitä taitoa; iloita vähästä. Huoh, minusta NIIIIIN tekopyhää. Kuka tahansa niistä slummeissa elävistä vaihtaisi osaamme mielellään.
Vaikka en tiedä, niin itselleni tuo matkustelusta sisällön hakeminen täyttää jotakin tyhjyyttä, jota länsimainen ihminen täyttää.. keskittämällä aikansa ja rahansa johonkin noinkin pinnalliseen, paetaan jotain, mitä ei kotona kestetä. Tylsyyttä, arkea, omaa itseä, sellaista tavallisuutta, jota meissä kuitenkin on.
Toki, saahan ihmiset kai jotain hienoja elämyksiäkin, kokemuksia, jotka syventävät ymmärrystä elämästä. Mutta en tiedä, voiko sellaisesta olla kyse, jos joku laukkaa ulkomailla muutaman kuukauden vuodesta. Mitä paetaan? Olen tämän asian kanssa aika tyly. Mutta saan kai ollakin, kun tämä on minun mielipiteeni. Tarkoitus ei ole loukata ketään:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo huomio, että 10-20% ihmisistä pitää oikeasti matkailusta = ympäristön vaihtelusta. Lähipiiriäni kun katsoo, niin voi hyvin pitää paikkansa.
Ja omassa perheessäkin puoliso ja toinen lapsi sietävät hyvin heikosti matkailua kun taas minä ja toinen lapsemme rakastamme sitä... On vain siis pitänyt hyväksyä se, että matkat eivät ole meidän perheen yhteisiä juttuja. Eli toiset tekevät reissut keskenään ja toiset sen aikaa urheilevat ja saunovat mökillä tai ihan vain kotoilevat eivätkä tunne menettävänsä mitään!
Yritän googlailla sen tutkimuksen. Se on tosi mielenkiintoinen. Huomattavasti pienemmällä otannalla ihmisistä aivojen mielihyväkeskus aktivoituu, kun he näkevät uuden ja mielenkiintoisen paikan vs. tutun ja turvallisen. Mistähän sen löytäisi.
On kyllä mielenkiintoinen tutkimus!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän matkakuumeen aiheuttaa DRD4-geeni, joka on sukua ADHD:lle. Matkustusinto sekä ADHD ovat molemmat verrattain korkeita Pohjoismaissa. Ihan mielenkiintoinen ilmiö. Tätä geeniä on tarvittu, jotta esi-isämme ovat halunneet muuttaa pois Afrikasta ja myös Amerikoissa on havaittu korkeita määriä.
Tämä geneettinen taipumus ei ole huono tai hyvä asia, sillä toki sitä voi pitää negatiivisena tai positiivisena. Geneettisen taipumuksen voi myös ohjata luovaan työhön, kuten uusien asioiden löytämiseen tieteen tai taiteen saralla. Esimerkiksi Einstein on potentiaalinen geenin kantaja. Toki on helppo käsittää, miksi geneettinen taipumus rauhottomuuteen ja jatkuvaan uutuudennälkään on myös negatiivista :)
Vierailija kirjoitti:
Tämän matkakuumeen aiheuttaa DRD4-geeni, joka on sukua ADHD:lle. Matkustusinto sekä ADHD ovat molemmat verrattain korkeita Pohjoismaissa. Ihan mielenkiintoinen ilmiö. Tätä geeniä on tarvittu, jotta esi-isämme ovat halunneet muuttaa pois Afrikasta ja myös Amerikoissa on havaittu korkeita määriä.
Tämä geneettinen taipumus ei ole huono tai hyvä asia, sillä toki sitä voi pitää negatiivisena tai positiivisena. Geneettisen taipumuksen voi myös ohjata luovaan työhön, kuten uusien asioiden löytämiseen tieteen tai taiteen saralla. Esimerkiksi Einstein on potentiaalinen geenin kantaja. Toki on helppo käsittää, miksi geneettinen taipumus rauhottomuuteen ja jatkuvaan uutuudennälkään on myös negatiivista :)
Lisäyksenä vielä, ei siis ole pelkästään tämä vaan monien asioiden summa, mutta onnistuttu paikallistamaan tähän liitännäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki, saahan ihmiset kai jotain hienoja elämyksiäkin, kokemuksia, jotka syventävät ymmärrystä elämästä. Mutta en tiedä, voiko sellaisesta olla kyse, jos joku laukkaa ulkomailla muutaman kuukauden vuodesta. Mitä paetaan? Olen tämän asian kanssa aika tyly. Mutta saan kai ollakin, kun tämä on minun mielipiteeni. Tarkoitus ei ole loukata ketään:)
Mä käsittäsin enemmän niin, että juuri ne, jotka viettävät kuukausia ulkomailla, ovat kiinnostuneita juurikin niistä uusista paikoista, ihmisistä ja kulttuureista, ja ne toiset, jotka menevät viikoksi Thaimaahan, ovat joko vähän statushakuisia tai eivät ihan käsitä oikeastaan vain välttelevänsä paikallista kulttuuria parhaansa mukaan niissä turistikohteissa.
Myöskin vain minun mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Minä yhdyn tähän ketjuun myös, koska en oikeasti ymmärrä, mitä ihmiset lopulta matkoilta saavat. Nähdä erilaisia kulttuureita? Niitä minä ainakin näen dokumenteista,kuten muutkin jo kirjoitteli, en myöskään liiemmin ole kiinnostunut tutustumaan paikallisiin ihmisiin ulkomailla (en Suomessakaan määrääni enempää), en ole kiinnostunut eri maiden ruokakulttuureista sen enempää kuin voin kotona kokeilla uusia reseptejä. Toki loma on loma, ja irtiotto kotoa tekee hyvää ja on aikaa perheen kanssa vain olla ilman ruoanlaittoa ja siivousta, mutta siihen itselläni riittää maks. viikko. Sitten alankin kaipaamaan jo kotiin. Mutta mielestäni tämä on eri asia, sinänsä minulle on sama matkustanko lomallani Suomessa vai ulkomailla.
Sitä paitsi, mielestäni matkustelu on yksi älytön länsimaisen ihmisen ylettömien tarpeiden tyydyttäjä, johon 90% maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta. Me kuitenkin haluamme mennä intokiinaan katsomaan, miten ne köyhät slummeissa elävät pienet lapset ovat kuitenkin onnellisia ja iloisia. Voi, miten me länsimaiset emme osaa sitä taitoa; iloita vähästä. Huoh, minusta NIIIIIN tekopyhää. Kuka tahansa niistä slummeissa elävistä vaihtaisi osaamme mielellään.
Vaikka en tiedä, niin itselleni tuo matkustelusta sisällön hakeminen täyttää jotakin tyhjyyttä, jota länsimainen ihminen täyttää.. keskittämällä aikansa ja rahansa johonkin noinkin pinnalliseen, paetaan jotain, mitä ei kotona kestetä. Tylsyyttä, arkea, omaa itseä, sellaista tavallisuutta, jota meissä kuitenkin on.
Toki, saahan ihmiset kai jotain hienoja elämyksiäkin, kokemuksia, jotka syventävät ymmärrystä elämästä. Mutta en tiedä, voiko sellaisesta olla kyse, jos joku laukkaa ulkomailla muutaman kuukauden vuodesta. Mitä paetaan? Olen tämän asian kanssa aika tyly. Mutta saan kai ollakin, kun tämä on minun mielipiteeni. Tarkoitus ei ole loukata ketään:)
Jotkut tutut ovat sanoneet ihan suoraan, että joka loma on mentävä matkalle, jotta ei tee töitä lomalla. Ei vaan pääse irti töistä muuten, kuulemma.
Mutta nämä ovat todella rikkaita työnarkomaaneja, ja varmaan on sitten varaakin matkustaa niin paljon.
Surullista, että he eivät voi vaan möllöttää kotona joskus - tekisi hyvää aivoille.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän matkakuumeen aiheuttaa DRD4-geeni, joka on sukua ADHD:lle. Matkustusinto sekä ADHD ovat molemmat verrattain korkeita Pohjoismaissa. Ihan mielenkiintoinen ilmiö. Tätä geeniä on tarvittu, jotta esi-isämme ovat halunneet muuttaa pois Afrikasta ja myös Amerikoissa on havaittu korkeita määriä.
Tämä geneettinen taipumus ei ole huono tai hyvä asia, sillä toki sitä voi pitää negatiivisena tai positiivisena. Geneettisen taipumuksen voi myös ohjata luovaan työhön, kuten uusien asioiden löytämiseen tieteen tai taiteen saralla. Esimerkiksi Einstein on potentiaalinen geenin kantaja. Toki on helppo käsittää, miksi geneettinen taipumus rauhottomuuteen ja jatkuvaan uutuudennälkään on myös negatiivista :)
Lisäyksenä vielä, ei siis ole pelkästään tämä vaan monien asioiden summa, mutta onnistuttu paikallistamaan tähän liitännäiseksi.
Aika hurja juttu. Pienet erot geeneissä vaikuttavat paljon meihin, ja samaan aikaan ympäristö muokkaa meitä, joten geenit eivät kuitenkaan määritä ihan kaikkea. Olisi mielenkiintoista tietää, onko itsellä kyseistä geeniä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Minä henkilökohtaisesti rakastan matkustamista ja käytänkin siihen 3-4 vapaa viikkoa joka vuosi ja rahaakin tietty jonkin verran. On kutkuttavaa suunnitella matkaa ja itse matkustuskin on erityisesti lentämisen osalta kivaa. Kaupunkimatkalla voin vaan kävellä ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä päivässä tutustuessani uuteen ympäristöön. Tämän lisäksi uudet museot ja teatteri yms. esitykset ovat aina kiinnostavia ja tietenkin myös ruoka. Parasta on vielä jos pystyy majoittumaan airbnb:n avulla jonkun paikallisen kotiin, niin että tämäkin on paikalla, niin samalla saa oikeastikin jotain kosketusta paikalliseen elämään.
Luontokohteetkin on kiinnostavia ja myös niissä voisin vaan kävellä ympäriinsä ja ihailla kohdetta samalla kuvia napsien. Myös erilaiset kokemukset (välillä paikallisille välillä turisteille tarkoitetut) kiinnostavat oli sitten kyseessä ratsastusvaellus paikallisessa luonnossa tai illallinen säkkipimeässä sokeiden tarjoillessa ruoan. Kaikkeen tällaiseen lähden heti innostuen, jos näihin vaan törmään ja ne sopivat budjettiin.
Mutta ymmärrän hyvin, ettei tämä sovi kaikille. Joku toinen hankkii mieluummin ison omakotitalon luonnon keskeltä ja haaveilee uudesta bemarista sen pihalla eikä kävisi ollenkaan oman paikkakuntansa ulkopuolella. Mulle omakotitalo taas olisi painajainen ja autoakaan en halua ikinä omaksi hankkia, jos vaan ilman selviän. Vuokra-autot riittävät minulle silloin harvoin, kun autoa tarvitsen.
Itselle majoitus jonkun tuntemattoman kotona olisi kauhistus. Sama kuin olisi viikon anoppilassa! Mutta tosiaan olemme kaikki erilaisia.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän matkakuumeen aiheuttaa DRD4-geeni, joka on sukua ADHD:lle. Matkustusinto sekä ADHD ovat molemmat verrattain korkeita Pohjoismaissa. Ihan mielenkiintoinen ilmiö. Tätä geeniä on tarvittu, jotta esi-isämme ovat halunneet muuttaa pois Afrikasta ja myös Amerikoissa on havaittu korkeita määriä.
Tämä geneettinen taipumus ei ole huono tai hyvä asia, sillä toki sitä voi pitää negatiivisena tai positiivisena. Geneettisen taipumuksen voi myös ohjata luovaan työhön, kuten uusien asioiden löytämiseen tieteen tai taiteen saralla. Esimerkiksi Einstein on potentiaalinen geenin kantaja. Toki on helppo käsittää, miksi geneettinen taipumus rauhottomuuteen ja jatkuvaan uutuudennälkään on myös negatiivista :)
Lisäyksenä vielä, ei siis ole pelkästään tämä vaan monien asioiden summa, mutta onnistuttu paikallistamaan tähän liitännäiseksi.
Aika hurja juttu. Pienet erot geeneissä vaikuttavat paljon meihin, ja samaan aikaan ympäristö muokkaa meitä, joten geenit eivät kuitenkaan määritä ihan kaikkea. Olisi mielenkiintoista tietää, onko itsellä kyseistä geeniä.
-Ap
Jep. Todella mielenkiintoista tämä kokemus vs. perimä, koska näkyyhän se arvoissa yms. Voihan moni pitää matkustamista arvokkaana tai rikastuttavana, jolloin ei ole väliä onko kyseistä geeniä vai ei. Toiset myös saattavat mieltyä matkustamiseen, koska se on tuttua juuri lapsuusajalta ja siksi uuden kokeminen voi liittyä myös dopamiiniin, vaikka geneettistä perimää ei olisi :)
Jäin pohtimaan vielä seuraavaa seikkaa:
Reppureissaajat ja sohvasurffaajat sanovat tapaavansa paljon erilaisia ihmisiä matkallaan ja tutustuvansa aidosti muunmaalaisten sielunmaisemaan.
Mutta eivätkö he kuitenkin tapaa ihmisiä, jotka ovat paljon enemmän kaltaisiaan kuin moni samanmaalainen? Ihminen, joka majoittaa turisteja kotiinsa tuskin on esimerkiksi fundamentalistijuutalainen. Hän todennäköisesti on itsekin reppureissaaja. Hostellit ovat täynnä muita samanmielisiä reppureissaajia.
Eikö kuukausi Timo Soinin tai Arttu Wiskarin kotona olisi paljon avartavampi kokemus?
Lomamatkailu on hauskaa ja kiinnostavaa, ainoa oikea haittapuoli on että se tuntuu rahan tuhlaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kuukausi Timo Soinin tai Arttu Wiskarin kotona olisi paljon avartavampi kokemus?
Varmasti olisi, mutta jos Soini tai Wiskari eivät suostu oviaan avaamaan, niin enpä minä heidän luokseen voi mennä maailmaani avartamaan.
Ja paikallisen luona asuessa tapaa siis kuitenkin myös tämän tuttavia ja voi keskustella tämän elämäntavoista, arkirutiineista ja käytänteistä. Vaikka kyseessä olisi myös samanlainen maailmalle ja ihmisille avoin tyyppi kuin itse, niin kyllä tuollainen silti antaa mun maailmaan paljon ja opettaa paljon sen toisen kulttuurin tavoista.
Mutta ymmärrän siis edelleen, ettei tämä sovi kaikille. Ei minullekaan sopisi se omakotitalon omistaminen, vaan ahdistaa ajatuskin, että joutuisin sellaisessa asumaan:
kuinka paljon sen kunnossa- ja siistinä pito veisi aikaa ja rahaa
kuinka paljon nurkkiin mahtuisi kertymään turhaa roinaa
kuinka luultavasti kaikkialle pitäisi alkaa kulkemaan autolla ja pitäisi ihan lähtemällä lähteä käymään jossain sen sijaan, että olisi jo kaiken vieressä, kun astuisi omasta ovesta ulos
kuinka kaikki naapurit tuntisivat toisensa ja kyttäisivät toistensa menoja
jne.
Olet oikeassa. Mutta toisaalta aivokapasiteettini ja elinaikani ei muutenkaan riitä kaiken oppimiseen ja näkemiseen, joten dokumentit riittävät minulle.
-Ap