Matkailuviha

En vihaa matkailua. Matkustelen mielelläni kotimaassa matkailuautolla. Voisihan sillä ulkomaillekin lähteä, mutta miestä ei kiinnosta, ja riittäähän kotimaassakin nähtävää. Vihaan kuumuutta, tungosta, turistirysiä, jonottamista ja odottelua. Lentokoneeseen minua ei saa kirveelläkään.

Israel on täynnä salaisuuksia. 

Sinne menen joskus. 

Tuohon matkan suunnitteluun on pakko vielä ottaa kantaa, minä pidän myös siitä hirveästi, se on osa siihen matkaan valmistautumista, kun vertailee mitä voisi tehdä, eikä malttaisi enää odottaa. Se on lähes yhtä nautinnollista kuin itse matka. Se on sitä haaveilua, joka kohta realisoituu, siinä pääsee jo irti arjesta. Mutta itsekään en halua suunnitella lomaa varten mitään minuuttiaikataulua, se on raskasta, eikä lomalla kannata mennä stressaamaan liikaa mistään nähtävyyksistä, vaan hyväksyä se, ettei yhden loman aikana ehdi näkemään kaikkea, eikä kannata yrittääkään.

Kannattaa ottaa sen verran selvää etukäteen, että on vaihtoehtoja mitä tehdä, ettei tarvi paikan päällä miettiä että mitähän sitä sitten tekisi, jos vaikka sää muuttaa suunnitelmia. Kaikkea niitä ei kuitenkaan pidä orjallisesti suorittaa, vaan valita osa. Se on ärsyttävää. jos lomalla pitää hirveästi ehtiä koko ajan joka paikkaan, kiireettömyydestä pitää myös pystyä nauttimaan. Itse tykkään juuri ihan vaan kävellä jotain katuja, pysähtyä välillä vaikka puistoon tai johokin kahvilaan tai pubiin, ilman että kaikki on aina valmiiksi suunniteltua. Seurata sitä paikallista menoa ja olla vaan. Ottaa kuvia ja syödä hyvin. Välillä sitten voi taas tehdä jotain suunniteltuakin.

T: 31

Minulle matkustelu on olennainen osa elämää; 2 kuukautta vuodessa tulee oltua reissussa joka vuosi.

Pitkät lennotkin menevät bisneksessä oikein mukavasti kun penkistä saa napin painalluksella vuoteen. Turistiluokassa menee joku Euroopan sisäinen lento juuri ja juuri.

Siinä vaan on jotain hohtoa juoda Singapore Slingiä Marina Bay Sandsin uima-altaalla 300m korkeudessa Singaporen pilvenpiirtäjiä katsellen....

Vierailija kirjoitti:

En vihaa matkailua. Matkustelen mielelläni kotimaassa matkailuautolla. Voisihan sillä ulkomaillekin lähteä, mutta miestä ei kiinnosta, ja riittäähän kotimaassakin nähtävää. Vihaan kuumuutta, tungosta, turistirysiä, jonottamista ja odottelua. Lentokoneeseen minua ei saa kirveelläkään.

Jonottaminen on hirveää. Lentokenttäjonossa tuntuu kuin olisi teuraalle menevä eläin. Tai vanki - ruumiintarkastuksetkin löytyvät tarpeen tullen.

Minusta on erikoista kun matkalla vihaan turisteja vaikka itsekin olen turisti - siinähän vihaa itseään!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle matkustelu on olennainen osa elämää; 2 kuukautta vuodessa tulee oltua reissussa joka vuosi.

Pitkät lennotkin menevät bisneksessä oikein mukavasti kun penkistä saa napin painalluksella vuoteen. Turistiluokassa menee joku Euroopan sisäinen lento juuri ja juuri.

Siinä vaan on jotain hohtoa juoda Singapore Slingiä Marina Bay Sandsin uima-altaalla 300m korkeudessa Singaporen pilvenpiirtäjiä katsellen....

Mukava että saat tehdä asioita joista pidät.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo viha kumpuaa?

No mistähän suomalaisten viha joka asiaan kumpuaa? Kateudesta.

Pässi, kaikki negatiiviset tunteet ei todellakaan kumpua aina kateudesta. Vain yksinkertainen ihminen yksinkertaistaa näin.

Minä vihaan matkustelua siitä syystä, että lapsena reissasimme kaikki lomamatkat ympäri maailmaa ja vanhemmat riitelivät aina lähes koko matkan ajan. Mulle on jäänyt lapsuudesta perusturvallisuuden puute ja se korostuu matkoilla. Kun olin lapsi, ajattelin aina, että aikuisena en kyllä matkusta mihinkään. Joskus parikymppisenä reissasin vielä jonkin verran, mutta nyt tilanne on se, että olen viimeksi ollut lentokoneessa vuonna 1996, eikä harmita yhtään. Mulla on ihana iso koti ja rakastan kotona olemista. En todellakaan ole millään tapaa kateellinen niille, jotka matkustaa. Miksi olisin, kun voin halutessani itseä lähteä reissuun milloin vaan. Olen hyväpalkkaisessa duunissa, puhun sujuvasti englantia ja espanjaa, ei lapsia ja päätän itse omista lomistani. En vain halua lähteä mihinkään. 

Matkailun vihaaminen on hyvin yleistä jopa Pohjoismaiden ulkopuolella. Nyt tietysti monet tykkäävät, koska se on yhä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa, mutta harva saa täyttymyksen tunteen todellisesti kulttuurien kohtaamisesta. Mennään esim. Thaimaahan lomalle, mutta halutaan istua biitsillä ja tutustua mahdollisimman vähän kulttuuriin. Saman voisi hoitaa jossain kohteessa hiukan lähempänäkin. En siis usko, että monet oikeasti rakastavat matkailua vaan ajatusta matkailusta.

Itse saatan ottaa lainaa ja lähteä matkalle, mutta en tiedä kannattaako kaikkien tehdä niin. Saan sellaisen erittäin hyvän olon siitä, että näen uusia paikkoja. Tutkimuksien mukaan vain 10-20% ihmisistä on tällaisia. Suurin osa saa suuremman täyttymyksen tunteen mennessään tuttuihin paikkoihin. Siihenhän jo idea lapsuudenkodista tai kesämökistä perustuu. Halutaan sellaista tuttua ja turvallista. Useammat matkailijat haluavat niitä tuttuja kokemuksia myös lomamatkoillaan, mutteivät välttämättä aina ajattele, että niitä kokemuksia voisi samalla tavalla saada lähempänä ja halvemmalla, jos ei oikeasti ole kiinnostunut näkemään sen toisen maan elämän tapaa.

Täälläkin joku teki suuren valitusketjun joku kuukausi sitten, kun rahat eivät riitä Thaimaahan ja sinne olisi pakko päästä, koska hän niin haluaa, mutta haluaa myös pakettilomalle ja rantakohteeseen ja ei mitään kämästä hotellia. Miksi se Thaimaa sitten on oleellista, kun siitä kokemuksesta on käytännössä kiillotettu kohde kokonaan pois. Halutaan Thaimaahan, mutta tavata ja ymmärtää mahdollisimman vähän paikallisväestöä. Eikö voisi mennä keskitalvella kylpylään ja vaikka maaliskuussa Kanariansaarille (rahat pitäisi kyllä riittää paremmin kuin Thaimaan matkaan). Biitsi ja kauniit maisemat löytyy molemmista kohteista. Mutta se nyt on sellaista ei-omilla-aivoilla-ajattelemista. Pakko mennä sinne, minne kaikki muutkin, vaikka mitään erityistä ei matkakohteesta aio ottaa irti.

Minä en matkustele. Joskus käyn tietysti tapaamassa kauempana asuvia ystäviä tai sukulaisia, mutta se on eri asia. En ole lentänyt lentokoneella kymmeneen vuoteen. Suomen ulkopuolella kävin viimeksi viisi vuotta sitten, eikä ole mitään tarvetta käydä uudestaan. Viihdyn kotona ja luonnossa. Väsyn suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä. Ei myöskään kiinnosta normaalit matkailuaktiviteetit kuten rannalla makaaminen, shoppailu, nähtävyyksien ihailu, uusien ruokien maistelu jne. Käsitykseni maailmasta ei kuitenkaan ole mikään suppean sulkeutunut. Puhun useaa eri kieltä, olen kiinnostunut historiasta ja ystäviä on usealta eri mantereelta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen matkailua ja matkustamista vihaava 😊. Ajatuskin rasittaa ja ahdistaa, joskus jo automatka toiseen kaupunkiin, n.22 km vie mehut, jostain lentokentistä puhumattakaan!

Meitä on siis enemmän.

Onko sinusta vaikea sanoa tätä ääneen ihmisille? Itse en oikein uskalla sanoa, kun paikalla on kuitenkin joku joka on juuri tullut matkalta, lähdössä matkalle, säästää matkaa varten tai unelmoi matkasta - en halua sanoa että jonkun unelma on mielestäni uuvuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Matkailun vihaaminen on hyvin yleistä jopa Pohjoismaiden ulkopuolella. Nyt tietysti monet tykkäävät, koska se on yhä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa, mutta harva saa täyttymyksen tunteen todellisesti kulttuurien kohtaamisesta. Mennään esim. Thaimaahan lomalle, mutta halutaan istua biitsillä ja tutustua mahdollisimman vähän kulttuuriin. Saman voisi hoitaa jossain kohteessa hiukan lähempänäkin. En siis usko, että monet oikeasti rakastavat matkailua vaan ajatusta matkailusta.

Itse saatan ottaa lainaa ja lähteä matkalle, mutta en tiedä kannattaako kaikkien tehdä niin. Saan sellaisen erittäin hyvän olon siitä, että näen uusia paikkoja. Tutkimuksien mukaan vain 10-20% ihmisistä on tällaisia. Suurin osa saa suuremman täyttymyksen tunteen mennessään tuttuihin paikkoihin. Siihenhän jo idea lapsuudenkodista tai kesämökistä perustuu. Halutaan sellaista tuttua ja turvallista. Useammat matkailijat haluavat niitä tuttuja kokemuksia myös lomamatkoillaan, mutteivät välttämättä aina ajattele, että niitä kokemuksia voisi samalla tavalla saada lähempänä ja halvemmalla, jos ei oikeasti ole kiinnostunut näkemään sen toisen maan elämän tapaa.

Täälläkin joku teki suuren valitusketjun joku kuukausi sitten, kun rahat eivät riitä Thaimaahan ja sinne olisi pakko päästä, koska hän niin haluaa, mutta haluaa myös pakettilomalle ja rantakohteeseen ja ei mitään kämästä hotellia. Miksi se Thaimaa sitten on oleellista, kun siitä kokemuksesta on käytännössä kiillotettu kohde kokonaan pois. Halutaan Thaimaahan, mutta tavata ja ymmärtää mahdollisimman vähän paikallisväestöä. Eikö voisi mennä keskitalvella kylpylään ja vaikka maaliskuussa Kanariansaarille (rahat pitäisi kyllä riittää paremmin kuin Thaimaan matkaan). Biitsi ja kauniit maisemat löytyy molemmista kohteista. Mutta se nyt on sellaista ei-omilla-aivoilla-ajattelemista. Pakko mennä sinne, minne kaikki muutkin, vaikka mitään erityistä ei matkakohteesta aio ottaa irti.

Ehkä he ovat enemmänkin kiinnostuneita lämmöstä, valosta sekä edullisesta oluesta ja ruoasta? Lataavat akkuja? Itseäni moinen uuvuttaa.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en matkustele. Joskus käyn tietysti tapaamassa kauempana asuvia ystäviä tai sukulaisia, mutta se on eri asia. En ole lentänyt lentokoneella kymmeneen vuoteen. Suomen ulkopuolella kävin viimeksi viisi vuotta sitten, eikä ole mitään tarvetta käydä uudestaan. Viihdyn kotona ja luonnossa. Väsyn suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä. Ei myöskään kiinnosta normaalit matkailuaktiviteetit kuten rannalla makaaminen, shoppailu, nähtävyyksien ihailu, uusien ruokien maistelu jne. Käsitykseni maailmasta ei kuitenkaan ole mikään suppean sulkeutunut. Puhun useaa eri kieltä, olen kiinnostunut historiasta ja ystäviä on usealta eri mantereelta.

En itsekään pidä matkailun välttelyä sulkeutuneisuutena. Matkailu ei aina avarra, ja enemmänhän maailman ihmeistä näkee dokumenttien kautta kuin paikan päällä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkailun vihaaminen on hyvin yleistä jopa Pohjoismaiden ulkopuolella. Nyt tietysti monet tykkäävät, koska se on yhä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa, mutta harva saa täyttymyksen tunteen todellisesti kulttuurien kohtaamisesta. Mennään esim. Thaimaahan lomalle, mutta halutaan istua biitsillä ja tutustua mahdollisimman vähän kulttuuriin. Saman voisi hoitaa jossain kohteessa hiukan lähempänäkin. En siis usko, että monet oikeasti rakastavat matkailua vaan ajatusta matkailusta.

Itse saatan ottaa lainaa ja lähteä matkalle, mutta en tiedä kannattaako kaikkien tehdä niin. Saan sellaisen erittäin hyvän olon siitä, että näen uusia paikkoja. Tutkimuksien mukaan vain 10-20% ihmisistä on tällaisia. Suurin osa saa suuremman täyttymyksen tunteen mennessään tuttuihin paikkoihin. Siihenhän jo idea lapsuudenkodista tai kesämökistä perustuu. Halutaan sellaista tuttua ja turvallista. Useammat matkailijat haluavat niitä tuttuja kokemuksia myös lomamatkoillaan, mutteivät välttämättä aina ajattele, että niitä kokemuksia voisi samalla tavalla saada lähempänä ja halvemmalla, jos ei oikeasti ole kiinnostunut näkemään sen toisen maan elämän tapaa.

Täälläkin joku teki suuren valitusketjun joku kuukausi sitten, kun rahat eivät riitä Thaimaahan ja sinne olisi pakko päästä, koska hän niin haluaa, mutta haluaa myös pakettilomalle ja rantakohteeseen ja ei mitään kämästä hotellia. Miksi se Thaimaa sitten on oleellista, kun siitä kokemuksesta on käytännössä kiillotettu kohde kokonaan pois. Halutaan Thaimaahan, mutta tavata ja ymmärtää mahdollisimman vähän paikallisväestöä. Eikö voisi mennä keskitalvella kylpylään ja vaikka maaliskuussa Kanariansaarille (rahat pitäisi kyllä riittää paremmin kuin Thaimaan matkaan). Biitsi ja kauniit maisemat löytyy molemmista kohteista. Mutta se nyt on sellaista ei-omilla-aivoilla-ajattelemista. Pakko mennä sinne, minne kaikki muutkin, vaikka mitään erityistä ei matkakohteesta aio ottaa irti.

Ehkä he ovat enemmänkin kiinnostuneita lämmöstä, valosta sekä edullisesta oluesta ja ruoasta? Lataavat akkuja? Itseäni moinen uuvuttaa.

-Ap

Joo siis näin olen itsekin ajatellut, mutta toisaalta ei se viikko Thaimaassa voi niiden matkojen ja aikaeron takia oikeasti latauttaa niitä akkuja. Siihen olisi muitakin kohteita, joihin pääsisi helpommalla ja halvemmalla varsinkin pienten lasten kanssa. Siksi tuntuu usein, että ei välttämättä rakasteta matkustamista vaan ajatusta matkustamisesta.

Toki joku voi kokea Thaimaassa latautuneensa ja tämä hyvä, mutta en toisaalta tiedä onko kyseinen henkilö koittanut jotain toista rentouttavaa lomavaihtoehtoa keskellä talven pimeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Matkailun vihaaminen on hyvin yleistä jopa Pohjoismaiden ulkopuolella. Nyt tietysti monet tykkäävät, koska se on yhä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa, mutta harva saa täyttymyksen tunteen todellisesti kulttuurien kohtaamisesta. Mennään esim. Thaimaahan lomalle, mutta halutaan istua biitsillä ja tutustua mahdollisimman vähän kulttuuriin. Saman voisi hoitaa jossain kohteessa hiukan lähempänäkin. En siis usko, että monet oikeasti rakastavat matkailua vaan ajatusta matkailusta.

Itse saatan ottaa lainaa ja lähteä matkalle, mutta en tiedä kannattaako kaikkien tehdä niin. Saan sellaisen erittäin hyvän olon siitä, että näen uusia paikkoja. Tutkimuksien mukaan vain 10-20% ihmisistä on tällaisia. Suurin osa saa suuremman täyttymyksen tunteen mennessään tuttuihin paikkoihin. Siihenhän jo idea lapsuudenkodista tai kesämökistä perustuu. Halutaan sellaista tuttua ja turvallista. Useammat matkailijat haluavat niitä tuttuja kokemuksia myös lomamatkoillaan, mutteivät välttämättä aina ajattele, että niitä kokemuksia voisi samalla tavalla saada lähempänä ja halvemmalla, jos ei oikeasti ole kiinnostunut näkemään sen toisen maan elämän tapaa.

Täälläkin joku teki suuren valitusketjun joku kuukausi sitten, kun rahat eivät riitä Thaimaahan ja sinne olisi pakko päästä, koska hän niin haluaa, mutta haluaa myös pakettilomalle ja rantakohteeseen ja ei mitään kämästä hotellia. Miksi se Thaimaa sitten on oleellista, kun siitä kokemuksesta on käytännössä kiillotettu kohde kokonaan pois. Halutaan Thaimaahan, mutta tavata ja ymmärtää mahdollisimman vähän paikallisväestöä. Eikö voisi mennä keskitalvella kylpylään ja vaikka maaliskuussa Kanariansaarille (rahat pitäisi kyllä riittää paremmin kuin Thaimaan matkaan). Biitsi ja kauniit maisemat löytyy molemmista kohteista. Mutta se nyt on sellaista ei-omilla-aivoilla-ajattelemista. Pakko mennä sinne, minne kaikki muutkin, vaikka mitään erityistä ei matkakohteesta aio ottaa irti.

Rupesin miettimään tätä lisää.

Tykkään katsoa Poirot-elokuvia ja lukea Agatha Christien kirjoja. Kirjailija matkusteli paljon ennen turistirysien syntyä. Matkustelu oli kuitenkin ihan samanlaista kuin nykyään. Hehän joivat teetä ja pitivät kiinni omista rutiineistaan matkalla. He myös olivat omissa hotelleissaan turvassa ryöväreiltä. Ehkä matkustelussa aina halutaan säilyttää omat tavat ja elintaso.

Onko sellainen matkailu aidompaa, missä syö aamiaisella ruisleipää ja kahvia, kuin sellainen, missä aamiaisella on nuudeleita ja kiinalaista pahaa terveysjuomaa?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen matkailua ja matkustamista vihaava 😊. Ajatuskin rasittaa ja ahdistaa, joskus jo automatka toiseen kaupunkiin, n.22 km vie mehut, jostain lentokentistä puhumattakaan!

Meitä on siis enemmän.

Onko sinusta vaikea sanoa tätä ääneen ihmisille? Itse en oikein uskalla sanoa, kun paikalla on kuitenkin joku joka on juuri tullut matkalta, lähdössä matkalle, säästää matkaa varten tai unelmoi matkasta - en halua sanoa että jonkun unelma on mielestäni uuvuttavaa.

Voi hyvänen aika, jos jollekkin on jo 22 km liikaa. Monella ihmisellä on jokapäiväinen työmatkakin työpaikalle ja kotiin tuota pidempi.

Olen 20-35 ikävuoden välillä matkustellut suht paljon, ja pitänyt sitä hyvän elämän kriteerinä itselleni. Hienoja muistoja löytyy matkoihin liittyen. Sitten kaksi lasta, velkainen talo, vaativa työ - ja sisäinen tyytymättömyys: ei ole varaa matkustella, elämäntilanne estää, voi kun pääsisi matkalle... Kunnes viime kesänä tuli oivallus: en haluakaan enää matkustella. Luonnon ja omien voimavarojen tuhlausta. Pinnallista ja väsyttävää. Liian trendikästä. Ärsyttää ajatuskin. Kivempi kun ei lomalla tarvitse olla mitään mikä ei tunnu hyvältä.

Ihmiset ovat erilaisia. Minä henkilökohtaisesti rakastan matkustamista ja käytänkin siihen 3-4 vapaa viikkoa joka vuosi ja rahaakin tietty jonkin verran. On kutkuttavaa suunnitella matkaa ja itse matkustuskin on erityisesti lentämisen osalta kivaa. Kaupunkimatkalla voin vaan kävellä ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä päivässä tutustuessani uuteen ympäristöön. Tämän lisäksi uudet museot ja teatteri yms. esitykset ovat aina kiinnostavia ja tietenkin myös ruoka. Parasta on vielä jos pystyy majoittumaan airbnb:n avulla jonkun paikallisen kotiin, niin että tämäkin on paikalla, niin samalla saa oikeastikin jotain kosketusta paikalliseen elämään.

Luontokohteetkin on kiinnostavia ja myös niissä voisin vaan kävellä ympäriinsä ja ihailla kohdetta samalla kuvia napsien. Myös erilaiset kokemukset (välillä paikallisille välillä turisteille tarkoitetut) kiinnostavat oli sitten kyseessä ratsastusvaellus paikallisessa luonnossa tai illallinen säkkipimeässä sokeiden tarjoillessa ruoan. Kaikkeen tällaiseen lähden heti innostuen, jos näihin vaan törmään ja ne sopivat budjettiin.

Mutta ymmärrän hyvin, ettei tämä sovi kaikille. Joku toinen hankkii mieluummin ison omakotitalon luonnon keskeltä ja haaveilee uudesta bemarista sen pihalla eikä kävisi ollenkaan oman paikkakuntansa ulkopuolella. Mulle omakotitalo taas olisi painajainen ja autoakaan en halua ikinä omaksi hankkia, jos vaan ilman selviän. Vuokra-autot riittävät minulle silloin harvoin, kun autoa tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en matkustele. Joskus käyn tietysti tapaamassa kauempana asuvia ystäviä tai sukulaisia, mutta se on eri asia. En ole lentänyt lentokoneella kymmeneen vuoteen. Suomen ulkopuolella kävin viimeksi viisi vuotta sitten, eikä ole mitään tarvetta käydä uudestaan. Viihdyn kotona ja luonnossa. Väsyn suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä. Ei myöskään kiinnosta normaalit matkailuaktiviteetit kuten rannalla makaaminen, shoppailu, nähtävyyksien ihailu, uusien ruokien maistelu jne. Käsitykseni maailmasta ei kuitenkaan ole mikään suppean sulkeutunut. Puhun useaa eri kieltä, olen kiinnostunut historiasta ja ystäviä on usealta eri mantereelta.

En itsekään pidä matkailun välttelyä sulkeutuneisuutena. Matkailu ei aina avarra, ja enemmänhän maailman ihmeistä näkee dokumenttien kautta kuin paikan päällä.

-Ap

Tuosta rohkenen kyllä olla eri mieltä. Tiettyjä asioita et voi koskaan dokumenteista nähdä, vaikka katsoisit kaikki mahdolliset dokumentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkailun vihaaminen on hyvin yleistä jopa Pohjoismaiden ulkopuolella. Nyt tietysti monet tykkäävät, koska se on yhä helpompaa, halvempaa ja nopeampaa, mutta harva saa täyttymyksen tunteen todellisesti kulttuurien kohtaamisesta. Mennään esim. Thaimaahan lomalle, mutta halutaan istua biitsillä ja tutustua mahdollisimman vähän kulttuuriin. Saman voisi hoitaa jossain kohteessa hiukan lähempänäkin. En siis usko, että monet oikeasti rakastavat matkailua vaan ajatusta matkailusta.

Itse saatan ottaa lainaa ja lähteä matkalle, mutta en tiedä kannattaako kaikkien tehdä niin. Saan sellaisen erittäin hyvän olon siitä, että näen uusia paikkoja. Tutkimuksien mukaan vain 10-20% ihmisistä on tällaisia. Suurin osa saa suuremman täyttymyksen tunteen mennessään tuttuihin paikkoihin. Siihenhän jo idea lapsuudenkodista tai kesämökistä perustuu. Halutaan sellaista tuttua ja turvallista. Useammat matkailijat haluavat niitä tuttuja kokemuksia myös lomamatkoillaan, mutteivät välttämättä aina ajattele, että niitä kokemuksia voisi samalla tavalla saada lähempänä ja halvemmalla, jos ei oikeasti ole kiinnostunut näkemään sen toisen maan elämän tapaa.

Täälläkin joku teki suuren valitusketjun joku kuukausi sitten, kun rahat eivät riitä Thaimaahan ja sinne olisi pakko päästä, koska hän niin haluaa, mutta haluaa myös pakettilomalle ja rantakohteeseen ja ei mitään kämästä hotellia. Miksi se Thaimaa sitten on oleellista, kun siitä kokemuksesta on käytännössä kiillotettu kohde kokonaan pois. Halutaan Thaimaahan, mutta tavata ja ymmärtää mahdollisimman vähän paikallisväestöä. Eikö voisi mennä keskitalvella kylpylään ja vaikka maaliskuussa Kanariansaarille (rahat pitäisi kyllä riittää paremmin kuin Thaimaan matkaan). Biitsi ja kauniit maisemat löytyy molemmista kohteista. Mutta se nyt on sellaista ei-omilla-aivoilla-ajattelemista. Pakko mennä sinne, minne kaikki muutkin, vaikka mitään erityistä ei matkakohteesta aio ottaa irti.

Rupesin miettimään tätä lisää.

Tykkään katsoa Poirot-elokuvia ja lukea Agatha Christien kirjoja. Kirjailija matkusteli paljon ennen turistirysien syntyä. Matkustelu oli kuitenkin ihan samanlaista kuin nykyään. Hehän joivat teetä ja pitivät kiinni omista rutiineistaan matkalla. He myös olivat omissa hotelleissaan turvassa ryöväreiltä. Ehkä matkustelussa aina halutaan säilyttää omat tavat ja elintaso.

Onko sellainen matkailu aidompaa, missä syö aamiaisella ruisleipää ja kahvia, kuin sellainen, missä aamiaisella on nuudeleita ja kiinalaista pahaa terveysjuomaa?

-Ap

Toki siis matkalle voi lähteä ja tehdä kaikkea tuttua ja turvallista, mutta minun silmissäni siitä vesittyy vähän matkailun idea. Toisaalta ennen vanhaan matkailu oli hyvinkin erilaista, koska kulttuuria ei päässyt samalla tavalla pakoon. Nykyisin turistien ympärille on perustettu kokonaisia kyliä kaukokohteissa, jossa paikallinen elämä ei hyppää silmille. Siksikin koen, että matkustelu on hyvin erilaista nykypäivänä. Toki Thaimaassa saa hyvin rahalle vastinetta, jos viettää siellä pidemmän aikaa, mutta useimmat viipyvät 1-2vk ja juurikin noissa turistipaikoissa - ottavat ehkä kerran bussin Tiger Templeen ja sitten takaisin. Miksi näitä samanlaisia ranta- ja luontokokemuksia ei voisi saada lähempänä kotia? Mikä tekee Thaimaasta erityisen, jos turisti ei halua nähdä millainen Thaimaa on? Uskoisin, että moni saisi lähes identtisen kokemuksen paljon lähempänä Suomea. Jos hintataso on korkeampi, niin sen säästäisi lentolipuissa. Mutta tämä vain oma pohdintani :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en matkustele. Joskus käyn tietysti tapaamassa kauempana asuvia ystäviä tai sukulaisia, mutta se on eri asia. En ole lentänyt lentokoneella kymmeneen vuoteen. Suomen ulkopuolella kävin viimeksi viisi vuotta sitten, eikä ole mitään tarvetta käydä uudestaan. Viihdyn kotona ja luonnossa. Väsyn suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä. Ei myöskään kiinnosta normaalit matkailuaktiviteetit kuten rannalla makaaminen, shoppailu, nähtävyyksien ihailu, uusien ruokien maistelu jne. Käsitykseni maailmasta ei kuitenkaan ole mikään suppean sulkeutunut. Puhun useaa eri kieltä, olen kiinnostunut historiasta ja ystäviä on usealta eri mantereelta.

En itsekään pidä matkailun välttelyä sulkeutuneisuutena. Matkailu ei aina avarra, ja enemmänhän maailman ihmeistä näkee dokumenttien kautta kuin paikan päällä.

-Ap

Tuosta rohkenen kyllä olla eri mieltä. Tiettyjä asioita et voi koskaan dokumenteista nähdä, vaikka katsoisit kaikki mahdolliset dokumentit.

Jep, mutta useimpia asioita ei perusturde matkakohteissakaan voi koskaan nähdä, koska koittaa välttää niitä. Useat oppivat maasta ja kulttuurista enemmän katsomalla dokkareita kuin matkustamalla turistirysiin.