Lue keskustelun säännöt.
Te, joista ei tullut mitään
24.05.2016 |
Minkä näette olevan syynä siihen tilaan?
Entä koulumenestys?
Mä olin peruskoulussa n. 8 oppilas, ammatikouluun sen jälkeen. En ole tehnyt alan hommia koskaan. AMK jäi kesken. Pitkiä työttömyysjaksoja ja yksi pidempi työsuhde.
En ole luova enkä kunnianhimoinen ja rohkeutta tuoda itseä esille ei ole ollut koskaan. En ole myöskään kilpailuhenkinen. Sanoisin jopa luovuttaja. Huono luomaan ihmissuhteita, en ole kuitenkaan ujo tai introvertti enkä myöskään negatiivinen "kaikki on perseestä" -tyyppi.
Nykyään itseluottamus omaan osamiseen on nolla ja tulevaisuutta katson kiikareilla väärinpäin. Yksinäinen ja syrjäytynyt.
-m 30 v-
Kommentit (65)
En lähde tähän ollenkaan. Mikään ei ole lopullista. Minustahan tulee vielä jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa joukkoon. Itse olan myös ikuinen epäonnistuja. Osa epäonnistumisista on ehkä omaa syytä ja loput sitten huonoa tuuria. AMK koulutettu, työura on ollut pelkkiä pätkätöitä koska kouluttauduin väärälle alalle ja asunut aina väärässä paikassa. Niiden pienien nousukausien perään tullut heti jyrkkiä laskuja. Elämä on mennyt sitä vuoristorataa. Olen uskonut liikaa parempaan tulevaisuuteen ja luottanut liikaa ihmisiin. Nykyään olen kyyninen enkä enää edes jaksa uskoa parempaan huomiseen. Nyt elän lähinnä päivän kerrallaan metodilla, vailla mitään yli kahta viikkoa pidempiä suunnitelmia.
Virkistävä ketju. Tällainen avautuminen helpottaa kun ei tarvitse esittää mitään.
Raju kouluväkivalta syrjäytti jo ylä-asteella. En selvinnyt siitä koskaan.
Älkää vähätelkö kukaan itseänne.
Jokainen elämä on uniikki käsikirjoitus,
arvokas, opettavainen sielun matka.
Suloista sunnuntaita. 🌟
t. kristitty mystikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*46 ainoa pvän kommenttini.
En tänään hoodeilla. 🤍🙏👋
Tuon ikäisellä on vielä elämä edessä. Ota joku tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppimisen ongelmat mihin en saanut mitään oikeaa apua. Sain joskus harvoin tukiopetusta, mutta opettajakin silminnähden menetti toivonsa minun kanssa. Viimeistään silloin siltä meni loputkin toiveet kun antoi minulle kokeen vastaukset ja silti sain vitosen, koska muisti on minun suurin ongelmani. En vain muista mitään oppitunneista, en lukemaani vaikka miten paljon lukisin, jos vähänkään on niin etten ole äärettömän kiinnostunut aiheesta. Älykkyysosamääräni on testattu ja se on välillä 110- 130 riippuen siitä mistä lahjakkuuden lajista on kyse. Se ei vain näkynyt mitenkään opinnoissa. Lapsesta asti olen ollut masentunut ja itsetuhoinen, joten se on myös syönyt voimia. Näin aikuisena sitten on vain sellainen passiivinen. Onneksi pääsin eläkkeelle kun ei ne Kelassakaan nähneet mitään syytä edes yrittää kuntouttaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Virkistävä ketju. Tällainen avautuminen helpottaa kun ei tarvitse esittää mitään.
Toivottavasti täällä ei kukaan muutenkaan esitä mitään. Itse en sellaiseen sontaan alennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta piti tulla juristi, tulikin työtön mielenterveyskuntoutuja. Olin 9-10 oppilas, 7 laudaturia ja sisään oikeustieteelliseen. Jossain vaiheessa sitten napsahti.
Rankka koulukiusaaminen, ainainen yksinäisyys,epävakaat kotiolot ja varmaan heikko luonne, siinä epäonnistumiseni " kakkuresepti".
Nyt on ikää jo 47v ja olen pystynyt opiskelemaan ja ilokseni saanut hyviä arvosanoja. Tuskinpa tässä mitään järkeä on, kukaan ei tällaista vanhusta palkkaa ja pääomia yrityksen perustamiseen ei ole.
Toisinaan mietin kun illalla käyn nukkumaan,että parempi olisi kun saisin yöllä nukkua ikiuneen. Ainainen köyhyys, kädestä suuhun eläminen ja turha työpaikkojen metsästys ( olen etsinyt kaikenlaisia töitä) vie voimat. Tekisi mieli luovuttaa, ei jaksa.
Syy olen minä. Olen liian heikko ja tyhmä. Olen keskeyttänyt kolmesti korkeakoulun ja kerran ammattikoulun. Töissä en ole ollut kuin pari vuoden pätkää. Liian helppo on vain ollut jättäytyä tukien varaan ja olla tekemättä mitään. Olen myös aina ollut yksin ja ei ole ollut minkäänlaisia vastuita. Nyt sitten on liian myöhäistä ja olen vahvasti masentunut ja itsetuhoinen. Olen eristäytynyt asuntooni, jäänyt pois kaikista kaveripiireistä ja harrastuksista. Häpeän ja vihaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 3 ammattia. Olen tehnyt pimeitä töitä enemmän kuin työsopimuksella töitä. Yks työnantaja jolla olin ensin vähän aikaa töissä niin sanoi että pimeitä töitä olisi ja olin sillä töissä 5 vuotta. Urheilussa olen pärjännyt aika ja nuorempana voitin mitaleitakin. Silti vaan tuntuu ettei saa töitä mitenkään eikä kunnon mahollisuutta.
En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Kaikista on tullut jotain. Jokainen on joku. Ja jokainen voi vieläkin kehittää itseään. Ehkä ulkoisia arvoja korostava ajatusmaailma saa tuntemaan itsensä ei-miksikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Kaikista on tullut jotain. Jokainen on joku. Ja jokainen voi vieläkin kehittää itseään. Ehkä ulkoisia arvoja korostava ajatusmaailma saa tuntemaan itsensä ei-miksikään?
Tietenkään ei ole tullut. Kun on vain ajelehtinut tekemättä mitään niin ei silloin ihmisessä ole mitään sisältöä. Aina voi valehdella olevansa jotakin, mutta kyllä se ympäröivä maailma kertoo totuuden jokaiselle.
Entinen ongelma nuori mm. päihteitä ja laittomuuksia (varkauksia, ilkivaltaa) takana. Siitä sitten amikseen joka jäi kesken. Sieltä töihin tehtaaseen jossa viihdyinkin suht pitkään. Muutto maalle ja uusi yritys käydä kouluja. Jäi taas kesken, eli ei ammattia opiskeltuna. Tulen sosiaalisesti ihan hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta seurustelua ei ikinä ole ollut. Nyt 15 vuotta työttömyyttä ja maalla työt vähissä pikkukunnassa. Toisaalta olen tottunut tulemaan toimeen ja arki rullaa ihan tyytyväisesti. Sukulaisia tapailen päivittäin ja soittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Kaikista on tullut jotain. Jokainen on joku. Ja jokainen voi vieläkin kehittää itseään. Ehkä ulkoisia arvoja korostava ajatusmaailma saa tuntemaan itsensä ei-miksikään?
Tietenkään ei ole tullut. Kun on vain ajelehtinut tekemättä mitään niin ei silloin ihmisessä ole mitään sisältöä. Aina voi valehdella olevansa jotakin, mutta kyllä se ympäröivä maailma kertoo totuuden jokaiselle.
Silloinkin ihmisestä on tullut jotain. Sisällötön ajelehtijakin on jotain. Mutta jos ei ole siihen tyytyväinen, voi tulla muuksi.
No ainahan voi olla huonona esimerkkinä toisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Kaikista on tullut jotain. Jokainen on joku. Ja jokainen voi vieläkin kehittää itseään. Ehkä ulkoisia arvoja korostava ajatusmaailma saa tuntemaan itsensä ei-miksikään?
Tietenkään ei ole tullut. Kun on vain ajelehtinut tekemättä mitään niin ei silloin ihmisessä ole mitään sisältöä. Aina voi valehdella olevansa jotakin, mutta kyllä se ympäröivä maailma kertoo totuuden jokaiselle.
Silloinkin ihmisestä on tullut jotain. Sisällötön ajelehtijakin on jotain. Mutta jos ei ole siihen tyytyväinen, voi tulla muuksi.
Se päätös olla jotain muuta vaatii konkretiaa. Ja se konkretia on helpompi saavuttaa parikymppisenä kuin siitä 30 vuotta eteenpäin. Nuorena kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Kaikista on tullut jotain. Jokainen on joku. Ja jokainen voi vieläkin kehittää itseään. Ehkä ulkoisia arvoja korostava ajatusmaailma saa tuntemaan itsensä ei-miksikään?
Tietenkään ei ole tullut. Kun on vain ajelehtinut tekemättä mitään niin ei silloin ihmisessä ole mitään sisältöä. Aina voi valehdella olevansa jotakin, mutta kyllä se ympäröivä maailma kertoo totuuden jokaiselle.
Silloinkin ihmisestä on tullut jotain. Sisällötön ajelehtijakin on jotain. Mutta jos ei ole siihen tyytyväinen, voi tulla muuksi.
Se päätös olla jotain muuta vaatii konkretiaa. Ja se konkretia on helpompi saavuttaa parikymppisenä kuin siitä 30 vuotta eteenpäin. Nuorena kaikki on mahdollista.
Itse olin 25 vuotiaana tullut joksikin, johon en ollut tyytyväinen, joten muutin itseäni muuhun suuntaan. Nelikymppisenä huomasin, etten ollut enää tyytyväinen siihen, millaiseksi olin tullut. Sitten muutin taas itseäni. Nyt muutos alkaa olla valmis. Jos myöhemmin haluan olla muuta, muutan itseäni taas.
Olet todella nuori, ja työelämää on vuosia jäljellä. Ajat muuttuvat. Työn voi ottaa myös ansaintavälineenä. Siitä tienaa samaa rahaa kuin muillekin maksetaan. Oikea elämä on muualla.