Lue keskustelun säännöt.
Voiko Kela pakottaa masentuneen sähköhoitoon?
24.05.2016 |
Tänään kävin taas pitkästä aikaa psykiatrin vastaanotolla, syynä mm. pitkään jatkunut masennus, jonka vuoksi olen tällä hetkellä sairauslomalla. Psykiatri oli sitä mieltä, että tämänhetkinen lääkitykseni ei ole riittävä, ja halusi lisätä minulle yhden uuden lääkkeen. Hän perusteli tätä uutta lääkettä mm. sillä, että Kela haluaa nähdä tuloksia, ja sairauspäivärahan vastineeksi he edellyttävät erilaisten hoitovaihtoehtojen systemaattista kokeilemista.
Minulle jäi vähän sellainen käsitys, että Kela voi kieltäytyä jatkamasta sairauspäivärahan maksamista, jos heidän asiantuntijalääkärinsä ovat sitä mieltä, ettei potilas ole tarpeeksi aktiivisesti ottanut vastaan hänelle tarjottuja hoitoja ja kokeillut riittävän kattavasti erilaisia lääkeyhdistelmiä. Samalla vastaanotolla lääkäri mainitsi myös sähköhoidon, mitä kyllä säikähdin melkoisesti...
Onko tosiaan niin, että Kela voi asettaa sairauspäivärahan ehdoksi jossain vaiheessa jopa sähköhoidon kokeilemisen, jos en tule lääkkeillä kuntoon? :0 Tuntuu pahalta jo pelkästään se, että joudun sairauspäivärahan ehtona kokeilemaan erilaisia lääkeyhdistelmiä ja kärsimään niiden haittavaikutuksista, mutta sähköhoitoon joutuminen olisi kamalaa jo ihan eri tasolla :(
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kokeilla sähköhoitoa, mutta pelottaa miten se vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin
Voiko se vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin? Mistä oot kuullut/lukenu?
Ei voi vaikuttaa :) ja teknisesti kyse on nopesta magneettikentän muutoksista, jotka saa aikaan hermosolujen aktivoitumisen. Varsinaisia sähköiskuja ei siis anneta. Eikä siis edes impulssien saaminen tunnu sähköiskulta. Hermosolutasolla muutokset ovat ihan samoja kun normaalissa tilanteessa, erotuksella että laukeamiskynnyksen täyttämä ärsytys tulee ulkopuolelta, ei viereisestä aivosolusta. Korkeintaan näköhäiriötä tai lihasten nykimistä, ja yhden pulssin vaikutus kestää muutamia kymmeniä millisekunteja. Suosittelen kokeilemaan, ehkä tehokkain hoitomenetelmä mitä masennukseen olemassa!
Tässä ketjussa kyllä oli puhetta sähköhoidosta, eikä transkraniaalisesta magneettistimulaatiosta, jota kuvasit viestissäsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köysi on paras lääke kun vaivat loppuvat kertaheitolla.
repesin, kun luin ensin, kun vaipat loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Uskotko, että sähköhoito parantaa masennuksen myös siinä tapauksessa, että masennus on seurausta pitkäaikaistyöttömyydestä ja useista kroonisista sairauksista, ja vieläpä estää masennusta uusiutumasta, vaikka nämä masennuksen syyt eivät mihinkään katoaisikaan?
Ylipäätään, jos masennuksen syyt ovat ympäristössä, niin uskotko että joku masentuneeseen kohdistettu biologinen hoito riittää parantamaan masennuksen, jossei niihin masennusta aiheuttaviin tekijöihin mitenkään puututa?
Suomessa sähköhoito on vapaaehtoista!
Harmittaa kun en pääse sähköhoitoon.. En kuulemma ole tarpeeksi masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
No ei jumal*uta ainakaan ole etuoikeutettua sairastaa masennusta. Suomalaiset voivat yleisellä tasolla olla hyväosaisia, esimerkiksi juuri sinä kun tuollaisia huutelet, mutta etuoikeutetusta asemasta puhuminen masennuksen yhteydessä on mun mielestä typerää. Joku sun näkemä yksi dokumentti ei kerro todellisista vaikutuksista yhtään mitään: kannattaa tutustua luotettavimpiin lähteisiin. Sitä en tietenkään kiistä, etteikö sähköhoidosta olisi ollut joillekin apua, johtui se sitten plasebovaikutuksesta tai muusta.
Hoidon vaikuttavuuteen on iso merkitys sillä, kokeeko potilas tulevansa kuulluksi vai ei. Jos ap kokee, että sähköhoitoon on pakko mennä (ja hän on vieläpä "etuoikeutettu"), hoito ei kuullosta hyvin suoritetulta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Edelleen hoidon pitää tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Lääkäri ei voi päättää yksin, että potilaan hoidoksi määrätään lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.
Lääkärin hoitosuositukset perustuvat Käypä hoito-suosituksiin. Etsipä tästä maasta sellainen lääkäri, joka ei aloita keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sairastavalle jonkinlaista mielialalääkettä. Ei sellaista löydy, koska lääkäreiden pitää noudattaa tämänhetkisiä hoitosuosituksia. Kelassa vaaditaan että täytyy olla ainakin kokeiltuna lääkehoitoa (muistaakseni vähintään kolmea pitää kokeilla jos ei ensimmäinen lääke syystä tai toisesta sovi). Toki potilas voi valehdella syövänsä lääkettä (en tiedä kontrolloidaanko mielialalääkkeitä esim. verikokein), mutta se on aika kyseenalainen ja epärehellinen tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Edelleen hoidon pitää tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Lääkäri ei voi päättää yksin, että potilaan hoidoksi määrätään lääkitys.
Ideaalitilanteessa näin olisikin, mutta valitettavasti se ei toteudu. Varsinkaan kun on kyse mielenterveysongelmista. Lääkäreiden on noudatettava Käypä hoito-suosituksia ja siellä on kirjattuna lääkehoito yhdeksi keskeiseksi hoitomuodoksi. (Puhun nyt keskivaikean ja vaikean masennuksen hoidosta.)
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.Lääkärin hoitosuositukset perustuvat Käypä hoito-suosituksiin. Etsipä tästä maasta sellainen lääkäri, joka ei aloita keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sairastavalle jonkinlaista mielialalääkettä. Ei sellaista löydy, koska lääkäreiden pitää noudattaa tämänhetkisiä hoitosuosituksia. Kelassa vaaditaan että täytyy olla ainakin kokeiltuna lääkehoitoa (muistaakseni vähintään kolmea pitää kokeilla jos ei ensimmäinen lääke syystä tai toisesta sovi). Toki potilas voi valehdella syövänsä lääkettä (en tiedä kontrolloidaanko mielialalääkkeitä esim. verikokein), mutta se on aika kyseenalainen ja epärehellinen tie.
No vielä kyseenalaisempaa ja epärehellisempää on pakottaa syömään lääkkeitä, joiden tehokkuudesta ylipäätään ollaan montaa mieltä. Monilla lääkkeillä on vaikeita seksuaalisivuvaikutuksia ja muita. Joten jos pakolla resepti määrätään ja kela ei maksa ellei lääkkeitä hae, niin voihan ne hakea, mutta ei kyllä kuulu yhtään kenellekään jos joku jättää ne syömättä. Sairaanakaan ei tarvitse kaikkea hyväksyä eikä rahaa vastaan kehoaan myrkyttää. Niin paljon on kyseenalaistettu noita lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt tänne aaveelle kirjoittamaan ja olemaan huolissaan sähköstä, niin et ole riittävän masentunut sähköhoitoon. Olet varmaankin myös kotona etkä sairaalahoidossa? Voisit toki huolestasi keskustella lääkärin kanssa. Ovat kuulleet hullumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Edelleen hoidon pitää tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Lääkäri ei voi päättää yksin, että potilaan hoidoksi määrätään lääkitys.
Ideaalitilanteessa näin olisikin, mutta valitettavasti se ei toteudu. Varsinkaan kun on kyse mielenterveysongelmista. Lääkäreiden on noudatettava Käypä hoito-suosituksia ja siellä on kirjattuna lääkehoito yhdeksi keskeiseksi hoitomuodoksi. (Puhun nyt keskivaikean ja vaikean masennuksen hoidosta.)
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
No siinätapauksessa ei kukaan voi tuomita sitä, että potilas jättää lääkkeet syömättä. Nehän voi hakea apteekista ja jättää yöpöydän laatikkoon ja keskittyä sitten siihen muuhun hoitoon. Kaikkeen paskaan ei tarvitse psyykkisesti sairaankaan suostua saadaksaan hoitoa (psykoterapiaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.Lääkärin hoitosuositukset perustuvat Käypä hoito-suosituksiin. Etsipä tästä maasta sellainen lääkäri, joka ei aloita keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sairastavalle jonkinlaista mielialalääkettä. Ei sellaista löydy, koska lääkäreiden pitää noudattaa tämänhetkisiä hoitosuosituksia. Kelassa vaaditaan että täytyy olla ainakin kokeiltuna lääkehoitoa (muistaakseni vähintään kolmea pitää kokeilla jos ei ensimmäinen lääke syystä tai toisesta sovi). Toki potilas voi valehdella syövänsä lääkettä (en tiedä kontrolloidaanko mielialalääkkeitä esim. verikokein), mutta se on aika kyseenalainen ja epärehellinen tie.
Mikään käypähoitosuositus ei ohita lakia. Lääkärin on suosituksista riippumatta lain mukaan tarjottava vaihtoehtoja potilaalle, josta potilas voi päättää hoidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Edelleen hoidon pitää tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Lääkäri ei voi päättää yksin, että potilaan hoidoksi määrätään lääkitys.
Ideaalitilanteessa näin olisikin, mutta valitettavasti se ei toteudu. Varsinkaan kun on kyse mielenterveysongelmista. Lääkäreiden on noudatettava Käypä hoito-suosituksia ja siellä on kirjattuna lääkehoito yhdeksi keskeiseksi hoitomuodoksi. (Puhun nyt keskivaikean ja vaikean masennuksen hoidosta.)
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
No siinätapauksessa ei kukaan voi tuomita sitä, että potilas jättää lääkkeet syömättä. Nehän voi hakea apteekista ja jättää yöpöydän laatikkoon ja keskittyä sitten siihen muuhun hoitoon. Kaikkeen paskaan ei tarvitse psyykkisesti sairaankaan suostua saadaksaan hoitoa (psykoterapiaa).
Puhumme nyt eri asiasta. Lääkehoidosta kieltäytyminen ei estä muun hoidon saamista. Sen sijaan sairauspäivaraha voidaan katkaista mikäli ei aloita lääkärin määräämää lääkettä.
Tässä yksi harvoista artikkeleista mitä asiasta on kirjoitettu: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015011418978104_md.shtml
Totuus on se, ettei mielenterveyspotilaalla ole kuin näennäinen oikeus määrätä hoidostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.Lääkärin hoitosuositukset perustuvat Käypä hoito-suosituksiin. Etsipä tästä maasta sellainen lääkäri, joka ei aloita keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sairastavalle jonkinlaista mielialalääkettä. Ei sellaista löydy, koska lääkäreiden pitää noudattaa tämänhetkisiä hoitosuosituksia. Kelassa vaaditaan että täytyy olla ainakin kokeiltuna lääkehoitoa (muistaakseni vähintään kolmea pitää kokeilla jos ei ensimmäinen lääke syystä tai toisesta sovi). Toki potilas voi valehdella syövänsä lääkettä (en tiedä kontrolloidaanko mielialalääkkeitä esim. verikokein), mutta se on aika kyseenalainen ja epärehellinen tie.
Mikään käypähoitosuositus ei ohita lakia. Lääkärin on suosituksista riippumatta lain mukaan tarjottava vaihtoehtoja potilaalle, josta potilas voi päättää hoidon.
Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Potilas voi päättää hoidostaan MUTTA Kela voi evätä sairauspäivärahan mikäli siellä katsotaan ettei suositusten mukainen hoito toteudu.
Edelleen muistutuksena kaikille: jos ette halua lääkkeitä syödä, niin hakekaa apteekista, mutta päättäkää itse syöttekö voi ette. Kukaan ei voi pakottaa teitä syömään.
En usko että voivat sua siihen painostaa. Ja jos katkaisevat s-päivärahan haet sitten sossusta rahaa. Älä huoli.