Lue keskustelun säännöt.
Voiko Kela pakottaa masentuneen sähköhoitoon?
24.05.2016 |
Tänään kävin taas pitkästä aikaa psykiatrin vastaanotolla, syynä mm. pitkään jatkunut masennus, jonka vuoksi olen tällä hetkellä sairauslomalla. Psykiatri oli sitä mieltä, että tämänhetkinen lääkitykseni ei ole riittävä, ja halusi lisätä minulle yhden uuden lääkkeen. Hän perusteli tätä uutta lääkettä mm. sillä, että Kela haluaa nähdä tuloksia, ja sairauspäivärahan vastineeksi he edellyttävät erilaisten hoitovaihtoehtojen systemaattista kokeilemista.
Minulle jäi vähän sellainen käsitys, että Kela voi kieltäytyä jatkamasta sairauspäivärahan maksamista, jos heidän asiantuntijalääkärinsä ovat sitä mieltä, ettei potilas ole tarpeeksi aktiivisesti ottanut vastaan hänelle tarjottuja hoitoja ja kokeillut riittävän kattavasti erilaisia lääkeyhdistelmiä. Samalla vastaanotolla lääkäri mainitsi myös sähköhoidon, mitä kyllä säikähdin melkoisesti...
Onko tosiaan niin, että Kela voi asettaa sairauspäivärahan ehdoksi jossain vaiheessa jopa sähköhoidon kokeilemisen, jos en tule lääkkeillä kuntoon? :0 Tuntuu pahalta jo pelkästään se, että joudun sairauspäivärahan ehtona kokeilemaan erilaisia lääkeyhdistelmiä ja kärsimään niiden haittavaikutuksista, mutta sähköhoitoon joutuminen olisi kamalaa jo ihan eri tasolla :(
Kommentit (82)
Sähköhoitoa käytetään sellaisille potilaille, jotka ovat toivottomia tapauksia muuten. Hoito vaikuttaa pysyvästi kognitiivisiin kykyihin. En ikipäivänä menisi. Masennus on oire siitä, että elämä ei ole kunnossa. Joko pakenee omaa menneisyyttään, lapsuudessa tapahtuvia asioita, tai sitten nykyinen elämä ei tyydytä. Pienestä surusta tulee iso suru, kun masennus pääsee valloilleen. Jos vain mitenkään mahdollista, niin muuta ap elämääsi. Tietenkin helppo se on sanoa ja hyvin vaikeaa toteuttaa, masennus kun on sellainen tauti, joka tahtoo eliminoida ihmisen pois.
Kela ei voi pakottaa sähköhoitoon, jos sen koittaa tehdä, niin nosta sellainen älämölö, että oksat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen muistutuksena kaikille: jos ette halua lääkkeitä syödä, niin hakekaa apteekista, mutta päättäkää itse syöttekö voi ette. Kukaan ei voi pakottaa teitä syömään.
Ilmeisesti monet myös tekevät näin: viimeksi lääkärissä käydessä tuntui, että lääkäri ei millään uskonut minun oikeasti syöneen lääkkeitä. Olin kieltämättä alkuun vastahakoinen, mutta päätin lopulta kuitekin kokeilla, kun olo oli niin hirveä.
En tiedä, onko tämä kauhean vainoharhaista, mutta tuntuu kuin lääkäri myös kirjoittaisi tahallaan liian vähän lääkkeitä niin, että joudun aina uusimaan reseptin pari viikkoa ennen seuraavaa vastaanottoa. Tavallaan jäisin kiinni, jos en olisi syönyt lääkkeitä, koska ne eivät olisi riittäneet koko ajaksi. Näin on käynyt jo kahdesti ja ajattelen, että ei kai sillä niin huono laskupää voi olla.
Sori tämä saattoi olla vähän off topic.
Suomessa ei niin vain olla sairaalahoidossa vaikeankaan pitkäaikaisen masennuksen kanssa vaan kirjaavat ulos heti kun katsovat, että et ole fyysiseksi vaaraksi itsellesi tai muille. Se, pilaako masennuksesi omasi ja läheistesi elämän ei merkitse Kelalle mitään. Avo"hoito" taas on ihan pelleilyä. Luulin, että osastohoito on se pohja, josta noustaan vain ylös, mutta ei se niin mene.
Jos vaan saat sähköhoitoa, niin mene ihmeessä. Tätiini sähköhoidon vaikutus oli aivan uskomaton. Hän oli pitkään syönyt eri lääkkeitä kaikkine mahdollisine sivuvaikutuksineen. Masennukseen niistä ei ollut mitään hyötyä.
Sähköhoidossa hän kävi kolme kertaa ja niiden jälkeen kaikki lääkkeet jätettiin pois. Hän sanoi myös, että miksi ihmisen pitää ensin syödä pitkään lääkkeitä, mitkä ei auta yhtään, miksei heti käytetä sähköhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kun en pääse sähköhoitoon.. En kuulemma ole tarpeeksi masentunut.
Ei työkaverinkaan mies ollut "riittävän" masennus, ja vaimon toivomaa sähköhoitoa ei aloitettu. Mies veti sitten itsensä hirteen siellä psykiatrian osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei niin vain olla sairaalahoidossa vaikeankaan pitkäaikaisen masennuksen kanssa vaan kirjaavat ulos heti kun katsovat, että et ole fyysiseksi vaaraksi itsellesi tai muille. Se, pilaako masennuksesi omasi ja läheistesi elämän ei merkitse Kelalle mitään. Avo"hoito" taas on ihan pelleilyä. Luulin, että osastohoito on se pohja, josta noustaan vain ylös, mutta ei se niin mene.
Oli siis tarkoitus vastata tähän kommenttiin:
Jos pystyt tänne aaveelle kirjoittamaan ja olemaan huolissaan sähköstä, niin et ole riittävän masentunut sähköhoitoon. Olet varmaankin myös kotona etkä sairaalahoidossa? Voisit toki huolestasi keskustella lääkärin kanssa. Ovat kuulleet hullumpaakin.
Ap:tä neuvoisin hakemaan lääkkeet apteekista, jos ei ole suunnitelmia mitata pitoisuuksia verestä. Ja jos pokka pitää, että kerrot lääkärille sitten palturia, että tuli sivuoireita ja ei hyötyä. Näin minä tein, kun seitsemättä mielialalääkettä uusi erikoistuva psykiatri halusi kokeilla. Kun se edellinen kokenut oli jo todennut lääkkeille resistentin masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea psykoterapia on hyvä hoito. Ei mikään mielenterveystoimiston sairaanhoitajan keskusteluapu vaan ihan psykoterapeutin psykoterapia.
Mun miehelle sähköjoidosta oli valtava apu.Joutuu kyllä käyttämään lääkkeitä,mutta niin pienellä annostuksella,että ei kukaan ulkopuolinen ees älyä sen lääkkeitä käyttävän.Sähköhoidossa ainut sivuvaikutus on se että Lähimuisti saattaa hetkellisesti kärsiä.Muita ei ole.Mun mies sanoi että ekan kerran jälkeen oli lihakset kipeet mut muuten ei mitään.Siinähän siis huomautetaan ennen ku sähköä laitetaan menemään.Sähkön anto kesti Muistaakseni korkeintaan 10s.Toisen kerran jälkeen rupes jo näkyy tuloksia,kymmenisen kertaakohan sitä annettiin...
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!Oon ikuisesti kiitollinen lääkärille,joka tämän hoidon määräsi miehelleni.Todennäköisesti ois nyt mullan alla,jos ei tuota hoitoa ois saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olet vielä täällä, niin miten pitkään olet saikulla ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei niin vain olla sairaalahoidossa vaikeankaan pitkäaikaisen masennuksen kanssa vaan kirjaavat ulos heti kun katsovat, että et ole fyysiseksi vaaraksi itsellesi tai muille. Se, pilaako masennuksesi omasi ja läheistesi elämän ei merkitse Kelalle mitään. Avo"hoito" taas on ihan pelleilyä. Luulin, että osastohoito on se pohja, josta noustaan vain ylös, mutta ei se niin mene.
Oli siis tarkoitus vastata tähän kommenttiin:
Jos pystyt tänne aaveelle kirjoittamaan ja olemaan huolissaan sähköstä, niin et ole riittävän masentunut sähköhoitoon. Olet varmaankin myös kotona etkä sairaalahoidossa? Voisit toki huolestasi keskustella lääkärin kanssa. Ovat kuulleet hullumpaakin.
Sähköhoitoa voidaan antaa myös ilman osastolla oloa.Mun miehelle sanottiin että koska sähköhoitoon vaste oli niin hyvä,niin jos oireet uusii voi pyytää avopuolelta lähetteen sähköhoitoon ja käydä ne keskussairaalassa ottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköhoito on käytössä niin viimeisenä keinona, että se ei vaikuta Kelan sairauspäivärahan hyväksyntään. Jos sähköhoitoa ehdotetaan, on masennus on jo niin paha, ettei sairauspäivärahan suhteen ole ongelmaa joka tapauksessa.
Sähköhoito on nykyään aika lailla yhtä turvallinen hoitomuoto kuin lääkkeetkin. Yleisimmät sivuvaikutukset tulevat enemmän siitä, että hoito tehdään nukutuksessa ja se ei ole kaikille kovin miellyttävä prosessi. Lisäksi lähes jokainen saa muistikatkoksen liittyen hoitoa edeltäviin hetkiin, mutta harvoille muistinmenetys seuraa laajana. Se on se isoin riski, jota esim. tietotyöläisten pitää harkita, ettei oma ammatti mene. Sen takia sähköhoitoa ehdotetaankin vasta siinä vaiheessa, kun työkyky on muutenkin kadonnut, eikä lääkkeistä ole apua. Jos joka tapauksessa ei ole työkykyä eikä näköpiirissä sen palautumista, niin kannattaa kokeilla se viimeinenkin keino, joka onnistuessaan palauttaa työkyvyn lähes kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kela ei voi pakottaa mihinkään, mutta se voi evätä sairauspäiväraha- tai kuntoutustukietuudet, mikäli hoitoa ei ole katsottu riittäväksi. Kyseessä kärjistetysti on vähän sama asia kuin potilas kieltäytyisi leikkauksesta, jolla hänet voitaisiin parantaa, koska ei saisi tuolloin eläke-etuutta. Jos ei halua hoitoja, niin sitten viimeinen oljenkorsi on hakea toimeentulotukea sosiaalivirastosta.
Sähköhoito on tehokasta hoitoa ja toimii hyvin, jos ihminen on aivokemiallisesti "epätasapainossa". Joskus masennuksen syyt ovat syvällä ihmisen persoonassa. Sitä sähköllä ei voida tietenkään muuttaa.
Jotenkin vain niin toivoisi, että Suomeen tulisi se perustulo. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä, jättääkö mitään hoitoja välistä tai ei tai miten saa sumplittua toimeentulon itselleen. Toisaalta haitta voisi olla, ettei yhteiskuntaa kiinnostaisi tuolloin ihmisten kuntouttaminen, jos heidät sysättäisiin kuntouttavien toimien ulkopuolelle muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melkoinen etuoikeus suorastaan päästä yhteiskunnan kustannuksella esim. sähköhoitoon. Ja mitä potilaan pakottamiseen tulee, niin kenenkään ei ole pakko mennä mihinkään hoitoon. Mutta myöskään potilas ei voi pakottaa yhteiskuntaa maksamaan hänelle erilaisia etuuksia, jos ei suostu lääkärin määräämiin hoitoihin.
Tuosta sähköhoidosta tuli pari vuotta sitten hyvä dokumentti Yleltä, jossa norjalaista erittäin vakavasti masentunutta hoidettiin sähköllä. Vaikutus oli dramaattinen ja minun mielestäni sen kaverin kognitiiviset kyvyt kyllä paranivat hoidon seurauksena eikä toisinpäin.
Hoidon pitää tapahtua yhteistyössä potilaan kanssa. Eli todellakaan ei pitäisi olla pakko syödä edes niitä lääkkeitä vaan voidaan hoitaa muilla keinoin, esim psykoterapialla. Itsellä lääkkeet pahensivat tilaa enkä enää ikinä aio masennuslääkkeitä syödä.
Eihän niitä lääkkeitä kukaan potilaan kurkusta alas tule tunkemaan. (Ellei sitten ole suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa, mutta se on vähän eri tilanne...) Valitettava tosiasia on se, että mikäli masennusdiagnoosin omaava potilas kieltäytyy aloittamasta lääkärin määräämää lääkehoitoa, Kelassa katsotaan ettei asianmukainen hoito toteudu ja sairauspäiväraha mahdollisesti katkaistaan. Mitään yleispätevää sääntöä tähän ei kuitenkaan tunnu olevan vaan Kelassa tehdään päätökset aika mielivaltaisesti.
Ei lääkkeitä tarvitse aloittaa vaikka ne hakisi apteekista...
Ja yleensä voi myös lääkärin kanssa keskustella ettei hän ylipäätään kirjoita reseptiä vaan kirjaa hoidoksi psykoterapian.Lääkärin hoitosuositukset perustuvat Käypä hoito-suosituksiin. Etsipä tästä maasta sellainen lääkäri, joka ei aloita keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sairastavalle jonkinlaista mielialalääkettä. Ei sellaista löydy, koska lääkäreiden pitää noudattaa tämänhetkisiä hoitosuosituksia. Kelassa vaaditaan että täytyy olla ainakin kokeiltuna lääkehoitoa (muistaakseni vähintään kolmea pitää kokeilla jos ei ensimmäinen lääke syystä tai toisesta sovi). Toki potilas voi valehdella syövänsä lääkettä (en tiedä kontrolloidaanko mielialalääkkeitä esim. verikokein), mutta se on aika kyseenalainen ja epärehellinen tie.
Mikään käypähoitosuositus ei ohita lakia. Lääkärin on suosituksista riippumatta lain mukaan tarjottava vaihtoehtoja potilaalle, josta potilas voi päättää hoidon.
Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Potilas voi päättää hoidostaan MUTTA Kela voi evätä sairauspäivärahan mikäli siellä katsotaan ettei suositusten mukainen hoito toteudu.
Kela ei ole tuomioistuin, eikä lainsäädäntöelin, joten Kela noudattaa ratkaisuissaan lakia. Jos lääkärin on tarjottava hoitovaihtoehtoja lain mukaisesti, hän tarjoaa niitä. Jos potilas on hoidettavana lääkärin tarjoamien hoitojen mukaisesti, kuten laki edellyttää, ei Kelalla ole nokan kopauttamista.
Jos potilas kieltäytyy täysin hoidoista, silloin Kela voi evätä oikeuksia, mutta Kela ei voi evätä potilaalta hänen lainmukaisia oikeuksiaan.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sanoo potilaan itsemääräämisestä:
"Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla."
Eihän ketään ihmistä voi pakottaa syömään lääkkeitä tai ottamaan vastaan sähköä. Toisaalta kannattaa miettiä, että miksi niitä ei kokeilisi, jos oireet ovat hankalat. Terapia on myös masennuksen hoitoa, mutta se on kallista ja pidempikestoista. Terapia ei myöskään sovellu kaikille, eivätkä kaikki parane sillä. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat lääkkeitä selvitäkseen. Eri asia tietysti, jos haluaa vain sairauspäivärahaa, mutta sairauslomakaan harvoin yksinään parantaa ketään. Todistuksiin vaadittava aika on myös pois niiltä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa.
Minulla on negatiivinen kokemus sähköhoidosta eli ect- hoidosta. Mielialani tosin koheni jonkin verran, mutta sivuvaikutukset ovat osoittautuneet järkyttäviksi.
Hoidostani on aikaa jo kolme vuotta, mutta edelleen kärsin laaja-alaisesta retrogradisesta amnesiasta, ts.osa menneisyydestäni on "pyyhkiytynyt pois". Kognitiiviset kykyni ovat heikentyneet siinä määrin, että en ehkä pysty saattamaan opintojani loppuun.
Tämä on minun kokemukseni , jos olisin arvannut, että haittavaikutukset ovat kohdallani tätä luokkaa, en olisi suostunut sähköhoitoon. Hieman syö naista mm. tämä opintoasia. Muisti ei vaan pelaa. On todella vaikeaa painaa mieleen asioita tai palauttaa asioita muistista. Myös ymmärryskykyni on heikompi kuin ennen hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joka tapauksessa ei ole työkykyä eikä näköpiirissä sen palautumista, niin kannattaa kokeilla se viimeinenkin keino, joka onnistuessaan palauttaa työkyvyn lähes kertaheitolla.
Eipä taida olla työkyvyn palautumisesta erityisesti iloa, jos ei ole tietoakaan työpaikasta. Myös potilaan motivaatio masennuksesta paranemiseen saattaa olla alhainen, jos toipuminen merkitsisi vain työkkärin ja sossun pompoteltavaksi ja simputettavaksi (uudelleen) joutumista. Sitäpaitsi kyllähän se työttömyys ja/tai työkkärin pakkotoimien kohteeksi joutuminen jo sinänsä altistaa kenet tahansa masennukselle, ja masennuksesta hiljattain toipunut voi sen seurauksena päätyä uudestaan osastokuntoon ennenkuin huomaakaan.
Älä ap huoli - toimeentulotukea saat sitten jos sairauspäivärahaa et.