Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuinka vitun suurta viikko/kuukausirahaa te oikein maksatte lapsillenne?!

Onko järkeä pitää se teini 17-vuotiaaksi asti täysin erillään isommista summista ihan periaatteen vuoksi, kun kuitenkin heti 18-vuotiaana hänellä on mahdollisuus ottaa tuhansien eurojen luottoja?

En minä ainakaan luullut että raha kasvaa puissa, vaikka kuukausirahaa sainkin. Tajusin siinä 13 ikävuoden tietämillä, miten pitkään ja hartaasti vanhempieni on pitänyt kouluttautua ja työskennellä sen rahan eteen - ja niin tajuaa jokainen normaaliälyinen teini, kun asian hänelle selittää. Siinä samalla valkeni se, että lapsuuteni elintason säilyttämiseksi aikuisiällä minun on tehtävä se sama työ: kouluttauduttava, työskenneltävä ja käytettävä rahaa harkiten.

Meillä vanhemmat kertoivat hyvin avoimesti, paljonko he tienaavat ja miten paljon rahaa menee kuussa mihinkin. Heillä oli myös tapana "arvottaa" hankinnat työtunteihin, tapasivat kertoa aina että tämän television eteen olen ollut töissä x tuntia ja tämän sinun puserosi eteen y tuntia. Oli mielestäni hyvä tapa, jota aion käyttää myös omien lasteni kanssa :)

Sain noin 300-500e omiin menoihin. Vanhemmat osti vaatteet ja kirjat ym. Ahkera musta silti tuli. Mikseivät olisi antaneet kun rahaa oli ja on.

Miten teidän teinit oikein elää, jos kaksikymppiä kuussa on "ylimääräisiin menoihin"? 

Eihän sillä kata edes yhtä leffareissua? 

Täällä valehdellaan nyt ja rajusti. Meillä satanen ja sekin on vähän. Ei vain näin yksinhuoltajana ole kerta kaikkiaan enempää antaa. 

Muistan kyllä lapsuudestani varakkaitakin vanhempia jotka eivät antaneet penskoilleen mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen aikuisena ajatellen ei tuossa ole kyse mistään luonteen jaloudesta vaan itaruudesta ja itsekkyydestä.

Miten niin ei opeta säästämään jos saa enemmän kuin 20€? Mä annan 50€/kk ja tuo ei oo viime vuoden maaliskuun jälkeen kertaakaan tehnyt muuta, kuin laittanut säästöön. Aikoo ostaa itselleen kunnon kameran, pari erilaista objektiivia ja kamerajalan. 16-v innostui isoveljensä valokuvaajan ammatista ja tahtoo oppia itsekin kuvaamaan kunnolla ja kunnon laitteilla. Tyttö ei oo käynyt kertaakaan leffassa, ostanut vaatteita eikä muutakaan mikä ei ole pakollista.

Mä olen käynyt 14-vuotiaasta asti kesätöissä ja ostellut niillä rahoilla itselleni kaikkea kivaa ja käynyt esim. huvipuitossa yms. Muuten sain vanhemmiltani rahaa kun johonkin (esim. Vaatteisiin, mopon bensoihin, meikkeihin) tarvitsin. Ehkä noin 150-250€/kk. Vastapainoksi hoidin sitten kotitöitä. Noista "helvetin isoista" kuukausirahoista huolimatta minusta on kasvanut normaali työtä tekevä ja rahan arvon tunteva aikuinen. Voisin hyvin soveltaa samaa käytäntöä omiin lapsiinikin.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän teinit oikein elää, jos kaksikymppiä kuussa on "ylimääräisiin menoihin"? 

Eihän sillä kata edes yhtä leffareissua? 

Täällä valehdellaan nyt ja rajusti. Meillä satanen ja sekin on vähän. Ei vain näin yksinhuoltajana ole kerta kaikkiaan enempää antaa. 

No en itse ainakaan käynyt elokuvissa kuin lahjalipuilla. Ei ollut sen rahan arvoista.

pienistä kuukausirahoista tulee lähinnä kateelliseksi ja katkeraksi, varsinkin, jos tietää, että vanhemmilla olisi varaa antaa suurempaa kuukausirahaa. Itse olin yläasteikäisenä pohjattoman kateellinen niille, joiden vanhemmat maksoivat liikuntaharrastuksen, kun itse jouduin tienaamaan sen jakamalla mainoksia. Tämän takia en edes kehittynyt asiassa, kuten muut, kun jouduin mainostenjaon takia jäämään noin jokatoisista treeneistä pois.

Lisäksi minulla on nyt aikuisenakin huono omatunto rahan käytöstä ja varsinkin käydessäni vanhempieni luona pyrin piilottelemaan sitä, mitä tienaan ja mitä sillä rahalla ostan, jotteivat valita, kun en säästä kaikkea ei-välttämätöntä pahan päivän varalle.

Meillä teini saa 20€ / kk eväsrahaa. Muut tienaa kotitöillä: jos ei tee mitään, ei tule taskurahaa. Eipä juuri tee... Maksan tarpeelliset vaatteet, välttämättömät kosmetiikat yms. sekä bussilipun.

Itse sain teininä kavereihin verrattuna isoa kuukausirahaa, mutta jouduin tekemään paljon kotitöitä niiden eteen. Oli kiva, kun säästeliäänä rahat riitti hyvin eikä tarvinnut pyytää joka juttuun erikseen. Opin taloudelliseksi rahankäyttäjäksi ja sitä olen edelleen.

Veljeni antaa 12 v. ja 9 v. tytöilleen 20 €/kk, ja heidän pitäisi ostaa sillä summalla omat vaatteet ja muut tarpeelliset, ei kuulemma osta enää mitään vaatteita heille. Ei tule kesää, sanon ma.

Itse en saanut viikkorahaa, vaatteet ostettiin puolestani ja sain rahaa, jos pyysin. Ei minulla tosin ollut sitä sosiaalista elämään, että noin.

7-vuotiaasta lähtien sain 3 euroa viikkorahaa, joka väheni huonosta käytöksestä (kalenteriin merkattiin että esim. miinus 50 senttiä, miinus euro jne ja perjantaina katsottiin paljonko jäi kolmesta eurosta).

13-vuotiaana se nostettiin 4 euroon, sekä sain koe- ja todistusnumeroista motivaatiorahaa (toimi kuin häkä, kokeet aina 8-10, yläasteen päättötodistuksen ka 8,6, lukuaineiden ka 9,3).

15-vuotiaana sain 40€ kuukaudessa, siihen asti kunnes muutin 17-vuotiaana omaan kotiin. Sen jälkeen 500€ kuussa elatusmaksuja kunnes täytin 18. Nyt tulee silloin tällöin pieniä tai isoja rahamääriä kun vanhemmat haluavat avustaa esim. isommissa ostoksissa tai maksavat kissanhoidosta, puunhakkuu-avusta jne.

Itse en muista paljon sain nuorempana, mutta 16-18 vuotiaana sain omalle tililleni ensin lapsilisät ja niiden loputtua 17-vuotiaana muun tuen, mikä minulle kuului. Kun aloin saada sillon 16-vuotiaana lapsilisää, niin ekat kuukaudethan tosiaan meni niin, että koko raha oli käytetty viimeistään kahdessa viikossa, ja loppu kuun ajan olikin sit voi voi kun ei päässy kavereiden kanssa rilluttelemaan.

Mutta kyllä siinä kummasti oppi, että miten sen rahan saa riittämään kojo kuukaudeksi niihin kiinteisiin menoihin mitä on (mm. bussikortti), ja sitten niihin huvitteluihin.

Että en mä ainakaan näe sitä mitenkään pahana asiana, vaikka nuoret saisikin vähän isomman summan rahaa kuukaudessa/viikossa käyttöön.

Reilu 10v sitten sain 40e viikkorahaa 16 vuotiaana. Tällä ostin omat ruuat, vaatteet jne. Jos oli oikein hyvä syy, niin tarveharkintaan oli mahdollisuus. Myös opiskeluiden alussa isäni maksoi vuokrani pari ekaa vuotta ja tuki ensimmäisen yksiön ostossa. En ole ikinä ollut persaukinen myöhemminkää, tuntuu että rahaa tulee niin ettei ehdi törsäämään. Näin aion toimia omienkin lasten kohdalla, jos joskus saan. Lapsi ei osaa arvostaa toisten säästämiä summia. Eikä lapselle pidä opettaa rahan palvontaa sitä suotta pihtaamallakaan koulutusmielessä...

Asuin lastenkodissa ja sain 8-12 euroa viikossa (raha kasvoi aina ikääntyessä noin eurolla)

Annan aina sen verran kuin pystyn. Rahoilleni ei oikeasti ole mitään tärkeämpää, kaikkien laskujen, ruoan ja asumiskustannusten jälkeen, menoerää kuin lapseni. Hän tulee saamaan sen verran kuin on molempien mielestä kohtuullista. Yks kerta mäkkärissä ja leffassa maksaa 30e.. jos käy pari kertaa kavereiden kanssa niin äkkiä se on 100e mennyt. Olen opettanut poikaa säästäväiseksi ja nyt on alkanut mennä jonkin verran perillekin. Itse sain hyvin vähän, vanhemmilla ei ollut, muistan kun äiti aina harmitteli, että antaisi mutta kun ei jää mitään laskujen jälkeen. Tähän tyydyin, tiesin että äiti kärsi asiasta.

Meillä saa 6-vuotias 50 senttiä viikossa ja 8-vuotias euron.

15-vuotiaani saa 20€/kk ja on saanut tätä kuukausirahaa vasta 14-vuotiaasta asti. Tuolloin käytiin keskustelu sopivasta määrästä, hän ehdotti 10€ ja minä ehdotin 20€, koska palstaraivon perusteella 20€ on sekin liian vähän. On ollut hyvin tyytyväinen tuohon summaan eikä häneltä lopu koskaan rahat kesken.

Sitten kun mun vanhemmat ovat vanhoja. Mä annan niille 1e viikkorahaa ja pakkosyötän niiden inhokkiruokia, ja hakkaan niitä jos ne ei tottele. Niin kuin ne teki mulle kun olin avuton.

Itse sain 100e/kk eikä sillä kyllä turhan leveästi päässyt elämään. Tuon rahan lisäksi maksettiin bussikortti ja puhelinlasku. Siinä kun sitten osui e-pillerit ja farkkujen osto samalle kuukaudelle niin ei siinä paljon muuta enään ostettu.

Veli saa tällä hetkellä rahaa tarpeen mukaan ja oli viimekuussa mennyt 500e ajokouluun, bensoihin, laneihin ja vaatteisiin että aika halvalla on minun kohdalla päästy kun lyötiin raha käteen ja sanottiin että pärjää tolla.

Sain kuukausirahaa 80e mistä maksoin itse puhelinlaskun, bussimatkat, vaatteet, kahvilakäynnit jne. Lukiokirjoja en maksanut itse, mutta esimerkiksi vanhojentansseista koituneet kulut kyllä. Tämä noin 5 vuotta sitten, perheessä jossa vanhemmat eivät ole tehneet päiväänään töitä samaan aikaan, eikä rahatilanne ollut erityisen hyvä. Tuon 80e lisäksi tein kesätöitä. Rahat ei olleet koskaan loppu, mutta todella vähissä kun päästiin taas seuraavan kesän kesätöiden ensimmäiseen palkkaan. Juurikin tuo 80e oli summa mikä opetti rahankäyttöä, samalla mahdollistaen kavereiden kanssa kahviloissa istumiset silloin tällöin, kuitenkin niin että kouluun kannatti pyöräillä bussista maksamisen sijaan :) kyllähän rahaa kuluu helposti bussimatkoihin, puhelinlaskuun, kampaamokäyntiin, uusiin talvikenkiin, kavereiden syntymäpäivälahjoihin.. Ja ikävää jos rahat riittäisi vain puhelinlaskuun ja bussikorttiin.