Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuinka vitun suurta viikko/kuukausirahaa te oikein maksatte lapsillenne?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5 eurolla saa mitään! Jos tosiaan se oli viikkorahasi, niin kuin se monella teini-ikäisellä ymmärretään, raha jolla kustannetaan kaikki ylimääräinen: kahvilakäynnit, kavereiden kanssa syömässä käyminen, leffakäynnit, lehdet, meikit, korut, (ylimääräiset) vaatteet jne. niin ethän sinä teininä päässyt mihinkään!

Toki jos olet introvertti kotona istuskelija, niin ei rahalle varmaankaan ollut tarvetta. Useimmille sosiaalinen elämä on keskeinen osa teinivuosia. Jo kauan sitten 90-luvulla meillä oli tapana käydä usein leffassa ja pizzalla, jossain vaiheessa kävimme ystäväni kanssa aina samassa kahvilassa perjantaisin. 

Minusta olisi aivan kohtuutonta kieltää rakkaalta lapseltani asioita joista hän nauttii. Ja monet asiat maksavat. En tietenkään tarkoita sitä, että teinin pitäisi päästä Starbucksiin joka päivä, mutta ei hänen pitäisi joutua valitsemaan, meneekö lauantaina kahville vai säästääkö koko kuukauden saadakseen ripsivärin itselleen. Jos perhe on keskituloinen, miksi lapset eivät saisi elää keskituloisen elämää?

Miksi lapselle tarvii opettaa, että kaikki on saatava?

Missä minä sanoin, että kaikki on saatava? Minusta tuntuu, että usein tällaisia kommentoivat pienituloiset, jotka eivät oikeasti ymmärrä, missä todellisuudessa keskituloiset ja varakkaammat elävät. 

Minusta olisi aika karua opettaa lapselleni, että äiti saa käydä brunssilla ystävien kanssa, vanhemmat leffassa ja syömässä kaksistaan ja isä voi lähteä maistelemaan erikoisoluita ystävien kanssa, mutta teinille ei anneta edes yhden oluen hintaa viikkorahaa. Mitä lapsi siinä oppii, muuta kuin että hän on arvoton ja hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä? Jos äiti voi mennä kauppaan ja ostaa kaikki tavitsemansa kosmettikan asiaa suuremmin miettimättä, miksi teinin pitäisi säästää kuukausia ja samalla luopua sosiaalisesta elämästä, joka usein tarkoittaa rahankäyttöä? Edes sitä paria euroa kahvikuppiin.

Pienituloinen -kortti heitetty! Saan kyllä oikein hyvää palkkaa, mutta en koe tarpeelliseksi sitä, että lapsi saisi joka kuukausi tietyn määrän rahaa. Raha ei kasva puussa ja lapselle pitäisi myös opettaa että rahantulo ei ole itsestäänselvyys. Maksatteko elämänne loppuun asti lapsellenne kuukausirahaa vai koska sitten lakkaatte antamasta kuukausittaista summaa? Ja miksi luulet, että jos lapselle ei anna kuukausi/viikkorahaa, hän oppii, että hänen arvot ja tarpeet ei ole tärkeitä? Ei kai nyt vittu kukaan lapsi tollasta ajattele. Siinähän lapsen tarpeet juuri huomioidaankin, kun hän pyytää jotain ja siihen hänelle raha annetaan tai se hänelle ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen järkyttynyt muutamasta täällä pyörineestä ketjusta. Teinit saavat sata euroa kuukaudessa?! Tai 40-50€ viikossa?! Perustelette tätä "joutuu ostamaan vaatteet, pizza-ateriat, yms sillä rahalla?! Taustaa: mä olen saanut 5€ viikossa eli ruhtinaaliset 20€/kk 19-vuotiaaksi asti. Sitten muutin pois kotoa ja rahahanat sulkeutu. Minusta toi oli oikeanlainen menettely ja opetti ettei raha kasva puussa.

No ei kai se muiden vika oo et sun  vanhemmat on köyhiä?

Minulla on 3 lasta ja vauva, joista poika 16 v., tytär 14 v. ja tytär 11 v. Kaikilla on 20 euroa kuukaudessa kuukausiraha. Kahdella vanhemmalla on oma pankkitili, jonne rahat laitan, nuorin tytär saa käteistä. Lisäksi saavat rahaa askareistaan, niinkuin mökillä esim. haravoinnista, puu- ja raksahommista ja vastaavista, joissa tarvitsen lisäapua. Annan myös kaikki tyhjät limsapullot ym. heille tasapuolisesti, kotiin kertyneet ja vastaan sattuneet.

Maksan laskut tietenkin, bussikortit ja vaatteet ja tarvikkeet, ja raha menee heillä lähinnä karkkiin. En ymmärrä, mihin sitä lisärahaa edes tarvitsisivat. Poika pääsi kesätöihin pariinkin paikkaan, ja säästää ne rahat, haluaa ajokortin. En ole maininnut, että sitäkin varten olen säästänyt jokaiselle rahaa jo vauvasta alkaen. Parempi, kun on tavoitteita.

Jos heillä on joku ylimääräinen meno,  niin siihen saa sitten minulta rahaa, kunhan on ensin keskusteltu hankinnan tarpeellisuudesta. Eivät ole valittaneet. Kyllä he tietävät, ettei raha meille ilman työtä tule. Enkä halua opettaa järjetöntä kuluttamista ihan maapalloa ajatellen. Ostetaan mieluummin kestävää, kuin halpaa ja heti hajalla olevaa.

nim. nuuka ammattikirjanpitäjä-äiti

Minä sain vanhemmiltani rahaa pari kertaa kesässä 50 markkaa, jos autoin tietyissä pari kertaa kesässä tehtävissä töissä. Muuten en saanut viikko- tai kuukausirahaa. En myöskään käynyt kavereiden kanssa syömässä tai elokuvissa tai vuokrannut videoita koska ne olivat vanhempieni mielestä turhuutta joihin ei rahaa laiteta. Toki vanhempani ostivat sitten kaiken mitä tarvitsin, tosin mielipiteet siitä mikä oli tarpeellista olivat hyvin poikkeavat. Joka tapauksessa lapsuuteni oli turvallinen ja turvattu. Aina oli hygieniatuotteet, vaatteet ja ruoka saatavilla. Tämä tosin oli 90-luvulla. En ole enää katkera, viikkorahan puute ei ole pitkässä juoksussa vaikuttanut elämääni millään tavalla. Jos olisi omia lapsia, tekisin silti toisin.

Meidän teinillä menee 100€ pelkästään omiin pizza, hamppari ja mehuostoksiin. Vaatteet tulee tuohon sitten päälle. Eihän nykyään satasella saa paskaakaan.

Mä sain ensiksi 5€/vko ja sitten myöhemmin 50€/kk. Valmistuttuani ylioppilaaksi en kehdannut enää pyytää säännöllistä kuukausirahaa. Saan edelleen kyllä jos pyydän tai tarvitsen, joskus ei tarvitse edes pyytää. :) Mutta tosiaan, tuolla 50€:llä kuukaudessa opettelin elämään ja kyllähän sen mielestäni pitäisikin oikeastaan tuon ikäiselle riittää... 

Meillä 17v. saa 30-40e/kk opintotuen (35e) lisäksi. Siivoaa huoneensa, ulkoiluttaa koiran sekä hoitaa kissan viikonloppuisin ollessamme mökillä. Maksan vaatteet, puhelinlaskun ja tabletin nettiliittymän. Omalla rahalla käy elokuvissa, ostaa karkit ja käy kavereitten kanssa syömässä. Ei ole skootteria tms. bensarahan tarvetta vielä - ajokortti tulossa syksyllä. 

Myy itse tarpeettomia vaatteitaan, kirjojaan tms. Itse olen innokas kirpputorin pitäjä ja kierrättäjä, lapsikaan ei ole oppinut "hamsteriksi".

Säästää ulkomaanmatkaan, sai kesätöitäkin ja on innokas lapsenvahti ym. pientä palkkaa vastaan.

"Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuinka vitun suurta viikko/kuukausirahaa te oikein maksatte lapsillenne?!"

-synnyttäneillä tuppaa paikat venymään

Meitä on 3 sisarusta ja saatiin jokainen parhaimmillaan 200e/kk. Näistä rahoista sitten maksettiin kaikki vaatteet ja meikit, kännykät sun muut, käytiin leffassa ja syömässä, ostettiin kotiin ruokaa/välipalaa koulun jälkeen (vanhemmat kustansivat päivällisen), sisustettiin omaa huonetta ym, maksettiin osa harrastuskulusta jne. Säästin aina osan rahoista ja maksoin esim. oman vanhojen tanssien pukuni (sillä se luettiin "vaatteisiin" ja olimme itse vastuussa vaatteidemme hankinnasta ja niihin tarvittava rahan säästämisestä). Kävin myös 15-vuotiaasta lähtien aina kesätöissä, jotta sain lisää rahaa. Kun muutin kotoa, oli minulla hyvä pesämuna kerättynä, jolla sain ostettua huonekaluja, maksettua vuokraa, matkusteltua ym. Hyvin tajuan rahan arvon ja ihan tuottelias yhteiskunnan jäsen minusta on tullut :) En ole todellakaan yhtä hyvätuloinen kuin vanhempani, ainakaan vielä, mutta arvostan jokaista pennosta jonka töistä saan. Minulla on siitä paljolti kiittäminen vanhempiani, jotka "patistivat" minut kesätöihin ja opettivat, että cv:tä kannattaa alkaa kartuttamaan mahdollisimman pian, jotta on helpompi työllistyä.

Ei pelkkä rahan antaminen pilaa lasta, jos samalla myös antaa lapselle vastuuta omista hankinnoista, säästämisestä ja rahan hankkimisesta. Jos saan tulevaisuudessa lapsia, antaisin mieluummin heille ison kuukausirahan ja paljon vastuuta kuin vähän rahaa ja vähän vastuuta eli hommaisin kaiken tarpeellisen heidän puolestaan. Jos lapselle/nuorelle ostetaan kaikki vaatteet, harrastusvälineet ym. heidän puolestaan, niin missä vaiheessa he oppivat säännöstelemään rahojaan ja miettimään kuinka paljon kannattaa käyttää mihinkin ja mihin kaikkeen tietty rahasumma riittää? Siinä voi olla ongelmissa kun ensimmäinen oma palkka kilahtaa tilille ;)

Mä sain 15 vuotiaaksi asti 5 e viikossa, eli siis 20 e kuukaudessa viikkorahaa, jonka eteen oli tehtävä kotitöitä (koiran ulkoilutus,roskien vienti,imurointi jne) ja sitte 18 v asti saatiin 20e viikossa, jonka lisäksi isää auttamalla (oma yritys) saatiin kuukaudessa 50-200 euroon. mutta tosiaan,töitä tekemällä eikä mitään rahaa ilmatteeksi saatu. 

Ainakin se on opettanut mua siihen, ettei raha kasva puussa ja vain töitä tekemällä sitä rahaa tulee. 

:-) 

Vierailija kirjoitti:

Mä sain 15 vuotiaaksi asti 5 e viikossa, eli siis 20 e kuukaudessa viikkorahaa, jonka eteen oli tehtävä kotitöitä (koiran ulkoilutus,roskien vienti,imurointi jne) ja sitte 18 v asti saatiin 20e viikossa, jonka lisäksi isää auttamalla (oma yritys) saatiin kuukaudessa 50-200 euroon. mutta tosiaan,töitä tekemällä eikä mitään rahaa ilmatteeksi saatu. 

Ainakin se on opettanut mua siihen, ettei raha kasva puussa ja vain töitä tekemällä sitä rahaa tulee. 

:-) 

piti vielä lisätä, että vanhemmat kyllä maksoi kaikki koulukirjat,puhelimet,netit,bensat yms pakolliset,noi rahat olivat sitten sitä ylimääräistä. 

Meillä viikko-/kuukausiraha on tasan nolla euroa, mutta perustarpeiden lisäksi jos toivoo/tarvitsee jotain niin pyytämällä saa sen verran. On oppinut käymään järkevää keskustelua ja perustelemaan tarpeensa, sekä käyttämään rahaa harkiten. Omalla työnteolla hankitut varat on sitten varsinaista omaa rahaa.

*

Omassa lapsuudessa en saanut rahaa pyytämälläkään, ja eipä niiden perustarpeidenkaan täyttäminen ollut itsestäänselvyys (eikä kyse ollut rahanpuutteesta). Pelkästään kouluhankintojen kysymisestä alkoi aina hirveä huuto. Päädyin varastelemaan vanhemmiltani, jotta saisin ostettua tyyliin kuukautissuojia. Tein töitä heti kun ikää riitti, mutta sain myöhemmin tietää että äitini oli "lainannut" rahaa tililtäni. Suhteeni rahaan on siis melko traumaattinen, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan antaa lapselleni paremmat eväät elämään.

Itse saan noin 320 euroa kuukaudessa ja ostan sillä esimerkiksi vaatteita, meikkejä ja leffalippuja. Vanhemmat maksaa loput :) Onhan se tosi paljon eteenkin kun harrastan vielä harrastusta joka maksaa noin 300 e kuussa.

15 v tyttö

Minä en nyt ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi nitkuttaa vähillä varoilla kun ap:nkin piti. Millä logiikalla? Hä?

Minä pidän lapsiani aika älykkäinä. He ymmärtävät, että kahden akateemisen uravanhemman lapsilla on mammonaa ehkä enemmän kuin opiskelijoilla tai työttömillä. Kannustaapa sitten ainakin opiskelemaan pitkälle ja tekemään töitä, jos ei muuta. 

Eli tuo ap:n uumoile "kasvatuksellinen hyöty" on paskapuhetta. Kasvatuksellisen hyödyn voi saada siitäkin, että kotona vanhemmilla on varaa, koska ovat tehneet oikeita valintoja (ja ei, tätä ei ole tarkoitettu työttömien mollaamiseksi millään tasolla, onhan tuossa rutkasti tuuriakin mukana).

Lapseni saavat taskurahaa 50 euroa kuussa, minkä lisäksi maksan heille kaikki vaatteet, meikit, leffakäynnit, herkut jne. Oma raha on täysin ylimääräistä, sillä voi shoppailla ns. turhuuksia. 

Jos tuo nyt jotkuta harmittaa, niin voi voi. En opeta lapsiani lesoilemaan rahoilla, päinvastoin, he mielellään piffaavat kaverinkin mäkkärille, kun menevät. Mutta ei heidän todellakaan tarvitse kurjailla vain äidin hämärien periaatteiden takia. 

Kuhnuri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen järkyttynyt muutamasta täällä pyörineestä ketjusta. Teinit saavat sata euroa kuukaudessa?! Tai 40-50€ viikossa?! Perustelette tätä "joutuu ostamaan vaatteet, pizza-ateriat, yms sillä rahalla?! Taustaa: mä olen saanut 5€ viikossa eli ruhtinaaliset 20€/kk 19-vuotiaaksi asti. Sitten muutin pois kotoa ja rahahanat sulkeutu. Minusta toi oli oikeanlainen menettely ja opetti ettei raha kasva puussa.

Miten ostit tuolla rahalla vaatteet, hygienia tuotteet, kävit elokuvissa tai katsomassa toisella paikkakunnalla olevia iso-vanhempia. 

Ei ole lapsen tehtävä ostaa hygieniatuotteita, vaatteita tai kulkuvälineitä. Siis miksi lapsen pitäisi itse säästää ja kustantaa ja investoida taskurahaa johonkin sukulaisilla vierailemiseen??! Vanhemmat saavat valtiolta lapsilisää, jolla kustantaa pakolliset menot. Ei lapsen niistä tarvi huolehtia. Jos taas on jotain muuta ylimääräistä, ei-pakollista menoa, esim.turhia vaatteita tai leffailtaa, voi harkinnanvaraisesti käyttää vanhempien omasta palkasta/yli jääneistä valtiontuista/säästöistä/lahjarahoista. Rahankäyttöä voi opettaa muutekin, kuin vain antamalla tietyn summan rahaa säännöllisesti ja vaatia käyttämään sen asioihin, jotka oikeasti huoltajan tulisi kustantaa velvollisuudesta ja solidaarisuudesta.

Tehkää nyt herranjumala niitä abortteja ja käyttäkää ehkäisyä, jos se lasten ylläpito on niin ylivoimaista, että täytyy laittaa alaikäinen lapsi taloushallintohommiin eikä pysty edes yhtä satunnaista leffailtaa kustantaa lapselleen!

Itse 15-vuotiaana teininä saan 100e kuukaudessa. Joka kuukausi joudun tuon rahan eteen tekemään paljon kotitöitä. Pesen kaikki pyykit, tiskaan, imuroin, kokkaan satunnaisesti ja silitän vaatteita. Jos kuukauden aikana en ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä en saa kuukausirahaanikaan. Lisäksi saan rahaa elokuviin ja vaatteet vanhempani maksavat. Kuukausirahastani menee yleensä ainakin 50e säästöön. 

Mistä ihmeestä tulee käsitys, että sitä rahaa oppii käyttämään, jos sitä ei edes ole?  Kun ei ole mitään, millä oppia, ei tarvitse edes tehdä valintoja kun valinta on aina ei. 20 eurolla ei saa yhtään mitään nykyään eikä sellaisella summalla yksinkertaisesti VOI oppia rahanarvoa. 

Mä sain 2e/vko + joskus rahaa johonkin elokuvaan tms. vähän isompana. Toisinaan sain rahaa vaatteisiin. Itse kustansin tuolla rahalla siteet, karkit, muut leffat, vaatteet, prepaid-puhelin liittymän yms.

Joo... menin aika nopeesti töihin. Ensin 12-13-vuotiaana lapsenlikaksi ja 14-vuotiaana lehdenjakoa. Ja 16-vuotiaana sain kesätyön, josta sai useamman tontun tienattua kesässä ja niillä pärjäsi ihan sairaan hyvin yhden vuoden vrt. entiseen. Ai niin kaikki kotityöt kuuluivat ilman tuota 2e "bonustakin" minulle ja sisaruksille.

Omaa lastani en aio pakottaa vastaavaan vaan aion huolehtia ainakin hygieniatarpeista, meikeistä(joihin mulla ei siis ikinä ollut varaa), vaatteista ja puhelinlaskusta. Töihin aion toki kannustaa, mutta rajansa kaikella.

Onpa avartava keskustelu!

Olen hirveän yllättynyt siitä, että näin moni kokee nuorten ehdottomasti tarvitsevan käyttörahaa vanhemmiltaan, jotta heillä olisi hauskaa.

Mielestäni se on yksinkertaisesti vain todella pinnallinen ajattelitapa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tulee käsitys, että sitä rahaa oppii käyttämään, jos sitä ei edes ole?  Kun ei ole mitään, millä oppia, ei tarvitse edes tehdä valintoja kun valinta on aina ei. 20 eurolla ei saa yhtään mitään nykyään eikä sellaisella summalla yksinkertaisesti VOI oppia rahanarvoa. 

En nyt ymmärrä, miten niin 20 eurolla ei saa mitään? Sillä voi saada Amazonista jonkun kirjan ja rahaa jää ylikin. Tai sillä saa Temperasta viisi Copic-tussia kokoelman jatkoksi. Jos haluaa tehdä jotain isompia hankintoja, niin sitten säästää. Mun tyttö saa tuon 20€/kk ja hän tekee välillä suurempia ostoksia, koska ei käytä rahaa joka kuukausi. Hän tekee sen valinnan, ettei ostele herkkuja turhan päiten tai tuhlaa rahaa Mäkkäriin tai kahviloihin. Käyttää rahat mieluummin niihin juttuihin, jotka on itselle tärkeitä, eli lähinnä kirjoihin ja taidetarvikkeisiin.