Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuinka vitun suurta viikko/kuukausirahaa te oikein maksatte lapsillenne?!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia ole, mutta kyllä maksaisin uimahallissa ja salilla käyntejä jos suinkin pystyisin, enkä niputtaisi noita mihinkään viikkorahaan. On arvokas asia jos lapsi haluaa harrastaa liikuntaa. Toki rajansa kaikella, moni liikuntaharrastus on hintavaa puuhaa, kaikkea ei voi saada.

Se on nimenomaan arvokasta, kun se tapahtuu lapsen omasta tahdosta. Sinun on nyt harrastettava, kun minä olen sen maksanut.

Tekis mieli lähtee tunniksi seinäkiipeilemään kun siinä kunto kasvaa jne. mutta toisaalta kun ei ole kun kymppi rahaa ja kaverit pyysi pitsalle ja katsomaan leffaa niin ehkä sitten se ja jätän kuntoilun kokonaan väliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

No meillä yläkoululainen käy lenkillä, salilla tai uimassa kavereiden kanssa, tai käyvät toisten kotona, elokuvissa (niihin kertyy sarjalippuja lahjoina) jne. Ja ihan hyvin tuntuu menevän.

Ja jatkan vielä, että lasten harrastukset, eli lähinnä musiikkiopisto ja liikuntaharrastus, on tietysti vanhempien maksamaa.

Sali, uimahalli, elokuvat maksaa. Teillä ne menee suoraan teidän pussista tai lahjoituksena. Vaatteetkin te sponssaatte.  Meillä nuori budjetoi nämä kuukausirahastaan. Laskee, että voi mennä näin monta kertaa salille ja näin monta kertaa leffaan tai shoppailemaan. 

Jääkö teillä menemättä esim. salille, jos ostaa tietyn puseron? Vai  onko lapsella käytössä rajottomasti "teidän" rahaa?

No kyllä meillä liikuntaharrastukset maksetaan. Siihen meillä on varaa. Mäkkäreihin en anna ylimääräistä. Ei niihin kyllä lapset rahaa pyydäkään. Oma raha on omiin juttuihin, ei lapsen elatukseen. Eikä minusta teini-ikäisellä vielä pitäisikään olla vastuuta esim vaatteistaan. Omilla rahoillaan saa tietysti ostaa kivoja lisäjuttuja, mutta me ostamme tarpeelliset.

Meillä ei ole varaa niin lapsen on miettittävä ostaako sen puseron vain meneekö salille.

Kuhnuri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen järkyttynyt muutamasta täällä pyörineestä ketjusta. Teinit saavat sata euroa kuukaudessa?! Tai 40-50€ viikossa?! Perustelette tätä "joutuu ostamaan vaatteet, pizza-ateriat, yms sillä rahalla?! Taustaa: mä olen saanut 5€ viikossa eli ruhtinaaliset 20€/kk 19-vuotiaaksi asti. Sitten muutin pois kotoa ja rahahanat sulkeutu. Minusta toi oli oikeanlainen menettely ja opetti ettei raha kasva puussa.

Miten ostit tuolla rahalla vaatteet, hygienia tuotteet, kävit elokuvissa tai katsomassa toisella paikkakunnalla olevia iso-vanhempia. 

Ainakin on oppinut kirjoittamaan toisin kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole varaa niin lapsen on miettittävä ostaako sen puseron vain meneekö salille.

Meillä ei oikeasti ole varaa niin ei tarvitse lapsen miettiä. Ei tule puseroa eikä salia! Kulkekoon alasti ja kuolkoon nälkään jos ei keksi keinoa hankkia itselleen vaatteita ja ruokaa!

1000 euroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5 eurolla saa mitään! Jos tosiaan se oli viikkorahasi, niin kuin se monella teini-ikäisellä ymmärretään, raha jolla kustannetaan kaikki ylimääräinen: kahvilakäynnit, kavereiden kanssa syömässä käyminen, leffakäynnit, lehdet, meikit, korut, (ylimääräiset) vaatteet jne. niin ethän sinä teininä päässyt mihinkään!

Toki jos olet introvertti kotona istuskelija, niin ei rahalle varmaankaan ollut tarvetta. Useimmille sosiaalinen elämä on keskeinen osa teinivuosia. Jo kauan sitten 90-luvulla meillä oli tapana käydä usein leffassa ja pizzalla, jossain vaiheessa kävimme ystäväni kanssa aina samassa kahvilassa perjantaisin. 

Minusta olisi aivan kohtuutonta kieltää rakkaalta lapseltani asioita joista hän nauttii. Ja monet asiat maksavat. En tietenkään tarkoita sitä, että teinin pitäisi päästä Starbucksiin joka päivä, mutta ei hänen pitäisi joutua valitsemaan, meneekö lauantaina kahville vai säästääkö koko kuukauden saadakseen ripsivärin itselleen. Jos perhe on keskituloinen, miksi lapset eivät saisi elää keskituloisen elämää?

Miksi lapselle tarvii opettaa, että kaikki on saatava?

Missä minä sanoin, että kaikki on saatava? Minusta tuntuu, että usein tällaisia kommentoivat pienituloiset, jotka eivät oikeasti ymmärrä, missä todellisuudessa keskituloiset ja varakkaammat elävät. 

Minusta olisi aika karua opettaa lapselleni, että äiti saa käydä brunssilla ystävien kanssa, vanhemmat leffassa ja syömässä kaksistaan ja isä voi lähteä maistelemaan erikoisoluita ystävien kanssa, mutta teinille ei anneta edes yhden oluen hintaa viikkorahaa. Mitä lapsi siinä oppii, muuta kuin että hän on arvoton ja hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä? Jos äiti voi mennä kauppaan ja ostaa kaikki tavitsemansa kosmettikan asiaa suuremmin miettimättä, miksi teinin pitäisi säästää kuukausia ja samalla luopua sosiaalisesta elämästä, joka usein tarkoittaa rahankäyttöä? Edes sitä paria euroa kahvikuppiin.

Äiti on varmaan tehnyt töitä? Itse tienannut ne rahat jolla ostaa kosmetiikkaa ja mitä ikinä huvittaakaan?

Teini ei ole tehnyt töitä. Miksi pitää saada samat asiat kuin se keskiluokkainen äiti?

Siksi, että oppii, että työnteolla ei tässä maassa rikastu.

Toisaalta myös siksi, ja tämä on se tärkein: siksi, ettei koirat kuse kintuille.

Meidän teini saa rahaa tehdyistä kotitöistä ja kiitettävistä koenumeroista.

Niinpä kk-/viikkoraha vaihtelee paljon.

Vähintään yleensä joitakin kymppejä kuukaudessa. Siitä kattaa omat menonsa, mm valtaosan vaatteistaan.

Itse tienaan käyttörahani ilta-ja viikonlopputöillä, lisäksi saan kuukausirahaa 50€. Vanhemmat maksavat ruoan, perusvaatteet (esim talvitakki ja kengät), puhelinlasku/netti, koulukirjat ja muut pakolliset menot. Itse maksan sitten kaikki omat huvitukset, kosmetiikan, "turhemmat" vaatteet ym.

N17

Lapset on sitä varten, että ne voi tarpeen vaatiessa laittaa lihoiksi jos olot käy ankeiksi. Tietynlaisia sisätiloissa asuvia sikoja siis.

T. Survivalisti äiti

Lapseni ei ihan vielä ole teini, mutta ajattelen että sellainen 20€/kk on sopiva taskuraha. Aion ostaa hänelle vaatteet, hygieniatarvikkeet ym. niin kauan kuin asuu kotona. Kuukausiraha olisi sitten vain juuri hampparilla käymiseen tms. kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ei ihan vielä ole teini, mutta ajattelen että sellainen 20€/kk on sopiva taskuraha. Aion ostaa hänelle vaatteet, hygieniatarvikkeet ym. niin kauan kuin asuu kotona. Kuukausiraha olisi sitten vain juuri hampparilla käymiseen tms. kavereiden kanssa.

Jos ei joudu omia vaatteitaan ostamaan, tuo on luultavasti ihan ok summa.

Teinit saavat 20 euroa per kuukausi. 

Vaatteet, meikit ja harrasteet maksetaan, satunnaiset leffareissut, kaikki urheilujutut... että lähinnä taskurahaa, että jos joskus limun, jätski tms. ostavat tuolla kuukausirahallaan. Tai sitten säästöön, että pelejä..

Olen 16 -vuotias lukiolainen. En ole koskaan saanut viikko- enkä kuukausirahaa. Vanhempani ovat maksaneet minulle kaiken, mutta kohtuuden rajoissa (esim. 1 kallis/vuosi). Lukion ajan olen käynyt kesätöissä ja olen tänäkin kesänä käynyt tienaamassa kirjarahat. Vanhempani ostavat joskus minulle kirjoja. En osta vaatteita kuin max. 2 kertaa vuodessa. 

Ei teinin kuulu ostattaa kaikkia asoita vanhemmilla, vaan on kyettävä itse ostamaan ansaituilla rahoilla. Meillä ei myöskään ikinä ole ollut kotitöitä, joten työpaikka on ollut ainoa rahahana vanhempien lisäksi. Vanhempani ostavat minulle vain toivomiani juttuja sekä elintärkeitä, kuten insuliinia. Ensi vuonna maksan sen itse, kun täytän 18 ja hinta nousee. 

Meidän Bärnilla-Camilla-Gunilla-Schmunilla saa 20 000 € viikossa. T: paronitar Gerthrud von Kyrveldörfer

40€ kk . Ja sillä selvä!!

Meillä saivat niin kauan kuin asuivat kotona 200 euroa kuussa, noin viisi viimeistä kotivuottaan. Meillä on molemmilla vanhemmilla hyvät tulot, oli aivan luonnollista, että sama hyvä elintaso kuului siinä lapsillemme kuin meille itsellemmekin. Nyt kun ovat muuttaneet pois, ovat omillaan, mutta autamme, jos on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole varaa niin lapsen on miettittävä ostaako sen puseron vain meneekö salille.

Meillä ei oikeasti ole varaa niin ei tarvitse lapsen miettiä. Ei tule puseroa eikä salia! Kulkekoon alasti ja kuolkoon nälkään jos ei keksi keinoa hankkia itselleen vaatteita ja ruokaa!

Onko pakko olla noin lapsellinen? Perustarpeet tyydytetään, mutta näissä korkeimmissa arvoissa joutuu vähän miettimään onko varaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää edelliseen kommenttiin: "pieni" (minusta kohtuullinen) viikkoraha ei rajoittanu sosiaalista elämää mitenkään. Tykkään yhä nykyään valmistaa starbucksit itse ja tarjota ystäville. Tulee äärettömän paljon halvemmaksi ja rahaa jää suurempiin elämyksiin.

No se on minun tehtäväni kustantaa 14-vuotiaalle ne suuremmat elämykset, hän saa elää normaalia espoolaista teinielämää tanssitunteineen ja käydä kahviloissa kavereiden kanssa. Ei se ole sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

...isä voi lähteä maistelemaan erikoisoluita ystävien kanssa, mutta teinille ei anneta edes yhden oluen hintaa viikkorahaa...Jos äiti voi mennä kauppaan ja ostaa kaikki tavitsemansa kosmetiikan asiaa suuremmin miettimättä, miksi teinin pitäisi säästää kuukausia ja...

Äiti ja isä ovat aikuisia ja käyneet töissä. Sitten kun teini alkaa käymään töissä tai saamaan sossutukia niin kuluttakoon sitten sydämensä kyllyydestä.

Te tosin taidatte itsekin olla kultalusikka suussa syntyneitä miljoonanne perineitä, joten tavallaan ihan ymmärrettävää tuo näkökanta. Teinille vaan kaikki herkut mitä haluaa, mikä jottei jos teillekin, ette te itsekään ole rahojanne ansainneet.