Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuinka vitun suurta viikko/kuukausirahaa te oikein maksatte lapsillenne?!

Minä en saanut yhtään. Tein kesätöitä ansaitakseni omat rahani. Vanhemmat toki huolehtivat ruuista ja esim. terveyskuluista ja muista pakollisista. Itse sitten maksoin vaatteet, harrastukset, herkut jne. Mitenkähän yleisestä tuo viikko-/kuukausirahan maksaminen on? Ihan 90-luvulla olen syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

Raha vaikuttaa melko paljon nuorten sosiaalisiinsuhteisiin. Kaikki tekeminen, kun ei ole ilmaista. Kaverit menee syömään, shoppailemaan, leffaan, jne Mitä se rahaton nuori tekee? Keksii keinon hankkia sitä rahaa ja on melko  helppo uhri jollekin Teppo-sedälle tai syrjäytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5 eurolla saa mitään! Jos tosiaan se oli viikkorahasi, niin kuin se monella teini-ikäisellä ymmärretään, raha jolla kustannetaan kaikki ylimääräinen: kahvilakäynnit, kavereiden kanssa syömässä käyminen, leffakäynnit, lehdet, meikit, korut, (ylimääräiset) vaatteet jne. niin ethän sinä teininä päässyt mihinkään!

Toki jos olet introvertti kotona istuskelija, niin ei rahalle varmaankaan ollut tarvetta. Useimmille sosiaalinen elämä on keskeinen osa teinivuosia. Jo kauan sitten 90-luvulla meillä oli tapana käydä usein leffassa ja pizzalla, jossain vaiheessa kävimme ystäväni kanssa aina samassa kahvilassa perjantaisin. 

Minusta olisi aivan kohtuutonta kieltää rakkaalta lapseltani asioita joista hän nauttii. Ja monet asiat maksavat. En tietenkään tarkoita sitä, että teinin pitäisi päästä Starbucksiin joka päivä, mutta ei hänen pitäisi joutua valitsemaan, meneekö lauantaina kahville vai säästääkö koko kuukauden saadakseen ripsivärin itselleen. Jos perhe on keskituloinen, miksi lapset eivät saisi elää keskituloisen elämää?

Miksi lapselle tarvii opettaa, että kaikki on saatava?

Missä minä sanoin, että kaikki on saatava? Minusta tuntuu, että usein tällaisia kommentoivat pienituloiset, jotka eivät oikeasti ymmärrä, missä todellisuudessa keskituloiset ja varakkaammat elävät. 

Minusta olisi aika karua opettaa lapselleni, että äiti saa käydä brunssilla ystävien kanssa, vanhemmat leffassa ja syömässä kaksistaan ja isä voi lähteä maistelemaan erikoisoluita ystävien kanssa, mutta teinille ei anneta edes yhden oluen hintaa viikkorahaa. Mitä lapsi siinä oppii, muuta kuin että hän on arvoton ja hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä? Jos äiti voi mennä kauppaan ja ostaa kaikki tavitsemansa kosmettikan asiaa suuremmin miettimättä, miksi teinin pitäisi säästää kuukausia ja samalla luopua sosiaalisesta elämästä, joka usein tarkoittaa rahankäyttöä? Edes sitä paria euroa kahvikuppiin.

Äiti on varmaan tehnyt töitä? Itse tienannut ne rahat jolla ostaa kosmetiikkaa ja mitä ikinä huvittaakaan?

Teini ei ole tehnyt töitä. Miksi pitää saada samat asiat kuin se keskiluokkainen äiti?

Mä annan tarpeen mukaan. Haluan, ettei lapseni joudu elämään samanlaista nuoruutta kuin minä, ilman rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

Raha vaikuttaa melko paljon nuorten sosiaalisiinsuhteisiin. Kaikki tekeminen, kun ei ole ilmaista. Kaverit menee syömään, shoppailemaan, leffaan, jne Mitä se rahaton nuori tekee? Keksii keinon hankkia sitä rahaa ja on melko  helppo uhri jollekin Teppo-sedälle tai syrjäytyy?

Mitä tapahtui vanhanaikaiselle hengailulle? Oltiin jonkun luona tai vaan käveltiin kaduilla, puistoissa notkuttiin, porukalla pelattiin jotain esim. koripalloa tai pesistä. Ainakin Tampereella, jossain voi tietenkin olla että ainoat sosiaaliset harrastukset on ylikalliin kahvin ryystö. Leffatkin saa netistä ilmaiseksi eikä se elokuvissa käynti niin sosiaalista ole.

Me asumme ison kaupungin keskustassa ja raha kyllä vaikuttaa ajanviettoon. Toisaalta meidän 15-vuotiaamme ei ole kovin kiinnostunut kaupungilla notkumisesta, eli käy satunnaisesti leffassa ja herkutkin ostaa mieluummin kohtuuhintaisina lähikaupasta kuin kalliilla kahvilasta tai (luoja paratkoon) leffateatterin myymälästä. Saa viikossa noin 10 e eli viikkorahaa noin 40 e/kk, saa siitä ostaa leffalippuja sun muita ekstrajuttuja ja pistää säästöön, jos tahtoo jotain isompaa. Ei makseta bonuksia koulumenestyksestä, eikä oleteta että lapsi kustantaa itse pesuaineet tai vaatteet viikkorahallaan. Niistä vastaamme me. Sen sijaan viikkorahan tarkoitus on harjoitella rahankäyttöä ja mahdollistaa kohtuullinen touhuaminen kavereiden kanssa. Jos haluaa esim. lähteä johonkin tapahtumaan ja tarvitsee junalipun, niin toki maksetaan, ei jää siitä kiinni. Niin harvoin pyytää mitään, ei ole merkkikamojen perään, ei vingu uutta puhelinta joulu- JA synttäriahjaksi jne., että mielellään antaa jos pyytää johonkin omaan menoon tai muuhun kivaan. Ihan järkevä nuori ja luultavasti näillä opeilla pärjää aikuisuuden alussakin.

Lasta ei pidä minusta pitää tarkoituksettomassa kurjuudessa, mutta yhtä vaarallista on opettaa se, että korkea elintaso vain tippuu lapselle. Meillä on lapsille miljoonaperintöä tulossa, mutta lapsilla on silti maltillinen kuukausiraha. Lapsille ei myöskään kerrota sijoituksista, jotka heidän nimissään jo on (ja todellakaan pankki ei alaikäiselle ilmoita, vasta 18 v kutsutaan neuvottelemaan sijoituksista.) Tottakai lapset tajuavat, että muilla ei ole ihan samaa elintasoa kuin meillä, mutta muuten elävät ihan sitä samaa arkea kuin kaveritkin. Tietysti esim sillä erotuksella, että asumme välillä muuallakin kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

No meillä yläkoululainen käy lenkillä, salilla tai uimassa kavereiden kanssa, tai käyvät toisten kotona, elokuvissa (niihin kertyy sarjalippuja lahjoina) jne. Ja ihan hyvin tuntuu menevän.

Ja jatkan vielä, että lasten harrastukset, eli lähinnä musiikkiopisto ja liikuntaharrastus, on tietysti vanhempien maksamaa.

Sali, uimahalli, elokuvat maksaa. Teillä ne menee suoraan teidän pussista tai lahjoituksena. Vaatteetkin te sponssaatte.  Meillä nuori budjetoi nämä kuukausirahastaan. Laskee, että voi mennä näin monta kertaa salille ja näin monta kertaa leffaan tai shoppailemaan. 

Jääkö teillä menemättä esim. salille, jos ostaa tietyn puseron? Vai  onko lapsella käytössä rajottomasti "teidän" rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

No meillä yläkoululainen käy lenkillä, salilla tai uimassa kavereiden kanssa, tai käyvät toisten kotona, elokuvissa (niihin kertyy sarjalippuja lahjoina) jne. Ja ihan hyvin tuntuu menevän.

Ja jatkan vielä, että lasten harrastukset, eli lähinnä musiikkiopisto ja liikuntaharrastus, on tietysti vanhempien maksamaa.

Sali, uimahalli, elokuvat maksaa. Teillä ne menee suoraan teidän pussista tai lahjoituksena. Vaatteetkin te sponssaatte.  Meillä nuori budjetoi nämä kuukausirahastaan. Laskee, että voi mennä näin monta kertaa salille ja näin monta kertaa leffaan tai shoppailemaan. 

Jääkö teillä menemättä esim. salille, jos ostaa tietyn puseron? Vai  onko lapsella käytössä rajottomasti "teidän" rahaa?

No kyllä meillä liikuntaharrastukset maksetaan. Siihen meillä on varaa. Mäkkäreihin en anna ylimääräistä. Ei niihin kyllä lapset rahaa pyydäkään. Oma raha on omiin juttuihin, ei lapsen elatukseen. Eikä minusta teini-ikäisellä vielä pitäisikään olla vastuuta esim vaatteistaan. Omilla rahoillaan saa tietysti ostaa kivoja lisäjuttuja, mutta me ostamme tarpeelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

Raha vaikuttaa melko paljon nuorten sosiaalisiinsuhteisiin. Kaikki tekeminen, kun ei ole ilmaista. Kaverit menee syömään, shoppailemaan, leffaan, jne Mitä se rahaton nuori tekee? Keksii keinon hankkia sitä rahaa ja on melko  helppo uhri jollekin Teppo-sedälle tai syrjäytyy?

Mitä tapahtui vanhanaikaiselle hengailulle? Oltiin jonkun luona tai vaan käveltiin kaduilla, puistoissa notkuttiin, porukalla pelattiin jotain esim. koripalloa tai pesistä. Ainakin Tampereella, jossain voi tietenkin olla että ainoat sosiaaliset harrastukset on ylikalliin kahvin ryystö. Leffatkin saa netistä ilmaiseksi eikä se elokuvissa käynti niin sosiaalista ole.

Eihän shoppailut yms. sulje pois hengailua. Mene nyt johonkin puistoon notkumaan niin on poliisit paikalla. Tai urheilukentälle potkimaan palloa niin ei mene kauakaan kun on joku valkku huutamassa, että meillä on treenit.

Joo näkee netissä leffoja, mutta kyllä siellä leffassa on ihan oma tunnelmansa.

Meillä 14-vuotias sai 30 €, 15-vuotiaana 40 €. Ja kokeista sitten lisää. Nämä tuli isältä. Itse annoin lisää tarvittaessa, ja maksoin kaiken.

Nyt 16-vuotiaana saa isältään edelleen sen 40 €, ja joskus jotain lisää. Minä laitan tilille n. 100-230 €/kk. Lisäksi maksamme puhelinlaskun, harrastukset, kaikki tykötarpeet.

Tuosta mun antamasta rahasta menee iso osa ruokaan ja juomaan, koska koulumatkat kestää yhteensä sen nelisen tuntia.

Meillä ei ole viikkorahaa. Lapsilla on rahaa säästössä, kun ovat saaneet synttärilahjoiksi ja kesätöistä. Ei haluta totuttaa lapsia liian korkeaan elintasoon. Jos sattuvat valitsemaan alakseen sellaisen, jossa on matalat palkat, niin olisi karua, ettei itse kykene enää ylläpitämään sitä elintasoa mihin hulppeilla viikkorahoilla tottui. Siinähän se pikavippivaara sitten piilee, jos on totutettu jo lapsena tuhlaamaan sellaiseen mihin aikuiselämän tuloilla ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Satanen kuussa pitsaan ja vaatteisiin? Voi juma olisi siistiä jos olisi sen verran rahaa kuussa ruokaan!

t. opiskelija

No pyöräytä pari tenavaa, niin sitten on.

Itselläni ei lapsia ole, mutta kyllä maksaisin uimahallissa ja salilla käyntejä jos suinkin pystyisin, enkä niputtaisi noita mihinkään viikkorahaan. On arvokas asia jos lapsi haluaa harrastaa liikuntaa. Toki rajansa kaikella, moni liikuntaharrastus on hintavaa puuhaa, kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole viikkorahaa. Lapsilla on rahaa säästössä, kun ovat saaneet synttärilahjoiksi ja kesätöistä. Ei haluta totuttaa lapsia liian korkeaan elintasoon. Jos sattuvat valitsemaan alakseen sellaisen, jossa on matalat palkat, niin olisi karua, ettei itse kykene enää ylläpitämään sitä elintasoa mihin hulppeilla viikkorahoilla tottui. Siinähän se pikavippivaara sitten piilee, jos on totutettu jo lapsena tuhlaamaan sellaiseen mihin aikuiselämän tuloilla ei ole varaa.

Niin no... tuolla ei silti välttämättä kasvateta mitään voittajatyyppejä. Sen sijaan lapsista voi kyllä tulla onnellisempia aikuisia näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 45€ kk+ satanen kuussa sijoituksiin. Sitten lisää voi tienata töitä tekemällä kotonakin. Vaatteet ym ostetaan aikuisten rahoilla. En kyllä ymmärrä, miksi jollain yläkouluikäisellä pitäisi olla rahaa johonkin pitsaan ja mäkkäriin, kyllä meillä on kotona kunnollista ruokaa.

Olisikohan ne enemmän tapa viettää aikaa ystävien kesken, kuin nälän tyydyttämistä?

Miten yläkoululaisten sitten pitäisi viettää aikaa yhdessä? Lukea äidin kanssa kotona aapista? 

No meillä yläkoululainen käy lenkillä, salilla tai uimassa kavereiden kanssa, tai käyvät toisten kotona, elokuvissa (niihin kertyy sarjalippuja lahjoina) jne. Ja ihan hyvin tuntuu menevän.

Ja jatkan vielä, että lasten harrastukset, eli lähinnä musiikkiopisto ja liikuntaharrastus, on tietysti vanhempien maksamaa.

Sali, uimahalli, elokuvat maksaa. Teillä ne menee suoraan teidän pussista tai lahjoituksena. Vaatteetkin te sponssaatte.  Meillä nuori budjetoi nämä kuukausirahastaan. Laskee, että voi mennä näin monta kertaa salille ja näin monta kertaa leffaan tai shoppailemaan. 

Jääkö teillä menemättä esim. salille, jos ostaa tietyn puseron? Vai  onko lapsella käytössä rajottomasti "teidän" rahaa?

No kyllä meillä liikuntaharrastukset maksetaan. Siihen meillä on varaa. Mäkkäreihin en anna ylimääräistä. Ei niihin kyllä lapset rahaa pyydäkään. Oma raha on omiin juttuihin, ei lapsen elatukseen. Eikä minusta teini-ikäisellä vielä pitäisikään olla vastuuta esim vaatteistaan. Omilla rahoillaan saa tietysti ostaa kivoja lisäjuttuja, mutta me ostamme tarpeelliset.

Miten teidän tapa sitten eroaa siitä, että lapselle annetaan se kuukausiraha sieltä vanhemman pussista, jolla sitten maksaa ne tarpeensa.  Ei se edelleenkään ole nuoren omaa rahaa vaan vanhempien antamaan rahaa. 

Mä sain 260€ kuussa 20 vuotiaaksi asti, eli lukion loppuun :) just riitti hyvin koulujuttuihin ja muihin menoihin

Kyllä sen huomaa, kun lapselle on aina annettu kaikki mitä tarvitsee ilman, että sitä on tarvinnut mitenkään ansaita. Naapurin nuori mies on jo täysi-ikäinen, mutta kiinnostus kesätöihin on nolla. Ihmeesti nuorukaisella silti on varaa tankkailla autoaan.

Hassua on se, että perhe kyllä ostaa palveluja muilta ja tutuilta. Siellä sitte nurmikkoa leikkaa omia lapsia nuoremmat nuoret, kun omat lapset vetävät lonkkaa.

Olen synynyt 70-luvun lopulla ja olin siis teini 80-90-luvuilla. Sain viikkorahaa 5 markkaa (eli alle euron) ala-asteella ja ylä-asteella sekä lukiossa 50mk/kk (eli alle 10e). Sillä maksettiin karkit, elokuvat, hampparit. Vaatteet, bussiliput maksoi vanhemmat muutenkin. Tuota luokkaa se oli silloin kaikilla.

Omat lapset on vielä pieniä, mutta nykyisin on kaikki kalliimpaa, tod.näk. 50e/kk on teinille ihan ok summa ja ala-aste-ikäiselle varmaan 20-30e/kk. Siihen päälle sitten ostelen, jos jotain extraa tarviaan

Sain saman, kuin ap. Vanhemmillani ei ollut rahaa. Opetti nöyryyttä ei sillon osteltu uusia vaatteita,käyty pizzalla tai morjestamassa kavereita toisella paikkakunnalla. Toki joskus oli vanhemmilla hyviä kuukausia ja sai vähä enemmän jos oli itse hyvin tehny töitä kotona. Menin 15-vuotiaana töihin ja sen jälkeen ei paljoa ole vanhemmilta tarvinnut pyydellä, hieman toki yläaste aikaan ku kesälomarahat loppu ja muutaman kerran intissä. Itse olen vuosimallia 1995.