Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla ja miesystävälläni on todella iso tuloero. Olemme molemmat kyllä koulutettuja ja ns. työelämässä menestyviä ihmisiä, mutta miesystäväni on verolistoilla, joten tienaa moninkertaisesti sen mitä minä. Olen seurustelumme alusta asti sanonut, että en sitten voi osallistua kaikkeen mihin hän. Hän on aina todennut, ettei se haittaa ja tarjonnutkin minulle paljon kokemuksia ja juttuja. Kaikessa asumiseen ja peruselämiseen liittyvässä hän on kuitenkin todella tiukka, että molemmat maksavat osansa. Tämä on minulle itsenäisenä naisena ihan ok, mutta kun hän haluaa sitten minun maksavan osani kaikesta mielestäni turhasta "rikkaiden ylellisyydestä". Olemme puhuneet asiasta satoja kertoja, mutta mies kertoo vain, ettei halua laskea elintasoaan missään asiassa, päinvastoin nostaa sitä entisestään. Minä olen repinyt hänelle vaikka millä tavalla, etten voi osallistua hänen tasoisiin juttuihinsa enkä itse sellaisia ylellisyyksiä tarvitsekaan. Nyt olemme etsimässä uutta taloa ja sen pitää luonnollisesti olla valtavan kokoinen, huippupaikalla ja kaikella luksuksella varustettu. Kun minä sanoin, etten pysty sellaisiin kustannuksiin, hän totesi, etten voi olettaa hänen maksavan kaikkea. En oletakaan, mutta kun toinen ei suostu ymmärtämään, että minun rahani eivät riitä tuollaisiin asioihin, vaikka miten haluaisin. Pikku hiljaa mieleen onkin alkanut hiipiä, etten enää jaksa tätä, vaan ehkä olisi syytä vain jatkaa eteenpäin yksin, niin ihana kuin mies muutoin onkin. Myös esim. huonekaluhankinnoissa mies haluaa ostaa tuosta vain jonkin kalliin designkalusteen ja olettaa sitten minunkin heittävän tuosta vain esim. osuutenani 30 prosenttia kalusteen hinnasta. Ja toteaa sitten, että eihän minun tarvitse maksaa kuin osuus. Mutta kun tuo osuuskin maksaa monen normaalin huonekalun verran...

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Voi onnistua, mutta vaikealta vaikuttaa teillä, kun mies vaatii sinua osallistumaan luksuksen, johon sinulla ei ole varaa, rahoittamiseen.

Useimmiten onnistuneissa tapauksissa menee niin, että se merkittävästi varakkaampi ei vaadi toiselta minkäänlaista osallistumista mihinkään yhteisiin menoihin. Esim. mun vanhemmilla oli valtava varallisuus- ja tuloero yhteen mennessä, mutta niillä oli täysin yhteinen tili ja rahat käytännössä yhteisiä, joten ei ollut mitään kahta elintasoa perheessä. Käytännössä siis isä rahoitti koko perheen elämän. Koskaan en kuullut rahasta puhuttavan lapsuudenkodissa, sitä oli aina ns. tarpeeksi joten se ei ollut issue.

Vierailija

Minua tosiaan on siis alkanut ärsyttämään nuo silloin tällöin kuultavat kommentit, etten voi olettaa hänen maksavan kaikkea. No en tosiaan oletakkaan mitään, mutta kun en voi tuhansiksi euroiksi muuttua ja osallistua niillä kaikkeen hänen haluamaansa. En tiedä mitä tehdä. Tuntuu hullulta, jos raha on syys, jonka vuoksi erotaan.  Ollaan kuitenkin jo sen ikäisiäkin, että en haluaisi loppuikää olla yksinkään. Pärjään siis kyllä hyvin yksin, mutta olisihan se mukava jos olisi joku, jonka kanssa tehdä kaikkea.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hyvä että olet ap fiksumpi kuin minä 10 vuotta sitten. MInä nimittäin yritin jopa lainarahalla yltää miehen elintasoon, ja velkaannuin pahasti kun lähdin matkoille joihin mulla ei olisi varaa, söin monta kertaa viikossa hienoissa ravintoloissa jne. Vain miehen menettämisen pelosta. 

Mies itse ei maksanut koskaan mitään ylimääräistä vaan oli hyvin tarkka että ravintolassakin molemmat maksoivat oman osuutensa. Hänellä oli pelko, että naiset käyttävät taloudellisesti hyväksi, joten siksi huolehti että hän ei mitenkään ole hyväksikäytettävissä.

No, lopulta mies jättikin minut, ja siinä sitten olin, parikymmentä tonnia turhia kulutusluottoja maksettavana...

Vierailija

Väännä sille rautalangasta ja ota ihan konkreettiset luvut esiin?
Esimerkki jonka keksin:
Huonekalu maksaa 3000€, kuukausipalkkasi on samat 3000€, ja mies vaatii maksamaan sen kolmasosan eli 1000€. Voit sanoa, että se on sun palkastasi kolmasosa, etkä halua laittaa kolmannesta kuukauden palkastasi siihen. Voit myös kertoa, millaisen asuntolainan tuloillasi yleensä voi saada pankista, ja miten paljon haluaisit maksaa asuntolainaa (joka sitten vie muita tuloja, etenkin jos siihen päälle tulevat nuo huonekalut) ja selittää, että niiden jälkeen olisit vaan liian tiukilla taloudellisesti.

Vierailija

No et tietenkään voi rahaksi muuttua. Mies ostakoot mitä haluaa omiin nimiinsä. Ja jos vaatii fifty-fifty-meininkiä, niin tinkikööt kustannustasosta. Harva haluaa tinkiä, joten pakko päästää sinut ns. siivelle, jos sinun kanssa haluaa olla. Tee tämä selväksi heti alkuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pikku hiljaa mieleen onkin alkanut hiipiä, etten enää jaksa tätä, vaan ehkä olisi syytä vain jatkaa eteenpäin yksin, niin ihana kuin mies muutoin onkin.

Jos tältä tuntuu, niin se sitten on.

Kyllä isojenkin tuloerojen suhde voi onnistua, mutta se vaatii sitä, että molemmat ottavat toistensa tilanteen huomioon ja ja molempien prioriteetti on saada homma onnistumaan myös ja nimenomaan toisen kannalta - miten se saadaan onnistumaan, on sitten parin keskenään setvittävä asia.  Teillä ongelma on ilmeisesti siinä, että ette pysty (tai sun mies ei halua ja sinä et taloudellisesti pysty) priorisoimaan toisen tarpeita, eikä toimivaa kompromissia siksi voi löytyä.

Vierailija

No alkaa nyt ainakaan ostako yhteistä taloa tuohontilanteeseen. Kerro miehelle että olet ruvennut ajattelemaan eroa. Sinulla ei ole rahaa asua niin hienossa talossa minkä mies haluaa ja arvatenkin mies haluaa sitten sisustaa sen hienon talon design huonekaluillakin. Eli ehdota että asuisitte jatkossa erikseen omissa asunnoissa. Kumpikin sellaisessa mihin on varaa.

Tai sitten sinä lasket jonkun summan x euroa jolla voit osallistua yhteisen perheen kuluihin. Jos tämä riittää miehelle niin ok. Enempään sinulla ei ole varaa. Tietysti jos annat kaiken liikenevän yhteiseen kassaan ja sillä matkustellaan ja syödään kalliisti niin sinulle ei kerry mitään omaisuutta koska oletettavasti sitten mies ostaa omiin nimiinsä talon, autot, huonekalut jne. Jos asuisit yksin omistaisin sentään huonekalut jne vaikkakin halvat.

Minusta tuo yhteinen tuleivaisuus kuulostaa aika hankalalta. Tuloerot ei haittaisi jos eläisitte sinun toimeentulotasolla yhdessä ja mies laittaisi loput säästöön tai vaikka harrastuksiinsa. Ja suhde toimisi jos mies haluaa luksusta niin tarjoaisi sen kaiken sinulle maksutta, mutta nykyinen malli ei taida kantaa pitkän päälle.

Vierailija

No eihän tosta mitään tule, jos et saa miehesi kalloon vähitellen taottua sitä, ettei sulla ole kykyä tai halua laittaa rahojasi HÄNEN päättämään elintasoon. Joko hän laskee elintasoaan, tai maksaa yksin haluamansa asiat. Tottakai sä maksat elämisestä myös, mutta tulojen suhteessa, maksukykysi mukaan tai sen mukaan, millaiseen elintasoon sinä tyydyt, ja mies sitten loput.

Jos ei mies tajua, niin sun päätettäväksi jää elätkö miehen kanssa yli varojesi vai heitätkö hyvästit.

Vierailija

Meillä on vastaava tuloero, mutta alusta alkaen selvää se, että kumpikin maksaa vain omansa. Mies omistaa talon, minä asun siellä ilmaiseksi. Kamala vääryys varmaan monen mielestä, mutta kyse on siitä, että mies halusi ko. talon ja hänellä on siihen varaa, hän siis maksaa sen. Kertaakaan ei 20 vuoden aikana ole riidelty siitä, että en maksa asumisesta mitään. Minä olen käyttänyt rahani mm. sijoitusasuntojen hankintaan, joten mahdollisen eron tullen en jäisi puille paljaille (tietty meillä on avioehto, minä vaadin sitä aikoinaan).

Mies saa juuri sen elintason, jonka haluaa ja jos hän haluaa minut mukaan New Yorkiin, niin hän maksaa matkani. Jos minä haluan sinne, mutta hän ei, niin maksan itse. Kun mies haluaa 8000 euroa maksavan sohvaryhmän, hän maksaa sen, minä en maksa euroakaan. Ja kun minä haluan 2000 euroa maksavan taulun, ostan sen mieheltä kysymättä.

Yhteistä meillä on lapset, joiden kulut maksetaan puoliksi.

Vierailija

Ensinnäkin ollaan oltu yhdessä kolme vuotta eli tämä ei ole alkua. Ja kyllä tulojani ja menojani on laskettu useampaan kertaan taulukoissa. Mutta silti mikään ei muutu.

Kiitos numero 4 viestistäsi. Kiva kuulla kokemuksia samankaltaisista tilanteista. Meilläkin tuli taas eilisiltana riita (tai mies mököttää) nyt, kun en suostunut liian kalliiseen taloon (vaikka hän lupasi lainata minulle osan rahoista). Mutta kun ne kaikki pitää pystyä takaisinkin maksamaan... Ja minulle ei tipahtele joka vuosi isoja bonuksia, osinkoja jne.

ap

Vierailija

Numero 10 voin uskoa, että noin suhde toimiikin!

Minä haluan ehdottomasti osuuden talosta, jotta myös minulle kertyy omaisuutta enkä jää tulevaisuudessa tyhjän päälle tapahtuisi mitä tapahtuisi. Olen sen verran itsenäinen nainen, etten jää kenenkään hyväntahtoisuuden varaan enkä ota tarpeettomia riskejä. Ja mitään en ole mieheltä vaatinut, vaan nämä kaikki designit yms. tulevat hänen tahdostaan. Oikein hävettää kun kaveritkin olettavat, että kyllähän sinun kelpaa, kun on noin varakas mies. En kehtaa heillekään kertoa, että meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Kaikkein eniten olen pahoittanut mieleni tuosta miehen, en voi olettaa hänen maksavan kaikkea -kommentista, kun puhutaan miljoonatalosta ja sen luksussisustuksesta.

Mutta ei voi mitään, raskaalta ja pahalta tuntuu ajatus erostakin, kun toinen on muutoin tosi läheinen ja hyvä mies. En ymmärrä miten "liika" raha voikin tehdä parisuhteen isoimman ongelman.

ap

Vierailija

Ongelmanne ei ole tuloero, vaan se, että mies alistaa sinua rahan avulla. Ei mies niin tyhmä ole, ettei plus/miinuslaskuja ymmärtäisi. Hän tekee tuon tahallaan,jotta tuntisit itsesi huonommaksi kuin hän, ja jotta hän saisi sinut riippuvaiseksi itsestään.

Onko em käytös sitten parisuhteessa ok, jää sinun päätettäväksesi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet tästä kirjoittanut ennekin. Teillä on molemmilla aikaisemmista suhteista lapsia?
Minä en olisi tuollaisessa suhteessa

Minusta jo ainakin kolmas ketju aiheesta. Ei taida av mammojen neuvoilla selvitä. Varakkuuden lisäksi miehesi taitaa olla aika itsekäs ja periaatteellinen, eikö helpompia miehiä löydy?

Vierailija

Miksi kysyt tätä säännöllisesti noin kerran kuussa? Joka kerta sulle kerrotaan sama, mutta et usko. Kyse ei ole rahasta eikä ongelma ole tuloero, vaan miehen itsekkyys ja pahantahtoisuus. Hän manipuloi sinua, ja hyvin näyttää toimivan.

Vierailija

Meillä on vastaava tuloero kehittynyt avioliittomme aikana. Mies maksaa kaiken ihan mielellään. Minä hoidan lapset ja kodin. Omasta urastani ei ole enää tietoakaan, koulutukseni ja työkokemukseni vanhenevat,  että kyllä tässäkin häviää, vaikka tilalle jotain saakin. Mieti, että tahdotteko lapsia ja ei mies varmaan silloin olisi valmis jäämään koti-isäksikään? Ennen avioliittoa maksoimme puolet ja puolet, mutta kun yhteen menimme, niin kaikki rahat ovat olleet yhteisiä. Ajatusmaailmamme eroavat jonkin verran, johtuen kovin erilaisista elämistämme. En vielä tiedä, että koituuko tästä joskus ristiriitoja. Minulle ei ole merkitystä rahalla, vaan käytännöntaidoilla, jotka hallitsen. Mies on tottunut saamaan rahalla kaiken puuttuvan. Vanhuus mietityttää, säästän. Toki säilytän paremman toimintakyvyn kun teen kokoajan muutakin kuin pyörittelisin päivät pitkät työkseni papereita, mutta eihän sitä tiedä, jos vanhana olenkin sairas ja kipeä ja mitä silloin jaksaisinkaan? Jaksamisen pakko, jos ei ole työtä/ kunnon eläkettäkään? Säästöt, toivon että ne riittävät.

Vierailija

Itse en vois kuvitella, että oltaisiin puolison kanssa toisillemme velkaa. Meille on ollut selvää, että kun on yhteinen elämä, on myös yhteiset rahat ja yhteinen elintaso. Voimia sulle ap. Tuntuu vähän siltä että jos mies rakastaisi sua aidosti niin rahasta ei tarvitsisi edes puhua. Tai no ehkä toi oli liian tylysti sanottu. Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!

Vierailija

Oltiin molemmat hyvätuloisia mieheni kanssa kun tavattiin. Urat lähtivät taantuman melskeissä eri suuntiin ja nyt tienaan enää 10 prosenttia perheen tuloista. Mies ei sano koskaan mitään, maksaa kaiken mukisematta, mutta minua tämä jäytää. Meillä on kuitenkin perhe ja rakastan miestä, niin tämä pitää vaan kestää ja pyrkiä ajattelemaan, että vapaaehtoisesti mies on tässä. Ehkä taas jonain päivänä pääsen leveämmän leivän syrjään ja voin osallistua enemmän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaava tuloero kehittynyt avioliittomme aikana. Mies maksaa kaiken ihan mielellään. Minä hoidan lapset ja kodin. Omasta urastani ei ole enää tietoakaan, koulutukseni ja työkokemukseni vanhenevat,  että kyllä tässäkin häviää, vaikka tilalle jotain saakin. Mieti, että tahdotteko lapsia ja ei mies varmaan silloin olisi valmis jäämään koti-isäksikään? Ennen avioliittoa maksoimme puolet ja puolet, mutta kun yhteen menimme, niin kaikki rahat ovat olleet yhteisiä. Ajatusmaailmamme eroavat jonkin verran, johtuen kovin erilaisista elämistämme. En vielä tiedä, että koituuko tästä joskus ristiriitoja. Minulle ei ole merkitystä rahalla, vaan käytännöntaidoilla, jotka hallitsen. Mies on tottunut saamaan rahalla kaiken puuttuvan. Vanhuus mietityttää, säästän. Toki säilytän paremman toimintakyvyn kun teen kokoajan muutakin kuin pyörittelisin päivät pitkät työkseni papereita, mutta eihän sitä tiedä, jos vanhana olenkin sairas ja kipeä ja mitä silloin jaksaisinkaan? Jaksamisen pakko, jos ei ole työtä/ kunnon eläkettäkään? Säästöt, toivon että ne riittävät.

Entä jos miehesi kyllästyy kotona kyhnäävään vaimoon jonka kanssa ei mistään kodin ulkopuolisesta voi puhua? Aika riski valinta sinulta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla