Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko ison tuloeron liitto onnistua? Kannattaako jatkaa...
24.05.2016 |
Minulla ja miesystävälläni on todella iso tuloero. Olemme molemmat kyllä koulutettuja ja ns. työelämässä menestyviä ihmisiä, mutta miesystäväni on verolistoilla, joten tienaa moninkertaisesti sen mitä minä. Olen seurustelumme alusta asti sanonut, että en sitten voi osallistua kaikkeen mihin hän. Hän on aina todennut, ettei se haittaa ja tarjonnutkin minulle paljon kokemuksia ja juttuja. Kaikessa asumiseen ja peruselämiseen liittyvässä hän on kuitenkin todella tiukka, että molemmat maksavat osansa. Tämä on minulle itsenäisenä naisena ihan ok, mutta kun hän haluaa sitten minun maksavan osani kaikesta mielestäni turhasta "rikkaiden ylellisyydestä". Olemme puhuneet asiasta satoja kertoja, mutta mies kertoo vain, ettei halua laskea elintasoaan missään asiassa, päinvastoin nostaa sitä entisestään. Minä olen repinyt hänelle vaikka millä tavalla, etten voi osallistua hänen tasoisiin juttuihinsa enkä itse sellaisia ylellisyyksiä tarvitsekaan. Nyt olemme etsimässä uutta taloa ja sen pitää luonnollisesti olla valtavan kokoinen, huippupaikalla ja kaikella luksuksella varustettu. Kun minä sanoin, etten pysty sellaisiin kustannuksiin, hän totesi, etten voi olettaa hänen maksavan kaikkea. En oletakaan, mutta kun toinen ei suostu ymmärtämään, että minun rahani eivät riitä tuollaisiin asioihin, vaikka miten haluaisin. Pikku hiljaa mieleen onkin alkanut hiipiä, etten enää jaksa tätä, vaan ehkä olisi syytä vain jatkaa eteenpäin yksin, niin ihana kuin mies muutoin onkin. Myös esim. huonekaluhankinnoissa mies haluaa ostaa tuosta vain jonkin kalliin designkalusteen ja olettaa sitten minunkin heittävän tuosta vain esim. osuutenani 30 prosenttia kalusteen hinnasta. Ja toteaa sitten, että eihän minun tarvitse maksaa kuin osuus. Mutta kun tuo osuuskin maksaa monen normaalin huonekalun verran...
Kommentit (46)
Ongelmanne ei ole tuloero vaan toisen ( varakkaamman ) itsekkyys. On paljon pareja, joilla toisen ( yleensä naisen) tulot ovat jokseenkin nolla, kun hoitaa yhteisiä lapsia ja kotia. Silti liitot ovat hyviä ja mies voi jopa maksaa vaimolleen vapaaehtoista eläkevakuutusta.
Miten ajattelit selvitä sitten, jos teille tulisi lapsia? Tulosi pienenisivät entisestään. No, siihen olisi helppo ratkaisu: ero, niin mies joutuisi maksamaan lapsille kivat elatusmaksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin molemmat hyvätuloisia mieheni kanssa kun tavattiin. Urat lähtivät taantuman melskeissä eri suuntiin ja nyt tienaan enää 10 prosenttia perheen tuloista. Mies ei sano koskaan mitään, maksaa kaiken mukisematta, mutta minua tämä jäytää. Meillä on kuitenkin perhe ja rakastan miestä, niin tämä pitää vaan kestää ja pyrkiä ajattelemaan, että vapaaehtoisesti mies on tässä. Ehkä taas jonain päivänä pääsen leveämmän leivän syrjään ja voin osallistua enemmän.
Näin sen kuuluu mennä. Ihanaa, että tälläisiä perheitä on olemassa.
Ap:n ongelman ratkaisu on ero tä omat kodit ja taloudet. Ei mies voi mitenkään olla kaikin puolin ihana jne. jos se vaatii kumppanilta tollaista.
Meillä on yhteinen tili, johon kumpikin maksaa tulojen suhteessa.
Toimii jollakin tavalla, mutta tuloeromme ei ole tähtitieteellinen.
20:lle.
Entä jos minä kyllästyn mieheeni? Täysin mahdollista tämäkin. Rahalla ei saa aivan kaikkea. Kodin ulkopuolisista voi puhua. Minulla on mahdollisuus seurata päivän uutisvirtaa ja pysyä kartalla tapahtumista. Huoleni ovat vain kuin toisesta maaimasta. En välitä polttaa päreitäni monestakaan asiasta, joista työlle itsensä urhaavat kyllä melskaavat. Ihmettelen myös miten vähän arvostetaan sitä, että tehdään itse. Siinäkin on kulttuuria, että mitä osaa aktiivisesti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minua tosiaan on siis alkanut ärsyttämään nuo silloin tällöin kuultavat kommentit, etten voi olettaa hänen maksavan kaikkea. No en tosiaan oletakkaan mitään, mutta kun en voi tuhansiksi euroiksi muuttua ja osallistua niillä kaikkeen hänen haluamaansa. En tiedä mitä tehdä. Tuntuu hullulta, jos raha on syys, jonka vuoksi erotaan. Ollaan kuitenkin jo sen ikäisiäkin, että en haluaisi loppuikää olla yksinkään. Pärjään siis kyllä hyvin yksin, mutta olisihan se mukava jos olisi joku, jonka kanssa tehdä kaikkea.
ap
No eihän tuommoisessa suhteessa ole mitään järkeä. Miten kukaan kestää jatkuvaa ikävää oloa ja riitaa rahasta varsinkin kun sen rahan ei pitäisi olla mikään ongelma kun sitä kerran on kuitenkin tarpeeksi. Aivan älytöntä suoranaista kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa kyllä kahden kodin välillä ravaamistakaan. Ainakaan minulle se ei sovi minään elinikäisenä ratkaisuna. Kyllä minä haluan sitten oikean perheen tai en lainkaan.
Myös meillä siis tarkoituksena yhteinen tili kodin menoja varten, johon maksetaan omistusosuuksien suhteessa. Mutta ongelmaksi tuleekin se kaikki "ylimääräinen", mitä joka kuukausi pitäisi ostaa/tehdä.
ap
Mun siskolla on ap:n tapainen tilanne. Ei täysin ihanteellista; asuvat kalliisti ja viettävät vuosittain luksuslomia balilla jne., ja en sitten tiedä, saako sisko aina kysellä, pääseekö mukaan lomalle/maksaako mies lomasta molempien osuuden, koska siskoni palkoilla ei valitettavasti tosiaan niitä maksella.
Siskoni tapauksessa maksavat ilmeisesti arkielintarvikkeet ym kulut tasan, ja sisko saa aika tarkkaan niitäkin euroja laskeskella. Toisaalta miehen näkökulmasta siskoni pääsee nauttimaan paremmasta elintasosta, mihin hänellä yksinään olisi varaa.
Kiskoja vs siipeilijä. Ei ole helpot vaihtoehdot rikkailla ja puolisoillaan.
Itselläni ei onneksi tällaistakaan pulmaa. :)
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 28! Siskosi elämä kuulostaa kovin samanlaiselta kuin minun.
Myös minä saan mieheltäni kyllä luksuslomia kaukana, hienoja ravintolaillallisia jne., mutta tosiaan sitten saan arkielämässä laskeskella euroja, jotta maksan osuuteni kaikesta korkean tason arkielämästä. Mielestäni ihan hullua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Numero 10 voin uskoa, että noin suhde toimiikin!
Minä haluan ehdottomasti osuuden talosta, jotta myös minulle kertyy omaisuutta enkä jää tulevaisuudessa tyhjän päälle tapahtuisi mitä tapahtuisi. Olen sen verran itsenäinen nainen, etten jää kenenkään hyväntahtoisuuden varaan enkä ota tarpeettomia riskejä. Ja mitään en ole mieheltä vaatinut, vaan nämä kaikki designit yms. tulevat hänen tahdostaan. Oikein hävettää kun kaveritkin olettavat, että kyllähän sinun kelpaa, kun on noin varakas mies. En kehtaa heillekään kertoa, että meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.
Kaikkein eniten olen pahoittanut mieleni tuosta miehen, en voi olettaa hänen maksavan kaikkea -kommentista, kun puhutaan miljoonatalosta ja sen luksussisustuksesta.
Mutta ei voi mitään, raskaalta ja pahalta tuntuu ajatus erostakin, kun toinen on muutoin tosi läheinen ja hyvä mies. En ymmärrä miten "liika" raha voikin tehdä parisuhteen isoimman ongelman.
ap
Miksi ihmeessä haluat saasa osuuden talosta, kun voisit toimia fiksusti ja hankkia sijoitusasuntoja, joiden ansiosta saisit pääomatuloja? Jos tulisikin ero, sinulla olisi mahdollisuus muuttaa omaan asuntoon etkä jäisi tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmillani on isot tuloerot. Äiti oli kotona lasten ollessa pieniä ja sen jälkeen osa-aikatyössä. Isä taas on hyvinkin suurituloinen. Heillä on kyllä ollut koko ajan yhteiset rahat ja yhteiset tilit ja yhteinen omaisuus.
Äiti hoitaa kaikki raha-asiat, isää ne eivät kiinnosta yhtään. Minusta vanhempani ovat tosi onnellisia yhdessä.
Sun miehen pitäisi miettiä mikä on tärkeintä: rahat, elämäntyyli vai sinä. Voi olla että kaikkea ei voi saada. Oletko kertonut miehelle että sun tekis mieli nostaa kytkintä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan saada osuuden talosta, koska mies haluaa, että maksan joka tapauksessa talon kuluista osani. Ja en halua maksaa asumisestani, jos en maksaa omaa asuntoani. Sen verran tajuan, että tyhjän päälle en suostu jäämään missään tilanteessa.
Niin olen kyllä miehelle sanonut, että minusta tuntuu välillä, että raha on hänelle tärkeämpää kuin minä. Ehkä hän sitten nauttisi elämästään isossa talossa yksin rahojensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua tosiaan on siis alkanut ärsyttämään nuo silloin tällöin kuultavat kommentit, etten voi olettaa hänen maksavan kaikkea. No en tosiaan oletakkaan mitään, mutta kun en voi tuhansiksi euroiksi muuttua ja osallistua niillä kaikkeen hänen haluamaansa. En tiedä mitä tehdä. Tuntuu hullulta, jos raha on syys, jonka vuoksi erotaan. Ollaan kuitenkin jo sen ikäisiäkin, että en haluaisi loppuikää olla yksinkään. Pärjään siis kyllä hyvin yksin, mutta olisihan se mukava jos olisi joku, jonka kanssa tehdä kaikkea.
ap
Heitä takaisin että hän ei voi olettaa sinun haluavan samoja asioita kuin hän. Teidän tilanteessa raha on erittäin hyvä syy erota. En minäkään katselisi kotonani jotain rumaa designia jonka olisin vielä itse joutunut puoliksi maksamaan vaikka olisin itse halunnut aivan muunlaista huonekalua.
No ei tulisi mieleenkään vaatia kumppania maksamaan yhtään mitään minun haluamistani ostoksista!
Meillä toimii.
Suurempituloinen maksaa haluamansa luksuksen ja pienempituloinen pienempiä kuluja kykynsä mukaan.
Sama elintaso on kaikilla peeheenjäsenillä.
Niin olen yrittänyt sanoa, että valittaisiin asioita yhdessä ns. normaaleista hyvälaatuisista kaupoista. Mutta miehen vastaus on aina, että hän on tottunut ostamaan laatua ja sitä on vain kallein ko. asian merkkituote. Esim. huonekaluissa mielestäni kauniita ja hyvälaatuisia huonekaluja saa paremmista huonekaluliikkeistä ihan ilman, että olisivat jotain designia ja tällöin kuitenkin huomattavasti halvemmalla. Mies vain sanoo, että miksi ihmeessä hän ostaisi huonompaa kuin voi. Minulle itselleni merkkitavara itsessään taas ei ole mikään itseisarvo eikä sellaisen omistaminen tee minua millään tavalla onnellisemmaksi.
Nyt on iskenyt oikein todella suru päälle, että ei tästä taida tulla mitään. Mutta mitä sanoa miehelle ja voiko tyhmempää eron syytä olla kuin toisen liika raha?
Samoin minua on alkanut vaivaamaan, kun mies suunnittelee uuden talon sisustusta ja aiemmista huonekaluista puhuu aina, kuinka hänen sen ja sen voisi laittaa tähän. Olen sanonut hänelle, että minäkin haluan omia huonekalujani kotiini ja hän siihen, että joo tottakai. Kuitenkin taas kaikki puhe on hänen hänen sänkynsä, sohvansa, pöytänsä jne.
Meillä toimii myös niin, että esim lomamatkasta minä maksan oman perusosuuteni ja mies päälle. Voin pistää lomaan esim tonnin, mutta mies maksaa sen erotuksen, jonka viiden tähden hotelli vaatii. Tai auton vuokrauksessa mies maksaa kokonaan, koska mulle kelpaisi se toyota, mutta mies haluaa ties vaikka mitä. Tai ruoasta maksan ruokakauppaan puolet, mutta jos mies haluaa ravintolaan, maksaa hän.
Alue: Aihe vapaa
Voisittehan te molemmat asua omissa asunnoissanne? Kyllähän siellä toisen luona voi viettää aina aikaa, vaikka useammankin päivän putkeen. Jos molemmilla olisi omat taloudet, niin kummankaan ei tarvitsisi karsia elintasostaan ja toisaalta taas osallistua liian suuriin asumiskustannuksiin.