Työtön sukulainen loukkaantui yo-juhlaehdotuksesta

Minä lähtisin kyllä vaikka jonkun serkkuni juhliin kahvinkaatajaksi, jos siitä 50 euroa saisi näppiin, enkä loukkaantuisi yhtään tuosta pyynnöstä.

t: opiskelijamies 25v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi elämä, pakko olla provo :D Työttömyys on monelle arka paikka ja tuollainen "no ei sinusta vieraaksi ole mutta voin maksaa vähän karkkirahaa jos kaatelet kahvia ja putsaat pöytiä"-ehdotus vain kääntää veistä haavassa. 50e on kouluikäiselle sopiva vaivanpalkka, ei aikuiselle ihmiselle. Pelkkä tuo "korvaa lahjasi työllä"-ehdotus suorastaan huokuu sitä että sukulaisjuhliin ei ole asiaa jollei tuo lahjaa mukanaan. Mikä ihmeen ajatusmalli tämä on että työttömät ovat vapaasti käytettävää hanttihommareserviä joille voi sanella olemattoman korvauksen ja suuttua, kun eivät suostu piioiksi ja rengeiksi tekemään sitä sun tätä? Olen itse töissä, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa soittelemaan työttömille sukulaisille että josko tulisivat halvoiksi tarjoilijoiksi juhliin tai ajelemaan nurmikkoa kun "kyllä työttömän pitää jotain tehdä".  

Jos saat 50e käteen muutaman tunnin työstä, ei puhuta olemattomasta korvauksesta. Moni tekee työtä 8e tuntipalkalla ja maksaa siitä verotkin. Oletetaan nyt, ettei kukaan lähde tuollaisia satunnaisia korvauksia eteenpäin ilmoittelemaan.

Nomuttakun pitopalvelullekin maksetaan monta sataa päivästä... voi ihmisten logiikkaa. Luuletteko että se pitopalvelun työntekijä ihan kauheasti yli 10e/tunti nettoaa työstään, kun lasketaan kaikki valmisteluaikakin ja matkat jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Teini-ikäiselle olisi musta ok ehdotus, jos ei ole saanut kesätöitä. Jos aikuinen, niin hieman töykeää. Teinit ei aina nauti tuollaisista sukujuhlista ja aikuisemmat yleensä taas odottavat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Tässä mielessä aika mielenkiintoista, että esimerkiksi ammattikoulussa jonkun laitoshuoltajalinjan käyneellä on ammatti, suunnitelmat ja kipuilut arvostuksen kanssa. Sitten vastaavasti minulla, joka olen käynyt lukion ja olen yliopistossa maisterivaiheessa olen sitten "ihan eri asemassa" kuin tämä ihminen. Että minä olen parempi tekemään erilaisia viraabeli- ja sivuhommia kuin tuo ammattikoulusta valmistunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan meidän suku jotenkin outo kun meillä on tapana aina autella serkkujen kaste, rippi- tai ylioppilasjuhlissa kukin vuorollaan. Ja ilman palkkaa yleensä ollaan sitten oltu opiskelijota, työttömiä tai työssäkäyviä. Eli ollaan kaatamassa kahvia, keräämässä likaisia astioita, laittamassa kukkia maljakoihin, täyttämässä tarjoiluastioita, soittamassa taustamusiikkia...

Vieraita on yleensä juhlissa ollut 30-100

Isäntäperhe on sitten valmistanut ruoat, tai hommannut ne pitopalvelusta.

Häät ja hautajaiset on hoidettu pitopalvelun avustuksella.

Toivottavasti ap ei ole tehnyt ehdotusta tökeröllä tavalla tyyliin " Nyt kun sää oot työttömänä niin me aateltiin et sää voisit tulla ...."

Meillä taas on aina ollut pitopalvelu, joka huolehtii tarjoilut ja tiskit. Vieraat on vieraina, vaikka olisi lähisukua. Minua on aina inhottanut juhlissa se, miten teinityttöäni tullaan hakemaan keittiöön töihin ihan kuin 13-18v tytön luontainen paikka juhlissa olisi piikominen. Samanikäistä poikaa ei koskaan vaadita tiskaamaan.

Tosin sama se minulle, tyttö osaa sanoa, että kiitos ei, meille tuli kutsu kotiin eikä siinä mainittu, että varaa on vain  talkootyönä tehtävään juhlaan.

Oletpas kasvattanut miellyttävän tyttären....

Kyllä. Olen kasvattanut tyttären, joka ei jää sukupuolensa vangiksi. Hän osaa ja uskaltaa ilmaista mielipiteensä eikä ryhdy kenenkään kynnysmatoksi. Kaiken lisäksi hän on sitä mieltä, että ns. naisten töistä tulee maksaa ihan samalla tavalla kuin miestenkin töistä. Jos kutsutaan vieraaksi, ei oleteta, että miehet tulevat pari tuntia aikaisemmin maalaamaan taloa tai laittamaan pihaa kuntoon. Naisten sen sijaan oletetaan kutsuttuina vierainakin olevan avuksi isäntäväelle.

Olin viime kesänä yksissä sukulaispojan lakkiaisissa ja kolmissa eri rippijuhlissa tekemässä vähän vastaavaa. Palkaksi oli sovittu 10e/tunti. Aikaa meni 3-5 tuntia per keikka, valmisteluun en osallistunut, eli tosiaan vaan sitä kahvin kaatamista ja tiskien mättämistä koneeseen, jotta juhlittavan äidin ei tarvinnut olla keittiössä koko aikaa. Itsellekin jäi ihan kivasti aikaa jutella ihmisten kanssa.

Kyllä se opiskelijalle tuntui kivalta lisältä, oli varaa ostella uusia kivoja kesävaatteita. Toivottavasti tänäkin kesänä tulee edes muutamat juhlat.

t. DI-opiskelija 23v

p.s. Olen myös tehnyt siivous- ja kassatöitä osa-aikaisena, palkat 7-12e/tunti (riippuen onko iltaa vai päivää), miinus verot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Just, selvä homma. Siis liian hieno auttamaan. Voi elämä...

Kysyä voi aina, suuttua ei pitäisi kummankaan osapuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Tässä mielessä aika mielenkiintoista, että esimerkiksi ammattikoulussa jonkun laitoshuoltajalinjan käyneellä on ammatti, suunnitelmat ja kipuilut arvostuksen kanssa. Sitten vastaavasti minulla, joka olen käynyt lukion ja olen yliopistossa maisterivaiheessa olen sitten "ihan eri asemassa" kuin tämä ihminen. Että minä olen parempi tekemään erilaisia viraabeli- ja sivuhommia kuin tuo ammattikoulusta valmistunut?

Varmaan käytännön työn suorittaisitte yhtä hyvin. Eikä kumpikaan ole liian hieno tai huono tekemään. Nyt oli kyse asioiden kokemisesta. Olen itse ollut sekä opiskelija, työtön, töissä ja näitä kaikkia välillä ristiin. Nyt, luojan kiitos, vakityössä.

Jos minua pyydettiin auttamaan nuorena opiskelijana, suostuin tai en, riippui miten kävi aikatauluihin. Työssäkäyvänä sama. Työtyömänä nuo "sinähän joudat kun ei ole työtä"-pyynnöt sattuivat, ei se ollut laiskuutta tai ettei arvostaisi auttamista. Se vaan aina osoitti, että jos ei työttömyyttä ole muutamaa viikkoa pitempään kokenut, harva voi ymmärtää. Niin kuin täälläkin. Työtön ei ole lorviva teini, työtön ei ole eläkeläinen. Työtön joutuu selvittämään tulonsa, menonsa, tekemisensä, matkansa. Työttömällä on oikea riski menettää korvaukset, jos käy ilmi pimeä työ. Ja nää on ihan oikein, ei sillä. Mutta työtön ei ole koko maailman piika tai renki. Tämä asennemaailma mua surettaa, että näin oletetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapaus A) Yli 30v sitten mun lakkiaisissa oli kaverini paitsi vieraana myös kahvinkaatajana. Ei saanut palkkaa ollenkaan.

Tapaus B) Viime kesänä isän hautajaisissa oli eläkkeellä oleva pitopalveluyrittäjä 4h tarjoilutehtävissä ja hänelle maksettiin siitä 50€. Ruuat ja kakut siis tulivat toisesta edelleen toimivasta pitopalvelusta, hän vain lämmitti ruuat, keitti kahvit, tiskasi koneella, kattoi puffet- pöydän. Itse määräsi hinnan.

Tuo on ihan oman mielikuvituksesi tuotetta, että joku pitopalveluyritys veloittaisi 50€/ 4h eli 12.50€/h kun siitä vähennetään palkan sivukulut, jää n. 6,50 ja siitä vielä vähennetään ja kun työntekijä maksaa verot ja eläkemaksut, käteen jäävä osuus on 4€/h ja yrittäjän maksettavaksi jää 24% al-vero ja tuosta summasta vähennetään vielä matkakulut, vakuutukset, työvaatteet jne. ollaan jo reilusti miinuksen puolella. Eikä työntekijän työaikaan pitäisi lisätä vielä matkoihin ja työhön valmisteluun kuuluva aika ollaan jo 6-9h.

Esititkö kysymyksen tyyliin: "Voi Maija raskas, kun Tyyne-serkku nyt hyvää hyvyyttään on päättänyt antaa sinulle kunniatehtävän kahvinkaatelijana rakkaan Mervi-tyttärensä juhlissa. Ajattelepas kuinka jalo olen, nyt sinunkaan ei tarvitse nähdä nälkää seuraavaan kuukauteen, sillä maksan 50 euroa vaivanpalkkaa. Minä olen niin hyväsydäminen, etten sinuakaan hylkää, vaikka oletkin työtön."

Vierailija kirjoitti:

Työttömät ovat liian hienoja tekemään tuollaista tarjoilijan työtä.

Lääkiksessä opiskeleva taas pystyy samaan helposti.

Herää kysymys miksi sitä oltiinkaan työttömiä.

Jännä homma.

Miksi on niin vaikea tajuta, että sukulaisten juhlissa se työtönkin haluaa olla samanarvoinen vieras kuin ne muutkin vieraat? Ei siinä ole kyse siitä, onko tarjoilutyö kelvollista työtä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Tässä mielessä aika mielenkiintoista, että esimerkiksi ammattikoulussa jonkun laitoshuoltajalinjan käyneellä on ammatti, suunnitelmat ja kipuilut arvostuksen kanssa. Sitten vastaavasti minulla, joka olen käynyt lukion ja olen yliopistossa maisterivaiheessa olen sitten "ihan eri asemassa" kuin tämä ihminen. Että minä olen parempi tekemään erilaisia viraabeli- ja sivuhommia kuin tuo ammattikoulusta valmistunut?

Varmaan käytännön työn suorittaisitte yhtä hyvin. Eikä kumpikaan ole liian hieno tai huono tekemään. Nyt oli kyse asioiden kokemisesta. Olen itse ollut sekä opiskelija, työtön, töissä ja näitä kaikkia välillä ristiin. Nyt, luojan kiitos, vakityössä.

Jos minua pyydettiin auttamaan nuorena opiskelijana, suostuin tai en, riippui miten kävi aikatauluihin. Työssäkäyvänä sama. Työtyömänä nuo "sinähän joudat kun ei ole työtä"-pyynnöt sattuivat, ei se ollut laiskuutta tai ettei arvostaisi auttamista. Se vaan aina osoitti, että jos ei työttömyyttä ole muutamaa viikkoa pitempään kokenut, harva voi ymmärtää. Niin kuin täälläkin. Työtön ei ole lorviva teini, työtön ei ole eläkeläinen. Työtön joutuu selvittämään tulonsa, menonsa, tekemisensä, matkansa. Työttömällä on oikea riski menettää korvaukset, jos käy ilmi pimeä työ. Ja nää on ihan oikein, ei sillä. Mutta työtön ei ole koko maailman piika tai renki. Tämä asennemaailma mua surettaa, että näin oletetaan.

Varsinainen mielensäpahoittajien ryhmä nämä työttömät siis.

Ja kukaan ei varmasti jostain viisikymppisestä työtöntä käräytä. Tai jos käräyttää, toteaa että autteli vapaaehtoisesti. Tuleeko se työkkärin täti ihan lompakon tarkistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömät ovat liian hienoja tekemään tuollaista tarjoilijan työtä.

Lääkiksessä opiskeleva taas pystyy samaan helposti.

Herää kysymys miksi sitä oltiinkaan työttömiä.

Jännä homma.

Miksi on niin vaikea tajuta, että sukulaisten juhlissa se työtönkin haluaa olla samanarvoinen vieras kuin ne muutkin vieraat? Ei siinä ole kyse siitä, onko tarjoilutyö kelvollista työtä vai ei.

Nuori työtön vs. nuori opiskelija sukulaisen juhlissa auttamassa. Ero oli missä? Rahan luulisi kelpaavan kummallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Tässä mielessä aika mielenkiintoista, että esimerkiksi ammattikoulussa jonkun laitoshuoltajalinjan käyneellä on ammatti, suunnitelmat ja kipuilut arvostuksen kanssa. Sitten vastaavasti minulla, joka olen käynyt lukion ja olen yliopistossa maisterivaiheessa olen sitten "ihan eri asemassa" kuin tämä ihminen. Että minä olen parempi tekemään erilaisia viraabeli- ja sivuhommia kuin tuo ammattikoulusta valmistunut?

Varmaan käytännön työn suorittaisitte yhtä hyvin. Eikä kumpikaan ole liian hieno tai huono tekemään. Nyt oli kyse asioiden kokemisesta. Olen itse ollut sekä opiskelija, työtön, töissä ja näitä kaikkia välillä ristiin. Nyt, luojan kiitos, vakityössä.

Jos minua pyydettiin auttamaan nuorena opiskelijana, suostuin tai en, riippui miten kävi aikatauluihin. Työssäkäyvänä sama. Työtyömänä nuo "sinähän joudat kun ei ole työtä"-pyynnöt sattuivat, ei se ollut laiskuutta tai ettei arvostaisi auttamista. Se vaan aina osoitti, että jos ei työttömyyttä ole muutamaa viikkoa pitempään kokenut, harva voi ymmärtää. Niin kuin täälläkin. Työtön ei ole lorviva teini, työtön ei ole eläkeläinen. Työtön joutuu selvittämään tulonsa, menonsa, tekemisensä, matkansa. Työttömällä on oikea riski menettää korvaukset, jos käy ilmi pimeä työ. Ja nää on ihan oikein, ei sillä. Mutta työtön ei ole koko maailman piika tai renki. Tämä asennemaailma mua surettaa, että näin oletetaan.

Varsinainen mielensäpahoittajien ryhmä nämä työttömät siis.

Ja kukaan ei varmasti jostain viisikymppisestä työtöntä käräytä. Tai jos käräyttää, toteaa että autteli vapaaehtoisesti. Tuleeko se työkkärin täti ihan lompakon tarkistamaan?

Nyt ei työtön saa mieltäänkään pahoittaa. Aurinkoinen, aina valmis piikomaan. Kun ei tahdo ymmärtää, ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt siis nöyryyttävää, koska ap:n sukulainen on työtön eikä vaikka opiskelija?

On, nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelija on ihan eri asemassa, sekä käytännössä että ihmisten asenteissa. Tää on se pointti mitä voitas miettiä, joskin opiskelijasukulaisellekaan en kehtaisi tuota esittää. Juhlaväelle ventovieraalle ehkä, mutta työtön, jolla jo ammatti, tietyt suunnitelmat, kipuilu arvostuksen kanssa... tuo vois olla just se viimeinen pisara.

Tässä mielessä aika mielenkiintoista, että esimerkiksi ammattikoulussa jonkun laitoshuoltajalinjan käyneellä on ammatti, suunnitelmat ja kipuilut arvostuksen kanssa. Sitten vastaavasti minulla, joka olen käynyt lukion ja olen yliopistossa maisterivaiheessa olen sitten "ihan eri asemassa" kuin tämä ihminen. Että minä olen parempi tekemään erilaisia viraabeli- ja sivuhommia kuin tuo ammattikoulusta valmistunut?

Varmaan käytännön työn suorittaisitte yhtä hyvin. Eikä kumpikaan ole liian hieno tai huono tekemään. Nyt oli kyse asioiden kokemisesta. Olen itse ollut sekä opiskelija, työtön, töissä ja näitä kaikkia välillä ristiin. Nyt, luojan kiitos, vakityössä.

Jos minua pyydettiin auttamaan nuorena opiskelijana, suostuin tai en, riippui miten kävi aikatauluihin. Työssäkäyvänä sama. Työtyömänä nuo "sinähän joudat kun ei ole työtä"-pyynnöt sattuivat, ei se ollut laiskuutta tai ettei arvostaisi auttamista. Se vaan aina osoitti, että jos ei työttömyyttä ole muutamaa viikkoa pitempään kokenut, harva voi ymmärtää. Niin kuin täälläkin. Työtön ei ole lorviva teini, työtön ei ole eläkeläinen. Työtön joutuu selvittämään tulonsa, menonsa, tekemisensä, matkansa. Työttömällä on oikea riski menettää korvaukset, jos käy ilmi pimeä työ. Ja nää on ihan oikein, ei sillä. Mutta työtön ei ole koko maailman piika tai renki. Tämä asennemaailma mua surettaa, että näin oletetaan.

Varsinainen mielensäpahoittajien ryhmä nämä työttömät siis.

Ja kukaan ei varmasti jostain viisikymppisestä työtöntä käräytä. Tai jos käräyttää, toteaa että autteli vapaaehtoisesti. Tuleeko se työkkärin täti ihan lompakon tarkistamaan?

Nyt ei työtön saa mieltäänkään pahoittaa. Aurinkoinen, aina valmis piikomaan. Kun ei tahdo ymmärtää, ei voi ymmärtää.

No on kyllä täysin järjetöntä pahoittaa mielensä, jos joku kysyy auttamaan juhliin. Kieltäytyä toki voi, jos ei halua tai ehdi.

Mä olen niin kyllästynyt näihin hyväksi käyttäjiin, jotka kuvittelevat saavan kaiken ilmaiseksi, eivätkä he tosiaan hyödyn saamiseksi keinoja kaihda, vaan ovat tärkeyden huippuja.

Ompelen ja neulon paljon ja eikö nämä samaiset ihmiset kuvittele olevani heidän ilmainen ompelijansa ja neulojansa, kun työn tekemiseen menee vain muutama tunti.

Sama on ystävälläni, kun toinen on kampaaja ja toinen innokas leipoja ja eikös nyttenkin ole satanut avun pyyntöjä, kenelle pitäisi lyhentää mekko, kenelle tehdä juhlakampaus, kenelle leipoa täytekakku ja kirkkain silmin vielä iljetään sanoa, että voin maksaa siitä muutaman kympin, kun kuvittelevat sen hoituvan muutamassa tunnissa ja tahallaan jätetään huomioimatta työn valmisteluun ja matkoihin käytetty aika.

Antakaa hyvät ihmiset jokaisen saada juhlia, ilman mitään velvoitteita. Jos ei ole vara pitää juhlia, jättäkää ne väliin, eikä käyttää tuttavia hyväksi ja maksumiehenä.

pillua se mies kaipaa, eikä viittäkymppiä.

Provohan tämä on mutta jos ap on todellinen niin tyylistä päätellen siellä on kysytty niin että nyt kun sinä Mirva olet TYÖTÖN ajattelin että TYÖTTÖMÄNÄ tulisit mielelläsi auttelemaan eikä lahjaakaan tarvitsisi tuoda koska teillä TYÖTTÖMILLÄ on varmasti rahasta tiukkaa ja 50 euroakin voisin maksaa ja menis nämä ruoantähteetkin TYÖTTÖMÄLLE oikeaan osoitteeseen. Että oletko nyt kiitollinen?