2-vuotiaan ikuiset levottomat unet, oisko vinkkejä
2-vuotiaamme on aina ollut ns. ongelmanukkuja. Nukuttaminen oli pienempänä varsinaista tahkoamista, siitä onneksi on jo jonkinverran päästy eroon ja nykyään nukkumaanmeno on ihan kivaa kirjojen lukemisineen ja juttelemisineen. Mutta itse yöt ovat edelleen hirveän levottomia. Herää edelleen 1-3 krt joka ainoa yö, ilmeisesti näkee pahoja unia tai jotain muuta, koska herää usein itkien tai äitiä huutaen. Kaikkein levottominta uni on, jos nukkuu yksin eri huoneessa kuin vanhemmat. Tätä emme tosin edes yritä, pojalla sänky meidän huoneessamme ja nukkuu vaihtelevasti omassa sängyssään tai meidän vieressä, mutta iltaisin tuossa 20-23.30-välillä kun me vanhemmat valvomme ja olemme toisessa kerroksessa olohuoneessa, niin herää takuuvarmasti ainakin kerran huutaen. Jos ei ajoissa ehdi rauhoittelemaan, niin herää oikein kunnolla ja saattaa kestää tuntikin ennenkuin taas nukahtaa, ja vaatii yleensä äidin viereen (yksin jos jättää niin huutaa hysteerisesti vaikka 2h) Sama jos nukkuu omassa sängyssään metrin päässä meidän parisängystä, niin takuuvarmasti herää yöllä, siis joka ainoa yö itkien tai muuten vain levottomana, ja tulee viereen.
No, tää nyt on tätä ja ei meillä kummallakaan ole mitään vastaan että nukumme kaikki samassa sängyssä, pieni vaihehan tämä vain on elämssä, mutta tottakai alkaa välillä väsyttämään kun ainoa yö joutuu heräämään pari kertaa. Nyt kun olen palannut töihin niin etenkin huomaan, että välillä olen kuin nukkuneen rukous. Missä iässä teidän levottomat nukkujanne ovat vihdoin rauhoittuneet?
Meillä myös allergiat välillä valvottavat... ja tietysti " uhmakauden piikkeinä" myös yöunet ovat monesti levottomia.
Olen vaan mielessäni kelannut niin, että meitä on " huonoja nukkujia" ja herkkäunisia myös aikuisissakin (esim. minä ja mieheni myös) - eli tässäkin voi olla temperamentti- ja muut asiat vielä vaikuttamassa. Ei ole mitään helppoa vastausta. Meillä auttaa perhepeti, ainakin tällä hetkellä
Tsemppiä!