Isä hylkäsi lapset uuden onnen takia. Miten selviämme tästä? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.

Tätä ihanne tilanetta ei voi kuin toivoa. Isä on niin hyvä jätkä, että jaksaa teeskenneellä pitävänsä lapsestaan, jota ei voi sietää johtuen, että lapsi on täysin kopio äidistään. Mutta te jaksatte aina hymyillä ja rakastaa kun olette niin paljon parempia ihmisiä vaikka lapsi olisi kuinka negatiivinen, eikä mikään ole koskaan hyvin ja kaikesta tehdään aina niin suurta draamaa.

MITÄ MÄ JUST LUIN?! "jaksaa teeskennellä pitävänsä lapsestaan" Lapsi muistuttaa äitiään ja tämän takia ei voi sietää omaa lastaan? Kyllä on häiriintynyttä porukkaa :O

Tää on ikävä kyllä aika yleistä.

Meillä myös lasten isä jäänyt pikkuhiljaa pois lasten elämästä. Tosin siinä mielessä tilanne vähän eri, isä haluaisi välillä tavata, mutta lapset ei. Lapset on jo isoja, isoin täysi-ikäinen.

Tämä juontaa juurensa siihen, että isä tapasi lapsia silloin kun hänelle sopi. Ei säännöllisyyttä ja lopulta todella harvoin. Kuilu kasvoi yksinkertaisesti liian suureksi ja kun nuoret tuli teini-ikäisiksi, ei isälle meno enää kiinnostanut. Isä yritti pakottaa ja alkoi ilkeäksi, joten lapset päättivät itse, etteivät halua tavata. Itse sanoin, että jos eivät halua, niin ei tarvitse. Tämän isä on tietenkin tulkinnut niin, että minä olen kääntänyt lapset häntä vastaan. Tavallinen tarina.

Kun esikoinen täytti 18-vuotta, isänsä lähetti viestin, että nyt voit päättää omista tekemisistäsi. Tyttöä ketutti kommentti niin paljon, että blokkasi isänsä puhelut ja viestimismahdollisuudet kaikista kanavista. Tyttöä loukkasi se, että isä on laittanut tytön ajatukset minun syyksi. "ihan kun mulla itselläni ei olisi tahtoa tai omia aivoja ollenkaan".

Vierailija kirjoitti:

Miksi annatte tuon tapahtua? sanotte isälle ettette te kään hoida lapsia.

Nyt ei puhutakkaan imuroimisesta.

Idiootti hylkää, lapsille vahva henkilö on se joka pysyy rinnalla läpi loan ja paskan.

Ei lapsia voi laittaa riidan väliin " jos et säkään, niin en minäkään".

Hylkääjälle se tulee takapakkina vuosien päästä, kun hylätty perhe ei tahdokkaan elämäänsä takaisin. Tai jos hylkääjästä ei kuulukkaan enään ikinä mitään, siinä vaiheessa varmaan parempi niin, kun elää vuosikymmeniä valheellisessa/tunteettomassa pakonomaisessa suhteessa.

#JätäseSika #Jaxuhali #tsemppiä #AnsaitsetParempaa.com

Minulle kävi samoin 3vuotta sitten. Ei ollut tullut mieleenkään että lasten isä niin vaan hylkäisi heidät kun muutti naisen luo jonka kanssa petti minua. Sanoi vaan että elämä on nyt täydellistä eli wtf? Elämä olikin täydellistä ilman minua ja kahta lastamme 7 vuoden avioliiton jälkeen :( Se asenne murskasi minut pahemmin kuin ero. Monta iltaa itkien sikiöasennossa lattialla kun surun paino kaatoi minut ja pohdin miten pärjään ja miten selitän lapsille kun isiä ei vaan näy. Nytkin aloin vetistelemään kun muistelen asiaa. Mies jopa antoi minulle kokonaan huoltajuuden kun niin vähän halusi olla tekemisissä. Mutta se itse asiassa helpotti ns paperitöitä. Sitten joskus lapset sopeutuivat ja minä aloin itkeä vähemmän ja puolen vuoden päästä pystyin vähän jo elämään. Vuoden päästä exä halusi tavata lapsia säännöllisesti ja sovittiin että kerran kuukaudessa vkonlopun ovat isällään. Lapset ovat pieniä joten isän näkemistä odotetaan kuin joulua.

Ihmetyttää miten isät voivat noin vain hylätä lapsensa? Ymmärrän ettei exää haluta nähdä mutta kestänhän minäkin lasteni vuoksi sen että näen sen petturin kun hän hakee lapset ja vie heidät asuntoon missä asuu 'sen naisen' kanssa. Miksei miehet osaa olla aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.

Tätä ihanne tilanetta ei voi kuin toivoa. Isä on niin hyvä jätkä, että jaksaa teeskenneellä pitävänsä lapsestaan, jota ei voi sietää johtuen, että lapsi on täysin kopio äidistään. Mutta te jaksatte aina hymyillä ja rakastaa kun olette niin paljon parempia ihmisiä vaikka lapsi olisi kuinka negatiivinen, eikä mikään ole koskaan hyvin ja kaikesta tehdään aina niin suurta draamaa.

Siis isä ei pidä lapsestaan, mutta on hyvä jätkä? Aikoinaan kuitenkin rakastanut lapsen äitiä, joten miten muka voi olla lähtökohtaisesti miehestä vastenmielinen perusluonne? Taitaa tämä "hyvä jätkä" kohdistaa exäänsä kohtaan tuntemat negatiiviset tunteet omaan lapseensa. Vaikka vanhempi lapseni vetää draamaa kuten exäni, rakastan häntä yli kaiken.

Myös minun vanhempi lapseni (poika) muistuttaa käytökseltään ja eleiltään isäänsä ja on ulkonäöllisestikkin täysin kopio isästään mutta en silti tunne häntä kohtaan negatiivisia tunteita. Sairas ajatusmaailma jos ei voi omaa lastaan sietää!

44 jatkaa vielä: Ja exä kertoi uudelle muijalle että minä estän näkemästä lapsia myös tällä selitteli sukulaisilleen miksi lapsia ei näkynyt. Kuulin hänen veljensä exältä kuinka minut oli maalattu hirviöksi joka väkisin vei huoltajuuden ja ei anna tavata lapsia. Suomessa ei niin vaan viedä huoltajuutta mutta ei ne ihmiset halunneet tutkia asiaa. Eivät vieläkään usko että mies petti. Minä kuulemma jätin. Niin jätinkin mutta olisi minun pitänyt vaan olla naimisissa miehen kaa joka jo asuu jonkun toisen naisen luona ja jota ei näy? Just.

Vierailija kirjoitti:

Annat lapset huostaan, ilmoitat asiasta miehelle tekstarilla. Vastuu on molemmilla tai ei kummallakaan.

Elikkäs kun isä hylkää nin sitten pitää äidinkin niin kaikille se on reilua. Eiku mitesse nyt menikään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi annatte tuon tapahtua? sanotte isälle ettette te kään hoida lapsia.

No kukas niitä lapsia sitten hoitaisi? Ei lapsille saa kostaa, tai käyttää heitä kostonvälineinä. Lapsethan siinä ainoastaan kärsii, jos toinenkin vanhempi hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui meillle vuonna -98. Lapset on fiksuja ja pärjääviä, kuten tuhannet muutkin vastaavan lapset. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Lapset ei osaa kaivat poissaolevaan, jos siitä ei tee numeroa. Nyt keskityt siihen teidän arkeen iloineen ja suruineen. Olet läsnä ja saatavilla, se riittä sinun lapsille.

Keskity uskottelemaan tuota itsellesi. Lapsuus ilman toista vanhempaa on puolikas lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat lapset huostaan, ilmoitat asiasta miehelle tekstarilla. Vastuu on molemmilla tai ei kummallakaan.

Elikkäs kun isä hylkää nin sitten pitää äidinkin niin kaikille se on reilua. Eiku mitesse nyt menikään?

Reilua on, että koko paska kaadetaan äidin niskaan ja isä pääsee kuin koira veräjästä? Ei toimisi meillä. Jos isä lähtee, lähtee äitikin. Niin se vaan menee. Maailma on julma ja kova paikka.

Isän tehtävä on pitää toimiva suhde lapsiin.

Tietysti äiti antaa tukea siihen myös,mutta vaikea on tuputtaa lapsia miehen suuntaan jos ovat selvästi tiellä.Useita kertoja on hämmästyttäviä hylkäämisiä seurannut.Tottakai sama onnistuu naisiltakin.

Mies vaan tahtoo olla hylkääjä suurimmassa osassa.Läheltä nähnyt kuinka ennen hyvä isä muuttuu täysin välinpitämättömäksi lapsiaan kohtaan.Ei ikinä olisi voinut uskoa.

Lapset eivät ymmärrä,ikävöivät,tuntevat hylkäämisen.Vaatii äideiltä todella voimia olla puolueeton kun itsekin ovat tilanteissa sokissa.Silloin tukea tarvitaan.

Tiedän tapauksen, jossa äiti lähti ja lapsi jäi isälle. Nyt ko äiti ihmettelee, miksi jo aikuinen lapsi koko ajan ilkeilee hänelle. Minä en ihmettelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui meillle vuonna -98. Lapset on fiksuja ja pärjääviä, kuten tuhannet muutkin vastaavan lapset. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Lapset ei osaa kaivat poissaolevaan, jos siitä ei tee numeroa. Nyt keskityt siihen teidän arkeen iloineen ja suruineen. Olet läsnä ja saatavilla, se riittä sinun lapsille.

Keskity uskottelemaan tuota itsellesi. Lapsuus ilman toista vanhempaa on puolikas lapsuus.

Pitääkin tämä kertoa heti lapsille! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui meillle vuonna -98. Lapset on fiksuja ja pärjääviä, kuten tuhannet muutkin vastaavan lapset. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Lapset ei osaa kaivat poissaolevaan, jos siitä ei tee numeroa. Nyt keskityt siihen teidän arkeen iloineen ja suruineen. Olet läsnä ja saatavilla, se riittä sinun lapsille.

Keskity uskottelemaan tuota itsellesi. Lapsuus ilman toista vanhempaa on puolikas lapsuus.

Se ihan sama mitä aikuinen itselleen uskottelee. Onko tämä sinun neuvosi aloittajalle? Korosta lapsille, kuinka he saavat elää vain puolikkaan lapsuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap minkä ikäsiä lapset on?

6, 7 ja 1v7kk

Toivotaan että isä vielä järkiintyy ja alkaa tapaamaan lapsiaan. Pienimmän kohdalla tosin on suuri riski että hän unohtaa isänsä jos kovin pitkä aika menee etteivät näe. Tai ei ehkä unohda mutta vieraantuu. Todella surullista.

Voimia AP sinulle ja lapsille

Vierailija kirjoitti:

Miten selviän ja miten etenkin lapset voi selvitä tilanteesta jossa isä valitsi uuden onnen eli "äitipuolen" lapsineen? Vanhan avioliiton lapset eivät enää mahdu kuvioon. Onko muille käynyt vastaavaa? Mistä saisimme vertaistukea? Yritän olla vahva mutta on niin vaikeaa kun heti herätessä totuus iskee kuin metrinen halko :( :(

Onhan tuo mieheltä sikamainen temppu. Vaikka kuinka uuden onnen löytäisi, niin eihän sitä nyt omia lapsiaan saisi unohtaa. Tiedän, että tämä minun "vaatimus" voi tuntua kohtuuttomalta, mutta vähän niinkuin sanonta kuuluu "tyhmä aloittaa, mutta tyhmempi jatkaa". Eli yritä vain olla katkeroitumatta ja anna miehelle tilaisuus olla isä lapsillesi sitten kun hänellä vähän pää selviää tästä uudesta rakkaudesta. Jos nyt ihmisellä vähäänkää on aivotoimintaa, niin eiköhän mies hetken kuluttua tajua, että hänellä on omia lapsia, jotka häntä varmasti kaipaavat. Toivon ja uskon siis, että ex-miehelläsi lopulta järki voittaa. Ole sinä kuitenkin joustava, koska olet teistä kahdesta selvästi se fiksumpi..

M30 ja perheenisä

Vierailija kirjoitti:

Mitä tälläiseen voi sanoa, että ei saa tuota saatanallista syyllistämistä kuinka mielipide on täysin väärin?

Mikä mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tapahtunut, ei kovin harvinaista edes. 

Yritä pitää välit hyvinä mieheen siltä osin kuin se vain on sinusta kiinni. On lasten ehdoton etu, että isä tapaa säännöllisesti lapsiaan. 

Pahinta, mitä voit tehdä on alkaa meuhkaamaan ja lyömään kiilaa lasten ja miehen väliin. Älä näytä katkeruuttasi lapislle, vaikka tunne olisi kuinka oikeutettua tahansa. 

Isä on päättänyt ettei tapaa lapsiaan niin mitä siinä tilanteessa voi äiti enää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui meillle vuonna -98. Lapset on fiksuja ja pärjääviä, kuten tuhannet muutkin vastaavan lapset. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Lapset ei osaa kaivat poissaolevaan, jos siitä ei tee numeroa. Nyt keskityt siihen teidän arkeen iloineen ja suruineen. Olet läsnä ja saatavilla, se riittä sinun lapsille.

Keskity uskottelemaan tuota itsellesi. Lapsuus ilman toista vanhempaa on puolikas lapsuus.

Pitääkin tämä kertoa heti lapsille! 

Tietävät sen varmasti kertomattakin.