Nuoret entistä mielisairaampia

Ei voi kuin nauraa. Rahat mamutteluun ja mielisairaat pellolle. Siinä suomi 2016

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tyttärellä ero aikaan ennen Seronilia on silminnähtävä. Aiemmin poissaoloja oli koulusta 1-2 viikossa, nyt ei yhtään!

Mulla myös Seronil palautti yöunen, työ- ja koulumotivaation, henkiset valmiudet ja elämänhalun. Painokin nousi alipainosta normaaliin. Ikää on 14 vuotta enemmän kuin tyttärelläsi, mutta oireet ja tausta ovat aika samanlaiset. Syöpää tms. vakavaa sairautta ei ole lähipiirissä ollut, mutta muuten samoja ongelmia.

Ajattelen asian olevan niin, että joillain on geneettistä alttiutta mt-ongelmiin.

Ongelmainen perhetausta tms. ongelmat voivat myös ajaa masennus- ja ahdistuskierteeseen. Siihen kun kerran joutuu siitä ei pääse niin helposti pois. Vakava ja pitkäkestoinen masennus muuttaa aivoja. Jos masennuslääkitys aiheuttaa pitkäkestoisesti käytettynä myös aivomuutoksia voi kysyä kumpi sitten on pahempi?

Itse olen kärsinyt unettomuudesta jo 14-vuotiaasta. Vasta Seronilin aloitettuani olen päässyt tästä ongelmasta. Uniongelmani alkoi 14-vuotiaana sillä, että viikossa jäi vähintään yksi yö nukkumatta. Sitten ongelma paheni ja sain öisin unenpäästä kiinni aamuyhdeltä tai -kahdelta tai heräsin vaihtoehtoisesti jo puoli kolmelta. Uni ei vain tullut. Koulunkäynti ja työelämä oli vuosia vaikeaa, koska unettomana tuli poissaoloja. Olen kuullut muilla olleen samoja ongelmia, mutta niiden kestäminen on yksilöllistä.

 

Nyt syön fluoksetiinia 10 mg/ vuorokausi. Lääkärin kanssa ollaan puhuttu, että tämä on ylläpitoannos. Tiedostan kyllä, että tähän liittyy riskejä, jotka voivat olla pitkälti tuntemattomia. Kuitenkin tätä alunperin Prozacin nimellä myytyä lääkettä on ollut markkinoilla vuosia.

On tylsää, että joudun syömään lääkkeitä pärjätäkseni normaalissa arjessa, mutta en voi sille mitään, että suvussa on kaikenlaista mt-taustaa. Siksi olenkin pohtinut vakavasti aionko lisääntyä, sillä en halua lapselle tätä geneettistä alttiutta. Uniongelmat kun ovat johtaneet muihinkin ongelmiin: ahdistukseen ja masennukseen sekä mielialojen vaihteluihin.

Tämä ei sitten ole mikään lääkefirman mainos, ei todellakaan. Jos omiin mt-ongelmiin riittää kalaöljykapselit ja lenkkeily ei kannatakaan mitään ylimääräistä vetää parantamaan oloa. Eihän silloin oikeita ongelmia olekaan. Eikä tämä ole mikään täsmälääke, joka sopii kaikille. Minua se on vain auttanut pääsemään kiinni parempaan elämään. Vaikeita hetkiä on minullakin edelleen, mutta olo on arvioni mukaan noin 70-prosenttisesti parempi kuin ennen. Enää ei tarvitse miettiä mitä tehdä kun ei kykene työelämään työstressin aiheuttaman unettomuuden takia. Voi mennä nukkumaan yhdeksältä illalla ja herätä kunnon yöunien jälkeen uuteen päivään.

Minusta aika iso osa on kiinni suomalaisista perheistä, ei vain yhteiskunnasta. Tässä maassa perhesuhteita ei arvosteta ja vaalita, suhteet sukuun pidetään aivan minimissä, ei puhuta tunteista tai tueta hädän hetkellä. 

Kun ihmisillä ei ole ketään muuta kelle puhua ja paha olla, he menevät lääkäriin. Sinänsä hyvä tietenkin, mutta lääkkeet, lääkärit tai terapiat eivät korvaa normaalia läheisten välistä vuorovaikutusta ja huolenpitoa. Eivät ne ole pitemmän tähtäimen ratkaisuja.

Nykytutkimukset osoittavat että etenkin masennus on hyvin vahvasti geeneissä. Myös ahdistushäiriöt ja syömishäiriöt ( tai siis alttius niihin ) periytyy paljon voimakkaammin kuin on uskottu.

Ehkä suomalaisilla on vain huonot geenit? Yhdistettynä jäyhään kulttuuriin ja pimeyteen ne aiheuttavat mt-ongelmia.

Mielenterveyshoito on julkisella puolella ihan luokattoman huonoa. psykoterapiaa on vaikea saada.

Vierailija kirjoitti:

Nykytutkimukset osoittavat että etenkin masennus on hyvin vahvasti geeneissä. Myös ahdistushäiriöt ja syömishäiriöt ( tai siis alttius niihin ) periytyy paljon voimakkaammin kuin on uskottu.

Ehkä suomalaisilla on vain huonot geenit? Yhdistettynä jäyhään kulttuuriin ja pimeyteen ne aiheuttavat mt-ongelmia.

Tuota, eikös masennus ole vasta 1800-luvulla ja teollisessa lännessä "syntynyt" tauti? Yhteiskunnan diffuusio sai ihmiset olemassaolon ongelmien äärelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kuin nauraa. Rahat mamutteluun ja mielisairaat pellolle. Siinä suomi 2016

Sinun kaltaiset bimbot eivät sitten millään osaa nähdä kokonaisuutta, tartutaan helppoihin lillukanvarsiin. Kun kyseessä on jo kauan jatkanut hyvinvointiyhteiskunnan alasajo ja myynti. Mamutus on sitä kyllä vauhdittanut, kun siitäkin tienaa vain hyväveliverkosto ja muu kansa kiristelee hampaitaan ja kiroilee. Oikeastaan mamuista on tullut vieläkin selkeämpi ja oivempi oikeiston keppihevonen, sen taakse voi kätkeä suuremmat kuviot. Varsinainen Troijan hevonen, todella. Tai joku hvtin väärä kuningas, jonka kansa saa päivän päätteeksi nitistää jotta sitten paratiisi aukeaisi maan päälle taas ja kansa saisi rikkaiden pöydiltä leivänmuruja. ;D

Vierailija kirjoitti:

Johtuu medikalisaatiosta ja siitä etteivät ihmiset kestä enää normaalia elämää vaan kuvittelevat että sen pitäisi olla aina hauskaa ja helppoa. Sitten kun tulee niitä episodeja vastaan mitkä ennen vain kestettiin verta sylkien ja noituen niin nykyisin sitten "masennutaan" ja haetaan turrutuspillerit lääkäriltä, vaikka suurin osa noistakin tapauksista olisi vain voinut ajatella sitä asiaa niin että jopas oli perseestä, mutta silti selvisin siitä, ja vielä ihan omin voimin.

(Hengenvaaraa, asunnottomuutta ja nälkäähän tässä maassa ei käytännössä kukaan ikinä pode, joten se "kurjuus" on vain enimmäkseen kuviteltua.)

Kyllä minä näin nälkää ihan 2000-luvulla.

Lääketehtaat tekee sillä rahaa.

Luin vain aloituksen. Ensinnäkin, on eroa mielisairaudella ja mielenhäiriöllä. Toinen on sairaus, toinen on ennemminkin traumaperäinen, mielenhäiriöitä on lähes kaikilla elämän jossain vaiheessa. Yleensäkin se, mikä aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja toivottomuutta on tukiverkkojen puuttuminen. 40-50-luvuilla syntyneet, vanhemmat ja isonvanhemmat, ovat itsekeskeisen kulttuurin myötä oppineet itsekeskeisiksi, sukupolvi, joka tekee sitä mitä pitää, jotta he eivät joudu häpeään. Seuraavat sukupolvet ovat kärsineet siitä, että perheidylli ei ole enää aitoa, sitä ei osasta, eikä siihen ole oppimisen energiaa -mistä sen oppisi, kun vanhemmat ja isovanhemmat matkustelevat, eivät välitä lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Paitsi silloin, kun pitää käydä syntymäpäivillä, kun pitää olla häissä, kun pitää ja pitää, jotta ei tule vanhanajan kulttuurin häpeäleimaa.

Mitä tekevät nuoret, lapset, nuoret perheet ovat yksin rakentaessaan elämää. Ei ole kukaan tukemassa, neuvomassa, auttamassa, ei edes kiinnosta. Siksi, viina, huumeet, lääkkeet, lääkkeinä, jotta kestäisi, jaksaisi, selviäsi, jotenkin, yksin.

Ongelma ei ole pillereissä ja muissa lääkitsevissä elementeissä, ongelma on perheissä, vanhemmissa, kulttuurissa -jonka vanhemmat luovat.

Vierailija kirjoitti:

Nykytutkimukset osoittavat että etenkin masennus on hyvin vahvasti geeneissä. Myös ahdistushäiriöt ja syömishäiriöt ( tai siis alttius niihin ) periytyy paljon voimakkaammin kuin on uskottu.

Ehkä suomalaisilla on vain huonot geenit? Yhdistettynä jäyhään kulttuuriin ja pimeyteen ne aiheuttavat mt-ongelmia.

Hahhaa - taitaa olla enemminkin niin että loiset periytyvät äidiltä lapselle. Mojovan varoituksen siitä saa että niitä riittää, jos saa raskausmyrkytyksen. Vesipäisyys ei ole ainoa asia mitä toxoplasma voi aiheuttaa sikiölle, se on ainoastaan karmein, jota ei lääketiedekään voi sivuuttaa. Kuitenkin on osoitettu että näennäiesti terve lapsi voi saada vakavia ongelmia synnynnäisestä toxoplasmainfektiosta myöhemmin elämässään. Eikun malarialääkettä turpaan, ja siinähän se selviää oireista mikä on tilanne. Samaten sulfa-abx:ät käyvät.

Psykoosilääkkeitä syötetään nuorille kuin karkkia. Kaikki vähänkään oireilevat nuoret saavat kovan lääkityksen, varmuuden vuoksi, vaikka pelkkä terapiakin auttaisi. Mutta koska muun hoidon kanssa on vähän niin ja näin, niin lääkkeillä oireet vaimennetaan. Sitten nuoret voivat lääkityksen vuoksi vähitellen entistä huonommin minkä vuoksi annostusta tulee tietenkin nostaa. Useilla paikkakunnilla on niin, että lastenpsykiatrian puolella vielä resursseja jotenkuten riittää, mutta nuorten puolella ei pääse edes lääkärin kontrolleihin kuin vasta kuukausien odotuksen jälkeen, useimmiten ehkä kerran vuodessa. Ja siinä odottaessa popsitaan psykoosilääkkeitä johonkin lievään ahdistuneisuuteen ilman että kukaan edes kyselee onko lääkkeistä hyötyä.

Neurologisista ongelmista kärsivät nuoret hoidetaan hekin psykiatrian puolella ja tietenkin psykiatrian keinoin eli psykoosilääkkeillä, vaikka oikeasti he tarvitsisivat neurologista kuntoutusta ja ohjausta, mikä harvoin on lääkkeellistä. Adhd:t, aspergerit, oppimishäiriöiset yms luokitellaan käytöshäiriöisiksi ja milläpä muullakaan käytöshäiriöitä hoidetaan kuin psykoosilääkkeillä.

Suurin osa psykoosilääkkeitä syövistä nuorista ei ole koskaan ollut psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykytutkimukset osoittavat että etenkin masennus on hyvin vahvasti geeneissä. Myös ahdistushäiriöt ja syömishäiriöt ( tai siis alttius niihin ) periytyy paljon voimakkaammin kuin on uskottu.

Ehkä suomalaisilla on vain huonot geenit? Yhdistettynä jäyhään kulttuuriin ja pimeyteen ne aiheuttavat mt-ongelmia.

Tuota, eikös masennus ole vasta 1800-luvulla ja teollisessa lännessä "syntynyt" tauti? Yhteiskunnan diffuusio sai ihmiset olemassaolon ongelmien äärelle.

Varmaan taipumus siihen on ollut luolamiesajoista lähtien, mutta sairaus ei puhkea, jos kaikki aika menee metsässä juoksenteluun ruuan perässä. Tai jos puhkeaa, niin sittenhän sitä kuolee kun ei saa enää ruokaa. 1800-luvulla päästiin enismmäistä kertaa sellaiseen elintasoon että jos masentui, ei kuollut heti, vaan sairaudesta jäi jotain merkkejä muiden ihmeteltäväksi.

Elämänhallinta ja uusavuttomuus ovat lisääntyneet. Luulisin että raha on kaiken juuri. Nuoria joutuu velkakierteeseen, eivät osaa hoitaa talouttaan ja ahdistuvat tulevasta. Tiedän kymmenkunta ikäistäni jotka ovat tilanteessa. Kun ei saa perusasioita hallintaansa, koko tulevaisuus näyttää paskalta.

Koska tuo eräiden tahojen geeniperimän markkinointi loppuu. Ei varmaan niinkauan kun lääketeollisuus tekee bisnestä. Ei ole siis oikeasti kyse geeniperimästä, kuten esim. lapsi muistuttaa ulkoisesti vanhempiaan, vaan on kyse kasvastusmetodien kopioimisesta, jatkuvuudesta, näiden tiettyjen sukujen tyhmyydestä -ulospäin näytetän hienolta -niin ettei kukaan saisi tietää, mikä seinien sisältö oikeasti on. T. kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo eräiden tahojen geeniperimän markkinointi loppuu. Ei varmaan niinkauan kun lääketeollisuus tekee bisnestä. Ei ole siis oikeasti kyse geeniperimästä, kuten esim. lapsi muistuttaa ulkoisesti vanhempiaan, vaan on kyse kasvastusmetodien kopioimisesta, jatkuvuudesta, näiden tiettyjen sukujen tyhmyydestä -ulospäin näytetän hienolta -niin ettei kukaan saisi tietää, mikä seinien sisältö oikeasti on. T. kokemusta on.

Ok, jäämme siis odottamaan, että tiede alkaa puhua geenien sijaan sukujen tyhmyydestä.

Se se vasta muutos parempaan olisi.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta ja uusavuttomuus ovat lisääntyneet. Luulisin että raha on kaiken juuri. Nuoria joutuu velkakierteeseen, eivät osaa hoitaa talouttaan ja ahdistuvat tulevasta. Tiedän kymmenkunta ikäistäni jotka ovat tilanteessa. Kun ei saa perusasioita hallintaansa, koko tulevaisuus näyttää paskalta.

Tämä on huolestuttavaa. Nuorilla ei näytä olevan huolta huomisesta, mitä rahankäyttöön tulee. Laskuja ei makseta ja sitten ollaankin luottotiedottomia ja ulosotossa. Ihan järkeviltäkin nuorilta saattaa puuttua maalaisjärki rahankäytöstä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tyttärellä ero aikaan ennen Seronilia on silminnähtävä. Aiemmin poissaoloja oli koulusta 1-2 viikossa, nyt ei yhtään!

Mulla myös Seronil palautti yöunen, työ- ja koulumotivaation, henkiset valmiudet ja elämänhalun. Painokin nousi alipainosta normaaliin. Ikää on 14 vuotta enemmän kuin tyttärelläsi, mutta oireet ja tausta ovat aika samanlaiset. Syöpää tms. vakavaa sairautta ei ole lähipiirissä ollut, mutta muuten samoja ongelmia.

Ajattelen asian olevan niin, että joillain on geneettistä alttiutta mt-ongelmiin.

Ongelmainen perhetausta tms. ongelmat voivat myös ajaa masennus- ja ahdistuskierteeseen. Siihen kun kerran joutuu siitä ei pääse niin helposti pois. Vakava ja pitkäkestoinen masennus muuttaa aivoja. Jos masennuslääkitys aiheuttaa pitkäkestoisesti käytettynä myös aivomuutoksia voi kysyä kumpi sitten on pahempi?

Itse olen kärsinyt unettomuudesta jo 14-vuotiaasta. Vasta Seronilin aloitettuani olen päässyt tästä ongelmasta. Uniongelmani alkoi 14-vuotiaana sillä, että viikossa jäi vähintään yksi yö nukkumatta. Sitten ongelma paheni ja sain öisin unenpäästä kiinni aamuyhdeltä tai -kahdelta tai heräsin vaihtoehtoisesti jo puoli kolmelta. Uni ei vain tullut. Koulunkäynti ja työelämä oli vuosia vaikeaa, koska unettomana tuli poissaoloja. Olen kuullut muilla olleen samoja ongelmia, mutta niiden kestäminen on yksilöllistä.

 

Nyt syön fluoksetiinia 10 mg/ vuorokausi. Lääkärin kanssa ollaan puhuttu, että tämä on ylläpitoannos. Tiedostan kyllä, että tähän liittyy riskejä, jotka voivat olla pitkälti tuntemattomia. Kuitenkin tätä alunperin Prozacin nimellä myytyä lääkettä on ollut markkinoilla vuosia.

On tylsää, että joudun syömään lääkkeitä pärjätäkseni normaalissa arjessa, mutta en voi sille mitään, että suvussa on kaikenlaista mt-taustaa. Siksi olenkin pohtinut vakavasti aionko lisääntyä, sillä en halua lapselle tätä geneettistä alttiutta. Uniongelmat kun ovat johtaneet muihinkin ongelmiin: ahdistukseen ja masennukseen sekä mielialojen vaihteluihin.

Tämä ei sitten ole mikään lääkefirman mainos, ei todellakaan. Jos omiin mt-ongelmiin riittää kalaöljykapselit ja lenkkeily ei kannatakaan mitään ylimääräistä vetää parantamaan oloa. Eihän silloin oikeita ongelmia olekaan. Eikä tämä ole mikään täsmälääke, joka sopii kaikille. Minua se on vain auttanut pääsemään kiinni parempaan elämään. Vaikeita hetkiä on minullakin edelleen, mutta olo on arvioni mukaan noin 70-prosenttisesti parempi kuin ennen. Enää ei tarvitse miettiä mitä tehdä kun ei kykene työelämään työstressin aiheuttaman unettomuuden takia. Voi mennä nukkumaan yhdeksältä illalla ja herätä kunnon yöunien jälkeen uuteen päivään.

Miksi ihmeessä joku tuota kommenttia alapeukuttaa?

Eikö joidenkin pääkoppaan mahdu kuin yksi helppo selitysmalli? Jos olette päättäneet, että mt-diagnoosien nousu johtuu medikalisaatiosta ja perheidn pahoinvoinnista, niin teitä ärsyttää, jos joku on kokenut saavansa hyvää hoitoa ja hyötyneensä lääkityksestä?

Voi teitä. Kasvakaa aikuisiksi. Ei se, että joillakin on hoito ollut hyvää ja lääkkeestä apua ole "pois" teiltä. Kyllä mielenteveystyössä on korjattavaa ja voi olla, että lääkkeitäkin määrätään joissakin tapauksissa liian rennosti.

Mutta jos nyt siis nuorista puhutaan, niin alaikäisille ei ainakaan oman kokemukseni mukaan turhaan lääkkeitä tuputeta ja aina niiden ohella on myös terapiaa. Nuoristahan tässä ketjussa oli kyse?

Sinulle, joka vastasit omaa teiniäni koskevaan kommenttiin, paljon lykkyä elämään. Hyvä kuulla, että olet saanut apua lääkkeistä. Meillä Seronil aiheutti teinille ensin unettomuutta, mutta kuuria on nyt edennyt kuukausi ja nukkuminen onneksi maittaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykytutkimukset osoittavat että etenkin masennus on hyvin vahvasti geeneissä. Myös ahdistushäiriöt ja syömishäiriöt ( tai siis alttius niihin ) periytyy paljon voimakkaammin kuin on uskottu.

Ehkä suomalaisilla on vain huonot geenit? Yhdistettynä jäyhään kulttuuriin ja pimeyteen ne aiheuttavat mt-ongelmia.

Tuota, eikös masennus ole vasta 1800-luvulla ja teollisessa lännessä "syntynyt" tauti? Yhteiskunnan diffuusio sai ihmiset olemassaolon ongelmien äärelle.

Ei? Ongelmaisia ihmisiä on ollut läpi historian, aiemmin heidät kuitattiin vain oudoiksi, hulluiksi tai lievemmissä tapauksissa esimerkiksi laiskoiksi tai saamattomiksi (masennus). Anorektikoitakin on dokumentoitu aina 1700-luvulta asti, samoin itsemurhia on ollut aina. Aivokemiaa on alettu tutkia vasta viime vuosikymmeninä. 

Toki maailma oli eilen helpompi ja elämä yksinkertaisempaa, mutta on turha kuvitella että ennen oltiin ihan kauhean paljon terveempiä kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tyttärellä ero aikaan ennen Seronilia on silminnähtävä. Aiemmin poissaoloja oli koulusta 1-2 viikossa, nyt ei yhtään!

Mulla myös Seronil palautti yöunen, työ- ja koulumotivaation, henkiset valmiudet ja elämänhalun. Painokin nousi alipainosta normaaliin. Ikää on 14 vuotta enemmän kuin tyttärelläsi, mutta oireet ja tausta ovat aika samanlaiset. Syöpää tms. vakavaa sairautta ei ole lähipiirissä ollut, mutta muuten samoja ongelmia.

Ajattelen asian olevan niin, että joillain on geneettistä alttiutta mt-ongelmiin.

Ongelmainen perhetausta tms. ongelmat voivat myös ajaa masennus- ja ahdistuskierteeseen. Siihen kun kerran joutuu siitä ei pääse niin helposti pois. Vakava ja pitkäkestoinen masennus muuttaa aivoja. Jos masennuslääkitys aiheuttaa pitkäkestoisesti käytettynä myös aivomuutoksia voi kysyä kumpi sitten on pahempi?

Itse olen kärsinyt unettomuudesta jo 14-vuotiaasta. Vasta Seronilin aloitettuani olen päässyt tästä ongelmasta. Uniongelmani alkoi 14-vuotiaana sillä, että viikossa jäi vähintään yksi yö nukkumatta. Sitten ongelma paheni ja sain öisin unenpäästä kiinni aamuyhdeltä tai -kahdelta tai heräsin vaihtoehtoisesti jo puoli kolmelta. Uni ei vain tullut. Koulunkäynti ja työelämä oli vuosia vaikeaa, koska unettomana tuli poissaoloja. Olen kuullut muilla olleen samoja ongelmia, mutta niiden kestäminen on yksilöllistä.

 

Nyt syön fluoksetiinia 10 mg/ vuorokausi. Lääkärin kanssa ollaan puhuttu, että tämä on ylläpitoannos. Tiedostan kyllä, että tähän liittyy riskejä, jotka voivat olla pitkälti tuntemattomia. Kuitenkin tätä alunperin Prozacin nimellä myytyä lääkettä on ollut markkinoilla vuosia.

On tylsää, että joudun syömään lääkkeitä pärjätäkseni normaalissa arjessa, mutta en voi sille mitään, että suvussa on kaikenlaista mt-taustaa. Siksi olenkin pohtinut vakavasti aionko lisääntyä, sillä en halua lapselle tätä geneettistä alttiutta. Uniongelmat kun ovat johtaneet muihinkin ongelmiin: ahdistukseen ja masennukseen sekä mielialojen vaihteluihin.

Tämä ei sitten ole mikään lääkefirman mainos, ei todellakaan. Jos omiin mt-ongelmiin riittää kalaöljykapselit ja lenkkeily ei kannatakaan mitään ylimääräistä vetää parantamaan oloa. Eihän silloin oikeita ongelmia olekaan. Eikä tämä ole mikään täsmälääke, joka sopii kaikille. Minua se on vain auttanut pääsemään kiinni parempaan elämään. Vaikeita hetkiä on minullakin edelleen, mutta olo on arvioni mukaan noin 70-prosenttisesti parempi kuin ennen. Enää ei tarvitse miettiä mitä tehdä kun ei kykene työelämään työstressin aiheuttaman unettomuuden takia. Voi mennä nukkumaan yhdeksältä illalla ja herätä kunnon yöunien jälkeen uuteen päivään.

Miksi ihmeessä joku tuota kommenttia alapeukuttaa?

Eikö joidenkin pääkoppaan mahdu kuin yksi helppo selitysmalli? Jos olette päättäneet, että mt-diagnoosien nousu johtuu medikalisaatiosta ja perheidn pahoinvoinnista, niin teitä ärsyttää, jos joku on kokenut saavansa hyvää hoitoa ja hyötyneensä lääkityksestä?

Voi teitä. Kasvakaa aikuisiksi. Ei se, että joillakin on hoito ollut hyvää ja lääkkeestä apua ole "pois" teiltä. Kyllä mielenteveystyössä on korjattavaa ja voi olla, että lääkkeitäkin määrätään joissakin tapauksissa liian rennosti.

Mutta jos nyt siis nuorista puhutaan, niin alaikäisille ei ainakaan oman kokemukseni mukaan turhaan lääkkeitä tuputeta ja aina niiden ohella on myös terapiaa. Nuoristahan tässä ketjussa oli kyse?

Sinulle, joka vastasit omaa teiniäni koskevaan kommenttiin, paljon lykkyä elämään. Hyvä kuulla, että olet saanut apua lääkkeistä. Meillä Seronil aiheutti teinille ensin unettomuutta, mutta kuuria on nyt edennyt kuukausi ja nukkuminen onneksi maittaa taas.

Kiitos sinulle, olen tuo kommentoija. Toivottavasti nyt menevät lainaukset oikein :)

Olen aivan samaa mieltä. Näemmä tässä asiassa saa olla vain joko täysin lääkintää vastaan. Asiat ovat näemmä aika mustavalkoisia aikuisillekin ihmisille. Se johtuu varmaan tämän medikalisaation aiheuttamasta vastareaktiosta. Sitten kun on meitäkin, joita jokin lääkitys on auttanut ei sitäkään saa sanoa ääneen.

Onhan se huolestuttavaa, että jonkin tutkimuksen mukaan vain 1/10 lääkitystä saa SSRI-lääkityksestä konkreettista apua. Jos itse kuuluu tuohon ryhmään ja kehtaa mainita siitä saa kuraa niskaan. Lähipiirini ei kyllä hauku mitenkään tästä, koska he tietävät miten huonosti olen voinut. He eivät kuvittele trolliksi.

 

On hyvä, että tyttäresi saa myös avun lääkkeestä. Toivon tosin, että sitä ei kestä pitkään, koska 14-vuotiaalle lääkkeen käyttö on epävarmempaa ja voi vaikuttaa aivoihin voimakkaammin ja peruuttamattomammin kuin tällaisella lähes kolmekymppisellä. Mutta, jos tyttäresi tilanne on kuten esim. oma tilanteeni, että ei vain tule toimeen ilman niin sitten ei tule. Teini-ikä on varsinkin niin jumalattoman rankkaa jos on koulukiusaamis- ja kotiongelmatausta (syöpä, ongelmat perheessä, tms.) että kokemuksesta tiedän miten vahva täytyy olla, että sen kestää. Tosin ei ole minun asiani saarnata teille mitään. En tunne teidän tilannettanne ja toivon myös teille kaikkea hyvää.

Lääkettäkin enemmän auttaa tytärtäsi se, että hänellä on sinut, äiti joka välittää ja varmaan muitakin läheisiä. Myös minulla on. Mietin joskus, että jos joutuisin olemaan täysin yksin en varmaan kestäisi. Tässä maassahan on paljon yksinäisiä ja sinkkutalouksia, katkenneita perhesuhteita ja sukulaisia tavataan harvoin. Enpä menisi jeesustelemaan jos olisin esim. yksinäinen kolmekymppinen mies jostain maaseudulta, ainoana ihmiskontaktina raihnainen vanha ja väsynyt äiti, ilman tyttöystävää tai naiskokemuksia. Muistoina vain kuinka koulussa syljettiin päin ja potkittiin päähän. Varmaan nämä kaikentietävät besserwisserit sanoisivat sellaisellekin, että ryhdistäydy ja mene lenkille. Ja lääkkeet ovat no-no, nehän tekevät zombiksi, älä kuule syö niitä. Sitten tämä jamppa menee ja tekee itsestään yhden numeron lisää johonkin tilastoon ja mitäpä väliä sillä on. Sehän oli vain luuseri peräkammarinpoika ja valkoista roskasakkia. Tämä kärjistys noin niinkuin esimerkkinä.