Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin omia vanhempia on alettu kutsua porukoiksi?
21.05.2016 |
Eivätkö ne omat vanhemmat ole enää isiä ja äitejä tai vaikka mutseja ja faijoja, vaan porukoita. Aivan kuin kyse olisi vieraista joistain epämääräisistä porukoista. Onko se jotenkin noloa sanoa äiti ja isä vai ovatko ihmiset oikeasti niin vieraantuneita omista vanhemmistaan, että he ovat vain porukoita?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Ei murresana, vaan nuorison käyttämä ihan ympäri maata, kuten jo tässä ketjussakin on käynyt ilmi. Itse vaikutin Hämeessä ja Pirkanmaalla (lapsuudessani vielä osa Hämeen lääniä) ja valtaosa nuorisosta käytti tuota sanontaa vanhemmistaan 70-luvulla. Näin myös serkut muualla Suomessa. Täällähän on jo ainakin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kerrottu käytetyn kyseistä nimitystä jo vuosikymmeniä sitten, eli ei mitenkään alueellinen juttu.
Tässä ketjussa ei kyllä "ole käynyt mitään ilmi". Satunnaisotanta nykyajan aikuisista ei kerro hittojakaan siitä, missä joku sana tai sanonta on ENSIN otettu käyttöön. Murresanonnatkin voivat hyvin levitä yleiskieleen, mutta se ei poista sitä, että sanonta on murreperäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytän sanaa minäkin. Mielestäni siihen voi sisällyttää myös kotona asuvat pikkusisarukset. Jos porukat tulee meille lomalla, sieltä voi tulla äiti, isä, kaksi pikkuveljeä ja vastikään kotoa muuttanut sisko, joka on viikonloppuisin ja lomilla vielä usein lapsuudenkodissaan. Lapsuudenperhe on vähän kömpelö sana puheessa. Oma perhe koostuu miehestä ja lapsesta.
Mielestäni ei voi. Vaikka siis vanhempien mukana tulisi kuinka monta pikkuveljeä, tai pikkusiskoa mukana, niin porukat tarkoitti aina ainoastaan ja vain isää ja äitiä. Ei siis missään nimessä sisaruksia, tai isovanhempia, tahi muita sukulaisia, vaan ihan omia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Ei vieraista epämääräisistä porukoista vaan the porukoista, mun porukasta.
Porukoilla voi viitata myös sujuvasti koko lapsuudenperheeseen, jos osa sisaruksista asuu vielä kotona. Perhe sen sijaan saattaa olla jo se itsemuodostettu jolloin "perheen" luona eikäydä, sitäollaan.
t. porukoilla käyvä nuori aikuinen
Tämä!Siis voihan sitä puhua vanhemmistakin,mutta itse ainakin viittaan porukat sanalla äitiin ja hänen mieheensä,en viitsi alkaa selittää aina että vanhemmat erosivat kun olin pieni ja isä on jo kuollutkin."Menen juhannuksena porukoille" eli äidin ja hänen puolisonsa luokse.Perheeni taas asuu saman katon alla minun kanssani.
Riippuu murrealueesta. Varhaisimmillaan ehkä joskus 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän sanaa minäkin. Mielestäni siihen voi sisällyttää myös kotona asuvat pikkusisarukset. Jos porukat tulee meille lomalla, sieltä voi tulla äiti, isä, kaksi pikkuveljeä ja vastikään kotoa muuttanut sisko, joka on viikonloppuisin ja lomilla vielä usein lapsuudenkodissaan. Lapsuudenperhe on vähän kömpelö sana puheessa. Oma perhe koostuu miehestä ja lapsesta.
Mielestäni ei voi. Vaikka siis vanhempien mukana tulisi kuinka monta pikkuveljeä, tai pikkusiskoa mukana, niin porukat tarkoitti aina ainoastaan ja vain isää ja äitiä. Ei siis missään nimessä sisaruksia, tai isovanhempia, tahi muita sukulaisia, vaan ihan omia vanhempia.
Osa meilläkin käytti sanaa näin, kunnes siellä kotona sitä porukkaa rupesi olemaan ..
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Ei murresana, vaan nuorison käyttämä ihan ympäri maata, kuten jo tässä ketjussakin on käynyt ilmi. Itse vaikutin Hämeessä ja Pirkanmaalla (lapsuudessani vielä osa Hämeen lääniä) ja valtaosa nuorisosta käytti tuota sanontaa vanhemmistaan 70-luvulla. Näin myös serkut muualla Suomessa. Täällähän on jo ainakin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kerrottu käytetyn kyseistä nimitystä jo vuosikymmeniä sitten, eli ei mitenkään alueellinen juttu.
Tässä ketjussa ei kyllä "ole käynyt mitään ilmi". Satunnaisotanta nykyajan aikuisista ei kerro hittojakaan siitä, missä joku sana tai sanonta on ENSIN otettu käyttöön. Murresanonnatkin voivat hyvin levitä yleiskieleen, mutta se ei poista sitä, että sanonta on murreperäinen.
Tottakai voi levitä, mutta nythän sinä puhutkin eri asiasta, jos puhut murreperäisestä sanasta. Kyse oli siitä, että milloin kyseistä sanontaa on yleisesti ruvettu käyttämään vanhemmista. Eihän se tietenkään tyhjästä ole ilmestynyt, vaan jostainhan se on peräisin, mutta ei se siitä silti murresanaa tee, jos se on jostain tuntemattomuudesta otettu ihan yleiseen käyttöön ympäri Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Sama homma Varsinais-Suomessa.
Meilläpäin Varsinais-Suomessa ei puhuta porukoista vaan meikäläisistä. "Meikäläiset lähtee mökille ja talo ois vapaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän sanaa minäkin. Mielestäni siihen voi sisällyttää myös kotona asuvat pikkusisarukset. Jos porukat tulee meille lomalla, sieltä voi tulla äiti, isä, kaksi pikkuveljeä ja vastikään kotoa muuttanut sisko, joka on viikonloppuisin ja lomilla vielä usein lapsuudenkodissaan. Lapsuudenperhe on vähän kömpelö sana puheessa. Oma perhe koostuu miehestä ja lapsesta.
Mielestäni ei voi. Vaikka siis vanhempien mukana tulisi kuinka monta pikkuveljeä, tai pikkusiskoa mukana, niin porukat tarkoitti aina ainoastaan ja vain isää ja äitiä. Ei siis missään nimessä sisaruksia, tai isovanhempia, tahi muita sukulaisia, vaan ihan omia vanhempia.
Porukat ainakin Kielitoimiston mukaan on slangia ja tarkoittaa vanhempia.
porukka= ark. joukko, ryhmä, sakki. Työ-, veikkausporukka. Koko porukka lähti liikkeelle. Olla samaa porukkaa. Tehdä jtak porukalla, porukassa yhteisesti, yhdessä.
Slg., mon. vanhemmista. Opiskelija asui kesät porukoillaan.
Meidän porutka ei ole mikään vieras vaan tuttu joukko.
Olen 45 ja minun teini-iässä puhuttiin porukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
ihan 60-luvun nuori olin ja etelä-suomalaisessa pikukaupungissa puhuttiin porukoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Ei murresana, vaan nuorison käyttämä ihan ympäri maata, kuten jo tässä ketjussakin on käynyt ilmi. Itse vaikutin Hämeessä ja Pirkanmaalla (lapsuudessani vielä osa Hämeen lääniä) ja valtaosa nuorisosta käytti tuota sanontaa vanhemmistaan 70-luvulla. Näin myös serkut muualla Suomessa. Täällähän on jo ainakin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kerrottu käytetyn kyseistä nimitystä jo vuosikymmeniä sitten, eli ei mitenkään alueellinen juttu.
Tässä ketjussa ei kyllä "ole käynyt mitään ilmi". Satunnaisotanta nykyajan aikuisista ei kerro hittojakaan siitä, missä joku sana tai sanonta on ENSIN otettu käyttöön. Murresanonnatkin voivat hyvin levitä yleiskieleen, mutta se ei poista sitä, että sanonta on murreperäinen.
Tottakai voi levitä, mutta nythän sinä puhutkin eri asiasta, jos puhut murreperäisestä sanasta. Kyse oli siitä, että milloin kyseistä sanontaa on yleisesti ruvettu käyttämään vanhemmista. Eihän se tietenkään tyhjästä ole ilmestynyt, vaan jostainhan se on peräisin, mutta ei se siitä silti murresanaa tee, jos se on jostain tuntemattomuudesta otettu ihan yleiseen käyttöön ympäri Suomea.
Niin, se on siis alun perin ollut murresana, koska tuskin se yhtäkkiä on tyhjästä tupsahtanut samanaikaisesti Hankoon ja Petsamoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On lyhenne sanasta porotokka. Lapista siis alun perin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Ei murresana, vaan nuorison käyttämä ihan ympäri maata, kuten jo tässä ketjussakin on käynyt ilmi. Itse vaikutin Hämeessä ja Pirkanmaalla (lapsuudessani vielä osa Hämeen lääniä) ja valtaosa nuorisosta käytti tuota sanontaa vanhemmistaan 70-luvulla. Näin myös serkut muualla Suomessa. Täällähän on jo ainakin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kerrottu käytetyn kyseistä nimitystä jo vuosikymmeniä sitten, eli ei mitenkään alueellinen juttu.
Tässä ketjussa ei kyllä "ole käynyt mitään ilmi". Satunnaisotanta nykyajan aikuisista ei kerro hittojakaan siitä, missä joku sana tai sanonta on ENSIN otettu käyttöön. Murresanonnatkin voivat hyvin levitä yleiskieleen, mutta se ei poista sitä, että sanonta on murreperäinen.
Tottakai voi levitä, mutta nythän sinä puhutkin eri asiasta, jos puhut murreperäisestä sanasta. Kyse oli siitä, että milloin kyseistä sanontaa on yleisesti ruvettu käyttämään vanhemmista. Eihän se tietenkään tyhjästä ole ilmestynyt, vaan jostainhan se on peräisin, mutta ei se siitä silti murresanaa tee, jos se on jostain tuntemattomuudesta otettu ihan yleiseen käyttöön ympäri Suomea.
Ei puhuttu mitään "yleisyydestä", eikä voikaan puhua pelkkien mutumielipiteiden perusteella. Ketjussa kukin on OMALTA kohdaltaan kertonut, onko sana tuttu vai ei ja missä päin se on ollut ja koska käytössä. Mitään tutkimustietoa sanan yleisyydestä en ole ketjussa huomannut.
Minä sanoin, että se on minulle tuttu ja Varsinaissuomesta olen. Että voi olla pikemminkin murresanonta eli jossain päin Suomea tutumpi pidemmältä ajalta kuin toisaalla.
Sinä siihen että eiku eiku se on jo todistettu yleiskielen sanaksi. No ei ole. Koska se voi - yhä edelleen - olla vaikka sen Varsinaissuomen murteesta lähtöisin ja siksi olla ollut siellä varhemmin käytössä kuin muualla. En sano, että on - koska en minä kuten et sinäkään ole asiaa tutkinut - mutta VOI olla.
Murresana on sana, joka on ollut paikallisesti käytössä, ja se ei lakkaa olemasta murretta, vaikka se leviääkin melko yleiseen käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Sama homma Varsinais-Suomessa.
Meilläpäin Varsinais-Suomessa ei puhuta porukoista vaan meikäläisistä. "Meikäläiset lähtee mökille ja talo ois vapaa"
Mä olen aina ollu sitä mieltä Turun murre on maailman kauhein kieli ja tää epälogiikka vaan vahvistaa mielikuvaani ;)
"meiän meikäläiset lähti mökillle, bileet pystyyn" :D
Englannin Parents on Suomen Porukka.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole alueellinen sanonta. Eräänlainen murreilmaisu.
Luepas tämä ketju läpi. Tuskin olet sen jälkeen sitä mieltä, että on alueellinen murresana, kun huomaat, että joka puolella Suomea ollut ihan yleisessä käytössä. Pikemminkin on nuorisoslangia.
Etelä-Pohjanmaalla ainakin jo 90 luvuilla puhuttiin porukoissa. Itse käytän myös tuota ilmaisua, mutta lähinnä miehelle puhuessani. Toki enemmän ehkä nykyään puhutaan mummolassa, kun minun vanhemmista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapissa käytössä myös ainakin 90-luvulta asti ollut, vielä nykyäänki on käytössä
On ollut jo 80-luvun alussa ainakin.
Stadissa ei kyllä ole koskaan puhuttu porukoista. Olen kolmannen polven stadilainen, ja ekaa kertaa kuulin sanonnan mieheltäni, joka on Kemistä kotoisin. Ihmettelin sitä kovasti, täällä se on mutsi ja faija, tai iskä ja äiti.
Alue: Aihe vapaa
Helsinkiläinen olen ja ainakin jo 15v. sitten teiniaikoina käytin perheestäni nimitystä porukat, samoin kaverit ja niin teemme edelleen näin kolmekymppisinä. Samoin Oulusta kotoisin oleva mieheni myös.