Milloin omia vanhempia on alettu kutsua porukoiksi?
Eivätkö ne omat vanhemmat ole enää isiä ja äitejä tai vaikka mutseja ja faijoja, vaan porukoita. Aivan kuin kyse olisi vieraista joistain epämääräisistä porukoista. Onko se jotenkin noloa sanoa äiti ja isä vai ovatko ihmiset oikeasti niin vieraantuneita omista vanhemmistaan, että he ovat vain porukoita?
Kommentit (94)
Possella tarkoitetaan ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ilmaisu on vain tietyllä murrealueella käytössä. Vai puhutaanko kaikkialla Suomessa porukoista? Oli miten oli, ilmaisu on aina ollut minusta ällöttävä. Eikä se tietääkseni rajaudu vain vanhempiin/perheeseen.
Ainakin pohjoispohjanmaalla tarkoittaa perhettä/vanhempia, ei kaveriporukoita, ja ihan neutraalilta itsestä kuulostaa. Mutsi, faija broidi, systeri sanoista tulee melkoiset ällötykset kyllä.
Mä vietin lapsuuden kesäni Etelä-Karjalassa ja siellä puhuttiin yleisesti porukoista.
Itse olen stadista ja faija, mutsi, skidit oli normaaleja sanoja: Kotona puhuttiin kakaroistakin, enkä heti tajunnut että Etelä-karjalassa nämä sanat olivat voimakkaasti negatiivisia siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jo 70-luvulla näin.
Joo, muistan teininä -70 luvulla kun joku kertoi porukoidensa lähtevän jonnekin viikonloppuna, mikä tarkoitti että aikoo mahdollisesti kutsua kavereita tai pitää pienet bileetkin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jo 70-luvulla näin.
Ja erittäin yleinen silloin. Ainakin itse ja kaveripiirini kutsuimme vanhempia pääasiassa porukoiksi. Menin kouluun syksyllä 1969, eli olin koko 70-luvun kouluiässä. Uskoisin, että tuota alettiin käyttämään nimenomaan juuri 70-luvulla, ehkä jo 60-luvun lopulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Oot böndeltä tai muuten skutsista. Stadissa käydään himassa tsiigaamassa mutsia ja faijaa.
Stadilaisilta siis puuttuu ainakin yksi hyvä sana. Köyhä murre.
Vierailija kirjoitti:
Mä vietin lapsuuden kesäni Etelä-Karjalassa ja siellä puhuttiin yleisesti porukoista.
Itse olen stadista ja faija, mutsi, skidit oli normaaleja sanoja: Kotona puhuttiin kakaroistakin, enkä heti tajunnut että Etelä-karjalassa nämä sanat olivat voimakkaasti negatiivisia siihen aikaan.
Näin siis 70-80- luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Sama homma Varsinais-Suomessa.
Kuten myös Pohjois-Karjalassa.
Ja Etelä-Pohjanmaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Oot böndeltä tai muuten skutsista. Stadissa käydään himassa tsiigaamassa mutsia ja faijaa.
Mun paljasjalkaisella stadilaismiehellä ainakin on porukat. Ja yksikössä toki sitten mutsi ja faija.
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Pirkanmaalla käytössä myös. Porukat on vanhemmat. Olen syntynyt 80 luvulla
Minä vanhempana sanon lasteni perheitä porukoiksi, kun kerron esim, siskolleni.
Käytän sanaa minäkin. Mielestäni siihen voi sisällyttää myös kotona asuvat pikkusisarukset. Jos porukat tulee meille lomalla, sieltä voi tulla äiti, isä, kaksi pikkuveljeä ja vastikään kotoa muuttanut sisko, joka on viikonloppuisin ja lomilla vielä usein lapsuudenkodissaan. Lapsuudenperhe on vähän kömpelö sana puheessa. Oma perhe koostuu miehestä ja lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Oot böndeltä tai muuten skutsista. Stadissa käydään himassa tsiigaamassa mutsia ja faijaa.
Ei kyllä käytetty Helsingissä 80-luvulla ja käytetäänkö vieläkään? Kuulin joltain maalaiselta tämän aikoinaan ja omat nuoret ja näiden kaverit eivät käytä nykyäänkään.
Mutta voihan stadissakin kasvaa maalaispiireissä junantuomien keskellä. Siihenhän tämän täytyy perustua.
Veli ja sen sisko ja sen isän äiti ja äiti ja sitten mummokin on kylässä.
Kerpele.
Porukat on kotona.
Sinkkumies
Lapissa käytössä myös ainakin 90-luvulta asti ollut, vielä nykyäänki on käytössä
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen syntynyt 1967, ja minulle tuo on tuttu sanonta ollut aina. Oiskohan pikemminkin murresanonta? Olen Varsinaissuomesta.
Ei murresana, vaan nuorison käyttämä ihan ympäri maata, kuten jo tässä ketjussakin on käynyt ilmi. Itse vaikutin Hämeessä ja Pirkanmaalla (lapsuudessani vielä osa Hämeen lääniä) ja valtaosa nuorisosta käytti tuota sanontaa vanhemmistaan 70-luvulla. Näin myös serkut muualla Suomessa. Täällähän on jo ainakin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kerrottu käytetyn kyseistä nimitystä jo vuosikymmeniä sitten, eli ei mitenkään alueellinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan 80-luvulla puhunut kavereille perheestäni "porukoina". Ihan yleinen ilmaus tuntui Helsingissä olevan jo silloin.
Oot böndeltä tai muuten skutsista. Stadissa käydään himassa tsiigaamassa mutsia ja faijaa.
Ei kyllä käytetty Helsingissä 80-luvulla ja käytetäänkö vieläkään? Kuulin joltain maalaiselta tämän aikoinaan ja omat nuoret ja näiden kaverit eivät käytä nykyäänkään.
Mutta voihan stadissakin kasvaa maalaispiireissä junantuomien keskellä. Siihenhän tämän täytyy perustua.
Et oo vissiin paljoa oman lähiösi ulkopuolella liikkunut? Jos olisit, niin tietäisit, että käytännössä jokaisella asuinalueella on ja varsinkin oli oma slanginsa ja tapansa puhua. Usein jopa samat sanat tarkoittivat eri asiaa ja toisaalta samasta asiasta käytetään montaa eri sanaa, mietipä vaikka sanaa "kengät".. ;-)
Ei vieraista epämääräisistä porukoista vaan the porukoista, mun porukasta.
Porukoilla voi viitata myös sujuvasti koko lapsuudenperheeseen, jos osa sisaruksista asuu vielä kotona. Perhe sen sijaan saattaa olla jo se itsemuodostettu jolloin "perheen" luona eikäydä, sitäollaan.
t. porukoilla käyvä nuori aikuinen