Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella opettajan työ on rankempaa kuin sairaanhoitajan työ?
20.05.2016 |
Kun opettajat aina puhuvat työnsä rankkuudesta ja perustelevat ammattinsa hyviä etuja sillä. Kuitenkin myös sairaanhoitaja on vastuussa ihmishengestä, joutuu työpäivänsä ainaka hankaliin vuorovaikutustilanteisiin, työ on kiireistä fyysisesti raskasta. Usein kolmivuorotyötä. Opettajalla taas on vapaa työaika, huomattavasti enemmän lomaa ja parempi palkka.
Onko kyse vain siitä, että toinen ammatti on perinteisesti keskiluokkainen ja toinen duunariammatti?
Kommentit (176)
Itse olin lyhyen aikaa lukiossa sijaisena. Kakarat juoksi koko ajan valittamassa opolle, mm. annoin parempia numeroita kun vain menee ja sanoo. Opo juoksi rehtorin luo ja minä jouduin rehtorin kansliaan.
Tuollaista se on eli henkisesti kuormittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalempien asiakkaiden, eli teinien takia.
Unohdatteko opettajat, että jos teillä on vanhemmat riesana, niin hoitajilla on omaiset. Ja se suhde voi kestää jopa 10 vuotta! Varsinkin silloin kun potilas on kriittisessä tilassa, seurataan sinun jokaista ilmettä ja elettä. Katsot vahingossa väärään suuntaan niin se on valituksen paikka. Omaiset ovat todella herkillä ja usein osastolla vallitsee kauhun tasapaino kun yritetään pitää kaikki tyytyväisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Härjatakseni oikein yli. Teet tuntisuunnitelman ja vedät 10v. Kokeilepa saada vakituinen työ ja pitää potilaat ok sillä. Terveydenhuollossa ei vaihdu ideologiat, vaihtuu hoito. Ja se osattava. Koulussa vastaa rehtori mokat, terveydenhuollossa ihan itse. Arvostan kumpaakin, mutta on se nyt älytöntä, että meillä valtava ammattiryhmä, jolle kallis kouluta valtion piikkiin, lomailee kesällä 2 kk, syysloma, jouluna vko, hiihtoloma.. Palkallisesti. Ei ole oikein. Ei vain yksinkertaisesti ole. T. Kasvatustiede sivuainetentteinä kiitettävä, päivän panostus. Aineopet on ylikoulutettuja suhteessa mitä antavat takaisin, ja millä rahalla maksettuna.
Joo just. Päivän panostuksella et voi tenttiä mitään 25op kokonaisuutta yhden päivän aikana. Se on siis käytännössäkin mahdotonta, kun tentit on eri päivinä. Yleensä nämä perusopinnot yliopistoissakin ovat toki varsin helppoja johdantokursseja, jotka menee aika helpolla. Siirryttäessä aineopintoihin ja syventäviin opintoihin voit kokeilla tuota päivän panostusta...mutta hei gradunkin voi tehdä viikossa jos on oikein nero. Useimmilla graduun menee kuitenkin parisen vuotta. Mutta opettajilla pitää olla pikkaisen enemmän opintoja ja vähän useammasta aineesta kuin yhdestä. Yksittäinen 25op jostain aineesta on vähän eri asia kuin yli 370op. Käsittääkseni kasvatustiede ei edes pätevöitä sellaisenaan opettamiseen, vaan opettajan pätevyyteen kuuluu pedagogiset opinnot.
Lääkärit on vastuussa aina ,hoitsut voi haistattaa Peet vuoron loppuessa ja seuraavana päivänä on uudet potilaat. opella vastuu ja työ aina mukana, ja joskus monta vuotta samat oppilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opetan, ei suomalaisia, aikuisia. Mun työ on opettajan/sosiaalityöntekijän/sairaanhoitajan ja myös psykologin työtä samalla. Usein suurin osa on sairaita, tarvii jotain muuta apua/neuvoa. On raskauspahoinvointia, jonkun aikuisen oppilaan omainen muuttaa tai on muuten sairas. Itse muuttaa, lippu on hukkunut ja rahat on loppu, on kuukautiset, verta tulee nenästä yms. Kuuntelen kaikki murheet puhelimessa ja livenä. Tämän lisäksi yritän opettaa. Lomaa mulla on vain 1 kk vuodessa.
Tosiaan sairaanhoitajan työssä usein asiakkaat vaihtuvat, opettajalla on samat pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse opetan, ei suomalaisia, aikuisia. Mun työ on opettajan/sosiaalityöntekijän/sairaanhoitajan ja myös psykologin työtä samalla. Usein suurin osa on sairaita, tarvii jotain muuta apua/neuvoa. On raskauspahoinvointia, jonkun aikuisen oppilaan omainen muuttaa tai on muuten sairas. Itse muuttaa, lippu on hukkunut ja rahat on loppu, on kuukautiset, verta tulee nenästä yms. Kuuntelen kaikki murheet puhelimessa ja livenä. Tämän lisäksi yritän opettaa. Lomaa mulla on vain 1 kk vuodessa.
Tosiaan sairaanhoitajan työssä usein asiakkaat vaihtuvat, opettajalla on samat pitkään.
Käy ihan kateeksi tuo sun työ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan työssä olet jatkuvan arvostelun alainen. Persoonasi on suurennuslasin alla. Yhteiskunta odottaa että koulu hoitaa sen, mitä kodit jättävät hoitamatta. Opettajan pitää pystyä ratkaisemaan kaikki haasteet. Luokalla on monia pahoinvoivia lapsia mitä hankalimmista taustoista. Yrität selvittää lasten ja perheiden välejä. Oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja kurittomuutta. Paljon ongelmia, joihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Vaitiolovelvollisuus sitoo ja hankaloittaa asioiden selvittelyä. Pitää jaksaa painia ikuisuusongelmien kanssa. Työtä on tehtävä sydämellään, muuten koko työn mielekkyys katoaa. Et voi vain opettaa. Aikaa menee ihan liikaa kasvatukseen. Kannat vastuuta lapsista ja heidän tulevaisuudestaan.
Hoitajia arvostan suuresti. Heidän työn rankkuustekijät on osittain samat, osittain toiset.
Olen sairaanhoitaja ja kohta valmistun myös opettajaksi. Ihan samalla keskiverto älykkyydellä, millä aikoinaan hoitsuksi valmistuin, olen suoriutunut yliopisto-opinnoista. Mutta onhan se vaan tosi asia, että yliopisto on ihan eri laitos kuin AMK. Opiskelu on vaativampaa ja hyvä niin. Minusta sairaanhoitajien koulutus on heppoista siihen nähden. Tieto annetaan valmiiksi pureskeltuna ja se on ohut katsaus hyvin laajalta alalta. Mihinkään ei syvennytä. Oppilaitosten opintosuunnitelmat eivät mielestäni vastaa työelämän vaatimuksia. Toisaalta itse työ vasta opettaa, koulutuksessa saadaan vasta peruseväät työhön. Vasta valmistunut sh ei pysty hahmottamaan koko potilaan hoitoa kaikkine näkökulmineen mitenkään vielä alussa. Sairaanhoitajan työ on vaativaa, mikäli sen haluaa tehdä hyvin. AMK:iin pääsee myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät todellakaan pysty yliopiston vaatimaan tieteellisen ajatteluun. Vaikka miten puhutaan siitä, että hoitotyön tulee olla näyttöön perustuvaa niin väitän ettei suurin osa sairaanhoitajista lue kovin montaa alansa artikkelia uransa aikana. Sairaanhoitajan työ on kuitenkin käytännön hommaa, jota tehdään organisaation toimintaohjeiden mukaan tarkasti. Kunhan seuraa kaikkia tuhansia sääntöjä mitä johdolta sanellaan niin ei tarvitse ajatella kriittisesti sen kummemmin. Toki on hoksottimet oltava päässä, mutta ei kaikki hoitsut terävimmästä päästä ole. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajaopintoihin pääsee varmasti helpommin jo ihan senkin takia, että ammattikorkeakouluja on enemmän. Koulutus on sairaanhoitajilla lyhyempi kuin opettajilla. Alasteen opettajan koulutus on jo noin 6 vuotta.
Työt on molemmilla aika tavalla samanlaisia nykypäivänä. Yritetään huolehtia ja hoivata, mutta lisäksi opettaja yrittää opettaa jotain asioita kaiken hoivaamisen lisäksi.
Opettaja tekee myös työtä aika itsenäisesti ja yksinään. Sairaanhoitajat toimivat tiimissä enemmän ainakin. Opettaja on luokassa yksinään noin 20-30 oppillaan kanssa. Rehtori koulussa on, mutta hän ei ehdi ottamaan osaa yksittäisen oppilaiden ongelmiin. Luokkiakin on aika monta eli senkään takia rehtori ei ehdi joka paikkaan. Sairaalassa on rehtoria ehkä vastaamassa lääkäri (tai ei se nyt ihan sama ole). Luultvasti ainakin sairaaloiden osastoilla toimii useita sairaanhoitajia, jotka hoitavat osittain samoja asiakkaita. Näin ehkä pystytään jakamaan vastuuta ja asioita. Koulussa jokaisella opettajalla on omat opetettavat/kasvatettavat monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveria yritti känninen ala-asteen opettaja iskeä baarissa. Ei auttanut mikään järkipuhe kun eukko puski päälle ja puhui rivoja. Kummankaa on totuuteen pohjautuvaa eikä mitään fantasiaa vaikka monet feministit yrittävät toisin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeillut olen molempia. Moni muukin, uskoisin. Mitä useamman vuoden oli opettajana sen vähemmän tarvitsi tehdä yhtäön mitään suunnittelua koulupäivän jälkeen. Eikä niitä kokeitakaan joka illalle ollut korjattavaksi. Itse menin päiväunille töistä tultua ja jos jotain suunniteltavaa oli, suunnittelin kaikessa rauhassa kahvikupin äärellä kotioloissa. Ei paha.
Mutta onhan tämä monelle myös valintakysymys. Kyllä sairaanhoitajan työ on onneksi paljon vauhdikkaampaa ja vaihtelevampaa vaikka palkka onkin surkea. Tästä hommasta kuitenkin mielummin sitten eläkkeelle..joskus 68 vuotiaana vissiin. Eikös se ole ollut hallituksen tavoite. No, rollaattorilla luultavasti viimeiset vuodet😁
Olen haikaillut, että joku päivä tv:ssä voitaisiin esittäisi ihan jonkun muun kuin ensihoidon alaa kuvaavan sarjan.Ensihoitopuoli tai akuutti on kuitenkin niin pieni osa hoitoalaa, suurin osa hoitajista tekee luultavammin töitä ihan pitkäaikaisesti sairaiden ihmisten parissa. Monisairaat muistisairaat ja moninaiset mielenterveysasiakkaat sekä erityyppiset työikäiset sekakäyttäjät aika yleistä asiakaskuntaa kuitenkin
. Ja kyllähän ne monet hoitajatkin pyörittelevät työasioita kotonaan ja pahimmillaan joutuvat sellaiseen stressikierteeseen, että soittelevat vielä puolen yön aikaan yökölle, että voitko tarkistaa muistinko antaa ja kirjata N-lääkkeen, muistinko raportoida sen ja sen kaatumisen, lyömisen yms. kun oli se iltapalan jako siinä samalla, sitten yksi omainen otti yhteyttä valitusasiassa ja en kai vaan ole unohtanut tätä yhtä potilasta vessanpöntölle ja mitäköhän tälle muutamaan kertaan pyörtyneelle potilaalle kuuluu, kun ei sitä lääkäriä ja lanssia nyt vaan saa liian herkästi olla soittelemassa. ..
Ei pärjää hoitoalallakaan kaikki kovin pitkään. Alan vaihtajia vars nuorissa on paljon. Vanhemmissa taas päin vastoin, tullaan kaupan ja vakuutuksen aloilta hoitsuiksi. Itseäni mättää vain heikko palkka
Olen AMK-opettajana päässyt näkemään hiukan, millaisia vaatimuksia sairaanhoitajilla on.
Näin omiin silmiini vaikuttaa siltä, että sairaanhoitajan työssä vaaditaan enemmän pikkutarkkuutta ja kurinalaisuutta kuin opettajan työssä. Jos minä opettajana sanon väärän sivunumeron tai vastauksen tehtävään, siitä yleensä selvitään. Jos hoitaja mokaa työtehtävän, sillä voi pahimmillaan olla hengenvaaralliset seuraukset.
Toki tarvittavat vaatimukset riippuvat paljon myös siitä, mitä työtehtäviä päätyy tekemään. Ensiavussa varmasti korostuvat eri asiat kuin pitkäaikaissairaiden hoidossa.
Opettamisessa tärkeintä on (oman kokemukseni mukaan) oikeanlaisen asenteen löytäminen. Pitää olla yhtä itsevarma ja reipas kuin sähkönmyyjä ostarilla mutta samaan aikaan myös riittävän empaattinen ja tarkkanäköinen, jotta opiskelijat kokevat opetuksen inhimilliseksi ja itselleen sopivaksi. Näistä kyvyistä on varmasti paljon hyötyä myös sairaanhoitajan työssä, mutta potilaat tuskin jaksavat ja ehtivät analysoida hoitajan persoonaa samalla tavalla kuin opiskelijat analysoivat opettajaansa.
Veikkaisin myös, että hoitajan työssä on tärkeää kuunnella herkällä korvalla, mitä potilas ja työkaverit sanovat, jotta mikään oleellinen tieto ei jää saamatta. Opettajan työssä puolestaan on totuttava suodattamaan todella monia juttuja pois, mikäli haluaa tehdä työnsä riittävän hyvin ilman liiallista stressiä. Opiskelijat saattavat puhua välillä asiattomia ja/tai tehdä opettajasta syntipukin sille, miksi heidän opintonsa eivät etene. Johtoportaasta tulee puolestaan jatkuvaa viestiä siitä, kuinka vähenevien resurssien keskellä pitää yhä huolehtia yksilökeskeisyydestä, monipuolisesta arvioinnista, oman ammattitaidon kehittämisestä yms. Mikäli sisäistää kaikki ulkoa päin tulevat vaatimukset ja kommentit liian tunnollisesti, ei todennäköisesti kestä opettajan työssä kovin kauaa.
En toki epäile, etteikö hoitajan työssä ole samoja ongelmia, mutta toivon mukaan yksittäisen hoitajan ei tarvitse kestää aivan samanlaista analysointia ja "kehitä itseäsi" -huutelua, mitä yksittäinen opettaja saattaa joutua kestämään.
Nojaa, etätyötä saa tehdä kyllä. Kellokortittomuus on kuitenkin kaukana näistä hommista. Koululla vietetty aika on erittäin aikataulutettua. Välissä saattaa olla vapaatunteja, mutta päivä on valvontojen, palaverien yms. takia niin sirpaleinen, että mikään keskittymistä vaativa ei useinkaan onnistu koulupäivän aikana. Ja sitä tukee vielä jo mainittu rauhallisten työtilojen puute. Teen usein suunnittelutyön joko viikonloppuisin tai iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta ehkä se on vaan omaa kyvyttömyyttäni, etten pysty suunnittelemaan pienissä pätkissä hälinän keskellä.