Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella opettajan työ on rankempaa kuin sairaanhoitajan työ?
20.05.2016 |
Kun opettajat aina puhuvat työnsä rankkuudesta ja perustelevat ammattinsa hyviä etuja sillä. Kuitenkin myös sairaanhoitaja on vastuussa ihmishengestä, joutuu työpäivänsä ainaka hankaliin vuorovaikutustilanteisiin, työ on kiireistä fyysisesti raskasta. Usein kolmivuorotyötä. Opettajalla taas on vapaa työaika, huomattavasti enemmän lomaa ja parempi palkka.
Onko kyse vain siitä, että toinen ammatti on perinteisesti keskiluokkainen ja toinen duunariammatti?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kaikkia ihmisiä pitää arvostaa, mutta tarkoitin sitä, että omasta mielestäni sairaanhoitajat noin yleensä tekevät enemmän ja vaativampaa työtä pienemmällä palkalla kuin opettajat. Toisaalta kummankin homman voi tehdä hyvin tai huonosti, joten arvostus riippuu tietenkin myös siitä millä tasolla kukin työstään suoriutuu. Kummassakin työssä on tärkeätä olla ystävällinen ja tukea potilaita/opiskelijoita henkisesti, eli ihmistyötähän ne molemmat on. Suurimmat ongelmat ovat mielestäni juuri tällä osaamisen alueella, ja epäonnistuminen tässä on ehkä suurempi ongelma opettajalle kuin hoitajalle. Ja ne epäonnistumiset ovat aika tavallisia.
No, itse olen tehnyt opetustöitä n. 2400e/kk kun taas sh-kaveri saa vuorolisineen jotain 3000 ja palkalliset lomat, kun opetusalalla ei määräaikaisissa hommissa niitä useinkaan ole . Lisäksi sairaanhoitajana tietyissä paikoissa pystyy tekemään pitkiä vuoroja, jolloin on useampi vapaapäivä viikossa. Opetusalalla tosin ensimmäiset 2-3 vuotta ovat raskaimpia kun joutuu tekemään kaikki suunnitelmat alusta asti ja opettelemaan muutenkin työhön kuuluvat järjestelmät ja systeemit, mutta väitän, että pitkään opettajana toimineen työ on helpompaa kuin sairaanhoitajan, jolla se fyysinen kuorma ei helpota iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä kuinka jotkut ajattelevat sairaanhoidon ja sairaanhoitajien olevan samanlaista/samanlaisia kuin 50-luvulla, jossa sh oli todellakin "vain" lääkärin "apulainen". Nykyajan sairaanhoitaja on kaikkea muuta. Hän oman alansa asiantuntija, jolla on jumalaton vastuu!
Tervetuloa päivystykseen katsomaan minkälaista tämä "lääkärin pikku apulaisena olo on". Yksi on seurannassa akuutin hengitysvajuksen takia. Hoitajat sen toteuttavat, lääkäri on vain kävässyt paikalla. Toinen huutaa apua päästäkseen vessaan. Kolmannen vointi romahti ja meni elottomaksi. Liian vähän työntekijöitä. Lääkäriä ei näy, hoitajat aloittaa tietenkin elvytyksen ja tekevät kaiken (jopa ottavat lääkkeet valmiiksi), mutta ennen niitä ei toki anneta ennen kuin lääkäri tulee (vihdoin paikalle) ja näyttää vihreää valoa. Sillä välin akuutti hengitysvajaus pahenee ja mietitään onko meillä kohta käsissä toinen eloton. Ja niin, vessa apua tarvitseva tarvii nyt puhtaat vaatteet ja pesut.
Ihmiset vaatii hoitoa ja hermostuvat kun odotus aika venyy. Kenelle siitä valitetaan.. Aivan sairaanhoitajille. Ei ymmärretä, että labroissa kestää, lausunnoissa kestää, lääkärillä kestää jne.
Ollaan aggressiivisia, haukutaan lehdissä ja keskustelupalstoilla.
Ja se vastuu sitten.. Noh, hoidon kiireellisyys arvio on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkehoidon toteutus on sairaanhoitajien vastuulla. Perushoito on sairaanhoitajien vastuulla. Potilaiden turvallisuus on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon jatkuvuus on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkärille informointi on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon toteutus ja arviointi on sairaanhoitajien vastuulla. Ja tämä lista jatkuu vaan. Kukaan ei vaan jaksa lukea jos tähän kaikki jutut laittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.
Kokemuksesi perustuvat ilmeisesti johonkin muistisairausosastoon missä ihmiset ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sellaisiakin sattuu joskus ja niissä työntekijöiden vaihtuvuus on pieni. Tosin saman osaston asukkaat usein heittäytyvät käsittämättömän villeiksi ja aggressiivisiksi sairauden edetessä ja silloin työntekijät alkavat vaihtua.
Totta, en varmaankaan ole tavannut niitä vaikeimpia tapauksia ja noissa parissa paikassa tunnelma on ollut suht rauhallinen ja paikatkin suht viihtyisiä. Enkä siis väittänyt, että se työ todellakaan olisi helppoa varsinkaan, jos muistisairaalla on fyysiset voimat tallella ja aggressiot päällä. Yritin vain selittää sitä opettajan työn erilaisuutta siinä ryhmänvetovastuussa vs. potilas kerrallaan (vaikkakin on vastuussa kahdestakymmenestä ja kaikki pitäisi ehtiä hoitaa moneen kertaan vuoron aikana ja kaikki odottaisivat sitä hoitoa koko ajan).
Muistisairas voi olla aika rasittava vaikka jalat eivät edes kantaisi. Ei se varsinaisesti herkkua hoitaa ihmistä, joka valittaa joka asiasta ja jankkaa samat jutut uudestaan ja uudestaan, varsinkin kun nämä jutut eivät ole mitään ystävällistä höpinää vaan syytöksiä ja yleistä ilkeyttä. Kuitenkin tällaisetkin potilaat pitää ruokkia, pestä, jututtaa, käyttää vessassa tai vaihtaa vaipat, pitää yhteyttä omaisiin, joille tietenkin valittaa ja valehtelee yhtä paljon kuin kaikille muillekin.
Mutta joo, ei kaikista ole muistisairaiden hoitajiksi.
Ei varmasti. Mutta kyllä opetustyössäkin tapaa kuvailemiasia henkilöitä (vaikkei sitä muistisairautta olekaan niin jankataan jotain "päästäänkö jo kotiin?" -kysymystä minuutin välein). Toki ilman vaipanvaihtoa yms. fyysisesti raskasta huoltoa, mutta sitten taas on se vastuu saada se tappouhkauksia tai solvauksia jakeleva tyyppi (joka voi nykyään myös salakuvata työtäsi jonnekin nettiin naureskeltavaksi) myös oppimaan asiat ja pääsemään elämässään eteenpäin. Eikä tarkoitus ole edelleenkään kilpailla haastavuudesta, vaan tuoda näitä näkökulmia siihen, mikä voi jollekin tehdä esim. opetustyöstä myös rankkaa.
Pahinta sairaanhoitajan työssä on kylläkin se, että ensin teet rankan vuoron ja sitten huomaat, että ai prkl, kirjaamiseen menisi vielä ainakin tunti. Siis mikä järki siinäkin on, että jokainen potilaan pesu, vessakäynti ja mielialan heilahdus pitää kirjata ylös? Sen vielä tajuan, että vitaalitoimintojen mittaukset pitää kirjata, mutta ulosteiden määrän ja laadun seuranta taikka potilaan selviytymisen arviointi vaativat joskus erittäin pitkää pinnaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Et tunne sairaanhoitajan työtä ollenkaan :( , kurjia tällaiset toisten ammattia väheksyvät kommentit. Mikä itse olet koulutukseltasi? Sanon sinulle sitten, miten pärjäisin siinä ihan maalaisjärjellä.
Öö, sanoinko, että omassa työssäni ei pärjäisi maalaisjärjellä? Ja sanoinko, että ammattia en arvostaisi? Totta kai arvostan ammatteja, mutta tuollaista oman koulutuksensa ylikorostamista en ymmärää. Itsellä maisterikoulutus ja toki parempi palkka kuin opettajalla tai sairaanhoitajalla, mutta toki myös omassa työssäni ihan hyvin pärjää ihan normi maalaisjärjellä. Enemmän kiinni on siitä, miten jaksaa opetella/selvittää ja miten ylipäätään kestää stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja suunnittelee itse työnsä sisällön. Työt eivät jää työpaikalle. Sairaanhoitaja tekee, mitä käsketään, ja työ pysyy työpaikalla. Molemmilla taitaa olla aika sama palkka.
Tuosta olen eri mieltä, että sairaanhoitajan työt jää työpaikalle. Olen sh:na psykiatrian polilla ja tapaan työssäni itsemurhavaarassa olevia ja muuten psyykkisesti huonokuntoisia. Luuletko, että eivät jää koskaan mieleen käynnin jälkeen? Minä arvioin sen, pärjääkö potilas esim avohoidossa vai täytyykö haalia lääkäri arvioimaan. Lääkäri joka ei kenties koskaan edes tavannut potilasta ja jonka suomen kielikin voi olla sitä ja tätä.
Samoin tk:n vuodeosastolla ja vanhainkodeissa se vastaava sairaanhoitaja tekee päätöksen otetaanko lääkäriin yhteys. Maaseudulla se päivystävä lääkäri saattaa olla kymmenien kilometrien päässä, joten kyllä sillä sh:lla pitää olla osaamista siihen arviointiin.
En tarkoittanut mitään vertauskuvallista sillä, että työt eivät jää työpaikalle. Tarkoitin sitä, että opettaja tekee töitä useimmiten myös kotona: suunnittelee, arvioi, pitää yhteyttä huoltajii etc. Sen lisäksi sitten työasiat saattavat muuten pyöriä mielessä. Teetkö sinä töitä kotona? Suunnittelet potilaiden hoitoa, kirjoitat raportteja tai mitä työhösi kuuluukaan? Opettajat tekevät töitä kotona, koska kouluilla harvoin on työtiloja tällaista työtä varten. Uusilla kouluilla saattaa olla. Monilla koulupäivän rakenne on kuitenkin sellainen, että osa työstä on aikataulullisista syistä helpompi tehdä kotona.
No eihän se opettajan opetuspäivä ole kahdeksaa tuntia, eikö siihen olekin ajateltu sitä suunnittelua yms vaikka kotona tehtäväksi? Luulen vielä, että opettaja saa kotona tehtävästä työstä työhuonevähennyksen, eikö vain? ;)
Vertaan omaa työaikaani klo 8-16 opettajaystäväni työpäivään. Tämän ystäväni opetuspäivä alkaa harvoin klo 8, yhtenä päivänä viikossa opettajakokous alkaa klo 8.15, iltapäivällä koulupäivä loppuu klo 13, klo 14, harvoin koulua on klo 15 asti. Opettajaystäväni hakee lapsensa pois päivähoidosta joka päivä 1-2 tuntia ennen meidän lapsia, joten ainakin tämän opettajan työpäivä vaikuttaa omaani lyhyemmältä.
En tee töitä kotona, muuten kuin saatan kantaa huolta potilaasta; tekikö ko henkilö itsenmurhan vai ei. Teinkö oikean arvion? Tällä tavalla työ tulee mukaani kotiin, mutta siitä en tietysti saa palkkaa.
Mutta en vaihtaisi sh:n työtä opettajan työhön. Koululuokan opettaminen vaatii 100 % läsnäolon koko ajan; aikuisten kanssa työskentely on kuitenkin erilaista.
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kuinka jotkut ajattelevat sairaanhoidon ja sairaanhoitajien olevan samanlaista/samanlaisia kuin 50-luvulla, jossa sh oli todellakin "vain" lääkärin "apulainen". Nykyajan sairaanhoitaja on kaikkea muuta. Hän oman alansa asiantuntija, jolla on jumalaton vastuu!
Tervetuloa päivystykseen katsomaan minkälaista tämä "lääkärin pikku apulaisena olo on". Yksi on seurannassa akuutin hengitysvajuksen takia. Hoitajat sen toteuttavat, lääkäri on vain kävässyt paikalla. Toinen huutaa apua päästäkseen vessaan. Kolmannen vointi romahti ja meni elottomaksi. Liian vähän työntekijöitä. Lääkäriä ei näy, hoitajat aloittaa tietenkin elvytyksen ja tekevät kaiken (jopa ottavat lääkkeet valmiiksi), mutta ennen niitä ei toki anneta ennen kuin lääkäri tulee (vihdoin paikalle) ja näyttää vihreää valoa. Sillä välin akuutti hengitysvajaus pahenee ja mietitään onko meillä kohta käsissä toinen eloton. Ja niin, vessa apua tarvitseva tarvii nyt puhtaat vaatteet ja pesut.
Ihmiset vaatii hoitoa ja hermostuvat kun odotus aika venyy. Kenelle siitä valitetaan.. Aivan sairaanhoitajille. Ei ymmärretä, että labroissa kestää, lausunnoissa kestää, lääkärillä kestää jne.
Ollaan aggressiivisia, haukutaan lehdissä ja keskustelupalstoilla.
Ja se vastuu sitten.. Noh, hoidon kiireellisyys arvio on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkehoidon toteutus on sairaanhoitajien vastuulla. Perushoito on sairaanhoitajien vastuulla. Potilaiden turvallisuus on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon jatkuvuus on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkärille informointi on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon toteutus ja arviointi on sairaanhoitajien vastuulla. Ja tämä lista jatkuu vaan. Kukaan ei vaan jaksa lukea jos tähän kaikki jutut laittaa..
Mutta mikä tässä vaatii koulutusta? Fyysisesti rankkaa toki ja henkisesti myös, mutta en nyt ainakaan tästä tarinasta löydä mitään, mitä ei normi maalaisjärjellä ja parin viikon koulutuksella selvittäisi.. Ja myöskään tuo vastuu ei juurikaan paina, koska mitään radikaalia virhettä ei pysty tekemään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Sanat suustani. Se helkkarinmoinen vastuu, mikä painaa potilaista. Opetus on tärkeää! Mutta kun ihmiset terveydenhuollossa ovat lähtökohtaisesti avun tarpeessa, eivät tulleet oppimaan. Opettajille hatunnostoa, mutta iisiä se on hoitotyöhön verrattuna. Valitettavasti ajattelen näin. Kuoleman kanssa pelatessa vkottain ilman pitkiä lomia, kateus nostaa päätään. Ja syystä.
Ai opettajalla ei ole mitään vastuuta oppilaista?Eipä joo.
Ja moni sairaanhoitaja ei todellakaan ole jatkuvasti kuoleman kanssa tekemisissä. Ei edes kerran vuodessa. Vai onko tämä joku asia mitä ei suurelle yleisölle kerrota? °Että kuolema vaanii esim kouluneuvolassa, psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla..
Psykiatrisen sh:n vastaanotolla kyllä puhutaan lähes päivittäin itsemurha-ajatuksista ja im-yrityksistä. Ja välillä niitä tehdäänkin, valitettavasti.
Sairaanhoitajan ja opettajan töitä ei ensinkään pitäisi vertailla, koulutustaso ja -vaatimukset ovat aivan erilaiset ja työtehtävät koulutuksen vaatimuksen mukaisia. Vertailkaa opettajan ja lääkärin ammattia tai sairaanhoitajan ja insinöörin ammatteja keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kuinka jotkut ajattelevat sairaanhoidon ja sairaanhoitajien olevan samanlaista/samanlaisia kuin 50-luvulla, jossa sh oli todellakin "vain" lääkärin "apulainen". Nykyajan sairaanhoitaja on kaikkea muuta. Hän oman alansa asiantuntija, jolla on jumalaton vastuu!
Tervetuloa päivystykseen katsomaan minkälaista tämä "lääkärin pikku apulaisena olo on". Yksi on seurannassa akuutin hengitysvajuksen takia. Hoitajat sen toteuttavat, lääkäri on vain kävässyt paikalla. Toinen huutaa apua päästäkseen vessaan. Kolmannen vointi romahti ja meni elottomaksi. Liian vähän työntekijöitä. Lääkäriä ei näy, hoitajat aloittaa tietenkin elvytyksen ja tekevät kaiken (jopa ottavat lääkkeet valmiiksi), mutta ennen niitä ei toki anneta ennen kuin lääkäri tulee (vihdoin paikalle) ja näyttää vihreää valoa. Sillä välin akuutti hengitysvajaus pahenee ja mietitään onko meillä kohta käsissä toinen eloton. Ja niin, vessa apua tarvitseva tarvii nyt puhtaat vaatteet ja pesut.
Ihmiset vaatii hoitoa ja hermostuvat kun odotus aika venyy. Kenelle siitä valitetaan.. Aivan sairaanhoitajille. Ei ymmärretä, että labroissa kestää, lausunnoissa kestää, lääkärillä kestää jne.
Ollaan aggressiivisia, haukutaan lehdissä ja keskustelupalstoilla.
Ja se vastuu sitten.. Noh, hoidon kiireellisyys arvio on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkehoidon toteutus on sairaanhoitajien vastuulla. Perushoito on sairaanhoitajien vastuulla. Potilaiden turvallisuus on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon jatkuvuus on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkärille informointi on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon toteutus ja arviointi on sairaanhoitajien vastuulla. Ja tämä lista jatkuu vaan. Kukaan ei vaan jaksa lukea jos tähän kaikki jutut laittaa..Mutta mikä tässä vaatii koulutusta? Fyysisesti rankkaa toki ja henkisesti myös, mutta en nyt ainakaan tästä tarinasta löydä mitään, mitä ei normi maalaisjärjellä ja parin viikon koulutuksella selvittäisi.. Ja myöskään tuo vastuu ei juurikaan paina, koska mitään radikaalia virhettä ei pysty tekemään..
Oletko tosissasi? Ensinnäkin pitää tietää ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta melkoisen paljon. Toiseksi pitää osata tunnistaa kriittiset oireet, josta voinnin huononemisen voi ennustaa (ei todellakaan ole helppoa, ne kun ei yleensä isoja merkkejä ole). Pitää osata iv-neste -ja lääkehoito. Pitää tietää lääkkeistä (vaikutus, haittavaikutus, indikaatio, kontraindikaatio, normi annos jne.). Pitää osata käyttää kymmeniä laitteita (esim. cpap, ruiskupumppu, deffa, nebulisaattori), jotka tietenkin vaihtuvat jatkuvasti. Pitää osata ainakin viisi eri tietojärjestelmän käyttöä (joihin myös tulee muutoksia jatkuvasti).
Ja kun kämmäät.. Tadaa, pahimmassa tapauksessa joltakin on henki pois ja istut oikeudessa. Kyllä 3,5 vuoden koulutus on enemmän kuin tarpeen.
Ja ennen kuin saat alkaa harjoittamaan ammattia joudut tekemään iv-lääketentin, yleensä jonkun spesifin tietylle osastolle suunnitellun tentin (esim. sytostaatti tentin, akuutti lääkehoidon tentin ), Lääkelaskut ja näiden lisäksi annetaan näytöt, että hommat todellakin sujuu. Ja tämä tehdään viiden vuoden välein.
Mutta hei, mene toki kokeilemaan jos kerta osaat tuosta noin vaan. On kova suoritus jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla on yksi potilas kerrallaan, opettajalla usein kolmattakymmentä...
Ja ne kaikki on hengenvaarassa ja ope yrittää pitää hengissä? Ja opetusvirhe vaarantaa oppilaan hengen?
Mites siellä apuvälinelainaamossa, onko sielläkin potilaat hengenvaarassa? Työtä on ma-pe klo 8-16 ja toimenkuvaan kuuluu, että annetaan sellaiset kepit tai pyörätuoli tai rannetuki, mikä lääkärin kirjoittamassa lapussa lukee ja otetaan ne sitten määrätyn ajan kuluttua vastaan. Siihen sitä sitten opiskeltiin vuosikaudet, jotta päästiin vakituiseen sairaanhoitajan virkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se opettajan opetuspäivä ole kahdeksaa tuntia, eikö siihen olekin ajateltu sitä suunnittelua yms vaikka kotona tehtäväksi? Luulen vielä, että opettaja saa kotona tehtävästä työstä työhuonevähennyksen, eikö vain? ;)
Vertaan omaa työaikaani klo 8-16 opettajaystäväni työpäivään. Tämän ystäväni opetuspäivä alkaa harvoin klo 8, yhtenä päivänä viikossa opettajakokous alkaa klo 8.15, iltapäivällä koulupäivä loppuu klo 13, klo 14, harvoin koulua on klo 15 asti. Opettajaystäväni hakee lapsensa pois päivähoidosta joka päivä 1-2 tuntia ennen meidän lapsia, joten ainakin tämän opettajan työpäivä vaikuttaa omaani lyhyemmältä.
En tee töitä kotona, muuten kuin saatan kantaa huolta potilaasta; tekikö ko henkilö itsenmurhan vai ei. Teinkö oikean arvion? Tällä tavalla työ tulee mukaani kotiin, mutta siitä en tietysti saa palkkaa.
Mutta en vaihtaisi sh:n työtä opettajan työhön. Koululuokan opettaminen vaatii 100 % läsnäolon koko ajan; aikuisten kanssa työskentely on kuitenkin erilaista.[/quote]
En ole hakenut työhuonevähennystä. Ystäväsi on varmaan alakoulussa töissä. Omat tuntini alkavat 8-9 ja loppuvat 15-16. Välissä on vapaatunteja. Silloin joutuu joskus tekemään muiden sijaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta sairaanhoitajan työssä on kylläkin se, että ensin teet rankan vuoron ja sitten huomaat, että ai prkl, kirjaamiseen menisi vielä ainakin tunti. Siis mikä järki siinäkin on, että jokainen potilaan pesu, vessakäynti ja mielialan heilahdus pitää kirjata ylös? Sen vielä tajuan, että vitaalitoimintojen mittaukset pitää kirjata, mutta ulosteiden määrän ja laadun seuranta taikka potilaan selviytymisen arviointi vaativat joskus erittäin pitkää pinnaa.
Kyllä siinä järki on, mutta aikaa siihen ei ole tarpeeksi. Joskus potilaan aggressiivisuus voi selittyä vain sillä, ettei vatsa ole toiminut viikkoon, mutta jollei siitä ole kirjauksia, niin eihän siitä kukaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla on yksi potilas kerrallaan, opettajalla usein kolmattakymmentä...
Ja ne kaikki on hengenvaarassa ja ope yrittää pitää hengissä? Ja opetusvirhe vaarantaa oppilaan hengen?
opettajanki henki voi olla vaarassa kun siellä seassa on oppilaita jotka kuuluisi muualle kun normaaliin kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla on yksi potilas kerrallaan, opettajalla usein kolmattakymmentä...
Ja ne kaikki on hengenvaarassa ja ope yrittää pitää hengissä? Ja opetusvirhe vaarantaa oppilaan hengen?
Mites siellä apuvälinelainaamossa, onko sielläkin potilaat hengenvaarassa? Työtä on ma-pe klo 8-16 ja toimenkuvaan kuuluu, että annetaan sellaiset kepit tai pyörätuoli tai rannetuki, mikä lääkärin kirjoittamassa lapussa lukee ja otetaan ne sitten määrätyn ajan kuluttua vastaan. Siihen sitä sitten opiskeltiin vuosikaudet, jotta päästiin vakituiseen sairaanhoitajan virkaan.
No mites jossain kansanopistossa? Joutuuko sielläkin kuuntelemaan solvauksia, pitämään henkihieverissä kuria 30 ihmiselle ja itkemään itsensä uneen kun ajattelee, ettei kukaan opi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla on yksi potilas kerrallaan, opettajalla usein kolmattakymmentä...
Ja ne kaikki on hengenvaarassa ja ope yrittää pitää hengissä? Ja opetusvirhe vaarantaa oppilaan hengen?
opettajanki henki voi olla vaarassa kun siellä seassa on oppilaita jotka kuuluisi muualle kun normaaliin kouluun.
Ja sairaanhoitaja on perjantai-iltana päivystyksessä aivan turvassa?
Naapurissani asuu kaksi ala-asteen opettajaa ja olen oikeasti seurannut, kun itse olen kotosalla päivät,että nämä opet tulevat kotiin joka päivä klo 12.30-14!
Ei voi välttyä näkemästä, kun olen usein pihalla ja näen autot.
Eli normityöaikaan verrattuna 2-3 h valmisteluaikaa/päivä. On mielestäni kyllä paljon.
Työ on varmasti omalla tavallaan rankka molemmissa ammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kuinka jotkut ajattelevat sairaanhoidon ja sairaanhoitajien olevan samanlaista/samanlaisia kuin 50-luvulla, jossa sh oli todellakin "vain" lääkärin "apulainen". Nykyajan sairaanhoitaja on kaikkea muuta. Hän oman alansa asiantuntija, jolla on jumalaton vastuu!
Tervetuloa päivystykseen katsomaan minkälaista tämä "lääkärin pikku apulaisena olo on". Yksi on seurannassa akuutin hengitysvajuksen takia. Hoitajat sen toteuttavat, lääkäri on vain kävässyt paikalla. Toinen huutaa apua päästäkseen vessaan. Kolmannen vointi romahti ja meni elottomaksi. Liian vähän työntekijöitä. Lääkäriä ei näy, hoitajat aloittaa tietenkin elvytyksen ja tekevät kaiken (jopa ottavat lääkkeet valmiiksi), mutta ennen niitä ei toki anneta ennen kuin lääkäri tulee (vihdoin paikalle) ja näyttää vihreää valoa. Sillä välin akuutti hengitysvajaus pahenee ja mietitään onko meillä kohta käsissä toinen eloton. Ja niin, vessa apua tarvitseva tarvii nyt puhtaat vaatteet ja pesut.
Ihmiset vaatii hoitoa ja hermostuvat kun odotus aika venyy. Kenelle siitä valitetaan.. Aivan sairaanhoitajille. Ei ymmärretä, että labroissa kestää, lausunnoissa kestää, lääkärillä kestää jne.
Ollaan aggressiivisia, haukutaan lehdissä ja keskustelupalstoilla.
Ja se vastuu sitten.. Noh, hoidon kiireellisyys arvio on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkehoidon toteutus on sairaanhoitajien vastuulla. Perushoito on sairaanhoitajien vastuulla. Potilaiden turvallisuus on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon jatkuvuus on sairaanhoitajien vastuulla. Lääkärille informointi on sairaanhoitajien vastuulla. Hoidon toteutus ja arviointi on sairaanhoitajien vastuulla. Ja tämä lista jatkuu vaan. Kukaan ei vaan jaksa lukea jos tähän kaikki jutut laittaa..Mutta mikä tässä vaatii koulutusta? Fyysisesti rankkaa toki ja henkisesti myös, mutta en nyt ainakaan tästä tarinasta löydä mitään, mitä ei normi maalaisjärjellä ja parin viikon koulutuksella selvittäisi.. Ja myöskään tuo vastuu ei juurikaan paina, koska mitään radikaalia virhettä ei pysty tekemään..
Oletko tosissasi? Ensinnäkin pitää tietää ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta melkoisen paljon. Toiseksi pitää osata tunnistaa kriittiset oireet, josta voinnin huononemisen voi ennustaa (ei todellakaan ole helppoa, ne kun ei yleensä isoja merkkejä ole). Pitää osata iv-neste -ja lääkehoito. Pitää tietää lääkkeistä (vaikutus, haittavaikutus, indikaatio, kontraindikaatio, normi annos jne.). Pitää osata käyttää kymmeniä laitteita (esim. cpap, ruiskupumppu, deffa, nebulisaattori), jotka tietenkin vaihtuvat jatkuvasti. Pitää osata ainakin viisi eri tietojärjestelmän käyttöä (joihin myös tulee muutoksia jatkuvasti).
Ja kun kämmäät.. Tadaa, pahimmassa tapauksessa joltakin on henki pois ja istut oikeudessa. Kyllä 3,5 vuoden koulutus on enemmän kuin tarpeen.
Ja ennen kuin saat alkaa harjoittamaan ammattia joudut tekemään iv-lääketentin, yleensä jonkun spesifin tietylle osastolle suunnitellun tentin (esim. sytostaatti tentin, akuutti lääkehoidon tentin ), Lääkelaskut ja näiden lisäksi annetaan näytöt, että hommat todellakin sujuu. Ja tämä tehdään viiden vuoden välein.
Mutta hei, mene toki kokeilemaan jos kerta osaat tuosta noin vaan. On kova suoritus jos näin on.
Plus kun lääkärinä on esim. kandi tai kokematon lääkäri, on sh:n merkitys huomattava. Monen takapuolen on pelastanut ammattitaitoinen sairaanhoitaja, joka käytännössä sanelee miten hommat pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Sanat suustani. Se helkkarinmoinen vastuu, mikä painaa potilaista. Opetus on tärkeää! Mutta kun ihmiset terveydenhuollossa ovat lähtökohtaisesti avun tarpeessa, eivät tulleet oppimaan. Opettajille hatunnostoa, mutta iisiä se on hoitotyöhön verrattuna. Valitettavasti ajattelen näin. Kuoleman kanssa pelatessa vkottain ilman pitkiä lomia, kateus nostaa päätään. Ja syystä.
Ai opettajalla ei ole mitään vastuuta oppilaista?Eipä joo.
Ja moni sairaanhoitaja ei todellakaan ole jatkuvasti kuoleman kanssa tekemisissä. Ei edes kerran vuodessa. Vai onko tämä joku asia mitä ei suurelle yleisölle kerrota? °Että kuolema vaanii esim kouluneuvolassa, psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla..
No voinpa todeta, että vaanii. Juuri se kuolema ( kouluterveydenhuolto & psyk sh), josta sitten vastaat ammatin menettämisen uhalla usein Valviraan. Anekdootti, mutta fakta.
Ai opettajalla ei ole mitään vastuuta oppilaista?Eipä joo.
Ja moni sairaanhoitaja ei todellakaan ole jatkuvasti kuoleman kanssa tekemisissä. Ei edes kerran vuodessa. Vai onko tämä joku asia mitä ei suurelle yleisölle kerrota? °Että kuolema vaanii esim kouluneuvolassa, psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla..