Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella opettajan työ on rankempaa kuin sairaanhoitajan työ?
20.05.2016 |
Kun opettajat aina puhuvat työnsä rankkuudesta ja perustelevat ammattinsa hyviä etuja sillä. Kuitenkin myös sairaanhoitaja on vastuussa ihmishengestä, joutuu työpäivänsä ainaka hankaliin vuorovaikutustilanteisiin, työ on kiireistä fyysisesti raskasta. Usein kolmivuorotyötä. Opettajalla taas on vapaa työaika, huomattavasti enemmän lomaa ja parempi palkka.
Onko kyse vain siitä, että toinen ammatti on perinteisesti keskiluokkainen ja toinen duunariammatti?
Kommentit (176)
41/176
|
20.05.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on siinä että opettajan työssä tarvitaan aivoja mutta sairaanhoitajan työssä riittää että tekee sen nippelihomman jonka lääkäri sanelee.
Lääkäri, johon käytännössä ollaan yhteydessä n. kerran viikossa? Olet todella pihalla todellisuudesta.
Kerran viikossa? :D taidat olla vanhuspuolella. Ja siellä taas tunnetusti häärää lähihoitajat.
Vanhuspuoli on mielestäsi ilmeisesti jotenkin vähäteltävä? Ja kyllä niissä kuule aina vähintään se 1 sairaanhoitaja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kiksejä te saatte toisten ammattien mollaamisesta?
Erityisesti en ymmärrä, mitä hienoa siinä on, että oma ammatti on rankka.
Onko hedelmällistä vertailla kenellä täällä on kirkkain kruunu?
Arvostatko jotain tiettyä ammattia sen perusteella, että se on mahdollisimman rankkaa ammatinharjoittajalleen?
Mitään muuta ammattiryhmää ei varmaan kadehdita niin paljon kuin opettajaa. Ja työn kokonaisvaltaisesta sisällöstä harva oikeasti tietää yhtään mitään.
Minä olen koulutukseltani opettaja ja olen työskennellyt monissa koulumuodoissa ja oppilaitoksissa. Raskainta työ oli yläkoulussa, jossa vastuullani oli valvontaluokka, jonka oppilailla oli paljon ongelmia.
Hauskinta on ollut työskennellä lasten harrastustoiminnan parissa, palkka tosin on siellä surkea ja usein ei kuukausipalkkaa.
En ikipäivänä kykenisi tekemään sairaanhoitajan tai lääkärin hommia, koska kammoan kaikenlaisia ihmisen eritteitä ja verta.
Jokaiselle varmasti löytyy se kaikkein sopivin ammatti. Jos työstään ei yhtään nauti ja on jatkuvasti kateellinen muille, kannattaa tehdä asialle jotain!
Jokainen varmaan hetken mietittyään ymmärtää, että toisen elämästä ja työn rankkuudesta ei tiedä yhtään mitään ellei ole kyseistä työtä koskaan tehnyt.
Mutta ymmärrän: opettajien kesälomat (hyvin monella oikeasti kesätyöttömyys - myös minulla) lähestyvät ja siitähän tässä kateusketjussa taas on kyse, eikö niin?
Opettajan työstä tekee rankkaa se, että se on jatkuvaa 100% läsnäoloa yleensä yli 20 ihmiselle, jotka vaativat jotain koko ajan (kun lähtee tauolle/välitunnille, niin usein on jollain jotain asiaa ja käytännössä se tauko supistuu siihen, että ehtii just ja just kopioida seuraavan tunnin asiat ja vessakäynnistä voi vain haaveilla) ja jos on esim. teinejä, on haistattelua ja jatkuvaa "kurinpitoa", vaikka samaan aikaan ei saa oikeastaan pitää kuria, joten pitää yrittää jotenkin säilyttää opiskelurauha luokassa, jossa on muutama tai useampi häirikkö. Iltaisin voi tulla vanhemmilta soittoja ja töistä ei pääse vapaalla samalla tavalla eroon kuin sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse ns. omalla ajalla suunnitella tunteja, korjata kokeita, vastata työpuhelimeen yms.
Sairaanhoitajat myös tekevät työtä käsittääkseni yhdessä tai lääkärin kanssa, jolloin työtaakkaa ja vastuuta jaetaan. Yhteen ihmiseen keskitytään kerrallaan (eikä sekään usein kestä montaa tuntia kerrallaan), jolloin se ei vie niin paljon energiaa kuin ison porukan edessäolo. Sairaanhoitajien työ on fyysisesti raskaampaa, mutta riippuu varmaan paikasta sen suhteen, onko se henkisesti yhtä raskasta kuin opettajan työ (toki myös opetuspaikasta riippuu opetustyön raskaus). Veikkaisin, että sairaanhoitajia pääosin kiitetään tai kohdellaan hyvin. Opettajalla ei ainakaan alaikäisten parissa ole useinkaan kauhean kiitollinen rooli tai he eivät saa päivittäin/viikottain kiitosta tai muutakaan kivaa palautetta, mikä auttaisi jaksamaan. Vai miten on sairaanhoitajat, sanotaanko teille joskus kiitos? Ovatko potilaat pääosin asiallisia?
Tuntemani opettajat ovat kyllä kesäkuussa ihan puhki eivätkä olisi jaksaneet enää yhtään pidempään. He myös ylläpitävät kesällä oman alansa tietouttaan (keräävät sopivaa opetusmateriaalia kun joku hyvä juttu pistää silmään jne.) eivätkä siten ole täysin lomalla töistä. Itsekin opetushommia olen joskus tehnyt ja pidän alaa raskaana edellämainituista syistä. Sairaanhoitotyön raskaudesta ei ole kokemusta, mutta pari kaveria on silläkin puolella ja raskaus tuntuu riippuvan siitä, onko tekemisissä todella vastuullisten asioiden kanssa (hengenlähtötilanteissa) vai tilanteissa, joissa rutiinia ja hyvä työporukka, jossa nauretaan ja herkutellaan kahvihuoneessa myös paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on siinä että opettajan työssä tarvitaan aivoja mutta sairaanhoitajan työssä riittää että tekee sen nippelihomman jonka lääkäri sanelee.
Lääkäri, johon käytännössä ollaan yhteydessä n. kerran viikossa? Olet todella pihalla todellisuudesta.
Kerran viikossa? :D taidat olla vanhuspuolella. Ja siellä taas tunnetusti häärää lähihoitajat.
Vanhuspuolella nimenomaan se sairaan- ja lähihoitajan työ on rankempaa kuin opettajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajakoulutus on samanlainen pilipalitutkinto kuin LTO.
LTO on alempi korkeakoulututkinto ja opettajat ovat maistereita = ylempi korkeakoulututkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajakoulutus on samanlainen pilipalitutkinto kuin LTO.
Näin on. Muutama vuosi askarteluapaskartelua, kahvittelua opintotuella ja vanhempien kustannuksella kahviloissa ja vähän lässytystä, pieni 20-sivuinen "gradu" =D
Voi herranpieksut tätä tietämättömyyden määrää. Täällä luokanopettaja, gradussa sivuja 138. Yksin gradunsa kirjoittavalla pitää sivuja olla vähintään 60 ja kahdestaan kirjoittavilla vähintään 90.
Nyt suut suppuun, jos ette ole asioista perillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkuus on aika henkilökohtainen asia. Uskon että jotkut opettajat kokisivat työni sairaanhoitajana rankaksi ja vaativaksi. Itse taas ajattelen opettajan työstä että se olisi henkisesti niin rankkaa että en jaksaisi vaikka saisinkin olla kotona kesän. Toisaalta mieluiten teen itse töitä kesällä ja lomailen enemmän talvella ajankohtana joka itsestäni tuntuu sopivimmalta. Kokisin työn opettaja varmasti myös sitovammaksi kuin oman nykyisen työni, aina joku tulee jatkamaan siitä mihin itse lopetan.
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kiksejä te saatte toisten ammattien mollaamisesta?
Erityisesti en ymmärrä, mitä hienoa siinä on, että oma ammatti on rankka.
Hyvä kysymys. Itse valitsin hyväpalkkaisen ja suhteellisen leppoisan ammatin. Ilmeisesti moni ajattelee toisin.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työstä tekee rankkaa se, että se on jatkuvaa 100% läsnäoloa yleensä yli 20 ihmiselle, jotka vaativat jotain koko ajan (kun lähtee tauolle/välitunnille, niin usein on jollain jotain asiaa ja käytännössä se tauko supistuu siihen, että ehtii just ja just kopioida seuraavan tunnin asiat ja vessakäynnistä voi vain haaveilla) ja jos on esim. teinejä, on haistattelua ja jatkuvaa "kurinpitoa", vaikka samaan aikaan ei saa oikeastaan pitää kuria, joten pitää yrittää jotenkin säilyttää opiskelurauha luokassa, jossa on muutama tai useampi häirikkö. Iltaisin voi tulla vanhemmilta soittoja ja töistä ei pääse vapaalla samalla tavalla eroon kuin sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse ns. omalla ajalla suunnitella tunteja, korjata kokeita, vastata työpuhelimeen yms.
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja suunnittelee itse työnsä sisällön. Työt eivät jää työpaikalle. Sairaanhoitaja tekee, mitä käsketään, ja työ pysyy työpaikalla. Molemmilla taitaa olla aika sama palkka.
Tuosta olen eri mieltä, että sairaanhoitajan työt jää työpaikalle. Olen sh:na psykiatrian polilla ja tapaan työssäni itsemurhavaarassa olevia ja muuten psyykkisesti huonokuntoisia. Luuletko, että eivät jää koskaan mieleen käynnin jälkeen? Minä arvioin sen, pärjääkö potilas esim avohoidossa vai täytyykö haalia lääkäri arvioimaan. Lääkäri joka ei kenties koskaan edes tavannut potilasta ja jonka suomen kielikin voi olla sitä ja tätä.
Samoin tk:n vuodeosastolla ja vanhainkodeissa se vastaava sairaanhoitaja tekee päätöksen otetaanko lääkäriin yhteys. Maaseudulla se päivystävä lääkäri saattaa olla kymmenien kilometrien päässä, joten kyllä sillä sh:lla pitää olla osaamista siihen arviointiin.
Opettajat ovat yliarvostetuipia ryhmiä. Se on perua ajalta kun kylässä ei ollut muita akateemisia kuin lääkäri, opettaja ja vallesmanni. Ei kai joku todella terävä ja luova ihminen hakeudu työhön joka on vain alkeiden opettamista rutiinilla koko uran ajan. Sopii hyvin sellaiselle joka ei halua haasteita vaan turvallisen suojatyöpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otan kyllä aika rennosti opettajana. Teinien kanssa on ihan mahtavaa tehdä töitä. En kestäisi olla aikuisten kanssa töissä jossain hoitajana. Pitäisi olla koko ajan kohtelias ja asiakaspalveluhenkinen. Teinien kanssa voi olla oma itsensä. Jos vituttaa, niin voi näyttää nyrpeää naamaa. Ja sieltä tulee myös palaute välittömästi, jos on kivaa. En kyllä jaksa joka päivä mitään suunnitella. Hohhoijaa. Kyllä ne tunnit hoituu vähemmälläkin suunnittelulla. Nyt on kyllä pari viikkoa ollut kiireistä, kun on pitänyt vääntää arvioinnit, mutta onneksi tää tästä kohta helpottaa, ja pääsee lomalle. Hyi saatana, jos pitäis jotakin eritteitä käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Miksi et voi arvostaa kutakin ammattiryhmää itseisarvoisesti? Kaikkia tarvitaan, eikö niin? Eivät kaikki voi olla sairaanhoitajia.
Opettajia on erilaisia, tottakai. Varmasti on myös hyviä sairaanhoitajia ja ei niin hyviä sairaanhoitajia?
Minä arvostan todella paljon sairaanhoitajia, lähihoitajia, opettajia, palomiehiä, poliiseja, siivoojia, kaupan kassoja, bussikuskeja, apurahatutkijoita, näyttelijöitä, lastentarhanopettajia, perhepäivähoitajia.... Jne Miksi heidät pitäisi luokitella paremmuusjärjestykseen? Aivan älytön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Höpö höpö. Jos olisit oikeasti ollut opettajana et puhuisi noin. En ollut koskaan niin väsynyt vuorotyöviikonkaan jälkeen hoitajana kuin olen työviikon jälkeen opettajana. Kuormituksessa on huikea ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja suunnittelee itse työnsä sisällön. Työt eivät jää työpaikalle. Sairaanhoitaja tekee, mitä käsketään, ja työ pysyy työpaikalla. Molemmilla taitaa olla aika sama palkka.
Tuosta olen eri mieltä, että sairaanhoitajan työt jää työpaikalle. Olen sh:na psykiatrian polilla ja tapaan työssäni itsemurhavaarassa olevia ja muuten psyykkisesti huonokuntoisia. Luuletko, että eivät jää koskaan mieleen käynnin jälkeen? Minä arvioin sen, pärjääkö potilas esim avohoidossa vai täytyykö haalia lääkäri arvioimaan. Lääkäri joka ei kenties koskaan edes tavannut potilasta ja jonka suomen kielikin voi olla sitä ja tätä.
Samoin tk:n vuodeosastolla ja vanhainkodeissa se vastaava sairaanhoitaja tekee päätöksen otetaanko lääkäriin yhteys. Maaseudulla se päivystävä lääkäri saattaa olla kymmenien kilometrien päässä, joten kyllä sillä sh:lla pitää olla osaamista siihen arviointiin.
En tarkoittanut mitään vertauskuvallista sillä, että työt eivät jää työpaikalle. Tarkoitin sitä, että opettaja tekee töitä useimmiten myös kotona: suunnittelee, arvioi, pitää yhteyttä huoltajii etc. Sen lisäksi sitten työasiat saattavat muuten pyöriä mielessä. Teetkö sinä töitä kotona? Suunnittelet potilaiden hoitoa, kirjoitat raportteja tai mitä työhösi kuuluukaan? Opettajat tekevät töitä kotona, koska kouluilla harvoin on työtiloja tällaista työtä varten. Uusilla kouluilla saattaa olla. Monilla koulupäivän rakenne on kuitenkin sellainen, että osa työstä on aikataulullisista syistä helpompi tehdä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ovat yliarvostetuipia ryhmiä. Se on perua ajalta kun kylässä ei ollut muita akateemisia kuin lääkäri, opettaja ja vallesmanni. Ei kai joku todella terävä ja luova ihminen hakeudu työhön joka on vain alkeiden opettamista rutiinilla koko uran ajan. Sopii hyvin sellaiselle joka ei halua haasteita vaan turvallisen suojatyöpaikan.
Voi luoja mitä pa...kaa!
Se kateus, se kateus....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työstä tekee rankkaa se, että se on jatkuvaa 100% läsnäoloa yleensä yli 20 ihmiselle, jotka vaativat jotain koko ajan (kun lähtee tauolle/välitunnille, niin usein on jollain jotain asiaa ja käytännössä se tauko supistuu siihen, että ehtii just ja just kopioida seuraavan tunnin asiat ja vessakäynnistä voi vain haaveilla) ja jos on esim. teinejä, on haistattelua ja jatkuvaa "kurinpitoa", vaikka samaan aikaan ei saa oikeastaan pitää kuria, joten pitää yrittää jotenkin säilyttää opiskelurauha luokassa, jossa on muutama tai useampi häirikkö. Iltaisin voi tulla vanhemmilta soittoja ja töistä ei pääse vapaalla samalla tavalla eroon kuin sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse ns. omalla ajalla suunnitella tunteja, korjata kokeita, vastata työpuhelimeen yms.
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
Oletko vetänyt jotain ryhmää 5 tuntia putkeen ollen yksin vastuussa siitä, että koko ajan kaikilla on paljon tekemistä ja oppivat samalla uutta? Toki yksi sh voi olla monesta vastuussa oman vuoronsa aikana, mutta onko ne kaikki samaan aikaan tuijottamassa sinua koko työvuorosi ajan ja vaatimassa, että keksit heille virikettä ja ohjelmaa ja neuvot ja ohjaat ihan koko ajan muidenkin ollessa ihan vieressä? Toki moni muistisairaskin varmaan toivoo sitä läsnäoloa ja seuraa ja on sikälikin hoivan lisäksi vaativia, mutta opettajana se läsnäolo on erilaista. Enkä siis väittänyt, että opettajan työ olisi raskaampaa kuin kaikki sairaanhoitajan työ. Yritin vain selittää sitä, miksi opettajan työ ei ole niin kevyttä kuin ulospäin saattaa näyttää henkilöstä, joka ei ole vetänyt joka päivä jotain opiskeluryhmää useita tunteja. Ainakin ne paikat, missä olen muistisairaita nähnyt, ovat sellaisia, että samassa huoneessa ei oleile yleensä niin montaa kerralla (no, ruokaillessa ehkä) ja useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.