Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella opettajan työ on rankempaa kuin sairaanhoitajan työ?
20.05.2016 |
Kun opettajat aina puhuvat työnsä rankkuudesta ja perustelevat ammattinsa hyviä etuja sillä. Kuitenkin myös sairaanhoitaja on vastuussa ihmishengestä, joutuu työpäivänsä ainaka hankaliin vuorovaikutustilanteisiin, työ on kiireistä fyysisesti raskasta. Usein kolmivuorotyötä. Opettajalla taas on vapaa työaika, huomattavasti enemmän lomaa ja parempi palkka.
Onko kyse vain siitä, että toinen ammatti on perinteisesti keskiluokkainen ja toinen duunariammatti?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työstä tekee rankkaa se, että se on jatkuvaa 100% läsnäoloa yleensä yli 20 ihmiselle, jotka vaativat jotain koko ajan (kun lähtee tauolle/välitunnille, niin usein on jollain jotain asiaa ja käytännössä se tauko supistuu siihen, että ehtii just ja just kopioida seuraavan tunnin asiat ja vessakäynnistä voi vain haaveilla) ja jos on esim. teinejä, on haistattelua ja jatkuvaa "kurinpitoa", vaikka samaan aikaan ei saa oikeastaan pitää kuria, joten pitää yrittää jotenkin säilyttää opiskelurauha luokassa, jossa on muutama tai useampi häirikkö. Iltaisin voi tulla vanhemmilta soittoja ja töistä ei pääse vapaalla samalla tavalla eroon kuin sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse ns. omalla ajalla suunnitella tunteja, korjata kokeita, vastata työpuhelimeen yms.
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
Oletko vetänyt jotain ryhmää 5 tuntia putkeen ollen yksin vastuussa siitä, että koko ajan kaikilla on paljon tekemistä ja oppivat samalla uutta? Toki yksi sh voi olla monesta vastuussa oman vuoronsa aikana, mutta onko ne kaikki samaan aikaan tuijottamassa sinua koko työvuorosi ajan ja vaatimassa, että keksit heille virikettä ja ohjelmaa ja neuvot ja ohjaat ihan koko ajan muidenkin ollessa ihan vieressä? Toki moni muistisairaskin varmaan toivoo sitä läsnäoloa ja seuraa ja on sikälikin hoivan lisäksi vaativia, mutta opettajana se läsnäolo on erilaista. Enkä siis väittänyt, että opettajan työ olisi raskaampaa kuin kaikki sairaanhoitajan työ. Yritin vain selittää sitä, miksi opettajan työ ei ole niin kevyttä kuin ulospäin saattaa näyttää henkilöstä, joka ei ole vetänyt joka päivä jotain opiskeluryhmää useita tunteja. Ainakin ne paikat, missä olen muistisairaita nähnyt, ovat sellaisia, että samassa huoneessa ei oleile yleensä niin montaa kerralla (no, ruokaillessa ehkä) ja useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
Kyllä ovat. Olisi ihanaa jos vaatisivatkin vain virikkeitä tai uuden oppimista, mutta kun samaan aikaan vaaditaan vaipanvaihtoa, lääkettä, ruokaa, seuranpitoa, ulospääsyä ja kävelelemisessä auttamista (ja sehän se mukavaa onkin kun huonojalkaiset yrittävät nousta pyörätuolista ja pystyvätkin siihen), niin se on hieman vaikeampaa toteuttaa.
Puhuvat ja liikkuvat rauhallisesti? Haluan töihin sille osastolle missä olet heitä nähnyt. Ja näkisitpä mitä se puhuminen on huoneissa hoitotilanteissa... Siinä jää joku Mellunmäen tarkkailuluokka kakkoseksi ja tämä oli hävettävän lievä ilmaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesopettajien työ on leppoisampaa kuin koulun naisopettajien. Miehiltä tulee luontaisesti johtajan rooli ja auktoriteetti, naiset joutuvat käyttämään tähän kuulemma enemmän energiaa. Ihan loogista sinänsä, että sitten uuvuttaa enemmän.
Mutta onhan sh:n työssä enemmän vastuuta ja työssä oikeasti vaaditaankin asioiden tietämistä ja soveltamista. Opettajia on moneen lähtöön ja harvat hyviä, yleensä nekin miehiä, osin edellä mainitusta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.
Kokemuksesi perustuvat ilmeisesti johonkin muistisairausosastoon missä ihmiset ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sellaisiakin sattuu joskus ja niissä työntekijöiden vaihtuvuus on pieni. Tosin saman osaston asukkaat usein heittäytyvät käsittämättömän villeiksi ja aggressiivisiksi sairauden edetessä ja silloin työntekijät alkavat vaihtua.
Vierailija kirjoitti:
Enkä siis väittänyt, että opettajan työ olisi raskaampaa kuin kaikki sairaanhoitajan työ. Yritin vain selittää sitä, miksi opettajan työ ei ole niin kevyttä kuin ulospäin saattaa näyttää henkilöstä, joka ei ole vetänyt joka päivä jotain opiskeluryhmää useita tunteja.
Sama juttu sairaanhoitajilla. Siinä on lisäksi huomattavasti suurempi fyysinen kuormittavuus.
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Sanat suustani. Se helkkarinmoinen vastuu, mikä painaa potilaista. Opetus on tärkeää! Mutta kun ihmiset terveydenhuollossa ovat lähtökohtaisesti avun tarpeessa, eivät tulleet oppimaan. Opettajille hatunnostoa, mutta iisiä se on hoitotyöhön verrattuna. Valitettavasti ajattelen näin. Kuoleman kanssa pelatessa vkottain ilman pitkiä lomia, kateus nostaa päätään. Ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi sairaanhoitajaa pitäisi minkään syyn vuoksi verrata opettajaan. Sairaanhoitajan työ on tusinatyötä matalalla koulutuksella samaten kuin esim tradenomi ja fysioterapeutti. Opettajalla on vaativa ylempikorkeakoulututkinto ja vaativa työnkuva suurella kokonaisuuksien hallinnan ja itsenäiseen työhön kykenevyyden vaatimuksella.
Ei kaikissa paikoissa, missä sh:t työskentelee, ole lääkäreitä lähimaillakaan. Et ilmeisesti tiedä sh:n työstä mitään, miksi levität valheellista tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Lääkäri kantaa kuule vastuuta sairaanhoitajasta yhtä paljon kuin rehtori opettajasta. Luuletko, että ainoa millä on väliä on se, antaako lääkärin määräämän pillerin oikeaan aikaan oikealla potilaalle?
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Opettajahan vain lätisee lapsille opetussuunnitelman? Ei hänellä sen kummempaa vastuuta ole! Ja tietysti kommunikoi hankalien vanhempien kanssa samaan tapaan kuin sairaanhoitaja vaativien omaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajasuvusta ja olen asunut lapsuuteni opettajien omakotialueella. Laiskempia ihmisiä todellakin saa hakea! Perse homeessa kesäisin makasivat pihoillaan tai etelässä. Kun olin kesätöissä, vittuilivat että miksi teen kesäisin töitä? Öö, koska olin 15-vuotias. Opettajaksi en todellakaan ryhtynyt vaikka sitä odotettiin, suorastaan inhottaa koko ammattikunta. Opiskelin sellaisen ammatin, jossa tienaa hyvin ja voi pitää vaikka koko kesän palkatonta ja silti vuositulot on enemmän kuin opettajalla :)
Huono trolli on huono.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Vastuu vähäistä ?? Joudutko sinä opetelemaan vkottain uuden lääkkeen, ja tekemään päätöksiä jatketaanko, kun sivuoireita ? Vaikka riskillä että ihminen menee maniaan? Myy asunnon. Se päätös kirjataan, ja vastaat omaisille vanhingonsattuessa potilasvirheestä. Koulussa rehtori, ja joka välkkä.. Ja vastuu?? Sori. Olen tätä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.
Kokemuksesi perustuvat ilmeisesti johonkin muistisairausosastoon missä ihmiset ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sellaisiakin sattuu joskus ja niissä työntekijöiden vaihtuvuus on pieni. Tosin saman osaston asukkaat usein heittäytyvät käsittämättömän villeiksi ja aggressiivisiksi sairauden edetessä ja silloin työntekijät alkavat vaihtua.
Totta, en varmaankaan ole tavannut niitä vaikeimpia tapauksia ja noissa parissa paikassa tunnelma on ollut suht rauhallinen ja paikatkin suht viihtyisiä. Enkä siis väittänyt, että se työ todellakaan olisi helppoa varsinkaan, jos muistisairaalla on fyysiset voimat tallella ja aggressiot päällä. Yritin vain selittää sitä opettajan työn erilaisuutta siinä ryhmänvetovastuussa vs. potilas kerrallaan (vaikkakin on vastuussa kahdestakymmenestä ja kaikki pitäisi ehtiä hoitaa moneen kertaan vuoron aikana ja kaikki odottaisivat sitä hoitoa koko ajan).
Erilailla rankkoja. Arvostan sairaanhoitajan ammattia. Opettajan työ ei varmaan niin rankkaa olisi mutta kun on huonosti kasvatettuja kakaroita varmaan muutama joka luokalla. Kumpaankaan työhön en pystyisi. Lapselleni opetin kunnioittavaa käytöstä opettajaa kohtaan, tunnilla ei häiriköidä eikä huudella mitään ylimääräisiä. Käytös oli yleensä 8 lukuaineiden ollessa 9-10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voisivat hyvin opettaa lapsilleen esim. peruskoulun oppimäärän (jos olisi mahdollista esim. töiden puolesta), kuka tahansa normiälyinen kykenee tähän. Ihminen ei kykene hoitamaan itseään esim. maatessaan letkuissa teholla, jossa tarvitaan kaikkien elintoimintojen jatkuvaa tarkkailua ja välitöntä reagointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut sekä opettajana että sairaanhoitajana ja itse pidän kyllä isommassa arvossa sairaanhoitajia. Toki hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa, mutta niitä on harvassa.
Ja vaikka sairaanhoitaja ei vuoron aikana olekaan vastuussa kuin muutamasta potilaasta kerrallaan, nämä voivat olla monisairaita vainoharhaisia 150-kiloisia vaippaankakkijoita, joiden kanssa menee kaikki aika ja vähän yli. Sitten joku näistä saa jonkun akuutin kohtauksen ja lääkäri saadaan paikalla sitten joskus. Juu, ongelmat on vähän toiset kuin parinkymmenen lapsen kanssa, joiden koulupäivä kestää viisi tuntia.
Miksi et voi arvostaa kutakin ammattiryhmää itseisarvoisesti? Kaikkia tarvitaan, eikö niin? Eivät kaikki voi olla sairaanhoitajia.
Opettajia on erilaisia, tottakai. Varmasti on myös hyviä sairaanhoitajia ja ei niin hyviä sairaanhoitajia?
Minä arvostan todella paljon sairaanhoitajia, lähihoitajia, opettajia, palomiehiä, poliiseja, siivoojia, kaupan kassoja, bussikuskeja, apurahatutkijoita, näyttelijöitä, lastentarhanopettajia, perhepäivähoitajia.... Jne Miksi heidät pitäisi luokitella paremmuusjärjestykseen? Aivan älytön ajatus.
Tietenkin kaikkia ihmisiä pitää arvostaa, mutta tarkoitin sitä, että omasta mielestäni sairaanhoitajat noin yleensä tekevät enemmän ja vaativampaa työtä pienemmällä palkalla kuin opettajat. Toisaalta kummankin homman voi tehdä hyvin tai huonosti, joten arvostus riippuu tietenkin myös siitä millä tasolla kukin työstään suoriutuu. Kummassakin työssä on tärkeätä olla ystävällinen ja tukea potilaita/opiskelijoita henkisesti, eli ihmistyötähän ne molemmat on. Suurimmat ongelmat ovat mielestäni juuri tällä osaamisen alueella, ja epäonnistuminen tässä on ehkä suurempi ongelma opettajalle kuin hoitajalle. Ja ne epäonnistumiset ovat aika tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla lyhyt koulutus ja työ pääosin ihan maalaisjärjellä pääteltävää. Aika vähän asioita oikeasti pitää osata, mitä ei voisi kysyä tai selvittää. Vastuu aika olematon, koska lääkäri kantaa vastuun kuitenkin päätöksistä. Fyysisesti toki rankkaa. Opettaja sen sijaan on ihan yksin vastuussa opettamisesta ja usean lapsen hyvinvoinnista ja oppimisesta. Samoin koulutus sairaanhoitajia pidempi.
Kokonaisuudessaan palkat siis ihan oikealla tasolla keskenään.
Et tunne sairaanhoitajan työtä ollenkaan :( , kurjia tällaiset toisten ammattia väheksyvät kommentit. Mikä itse olet koulutukseltasi? Sanon sinulle sitten, miten pärjäisin siinä ihan maalaisjärjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.
Kokemuksesi perustuvat ilmeisesti johonkin muistisairausosastoon missä ihmiset ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sellaisiakin sattuu joskus ja niissä työntekijöiden vaihtuvuus on pieni. Tosin saman osaston asukkaat usein heittäytyvät käsittämättömän villeiksi ja aggressiivisiksi sairauden edetessä ja silloin työntekijät alkavat vaihtua.
Totta, en varmaankaan ole tavannut niitä vaikeimpia tapauksia ja noissa parissa paikassa tunnelma on ollut suht rauhallinen ja paikatkin suht viihtyisiä. Enkä siis väittänyt, että se työ todellakaan olisi helppoa varsinkaan, jos muistisairaalla on fyysiset voimat tallella ja aggressiot päällä. Yritin vain selittää sitä opettajan työn erilaisuutta siinä ryhmänvetovastuussa vs. potilas kerrallaan (vaikkakin on vastuussa kahdestakymmenestä ja kaikki pitäisi ehtiä hoitaa moneen kertaan vuoron aikana ja kaikki odottaisivat sitä hoitoa koko ajan).
Juu, et edelleenkään ymmärrä, että niillä muistisairaiden osastoilla ei ole välttämättä jokainen omassa huoneessaan koko ajan (tai milloinkaan muulloin kuin yöllä).
Opettajan työtäkin on monenlaista. Vaikeasti vammaisten opettajana on myös omasta tekemisestä kiinni pysyykö oppilas hengissä. Hoitotyötä en sinänsä tee, lääkkeet ym antavat muut henkilökuntaan kuuluvat, mutta täytyy osata tunnistaa epilepsiakohtaus ja tarvittaessa hälyyttää apua. Tosin aika marginaalinen työ. Harvemmassa opettajan hommassa tarvitsee vaippaa vaihtaa tai syöttää oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tämä eroaa esim. muistisairaiden kanssa työskentelystä? Puhuit jotain vastuun jakautumisesta, mutta yleensä ainakin viikonloppuisin vuorossa on 20 vanhuksen kanssa 1 sairaanhoitaja ja 1 lähihoitaja. Ei siellä mitään lääkäreitä käy kuin kerran viikossa.
useimmat liikkuvat ja puhuvatkin rauhallisesti, joten se kanssakäyminen on erilaista kuin opetusalalla.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.
Kokemuksesi perustuvat ilmeisesti johonkin muistisairausosastoon missä ihmiset ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sellaisiakin sattuu joskus ja niissä työntekijöiden vaihtuvuus on pieni. Tosin saman osaston asukkaat usein heittäytyvät käsittämättömän villeiksi ja aggressiivisiksi sairauden edetessä ja silloin työntekijät alkavat vaihtua.
Totta, en varmaankaan ole tavannut niitä vaikeimpia tapauksia ja noissa parissa paikassa tunnelma on ollut suht rauhallinen ja paikatkin suht viihtyisiä. Enkä siis väittänyt, että se työ todellakaan olisi helppoa varsinkaan, jos muistisairaalla on fyysiset voimat tallella ja aggressiot päällä. Yritin vain selittää sitä opettajan työn erilaisuutta siinä ryhmänvetovastuussa vs. potilas kerrallaan (vaikkakin on vastuussa kahdestakymmenestä ja kaikki pitäisi ehtiä hoitaa moneen kertaan vuoron aikana ja kaikki odottaisivat sitä hoitoa koko ajan).
Muistisairas voi olla aika rasittava vaikka jalat eivät edes kantaisi. Ei se varsinaisesti herkkua hoitaa ihmistä, joka valittaa joka asiasta ja jankkaa samat jutut uudestaan ja uudestaan, varsinkin kun nämä jutut eivät ole mitään ystävällistä höpinää vaan syytöksiä ja yleistä ilkeyttä. Kuitenkin tällaisetkin potilaat pitää ruokkia, pestä, jututtaa, käyttää vessassa tai vaihtaa vaipat, pitää yhteyttä omaisiin, joille tietenkin valittaa ja valehtelee yhtä paljon kuin kaikille muillekin.
Mutta joo, ei kaikista ole muistisairaiden hoitajiksi.
En siis tarkoita, että kaikki olisivat rauhallisia, koska kyllähän niitä äkäisiä muistisairaita on, mutta opetustyössä se nopeus oppilaiden huudellessa on erilaista. Ainakin näin oman kokemuksen perusteella.