Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen syntynyt 1975 ja aletaan miehen kanssa yrittämään esikoista heinäkuussa. :)
Kommentit (285)
Jos Elisabeth on poika, onko hänen nimensä prinssi Philip?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean negatiivisia kommentteja. Onhan noita nyt vaikka miten paljon nykyään yli nelikymppisenä äidiksi tulevia. Onnea yritykselle, ap! Toivottavasti teitä lykästää nopeasti :)
Jos alle 1 prosentti tämän ikäluokan naisista saa lapsia niin noita nyt on vaikka miten paljon? :D Yli puolet päätyy keskenmenoon, lapsen riski syntyä kuolleena puolittuu, istukan häiriöt ja kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti niin tuo on silkkaa venäläistä rulettia lapsen hengellä ja terveydellä.
Ensisynnyttäjistä joka 10. on yli 40. Kaikista synnyttäjistä luku toki paljon isompi, muistaakseni lähenteli 20 %.
"Muistaakseni" :D totuus on kyllä se että synnyttäjistä 3,5 % on yli 40-vuotiaita, ei todellakaan 20 %. Ja jotkut vielä oikeasti peukuttavat ja uskovat kaikkea ilman mitään faktoja, riittää kun kirjoittaa "muistaakseni". Lähteenä faktoille THL:n perinataalitilasto 2014.
Minun puolestani tehkää lapsia minkä ikäisenä kukakin haluaa/jaksaa/uskaltaa, mutta sen verran voisi ihmisillä olla tosielämän realiteetit kunnossa että ymmärtää ettei se raskaus välttämättä ala 40+ iässä tosta noin vaan ja ymmärrys siitä että niillä elintavoilla ei ole kyllä mitään tekemistä kromosomipoikkeavuuksien kanssa.
Oi,kiitos sinulle! Juuri kaipasin tähän faktaa. Ihanaa, että järkeviä ihmisiä on olemassa. Monilla perustelut on näitä 20v siiderivalas-juttuja.
Mutta mikä informaatioarvo tällä on? Puhdas zero. Kyllä jokainen 40+ vauvakuumeilija on tänä päivänä riskit lukenut ja tietää mitä tekee. Sitä paitsi kyllä jokainen myös seulotaan mahdollisten poikkeavuuksien havaitsemiseksi.
Nimenomaan näin. Joku tuntuu vain jankuttavan näitä prosenttejaan, vaikka ihan varmasti jokainen nelikymppinen vauvaa yrittävä on asiaan tutustunut ja tietää riskit. Ap. nyt kirjoittaa provokatiivisesti välillä, mutta ei silti kyllä ansaitse noin ikäviä kommentteja mitä saa. Mysteeri on, miksi joku tuntee sydämenasiakseen aggressiivisesti mollata ja lytätä vanhempana raskaaksi yrittävät naiset.
Toivottavasti tärppää ja kuten moni muukin on jo sanonut niin itse aloittaisin yrityksen heti. Miksi lykätä kun kerran lasta on päätetty yrittää.
Itse olen myös vuosimallia 1975 ja lapset tuli tehtyä 30 tietämillä. Jaksaisin vielä vauvan varmaan ihan hyvin, mutta onneksi noi on jo tehty. Lapset alakoululaisia, joten elämä helpottuu päivä päivältä. Ajatus vauvaelämästä väsyttää, vaikka toisaalta olihan se aika ihanaa aikaa. Mutta en kyllä enää iltatähteä ryhdy yrittämään :) Mutta teille onnea matkaan, toivottavasti saatte lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes yritätte enää? Onko se nyt kivaa, että lapsi pääsee riparille samaan aikaan, kun vanhemmat eläkkeelle?
Olisin 57-vuotias kun lapseni pääsee riparille, siinä iässä tuskin olen vielä eläkkeellä ja eläke-ikäkin nousee vain jatkuvasti. Minusta tuo ensimmäinen kysymys on törkeä, tottakai mulla aikuisella naisella on oikeus yrittää lasta juuri sillon kun haluan...!
Välittämättä lapsesta ollenkaan. Äiti ja isi haluaaaaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten aloitit tämän ketjun? Varmaan kuulit mitä halusitkin.
Ai miksikö aloitin? No sen takia kun halusin käydä keskustelua myöhemmällä iällä lapsen saamisesta, mikä ei ollenkaan ole huono asia jos on kykyjä hyväksi vanhemmaksi ryhtyä! , enkä todellakaan halunnut saada lokaa niskaan, mutta minkäs sille voi jos tuommonen typerä pässinpää rakastaa kiusata !
Luulisi sinun kypsään ikään ehtineenä ymmärtävän, että ihmisiä ärsyttää, jos pyydät kysymyksiä, että sitten haluakaan vastata/keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea yritykseen, toivottavasti saatte lapsen!
Mä olen syntynyt -92 ja mun lapsi on "jo" 4-vuotias, mutta muistan vauvakerhoista, muskarista ym., kuinka 40+ lapsensa saaneet äidit oli niitä "suvaitsevaisimpia" mua, nuorta äitiä kohtaan.
Luulisin, että syynä juuri tämä asenne mikä tässä ketjussakin näkyy, eli osa pitää heitä "väärän ikäisinä" ihan kuten minuakin.
Standardimammat (~28-35v esikoisensa saavat) olivat oma ryhmänsä eikä heidän piireihin oikein päässyt, eikä ehkä hirveästi napannutkaan, kun monesti olivat sellaisia standardisuorittajia.
Ymmärrän kyllä tämän, sillä "standardimammat" on ylivoimaisesti suurin ryhmä ja heidän keskuudessaan oli usein puolet kaveriporukasta raskaana, kun taas me nuoret ja 40+ äidiksi tulevat oltiin vähän outsidereitä.
Ja mielestäni rennompia.
Jokainen tapa tietysti yhtä "hyvä" ja kaikille vanhemmille ja lapsillehan sitä toivoo kaikkea hyvää vaan, oli sitten nuori, "vanha", standardi tai mitä vaan.
Eiköhän jokainen tiedä ne faktat. Useimmille ihmisille on kuitenkin muiden kuin biologisten syiden takia paras ikä saada lapsia 30- ja 40-kymppisenä.
Kumpi sitten on riskialttiimppaa, saada ne lapset niin nuorina ettei niitä oikeastaan edes halua, huonoon elämäntilanteeseen, ilman että niihin on valmis, ja ottaa kaikki riskit siitä, että itsestä tulee katkera ja köyhä yh ja lapset kasvaa kieroon, kuin ottaa ne biologian tuomat riskit.
Harvalla kun se elämä menee niin tarkkaan suunnitellusti, että juuri siinä kaikin puolin optimitilanteessa on juuri oikean (?) ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten aloitit tämän ketjun? Varmaan kuulit mitä halusitkin.
Ai miksikö aloitin? No sen takia kun halusin käydä keskustelua myöhemmällä iällä lapsen saamisesta, mikä ei ollenkaan ole huono asia jos on kykyjä hyväksi vanhemmaksi ryhtyä! , enkä todellakaan halunnut saada lokaa niskaan, mutta minkäs sille voi jos tuommonen typerä pässinpää rakastaa kiusata !
No oli kyllä aika harvinaisen paskasti muotoiltu aloitus jos tuo on se mitä halusit, vaikutat vähän keskenkasvuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka paljon olisikaan näissä alle 40--v naisia, joiden oikeasti pitäisi harkita lastensa terveyden takia raskautumisesta luopumista. Puolet teiniäideistä polttaa ja parikymppisilläkin tämä on huomattavasti yleisempää. Tosiaan tuo äitien sairaalloinen ylipaino on merkittävä sikiöhaitta.
Kyllä tupakointi ja ylipaino nelikymppisillä on yleisempää kuin parikymppisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes yritätte enää? Onko se nyt kivaa, että lapsi pääsee riparille samaan aikaan, kun vanhemmat eläkkeelle?
Olisin 57-vuotias kun lapseni pääsee riparille, siinä iässä tuskin olen vielä eläkkeellä ja eläke-ikäkin nousee vain jatkuvasti. Minusta tuo ensimmäinen kysymys on törkeä, tottakai mulla aikuisella naisella on oikeus yrittää lasta juuri sillon kun haluan...!
Välittämättä lapsesta ollenkaan. Äiti ja isi haluaaaaa!!
Joo, ja kaikilta rumilta, lihavilta, tyhmiltä, huonostikoulutetuilta ja köyhiltä ihmisiltä pitäisi kieltää lastensaanti koska se on niin epäreilua lapsia kohtaan. Ajattele miten kauheaa lapselle, syntyä rumaksi, köyhäksi ja tyhmäksi ja sitten vielä joutuu häpeämään niitä rumia, köyhiä ja tyhmiä vanhempiaan. Mutta kun nämä ihmiset ovat niin itsekkäitä, että kun äiti ja isi vaan haluaaaaaaaa.
Onnea! Itse sain ainokaiseni vähän vaille 40 v. Pari tuntemaani henkilöä 43 v ja yksi 45 v. Pidä itsesi myös fyysisesti hyvässä kunnossa.
Itse harrastan itsepuolustuslajeja ja muitakin vähän rankempia lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä minua tässä keskustelussa ihmetyttää, niin ihmisten ilkeys. Sitten se, että mitenkä se muilta on pois, jos minä 41-vuotiaana yritän vielä lasta. Jaksetaan vaan jauhaa siitä kuinka noloa on kun on iäkkäämmät vanhemmat, mutta kukaan ei ota huomioon sitä yhtä ja ainoaa oikeaa pointtia millä on merkitystä, eli sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet ja minä uskon, että kun olen jo 11 vuotta tehnyt sosiaalityöntekijän töitä ja ollut paljon tekemisissä esimerkiksi erilaisten nuorten kanssa, mä tiedän tasantarkkaan miten lapset kasvatetaan ja musta tulee hyvä äiti... Ja mitä menetän, jos yritän lasta? Tämä on parhain ajankohta minulle ja tuleepahan kokeiltua, sitten ei tarvitse surkutella että miksi en yrittänyt...
Voisitte lopettaa myös minun kommenttejen vääristelyn, en usko että tulen välttämättä juurikaan heinäkuussa 2016 raskaaksi, mutta siitä lähtien me yritetään toukokuuhun 2019 asti jolloin täytän 44v. Mun ei tarvitse teille enempää perustella miksi halutaan juuri heinäkuussa alkaa yrittämään lasta!
Joten lopettakaa turhan päivänen paskanjauhaminen ja ymmärtäkää että iällä ei ole vanhemmuudessa merkitystä, vaan sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet !!!
Kiusaajille luu kurkkuun. Adios. :) T. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Kysyttävää?
Miksi minulla pitäisi olla kysyttävää.
Provohan tämä. Liekö kukaan niin typerä, että aidosti täällä haluaisi asiaa käsiteltävän. Mutta onnea provon kehittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ette saa vammaista lasta, riskit on jo aika suuret. Ja toivottavasti synnytys menee hyvin, iäkkäillä synnyttäjillä on komplikaatioriskejä enemmän. Myös keskenmenoriski on omaa luokkaansa. Mutta nämä riskit on tietysti valmis ottamaan kun vanhoilla päivillä havahtuu siihen että sittenkin lapsi olisi kiva. Miten olette varautuneet hedelmöityshoitoihin, menettekö yksityiselle vai julkiselle?
Mistä näitä "suuria" riskejä oikein kaivellaan aina? Terve lapsi on aivan selvästi todennäköisempi vaihtoehto, vaikka mieskin olisi samaa ikäluokkaa ap:n kanssa. Hedelmöittyminen näissä on aina isoin ongelma. 40-vuotias mies hedelmöittää alle 25-vuotiaan naisen keskimäärin noin kahden vuoden päästä. Jossain oli tässä tilasto.
Vierailija kirjoitti:
Olenkin tätä aina halunnut kysyä...miltä tuntuu olla noin tyhmä?
Pitäisihän sinun jo tietää.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä minua tässä keskustelussa ihmetyttää, niin ihmisten ilkeys. Sitten se, että mitenkä se muilta on pois, jos minä 41-vuotiaana yritän vielä lasta. Jaksetaan vaan jauhaa siitä kuinka noloa on kun on iäkkäämmät vanhemmat, mutta kukaan ei ota huomioon sitä yhtä ja ainoaa oikeaa pointtia millä on merkitystä, eli sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet ja minä uskon, että kun olen jo 11 vuotta tehnyt sosiaalityöntekijän töitä ja ollut paljon tekemisissä esimerkiksi erilaisten nuorten kanssa, mä tiedän tasantarkkaan miten lapset kasvatetaan ja musta tulee hyvä äiti... Ja mitä menetän, jos yritän lasta? Tämä on parhain ajankohta minulle ja tuleepahan kokeiltua, sitten ei tarvitse surkutella että miksi en yrittänyt...
Voisitte lopettaa myös minun kommenttejen vääristelyn, en usko että tulen välttämättä juurikaan heinäkuussa 2016 raskaaksi, mutta siitä lähtien me yritetään toukokuuhun 2019 asti jolloin täytän 44v. Mun ei tarvitse teille enempää perustella miksi halutaan juuri heinäkuussa alkaa yrittämään lasta!
Joten lopettakaa turhan päivänen paskanjauhaminen ja ymmärtäkää että iällä ei ole vanhemmuudessa merkitystä, vaan sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet !!!
Kiusaajille luu kurkkuun. Adios. :) T. Aloittaja
Heh, heh. Kaiken tämän olisit välttänyt pitämällä sormet pois näppikseltä. Mutta provohan tämä.
Ketjussa tuntuu olevan runsaasti katkeroituneita liian nuorina lapsensa saaneita huonossa kunnossa olevia naisia. Jos on itse nelikymppisenä sairas ja väsynyt eläkeläinen, eihän sitä voi kuvitella, että jollain toisella olisi elämää edessä.
Ap on tiedostanut riskin jäädä lapsettomaksi. Miksi häntä siitä pitäisi erikseen läksyttää?
Itse olen olen saanut lapseni 21 ja 37-vuotiaana. Kyllä myöhempi raskaus ja vauva-aika olivat ehdottomasti helpompia ja nautinnollisempia ensimmäiseen verrattuna. Ekassa raskaudessa oli kaikki mahdolliset ongelmat ja synnytyskin oli karmea päätyen hätäsektioon. Vauva-ajan koin silloin valtavan raskaana ja yksinäisenä ollen pari vuotta todella masentunut. Kuopuksen kanssa olen todella pystynyt nauttimaan kaikesta ja vauva-aika on ollut elämäni onnellisinta aikaa.
Olen tyytyväinen, jos esikoistyttäreni valitsee äitiyden hieman kypsemmällä iällä sopivaan elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä minua tässä keskustelussa ihmetyttää, niin ihmisten ilkeys. Sitten se, että mitenkä se muilta on pois, jos minä 41-vuotiaana yritän vielä lasta. Jaksetaan vaan jauhaa siitä kuinka noloa on kun on iäkkäämmät vanhemmat, mutta kukaan ei ota huomioon sitä yhtä ja ainoaa oikeaa pointtia millä on merkitystä, eli sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet ja minä uskon, että kun olen jo 11 vuotta tehnyt sosiaalityöntekijän töitä ja ollut paljon tekemisissä esimerkiksi erilaisten nuorten kanssa, mä tiedän tasantarkkaan miten lapset kasvatetaan ja musta tulee hyvä äiti... Ja mitä menetän, jos yritän lasta? Tämä on parhain ajankohta minulle ja tuleepahan kokeiltua, sitten ei tarvitse surkutella että miksi en yrittänyt...
Voisitte lopettaa myös minun kommenttejen vääristelyn, en usko että tulen välttämättä juurikaan heinäkuussa 2016 raskaaksi, mutta siitä lähtien me yritetään toukokuuhun 2019 asti jolloin täytän 44v. Mun ei tarvitse teille enempää perustella miksi halutaan juuri heinäkuussa alkaa yrittämään lasta!
Joten lopettakaa turhan päivänen paskanjauhaminen ja ymmärtäkää että iällä ei ole vanhemmuudessa merkitystä, vaan sillä miten rakastava ja huolehtivainen vanhempi olet !!!
Kiusaajille luu kurkkuun. Adios. :) T. Aloittaja
Heh, heh. Kaiken tämän olisit välttänyt pitämällä sormet pois näppikseltä. Mutta provohan tämä.
Nytkö syytät omasta huonosta käytöksestäsi mua? Anna mä nauran sulle ! hahaha ..
Provoahan on kaikki erilaisuus. Sitten kun elät tylsää ja tavallista elämää, et ole provo.
Ei mennyt oma elämäni kuten Stromsössä. Opiskelu, parisuhde ja työt heittelivät pitkin poikin. Oma "villi kausi" sijoittui 23-28 vuoden väliin jolloin elin sitä ns. bilehiiren elämää. Jossain vaiheessa kohdalle sattui ihminen, jonka kanssa halusin elää.
Asuimme eri paikkakunnilla ja matkustelimme paljon moottoripyörällä ympäri maailmaa. Joskus matkustelimme muillakin kulkuneuvoilla. Lisäksi tein itse monenlaisia reissuja - joissa osassa oli riski hengenvaarastakin kun kuljettiin kännykkäverkon ulkopuolella erämaassa.
Hyppäsin laskuvarjolla ja kaahailin moottoripyörällä. Lapset ei olleet mielessä lainkaan vaan halusin nauttia elämästäni ja nauttia siitä välillä myös toisen ihmisen kanssa.
Muutimme samalla paikkakunnalle ja eteen tuli asunnon osto. Remontoimme omakotitalomme ja molemmat olivat löytäneet jo pitkäaikaiset vakityöt. Elämä rauhoittui.
Tässä vaiheessa olimme 38 ja 36 vuotiaita. Ajattelimme yrittää lasta. Se pelotti - koska ikäähän meillä jo oli. Toisaalta - ikä ei ole ikinä ollut minulle tai meille kuin numeroita.
Nyt lapset on 2 ja 4 vuotiaat. Elämä on mallillaan ja lasten kanssa mahtavaa. Kohta lähden hakemaan heitä päiväkodista ja jäämme leikkipuistoon leikkimään.
Mietin omaa jaksamistani ja miten jaksan juosta hippaa tai vetää lapsia ylös pulkkamäessä. Aloitin crossfit-harrastuksen sekä lisäsin liikuntaa. Tavoitteena että jaksan kantaa lapsia aina kun he vain haluavat syliin. Ei tarvitse sanoa "isi ei nyt jaksa".
Vaikka kuntoni on nyt lähes parempi kuin juniorina, huomaan että joskus alkuillasta saattaa tulla blackout ja on vain pakko vetää puolen tunnin päikkärit. En tiedä jaksaisinko rakentaa aktiivisemmin leegoilla vaikka olisin parikymppinen. Nyt neuvon kun tarvitaan, muuten olen läsnä vieressä ja seuraan vaikka televisiota samalla. Paperilennokkeja rakennan mielelläni ja myös lennätämme niitä innolla. Vedessä telmiminen on myös mahtavaa.
Suosittelen miettimään oman fyysisen kunnon hoitamista niin raskausaikana kuin lasten synnyttyä. Kun fyysinen kunto loppuu, loppuu psyykkinen kestävyyskin ja saattaa lasten kiukutteluun mennä hermot.
Alue: Aihe vapaa
No ei ap taida ollakaan mikään lestadiolainen, joka toivoo kymmentä lasta. Yksi tai kaksi olettaisin olevan toiveena. Eli sama määrä kuin ne lestaperheiden VIIMEISET lapset.